Mitä uutta olen oppinut Vilpolassa eli myytit murtuu

Vilpola
1

Olen maannut flunssan kourissa sohvalla monta päivää. Ei pysty oikein mitään tekemään, ajatukset menee helposti näihin huumemaailman juttuihin (kuinka ollakaan). Tuossa äsken mm. mietin, mitä kaikkea ihan uutta olen Vilpolassa (ja myös Kuivaushuoneen juttuja luettuani) oppinut viimeisen puolen vuoden aikana. Siis sellaisia asioita, joita en ole ennestään tiennyt tai sellaista, josta minulla on ollut toisenlainen käsitys aikaisemmin. Osa tiedosta on ollut ihan rohkaisevaa, osa taas pelottavaa. Tässä vähän yhteenvetoa:

1. Huumeiden käytön tavallisuus
Huumeriippuvuus ei ole mikään syrjäytyneiden perheiden tai toisaalta tosirikkaiden vanhempien hemmottelemien lasten ongelma. Tämä myytti on hälvennyt yhä enemmän sitä mukaa, kun olen lukenut äitien ja puolisoiden viestejä. Huumenuori voi olla aivan tavallisesta perheestä, jossa vanhemmilla itsellään ei ole päihdeongelmaa ja jossa vanhemmat ovat tehneet kaikkensa kasvattaakseen lapsestaan kunnollisen ja tasapainoisen. Toinen, ehkä vielä hämmästyttävämpi asia oli se, että monet huumeidenkäyttäjät (aikuiset) elävät suhteellisen tavallista elämää käyden töissä, opiskellen, eläen parisuhteessa ja heillä saattaa olla jopa lapsia. En tarkoita, että elämä tuossa tilanteessa olisi hyvää ja tasapainoista. Mutta että kaikki narkkarit eivät elä kadulla tai kavereiden kämpissä. Toisaalta kamankäytön “normaalistuminen” ei varmasti ole hyvä asia. Olen viime aikoina miettinyt, että tuo “välimaasto-tilanne” voi olla yksi vaihtoehto poikanikin tulevaisuuden kuvista, kun tulee ikää lisää. Eikä se kuulosta ollenkaan helpottavalta.

2. Huumeriippuvuudesta voi toipua kokonaan
Täällä on saanut lukea, kuinka pitkään suonensisäisestikin huumeita käyttänyt on toipunut kokonaan ja sijoittunut yhteiskuntaan normaalisti. Hän on kuin kuka tahansa, on opiskellut itselleen ammatin, jopa muun kuin päihdetyöntekijä (sinänsä en pidä huonona asiana sitä, että päihdetyöntekijällä on huumetausta, mutta kun olen tavannut heitä niin paljon, olen alkanut jo ajatella ettei muuta ammattivaihtoehtoa edes ole). Huumeista toipuneen ei myöskään tarvitse näköjään käydä neljä kertaa viikossa NA:ssa koko loppuelämäänsä (tällaisia “selviytymistapauksia” olen nähnyt kertomassa itsestään eri tilaisuuksissa useammankin kerran). Huumeista eroon päässeen ei tarvitse myöskään olla aivan absolutisti päihteiden suhteen, monet voivat esim. ottaa alkoholia silloin tällöin (tämä absolutismi-myytti on tosi tiukassa). Siis huumeet voivat olla taakse jäänyttä elämää, ei tarvitse olla “entinen käyttäjä” ikuisesti.

3. Huumeista voi päästä eroon ilmaan pitkää laitoshoitoa
Monet täällä kirjoitelleista (myös Kuivaushuone) ovat päässeet kamasta irti joko omin voimin tai sitten korvaushoidon avulla. Tällaisia tarinoita ei juurikaan kuule IH-ryhmissä eikä voi lukea tutkimuksista. Aina korostetaan sitä, että on mentävä hoitoon, siis laitokseen. Että vasta vuoden kestäneen Kalliola- tai Mikkeli-yhteisöhoidon + sitä seuranneen jälkihoidon jälkeen on toiveita. Missä ovat kaikkien niiden kirjoitukset, jotka ovat olleet pitkässä laitoshoidossa?

4. Huumeista irti pääseminen ei ole helppoa sen vuoksi, että lopettamisen jälkeen ei tulekaan heti hyvä olo
Tämä on ollut minulle suuri oivallus! Kiitos erityisesti Malibulle tämän asian avaamisesta! Vaikka kuinka on motivaatiota lopettaa kaman käyttö, on se vaikeaa, koska lopettamisen välittömät seuraukset ovat negatiivisia: fyysisten vieroitusoireiden lisäksi on masentunut, ahdistunut, on vaikeaa hallita tunteita ja asioita, olo voi olla levoton , on univaikeuksia. Eli aivokemiat ovat epätasapainossa pitkään, vähintään puoli vuotta.

5. Lisäksi olen saanut uutta tietoa eri huumeista ja huumeena käytettävistä lääkkeistä
Näiden kirjoitusten perusteella näyttäisi siltä, että subutex on tällä hetkellä eniten käytetty huume. Vielä kymmenen vuotta sitten amfetamiini oli tilastojen mukaan ylivoimaisesti eniten käytetty (70%-80%) kovista huumeista. Ja aika tosi paha aine tuo subu vaikuttaa olevan, huh! Myös olen ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon kipu- ja rauhoittavia lääkkeitä ilmeisesti käytetään huumeena. Ja siitä, miten lepsusti lääkärit niitä reseptejä kirjoittavat.

Näin siis esimerkkiä siitä, että olen Vilpolassa ihan faktatietoakin saanut. Siis kaiken vertaistuen lisäksi. Miten muut, oletteko kokeneet saaneenne uutta tietoa, vai oliko esim. tuo kaikki tuttua jo ennestään? Vai oletteko kenties eri mieltä näistä asioista? Varmaan teillä nuoremmilla on päivitetympää tietoa näistä asioista. Meille viiskymppisille tämä huumemaailma on vielä kuitenkin aika vieras.

2

Muut murtuneet myytit ovat mielestäni totta, mutta tuo kohta:" huumeita käyttävä voi elää suht normaalia elämää, käydä töissä etc." on minusta edelleen myytti. Missä on ihminen, joka todistetusti elää vastuullista hyvää elämää huumeita käyttäen? Käyttäjät itse vakuuttavat, että näin on, mutta omaisten näkemys on usein ihan toinen.

Olen näinä vuosina tavannut yhden 50 v. hipin, joka nuoruuden jälkeen oli jatkuvasti poltellut kannabista noin kerran kuussa. Hän mielestäni täytti ehkä tuon kriteerin. Hänenkään vaimonsa mielipidettä en kuullut.

Jo huumeiden saanti edellyttää kontaktia ihmisiin, jotka tekevät rikoksia= ainakin myyvät huumeita. Pystyyhän moni alkoholistikin hoitamaan työnsä, perheensä yms. kohtuullisen hyvin ja ongelmitta, mutta silti juominen on läheisille ongelma ja he toivovat, ettei läheinen joisi, ainakaan niin paljon. Alkoholia saadakseen ei kuitenkaan tarvitse pelehtiä rikollispiireissä eikä joutua riskiin syytteestä. Minusta selviytymisen edellytys on se, että luopuu kaikista huumeista, myös kannabiksesta.

Alkoholista huumeidenkäyttäjät sanovat, että se on yhtä kamala aine kuin huumeet. Kuitenkin Suomenkin historiasta tunnemme suurpoliitikkoja, jotka ovat alkoholisminsa ohella hoitaneet vastuulliset tehtävänsä. Kuinka monta tällaista narkomaania Suomen historiasta löytyy? Elämä ilman päihteitä olisi paras ratkaisu, mutta kyllä alamäki alkoholin kanssa on paljon pidempi ja loivempi kuin huumeiden. Lisäksi useimpien ihmisten kohdalla alkoholi muuttaa heidän persoonallisuuttaan melko vähän, enintään kärjistää ominaispiirteitä. (On toki niitä, joiden psyyke muuttuu ihan toiseksi, tiedän) Loppupeleissä huumeiden kanssa on helpompi pysytellä poissa käyttäjäpiireistä kuin alkoholin kanssa. Alkoholi kun kuuluu liki kaikkiin suomalaisiin juhliin, valitettavasti.

Loppukaneettina sanon, että huumeita käyttäessä en kyennyt normaalielämään. Nyt en sylje ollenkaan lasiin, mutta normaalia elämää pystyn elämään. Kaikki aika ei mene siihen, että säädän rahaa seuraavan viinipullolliseen. Työssäkäyvänä pystyn velkaantumatta ostamaan sen viinipullon silloin kun haluan, ilman että talous menee ihan kuralle ja minulta katkotaan sormia.

Ei normaalielämä ja huumeet valitettavasti minusta sovi samaan lauseeseen, niin paljon kuin sen haluaisin uskoa. Olisi lohduttavaa ajatella, että tyttäreni kykenee huumeidenkäytön ohella kouluttautumaan ja hankkimaan töitä. Mutta ei kykene. Luulen, että todella harva kykenee. Jos kukaan… :cry:

Koska hän ei kykene olemaan ilman päihteitä, koetan ihan rehellisesti sanoen ohjata häntä alkoholin suuntaan. Se ei ole rikollista ja on sosiaalisesti hyväksytympää hänen ikäisilleen. ( Ja kaiken ikäisille) Moniko vanhempi päätyy vertaistukiryhmiin sen takia, että heidän 17 v. lapsensa on humalassa.

Tiedän miltä tää kuulostaa, mutta ei nää ole helppoja asioita, kuten tiedätte… :unamused:

3

Tässäkin poikkeuksen tekevät subutexin käyttäjät. Tiedän useamman perheen, jossa on eletty ns. normaalia elämää toisen käyttäessä subua. Käyttö on tullut lähipiirille yllätyksenä. Näin ei tietenkään voi elää loputtumiin ja aina jossain vaiheessa tulee se kohta, jonka jälkeen asiaa ei voi enää salata.

4

Hei A:n äiti,

kyllä minusta voi huumeitten kanssa elää samanlaista normaalielämää kuin alkoholinkin. Riippuu siitä onko käyttö ongelmallista. Oma mieheni esim. on koko ikänsä 53 v poltellut kannabista(samoin kuin monta muuta tuttavaani aikuisikäistä). Se ei ole koskaan häirinnyt perhe-elämäämme tai hänen työtään tai liikuntaharrastusta. Polttaa silloin tällöin. ehkä pari ketaa kuussa ja on tosi miellyttävä, rento ja hyväntuulinen, ei kuitenkaan jumita niinkuin ongelma kannabiskäyttäjä. Alko sen sijaan on usein riitamme takana, kun näen kuinka se vaikuttaa hänen terveyteensä, autolla ajoon, krapulassa töihin, joka aamuisen lenkkeilyn pois jäämiseen jne… Muita huumeita hän ei ole koskaan kokeillut, eikä ole niistä kiinnostunut. Hänen lapsensa eivät käytä huumeita, eikä heillä ole ongelmaa myös alkon kanssa. Sen sijaan minun poikani isä on suhtautunut aina huumeisiin kielteisesti, mutta viikonloppuisin otti “sosiaalisesti” aika reippaasti lärvit. Minä en ole edes kokeillut huumeita, mutta olen viinisieppo. Meidän poikamme sen sijaan on vetänyt kaikkea muuta mahdollista paitsi alkoa.

Päihde kuin päihde, jos se riistätyy käsistä on paha, todella paha. Mutta on myös amfetamiinin käyttäjiä, joista kukaan ei edes tiedä, että käyttävät. Samoin extasyn viikonloppu biletys käyttäjät jne…Kaikilla se ei johda ongelmaan niinkuin ei alkokaan, mutta kummastakaan ei ole takuita, ettei se joskus johtaisi ongelmaan…

Suhtaudemme näihin aineisiin myös tunteella, missä itsellämme pahimmat ongelmat, näemme ne isompina. Minulle alko ja bentsot ja lääkkeet ovat isompi peikko kuin ns. huumeet, koska läiheisilläni niistä isommat ongelmat.
Sinulla taas A:n äiti ongelmat ovat huumeissa, eikä alkossa. Anyway samaa paskaa silloin kun siitä syntyy ongelma :smiling_imp: :imp:

5

Sitä vielä tuossa pohdin, että poikani isän vanhemmat ja minun vanhemmat eivät ole koskaan edes alkoa käyttäneet. Mistä exäni ja minä sen opimme. Niinsanotun biletys ja sosiaalisen käytön. Kummallakaan ei kyllä muodostunut ongelmaa, mutta exälle voisi niinkuin nykyiselle miehellenikin voisi muodostua alkosta ongelma. Niin on toleranssit kasvaneet ja määrät lisääntyneet, joka johtaa helposti riippuvuuteen…

Onko nyt vain nyky nuorilla päihteet vaihtuneet? Mitä ne tulevat olemaan meidän lapselapsilla? Mitä he vetävät? Kuinka paljon tapakulttuuri ja kulttuurierot vaikuttavat? Arabimaissa khatin pureskelua on laillista ja yleistä kahviloissa, mutta alko kielletty ja moraalisesti paha asia. Toisinpäin kuin meillä. Huumeet paha ja pubit ok. :question: :question: :question:

6

Kyllä mun täytyy sanoa, että uusia huumeita näyttää tulevän sellaisella tahdilla, ettei meikäläinenkään pysy enää mukana. Vähän aikaa sitten kuulin nuorten keskustelun naisten vessassa. Siellä huolitellun näköiset merkkivaatteisiin pukeutuneet neidot puhuivat viikonlopun bileistä. “Taas se yks piikkitti itseään, vaikka tuli just hoidosta”. Mä sanoin, et älä viitsi vedetään vaan gammaa, mut ei se uskonut".

Siis oon niin pihalla. En ymmärrä enää nykynuorisoa, enkä heidän huumeitaan. Silloin kun minä olin nuori (15 v. sitten), käytettiin butaania, pilveä, essoja ja lääkkeitä. Tämä butaanin imppaus oli tosiaan aika pohja noteeraus, eikä siihen koskenut monikaan. Muutenkin kaikki käyttäjät/kokeilijat olivat jostain ongelma perheistä. Ihan muutama tavallinen entinen koulukiusattu alkoi myös käyttää.

Saa nähdä millaista on sitten, kun omat lapset tulevat murrosikään. Ei taida meikäläisen huumetiedoista enää olla paljon hyötyä.

Tässä oli kait kyse nimenomaan huumeista riippuvaisesta henkilöstä, joka tarvitsee joka päiväisen annoksen pysyäkseen terveenä ja siitä, että pystyykö sellainen henkilö elämään normaalia elämää. Toi on nyt vähän eri asia.

7

Olet varmastikin oikeassa. Kärjistin ehkä vähän liikaa. Tarkoitin lähinnä sitä, että mielikuva huumeiden käyttäjästä on muuttunut, ainakin minulla. Käyttäjiä eivät ole enää pelkästään syrjäytyneet katunarkkarit. Monilla on oma asunto ja ainakin alkuvaiheessa opiskellaan tai käydään töissä tms. Ei minunkaan poikani ole pystynyt kamaa käyttäessään opiskelemaan tai töitä tekemään, kaikki on jäänyt kesken heti alkuunsa. Lähinnä pelkään, että mikäli hän selviää hengissä eikä päädy kadulle, voi hän ajautua vuosikausiksi jonkun kiltin naisen elätettäväksi. Sellaiseksi kuin täällä monet parisuhteessa olevat olevat kuvanneet narkkarimiestään. Sellainen vaihtoehto ei oikeastaan ollut tullut mieleenikään ennen Vilpolan juttuja. En missään tapauksessa pidä sitä normaalielämänä. Kyllä kokonaan irti pääsy pitäisi olla tavoitteena.

Tänään muuten tulee tv 1:ltä klo 19.45 (Arto Nyberg) Jukka Tolosen haastattelu. Me kaikki keski-ikäiset äidit ja isät muistetaan, että Tolonen oli aikoinaan Suomen ehkä paras kitaristi, jonka sitten huumeet veivät. Nyt Tolonen on 58v ja vankilassa olon jälkeen päässyt vihdoin irti huumeista. Mielenkiintoista nähdä haastattelu.

8

Minun salainen haaveeni puolestaan on pitkään ollut, että poikani löytäisi kiltin naisen,jonka kanssa voisi perustaa perhettä. Sillä käydessäni IH-ryhmässä, siellä vierailevat huumepoliisit aina sanoivat, että heidän kokemuksiensa mukaan ne nuoret, jotka ovat löytäneet joko puolison tai Jeesuksen,ovat varmimmin jättäneet myös huumeet. Rakastunut ihminen valitsee, ainakin joskus, sen rakkautensa päihteiden sijaan.
Syrjäytyneissä katunarkkareissahan voi olla vaikka kuinka varakkaiden perheiden lapsia. IH-ryhmässä kuulin joidenkien vanhempien sanovan, että alkkikset ne vasta rupusakkia ovatkin, narkomaanit sentään ovat paremmista perheistä, kun heillä on varaa kalliimpiin aineisiin… Ja olen kuullut myös ( luotettavalta tasolta ), että huumeratsioita tehdään eniten juuri varakkaiden asujien kaupunginosiin. IH-ryhmässä tunsinkin olevani väärissä piireissä,kun perilliseni oli surkea sekakäyttäjä… :laughing:

9

m-cult.net/mediumi/article.h … =45&page=6

Heippa kaikki. Tossa linkissä on mielenkiintoista pohdittavaa, joka sopii tähän topiciin myyteistä :slight_smile:

10

m-cult.net/mediumi/article.h … =45&page=6

Tuossa lisää tähän ketjuun sopivaa. Molemmat linkit päihdelinkin tietopankista :slight_smile:

11

Mä oon ite oppinu sen, et mä voin ehkä auttaa jollain tiedolla. Kiitos oikeesti jos musta on ollu apua, itestäni tuntuu et joskus vain masennan tilannetta entisestään. Oon oppin myös et en muita käyttäjiä voi auttaa jos he eivät tahdo muuttua. Oon ite miettiny et tahtoisin kyl auttaa sun poikaa NM, mut en ole keksiny kuinka sen vois tehdä koska oon liian kiireinen ja en osaa pitää itsestänikään aina huolta… Mua ku autettiin (ensin oli tukihlö jolla oli salainen numba ja sit oli sellanen joka ei tajunnu mitä vaitiolo-velvollisuus tarkoittaa), ni tiedän et se apu pitäis tulla samantien.

Ei ollut mukava huomata eilen ku kävin yhellä sukulaisella joka oli melkein vuoden ilman bubrea (valehteli siis mulle et ei käytä jatkuvast) ja nyt ku alko seukkaa, ni aloitti uudestaan “viihdekäytön”… Sen sijaan yks toinen frendi joka oli aivan paskana pelkän alkon, pilven ja satunnaisten sienien takia; on ollu koko tän vuoden kuivil ja tuntuu olevan paljo pidemmäl ku mä noi henkisis asiois; tekee mitä tahtoo ajattelee muut mitä hyvänsä. Ite ku pohdin jatkuvast yhteiskunnallisia asioita, epäkohtia joita tahtoisin korjata ja kaikkea mahdollista johon aika eikä mut “valtuudet” riitä (tahtoisin tv-sarjan jossa kansanedustajat eläis kk:den jonkun elämää, esim. mulla näil tuloil ja bussin kans sähläis+ koulujutut sekä yrittäis näil rahoil etsiä hierojaa tai fysioterapeuttia; kokeilis opintotuel elämist jne jne…) enkä osaa ottaa aikaa itelleni. Lisäks must tuntuu välil et oon iavan eri maailmas ja katon itteäni ulkopuolelt joten ei taida ihan lääkitys olla kunnossa… :unamused: Kysyn jatkuvasti koska mä pääsen miekkariin ja ikinä lekuri ei ehdi asiaa eteenpäin laittaa… :frowning: Ajattelin mennä sinne huoneeseen vaik siellä olis kuka ja sanoa et kirjottaa sit jotain kunnon lääkkeitä ahistuksee jos ei oikeasti viitsi miekkariin laittaa lähetettä…

Itsekin oon kuunnellu teinien puhetta ja esim bussissa kuulin kuinka kaks 17v likkaa puhu… Toinen sano et “pitää vielä mennä stopparii ennen ku täyttää 18 ja toinen sano et hän tulee sit kans”… Puhu et sit ku on täysikäisiä ni saa piikittää itteesä piriä niin paljo ku tahtoo… :frowning: . Meinasin mennä näyttämää kädet et “tervetuloa helvettii, toivottavasti ette menetä kovin montaa ystävää tai henkeänne ennen ku täytätte 20”…

Oon myös tajun et pitää oikeasti tahtoa elää raittiina ja muuttaa asenteita. Oon turvautunu parina päivän ylimääräisiin lääkkeisiin (meil ei määrätä kh:don kans lyricaa vain joissain paikois määrätää vain sitä joten oon satunnaisest ahistuksee sen 1-2 ottan pari kertaa sekä pari kertaa rauhottavia muilta) koska ei ole kestänyt tätä kaikkea (hautajaiset, koulu+matkat, omat mielialat joka vaikuttaa avokkii, siivoaminen ja politiikka), mut mä koen et se on joka tapaukses pientä retkahtamista (jota on ennenkin tapahtunut) ja en sitä kuitenkaan jatka… Mulla ku on omat lääkkeet niin alas-ajettu ni olisin mielummin tahtonut terapiaa, mut eipä sitä taida olla kovin lähiaikoina tulossa… :unamused: Pitkä prosessi tää on ja taka-pakkia varmasti tulee, mut ku tietää et ei ala vetämää putkia (tai käytä väärin omia lääkkeitä tai iv:st) ni silloin selviää… Mä päjään jos joku mun kanssa juttelee sen tunnin viikos, mut hoitajat vaihtuu enkä kertakaikkiaa itse jaksa kertoa kaikkea alusta asti… Lisäks sit nuo e-pilsut jotka jouduin aloittaa uudestaa :imp: . Mul ei respaa uusittu ja kesti yli 3kk ennenku menkat alkoi joten mä en usko et nuo mulle sopii ku aina tullu sivu-oireita… Syön kk:den ja tilataa ulkomailta sit yks toinen juttu, mä en luota todellakaan et elimistölle tekee hyvää ku annetaa horrea tai lääkkeitä vuosikaudet… Masis-lääkkeet alotin taas uudestaan…

Sen oon myös oppin et mitä enemmän ongelmia itsensä kans (mt-ongelmia yleensä), sitä kauemmin toipuminen kestää… Pitää oppia arvostamaan itseään ja keksimään elämään sisältöä… Pitää myös huomata et huumeista ei saa hyvää oloa eli miinukset voittaa plussat… Lopettaminen tulee tehdä itsensä takia, jos muiden takia tekee ni palaa uudestaan samaan elämään… On vaikeaa oppia kunnioittamaan itseään ja meillä vaik nuo tutkimukset yms. on tehtu ni harva on selvänä. Mua pidetää “malli-ihmisenä” korvauksessa, mut mä oon jääny ilman jälkihoitoa… Meil ei vain ole resursseja siihen. Eli pitää jatkuvasti taistella et saa apua. Mut jos tietää et ei ole paluuta entiseen ni sillä ei ole niin väliä. Mä en oo kunnossa ja tiedän sen, eilen katoin et tuo en ole mä vaan se toinen ihminen joka mussa on ja oli karseat riidat avokin kans enkä edes muista mistä vaikka olin tuolloin vielä selvänä :open_mouth: . Eli oliko tuo sit joku rajatila-kohtaus…

Kauheesti kirjotin itestäni mut pitäkää lastenne/läheistenne puolia jos he tahtovat olla kuivilla ja taistelevat viimeisillä voimillaan saadakseen hoitoa… Meillä on paljastun niin paljo asioita porukoista (=vanhemmista) et heitä tuskin kiinnostaa auttaa/ kuulla mitään. Siihen pitäis olla iskän lupa sit et äipälle jotain vois kertoo ja nykyää on niin omat jutut et ei viitsi edes kertoa omist asioist ku pintapuolisest (toisaalt hän menetti siskon eikä asiast osaa oikein puhua)… :frowning: . Se apu olis voinu tulla tarpeeseen jos silloin 15v ku jäin kii viiltelyst ja kerran kysyttii tahdonko psykiatrille (ois pilan perheen maineen). Sama ku 16v jäin kii ganjast ni ehkä ois ollu parempi ettei iskä ois ollu kiinnostun miltä pilvenpoltto tuntuu ja sanonu et itekii polttais jos olis sen ikäinen, äippä huus et oon hylän sen ja voidaa mennä Damii polttelee kahestaa sit… Olette ihania, välittäviä vanhempia jotka tahtovat lapsilleen parasta joten kun tuntuu et heillä menee paremmin, pitäkää silti yhteyttä… Meillä tuo on jälleen pinnallista ja harvoin tulee soittoa sieltä päästä… Se jää meidän harteille pitää yhteyttä. Äipälle on tärkeämpää zumba ja muut omat menot kuin lasten tai lastenlasten näkemiset… Se suhde ei ole kovin normaali mut mä opin mitä en tahdo itselleni… Teistä sen sijaan tulee olemaan suuri tuki lapsillenne/läheisillenne jos he tahtovat eroon…

Pitäkää huolta itsestänne ja todella ihanaa et jotkut tahtovat tietää tästä sairaudesta eivätkä vain sano kuten useimmat et “ihan helppoa, lopetat vain ja kärsit viekkarit ku krapulas ja sit oot kuivil”… Meen tekee lettuja, puhuin eilen tän uuden ystävän kans lapsuudest ja menneisyydest joka silläkin tosi rankka joten tää kirjottelu nostaa huonot fiilikset pintaan enkä todellakaan tahdo huomata katsovani omaa elämääni ulkopuolelta enää… Voimia kaikille, te olette todella vahvoja ihmisiä vaikka siltä ei usein tuntuisikaan, jotkut hylkäävät lapsensa koska eivät enää jaksa… Useampia entisiä tuttuja kellä ei ollut asiaa vanhemmille enää ja lukot oli vaihdettu, se on ehkä helpompi tapa, ehkä ei ?? Voimia kaikille! <3

PS: sori et meni aika offiks, oli jotain kommentoitava… :blush:

12

Sorry, sekoilin laittean saman linkin kahteen kertaan…siis…

halko.fi/koulutukset/2004/viihdekäyttö/rantala.htm

13

Eikä sekoilu vieläkään loppunut :blush:

halko.fi/koulutukset/2004/vi … antala.htm

14

Malibu,

tosi hyvä idea toi tv-ohjelma :laughing: :laughing: :laughing: :laughing: :laughing: :laughing:

15

Minä olen oppinut, että korvaushoitopotilaskin voi olla muita ajatteleva välittävä ihminen. Myönnän, että en aikaisemmin uskonut sen olevan mahdolista, joten kiitos taas Malibu. :slight_smile: Olen myös huomannut, että voi olla oikea hyvä asenne, vaikka olisikin ns. aineiden vaikutuksen alaisena. Aineet eivät siis vaikuta asenteeseen, vaan ihmiset.

Malibu mä en voi sanoa ymmärtäväni, miten vaikeaa sulla täytyy olla, koska en ole koskaan ollut riippuvainen mistään huumeesta. Olen kuitenkin ollut masentunut, ahdistunut ja saanut paniikkikohtauksia. Minä sain suurta apua homeopatiasta. Myöskin se, että lopetin kaikki lääkkeet ja aloin tehdä muutoksia elämässäni, auttoi. Lähdin rakentamaan itseäni uudestaan. En pitänyt siitä, mikä minusta oli tullut. En oikeastaan enää edes tiennyt, kuka olin. Aloitin pinnallisista asioista niin kuin ulkonäkö. (Aika tärkeää itsetunnolle) Siitä sitten pienillä muutoksilla eteen päin. Viimeinen minulle tärkein muutos oli muutto kivaan kotiin. Koti on kuitenkin todella tärkeä paikka, jos siellä ei viihdy, ei voi olla hyvä mieli.

Toivon todella, että pystyt jossain vaiheessa jättämään bubren pois ja löytämään mielihyvää ihan luonnostaan. Aika pitkän ajan se vie ja helppoa se ei ole. Sinulla on kuitenkin asenne kohdallaan ja se on jo paljon. Itse olen huomannut niin omalta kuin muidenkin kohdalta, että lääkkeet eivät ole keino muuttaa oloa paremmaksi. Kun eheytyy sisältä, on sillä muutoksia tekevä voima.

Mulla on muuten kanssa ollut noita tunteita, että katsoisi itseään ikään kuin ulkopuolelta. Oon huomannut, että ne liittyy masennukseen ja paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan. Muistaakseni luinkin jostain sellaista. Nyt kun ei masenna, ei ole myöskään ollut noita tunteita.

Tsemppiä Malibu. Jospa välillä tuettais sinua. Sinä kun olet aina tukemassa muita. :bulb:

16

:open_mouth: Mitäs se Tumati nyt oikein sekoilee?

17

Mä hyväksyn mun ulkonäön, luulin aiemmin et se riittää… Ei riittän, pitäis vielä sietää impulsiivist käytöstä yms kaikkea inhaa…

Mul selkeesti on pääl joku rajumpi masis-jakso. Oisin tuossa tahton viiltää itteeni, mut avokki otti mult pois sen veitsen. Tätä tapahtunu aikoihin, olin kännis kyl (en oo edes 1krt/v noin otoksissa), silti oon useampana päivän miettin et haen vermet tai viillän… Kertoo paljo kuinka hyväs psyyykkises kunnos täl hetkel olen. Eilee olin kirjottan et tuosta tunnin pääst koko ajatus tuntu järjettömält mut nää on mun mielialat on tällasia ja ne oikeasti haittaa elämää, eikä iteasias ihan vähäänkäään… :confused: Mä en usko et kukaan pitää normaalina sitä et ihminen tahtois itsensä tappaa vain muutaman ongelman vuoksi. Mut tätä oon tarkottanu täl “saattohoidol”; hoitajat vaihtuu, ei oo aikaa välttämättä puhua, vaik ois aikaa puhua ni silloin voi olla hoitsu joka ei tunne taustoja ja kaiken lisäk tää miekkariin menokin /edes lähete sinne) on kestäny painaki pari kk:tta. En vain jaksa tapella kaikesta joka mulle kuuluis… Kunpa mä oisin ollu tätini sijassa, se ois helpointa, Avokil ei mitää syytä mennä eteenpäin ( ei oo ku koht 7v asun mu luon ja 2v maksan erotuksen minimist…). Äsken tein lettuja, avokille. En mä niit syö jos tahotaan et mä en syö ruokaa ku se maksaa ni entisenä sh:nä mä oon syömättä… Muutenki porukka sanoo et oon liian laiha, sanon et oon BMI:n mukaa ihanne-painonen… Tai nyt näkyy olevan ihan vähä päälle 20 mut sekin on aika ihanne… On vaa pudonnu säännöllisest tuo paino jatkuvast ja saa seurata ettei ala alle 50kg menemää…

Toivoisin vaa et mua rakastettais oman itsenäni, mut ei se taida onnistua… Oon erittäin pessimisti valtiota kohtaan. Tiedän et pitäis olla kiitollinen ku pääsin korvauksee; se kuitenkin on erittäin pieni osa mun loppuelämää. 90% töistä menee suhteil, meidän alalla töitä ei ole jne… Samoin mun “kannustusraha” joka mainittii jopa uutisis, meneenki nyt ruokaa ja bussikorttii (no siihen meni aiemminkin.) Oon menetetty tapaus eikä mulla kama auta ku oon siitä eron ottan enkä sitä tahdo. Mun ammatis harvemmin työtä löytyy ja opettajan mielest parin työn jälkee en o tarpeeks tarkka; on sil vara sanoa kuh hukkaa ite töitä, kokeita jne. Tuntuu et paikkaa omia ongelmia… Edelleen vain toivon et pääsisin miekkariin, sitä toivon eniten täl hetkel. Välil tuntuu ettei ne edes tahtois klinikalt mua päästää, mut,En mä kouluu oo kuitenkaa lopettaas, toivottavast ainakaa…

Dahlia, Tumati tarkotti tuota tv-ohjelmaa jota ehdotin… Iteasias Holkeri (?) kokeili tuota 16v sit (elämist työttömyyrahalla) ja sano et silakal selviää mut sen hinta radikaalist 16 vuodes noussut… :open_mouth:
Tuossa “ohjelmas” kansanedustajat kokeilis vanhusten, opiskelijoiden, maahanmuuttajien (kellä ei muksuja) pitkän työmatkan bussilla tekevien ja erilaisten kroonisten sairaiden elämää kk:den sillä rajalla jonka saa. Samoin menis “töihin” jossa melkein kaikki tekis 9e€/kk palkkoja ja matka ois pitkä…

Kiitos kaikille tsemppauksesta, ootte ihania ihmisiä! Onneks kohta alkaa kevät… :slight_smile: Jaksamisia kaikille ja käykää ihmees hiihtää tai kävelees tuolla lumessa, jos aurinko paistaa ni saattaa saada jo vähä väriäkin kasvoihin :wink: …

PS: ku tietäis mitä parisuhteesee kuuluis, tuskin toisen haukkumiset idiootiks… Tuokin lähinnä mun siivoukst… :frowning: Sit ihmetellää et oon hermona… :unamused:

[size=50]Edit: kaks viestii yhdistin ja korjasin kirjotusvirheet sekä älyttömät osiot…[/size]

18

Olen kyllä huomannut, että nyt ei Malibulla oikein mene hyvin. Sulla on aikamoisia ahdistuskohtauksia näköjään. Tosi ikävä juttu. Päihdekuntoutuksessa on just se vika, että ei hoideta ihmistä kunnolla terveeksi, vaan jätetään se roikkumaan oman onnensa nojaan. Sinäkin yrität kokoajan parhaasi ja silti saat taistella, että saisit kunnollista apua. Ei ongelmat pelkillä lääkkeillä poistu ja terapiaa tarvitaan. Sinne on kuitenkin vaikea päästä ja sitten kun pääsee niin laatu ei ole valitettavasti taattua.

Oletko muuten huomannut, että meneekö sulla mielialat vuodenaikojen mukaan? Mun exällä on yleensä pahin aika just nyt. Sitten helpottaa, kun kevät tulee.

Huumehoidoissa on just se vika, että ei panosteta riitävästi, jos ollenkaan, tuohon jälkihoitoon. Aika vaikea muutenkin yrittää pärjätä, kun masentaa. Sitten vielä muut ongelmat päälle. Niin kuin tuolla subutex-ketjussa keskusteltiin, niin jotain harrastustoimintaa olis hyvä olla. Mä en muutenkaan tajua, että miksi syytää rahaa ihmisiin, jotka käy katkoilla vaan lepäämässä. Senkin rahan voisi käyttää niihin, jotka oikeasti haluavat parantua.

Tänään taas aurinko paistaa. Mulla olisi nyt kaikki syyt alkaa masennella, sillä ex tuli meille eilen subuissa, mutta en aio siihen suostua! Verhot auki ja tervetuloa… pöly. :arrow_right: Siivoomaan siis. :slight_smile:

19

Joo nyt tajusin. Oon vähän hidas… :bulb: :open_mouth:

20

Ensin Malibu. Sua selvästi nyt ahdistaa. Iso virtuaalihalaus sulle. Sun tunteet tekee tepposia, mutta onneksi sulla järki pelaa. Anna itsellesi aikaa. Älä yritä ratkaista kaikkia maailman ongelmia mielenterveyshuollon tilasta ihmisten pahuuteen ja koulutehtäviin. Ole aivan rauhassa, tunteet ja ajatukset tulee, sitten ne menee. Siellä on vihaa, katkeruutta, pelkoa ja varmasti paljon muuta jossa on kestämistä, mutta ole vain ja syö ne letut, vaikka.
Tiedän että toi voi kuulostaa tyhmältä ja “helppohan mun on sanoa” -meiningiltä, mutta tän ahdistuksen läpi eläminen on nyt osa sun tietäsi. Sen hyväksyminen voi auttaa myös.

Sitten:

Mä olen tästä eri mieltä, joka tietty voi vain johtua siitä että jos näin todella on, tunnen itseni katkeraksi koska mun exäni ei sitten selvästi ollut rakastunut muhun.
En toivoisi kenellekään kiltille naiselle sitä tietä, että joutuvat setvimään päihderiippuvaisen miehen asioita. Toisekseen, mä luulen että ne jotka selviävät ns. rakkauden takia, niillä pitää olla motiivi ja halu selvitä jo omassa sisimmässään - että ei se rakkaus sitä tuo. Tai ehkä tuo, mutta tämä on nyt tosiaan mulle itselleni hemmetin hankala pala.

Ja huumeiden viihdekäytöstä. se on kyllä tosi yleistä. Mä en tajua miten se voi toimia, mutta ulospäin se näyttää joillakin toimivan. Sitä ei tietysti tiedä mitä perheiden ja parisuhteiden sisällä tapahtuu. Toisekseen, olen huomannut että ne jotka ovat teinistä viihdekäyttäneet nyt jo esim 10 vuotta, niin niistä jotkut alkavat kolmenkympin hujakoilla seota - siis konkreettisesti seota ja sairastua esim. skitsofreniaan.