Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Onnittelut taas, Vadelmamunkki!
Minusta on mukavaa lukea miten joku löytää omia voimavarojaan ja jaksaa niitä vielä käyttää, saa jotain aikaan.
Niin sitä pitääkin.

Oikeassa olet siinäkin että ilonaiheita löytyy. Mikähän lienee siinä että kovin monilla ihmisillä päällimmäisiksi aina nousevat ne synkistelyt, milloin on vastaantulijat rumia ja milloin taas kaupassa ei löydy just sitä sapuska jota just minä mieluiten söisin, tai miten urheilukilpailussa ihan väärä ihminen taas pääsi voittamaan sadan metrin tai kilometrin tai mitä niitä tärkeitä juoksumatkoja nyt kaikkia onkaan.

Mukavaa on huomata että osaat olla monista asioista iloinen. Kyllä minäkin. Minulla on kans noita ilonaiheita aika liuta. Mukava on kyllä suomen kielikin, mutta ehkä en siitä ihan niin hyvin osaa riemua repiä. Gaelin kieli, skoonen oma murre joka ei ihan kunnon ruotsia ole, ja jopa venäjän kieli kaikkine saatanan äs-kirjaimineen on aika miellyttävää kuunneltavaksi. Kuka tietää, jos se yksi esi-isistäni, joka tuli 1500-luvun alkupuolella Skotlannista Viipuriin kauppareissuillaan ja jäi sitten täältä löytämänsä vaimon kanssa pakertamaan lapsilaumaa joka sekin sikisi aivan kiitettävästi, olisikin ollut sen verran kotiseutu- ja isänmaanrakas että olisi jäänyt sinne Aberdeenin nurkille, voishan olla että minä -jos nyt sitten olisin edes siinä tapauksessa syntynyt, voisinkin kuulua niiden muutaman kymmenentuhannen joukkoon jotka vielä siellä gaelia äidinkielenään puhuvat.

Tai jos se toinen esivanhemmistani, joka Ruotsin kruunun toimesta lähetettiin yhtenä sotamiehistä jonkinlaiseen järjestyksenpitoon näissä maisemissa nuijasodan jälkeen, olisikin tehnyt jotain muuta ja jäänyt kotikonnuilleen, voisiko ajatella että minä nyt sitä Skoonea vääntäisin?

Ja niitä mahdollisuuksia on monia muitakin, tämä nyt on yhteensattumien summa että tämän sanavaraston kanssa kirjoittelen.

Mutta, kai siitä voi iloita, jos osaa ne ilonaiheet löytää ja riemuita, siitä semmoisesta asiasta että ihmiskunta ylipäänsä on puhumaan oppinut. Ihan sinne asti en ole vielä sukututkimuksessani päässyt, että ihan ehdottomalla varmuudella osaisin kertoa elämäkertaa siitä esiäidistäni, joka erottui muusta puunlatvoissa hyppivästä porukasta pitkänhuiskean ja harvakarvaisen kippurahäntänsä ansiosta ja toisekseen siitä ettei hänen pahalle sisulleen riittänyt sama urosten solvaaminen yksinkertaisella koiran haukkumista muistuttavalla apinankielellä vaan piti alkaa kurkustaan irrottelemaan entistä vittumaisempia räkätyksiä lähimmälle urokselle joka ei muistanut tarpeeksi usein kirppuja mummun niskavilloista nyppiä.

Olis siinäkin voinut toisinkin käydä. Ollaan iloisia, ollaan.

^^ Oikein hyvä ja onneksi olokohon !

=> Ehkä mä olen kohta hoitsun pöydällä tai tuolilla korvatähystettävänä
ja litkuja hölskyttelemässä. Käytän joka yö nukkuessa vähintään korvatulppia
ja vuosien aikana alkaa käytävät korvien välissä likaantua ja nyt on taas
oikean puoleinen umpeutumassa, joten se haittaa päiväsaikaan
liikenteen ja musiikin kuulemista ja kuuntelemista.

maanantaissa ja selkeillä, kuplakoneen vesillä.

Kuuntelin eilen Radio variaation äänitarinan Tampereen tauti. Olen todella tykästynyt tuohon sarjaan. Ne ovat usein hyvin tehtyjä ja ajatuksia herättäviä.
Tänään kävin keskustassa asioilla ja tuntui että kaikki tapaamani ihmiset oli mukavia.
Koiran kanssa peruslenkki metsässä ja hetki pohdittiin elämän rajallisuutta rautakautisen kalmiston äärellä. Tai minä pohdin, koiran mietteistä ei niin ota selvää. Ehkä sekin näytti hartaalta. Paluumatkalla hartauden tapaisestakaan ei ollut tietoa, kun se olisi halunnut lähteä tavoittamaan itseään isompaa fasaania. Itseluottamus lienee sillä kohdillaan… Ettei siinä sittenkin ole metsästysviettiä, vaikka toisin väitin? Jospa se terrieripuoli on rottakoirana sukupolvia sitten uurastanut, kun pieni tekee pipollekin rotantapporavistuksia.

Ostamani kirjoituspöytä täytyy siirtää parempaan paikkaan ja laittaa laatikoihin tarpeelliset tavarat. Se tulee niihin kirjoitteluihin, mitkä teen käsin ja piirtämiseen ym, ei tietokonepöydäksi.

“Kauko Röyhkä virallinen”- kirja kesken. Toimitettu Kaukon facebookkirjoituksista vuosilta 2011-13.

Mitäpä tässä kummempia. Elämisen lähes sietämätöntä helppoutta. Jotenkin on ihan kuin siitä tulisi huono omatunto ettei ole mitään pakollista murehdittavaa ja tehtävää.
No, en senkään asian takia ryhdy tahallani itselleni murheita hankkimaan.

Aamupäivän askartelin yhdelle kissalle vanerista jonkinlaista pesänrunkoa, semmoista matalaa pallintapaista jossa on hiukan laitoja ja johon sit sopii pehmusteita ja verhoilua ja mitä sitten mahtaneekaan tulla.
Vanhemmalle sukulaismiehelle puhelimessa valehtelin häpeämättömästi että on nämä työkiireet tässä hiukan painaneet kun en ole lainkaan aikoihin poikennut -ja lupasin sentään että tällä viikolla, torstaina vaikka, taitaiskin olla ihan joutilasta aikaa, joten tulenpa käymään.

Jos vaikka menisin kirpputorille katselemaan minkälaisista tavaroista nyt ihmiset malttavat tällä kertaa luopua, ja olisko niissä jotain semmoista jota vakaasti uskoisin tarvitsevani.

Pesin yhden suht pienen maton kylppärin lattialla.

Ulkoilua taas, lintuhavaintona korpin raakkuminen, orava ja talviturkkiin vaihtava jänis.

Radio-ohjelmia kuuntelin useammankin. Sari Valtossa ympäristöasioista ja niihin liittyvistä tunteista, vieraana mm. Panu Pihkala. Tiedeykkösessä taas mielenterveysongelmien epigeneettisestä periytymisestä… Jopa isovanhempien elämänkokemuset napsauttelee geenejä päälle ja pois. Sikiöaika ja varhaislapsuus vaikuttaa myös vahvasti. Kiinnostavaa oli, että jonkun tutkimuksen mukaan joku yksittäinen asia, vaikkapa äidin raskauden aikainen masennus ei ole ratkaiseva, vaan vakavampien ongelmien kehittymiseen tarvitaan keskimäärin 3 ankeaa tekijää, jotka sitten vahvemmin määrää kehityksen suunnan.

Hemmetin hyvä muuten, että vielä ainakin rahaa köytetään asiaohjelmien tekoon ja niitä voi helposti kuunnella suorana tai yle areenasta. En oikein aina jaksa kaupallisten kanavien juontajien paskanjauhantaa, välihuutoja, mökää ja mainoksia ja semmoista pätkittäisyyttä, silppua. Joku biisi soi 5 sekuntia, sitten toinen, seuraavaksi mainos ja joku kiekaisu. :mrgreen: Tykkään että halutessani voin kuunnella ohjelmia, joissa on alku ja loppu ja joku rakenne. Klassisesta musiikista en niin välitä, mutta sitä soitan josku hiljaa koiran takia peittämään rappukäytävän ääniä.
Ohjelmista saan usein kimmokkeen alkaa etsiä jostain aiheesta lisää tietoa.

Etsin tänään tietoa, minkälainen homma olisi tummentaa vanhan kalusteen pintaa. Alkuperäinen käsittely on vaalea ja ilmeisesti joko sellakkaa tai selluloosalakkaa. Tuohon riittäisi suht pieni pinnan kunnostus, kun vaurioita ei isommin ole. Jompaankumpaan noista kävisi se “pulituuri”, mutta sitä ei taida olla enää markkinoilla. Käyn kysymässä ohjeita ja kenties ostamassa aineet jostakin. Toisaalta saattaa olla viisainta odottaa kesää ja kuivempia ilmoja. Ainakin on aikaa suunnitella homma hyvin.

[size=200]Hyvää kansainvälistä miesten päivää! [/size]

Että miesten päivä oli eilen. Sekin meni minulta vähän ohi. Alkaa nyt olemaan jokaisella kalenterin päivällä oma otsikkonsa.
Eipä silti, kai tämä on kans asioita jotka ovat aina olleet ja aina tulevat olemaan. Ennen kuninkaallisten tai keisarien perheiden syntymäpäivät, uskonnollinen merkitys eri pyhimysten ja tarunomaisten tapahtumien vuosipäivineen täyttivät kalenterit.

Jotain voi olla vielä jäljellä vanhimmista , niistä jotka ihan luonnollisesti littyivät vuodenkiertoon, sadonkorjuuseen, oravan karvanvaihtoon ja valon ja pimeyden suhteeseen. Tosin niistäkin sitten vallassaolevat ovat kaapanneet lähes kaikki itselleen, antaneet niille oman uskontonsa tarinoihin sopivan uuden merkityksen. Ja kun hetki kuluu, nämä uudet ovatkin sitten “ikivanhaa perinnettä”.

Kovin vähän enää kalenteria seurailen. Just tiedän mikä viikonpäivä on, mutta joskus en ole ihan varma siitäkään monesko kuukauden päivä on menossa. Jos sei vastaan hyppisi tietokoneen näytöllä niin en tietäisi tänäänkään. Vähäiset sovitut hommani ja menoni alan jo muistamaan ilman almanakkaa.
Ja siitä, jos jostain, olen kovasti mielissäni.

Eipä ole tänäänkään luvattuna mitään. Taidanpa mennä kuntosalille hetkeksi. Ihan rauhallista, ponnistelematonta, pientä veulaamista niissä eriskummallisissa laitteissa. Ja jos tähän joku sitten katsoo asiakseen huomauttaa että ei siitä noin ole hyötyä, pitää ottaa tosissaan ja vääntää niin että suonet pullistuu ja pumppu on just hiukan vaille repeämistahdin, sillä lailla sitä pitää tehdä, niin sanonpa vain että vittuakos se sitten sanojalle kuuluu. Kuka niin on väittänyt että minä sieltä mitään hyötyä hakisin. Jospa menenkin huvikseni, silloin harvoin kun menen.

Sateentuhjua näkyy tulevan. Harmaata ja märkää. Ei huvita edes polttopuiden tekeminen. Olisi tuolla tontin reunalla pari kesällä kaatamaani isoa tuomea jotka kai voisi katkoa ja pilkkoa. On muuten sitkeä, semmoinen vanha tuomi. Kirves pomppaa kuin taunuksen taka-akselin kumityynystä, ja saha jää jumiin kerran toisensa perään. Ei semmoisten kanssa tappeleminen ole sadepäivän hommaa. Poudallakin on rinteessä ryteikössä yhtenä panssariesteenä tyvi uhkaavasti pystyssä ruokottomina makaavien pirun oksaisten runkojen kanssa tekemistä ja kiroilusyntiä tulee tehtyä niin ettei taivasosuudesta enää tietoakaan. Ei semmoiseen tänään. Ehkä vaikka ensi viikolla tai sit joskus…

Ei oo silleen tullu vietettyä ns. miestenpäiviä. Meilläpäin vietetään yhteisiä päiviä.

Naistenpäivässä on se hienous, että voi ostaa kukkia, kuten ruusuja. Olen tosin ostanut kuukautisruusun viime vuoden loskakuusta lukien, joten seuraava on nro femton, vaan kuka muu niitä laskee kuin meikäite.

Maailman parhaat puutarhurit ja kokit on miehiä ja useimmat niistä ja meistä mestareista saa parhaan inspiraation ja intohimon siltä vierellä olevalta naistenpäivän ihanalta ja rakastavalta sankarittarelta.

noniin

Nyt: huilaan kesken kauppareissun ja meen imuroimaan, pyykkäämään ja keittämään påtui huomiseen äijäpyttikseen. Viel kuun vika reeni ja ip hakemaan beiben kaa paikkaliput huomiseen, ranskankieliseen leffaan, oisko se ollunna nimeltään Jumalan arvosta, mut siitä huolimatta tätäpäivää ja ihan realistisen arkista vaan,

aye

Naisten päivä, 8 maaliskuuta. Päivän pituus 11 tuntia 5 minuuttia
Miesten päivä 19.11. Päivän pituus 7 tuntia 2 minuuttia

Tarkastakaa almanakasta. Onko tämä muka tasa-arvoa?

En vietä tänään mitään. Viettäminen on raskasta ylimääräistä tekemistä. Minä olen mieluummin rauhassa ja teen mitä itse tykkään. En semoisia mitä almanakka käskee viettämään. Menen tänään kahville ja elokuviin ja tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajaa paljonkin siitä syystä että hän on vastakkaisen sukupuolen edustaja ja paljon sen takia että hän on mukava ihminen.

Niin, tai ajattele kuinka paljon lyhyempi joulupäivä on juhannuspäivään verrattuna, vaikka ensimainitun pitäisi olla peräti Vapahtajan syntymäjuhla. :open_mouth:

No okei, unohdetaan miestenpäivä. Onneksi se meni jo. Heti sen perään olikin lapsen oikeuksien päivä, vaikka lapsen oikeuksien pitääkin olla voimassa vuoden jokaisena päivänä.
Almanakka käskee tänään viettämään perjantaita. Tapoja perjantain tietynlaiseen viettämiseen ei almanakka sentään sanele.
Viettämisestä saa taivutukseksi myös viettelemisen. Kirjoitan → kirjoittelen. Vietän → viettelen.

Huomenna vietänkin raskaan metallin päivää Hartwall areenalla! Sinne saapuu musisoimaan ruåtsalainen, sotahistoriaa kuulijoilleen opettava rytmiorkesteri nimeltä Sabaton. :sunglasses: Mukana menossa myös Amaranthe ja Apocalyptica, jota en olekaan ennen livenä nähnyt.
Illan pääesiintyjällähän on biisi nimeltä “Talvisota”. Se ei enää kuulune yhtyeen nykyiseen keikkasettiin, mutta villi veikkaukseni on, että saamme kuulla sen encoressa. Koska vietämmehän ensi viikolla juuri mainitun talvisodan syttymisen 80-vuotispäivää.
youtube.com/watch?v=Pn-FIFcNwBM

^rakastan, rakastelen

Tässä seison/istun, enkä muuta voi tai tässä seison/istun enkä muuta viitti/kehtaa/kykene/halua jne.

Pysähyttiin samaan kohtaan, kuin viimeksikin karvanaamarin sinnikkäästä vaatimuksesta ja
koiranrutiineja täytyy sen mielestä noudattaa ihan kaikkien ja koko ajan, ettei tehdä virheitä.

Ja mikäs siinä, rutiinit tuo ihmiseläimellekin turvallisuutta, eikä vain tunteena. JA aivan varmasti se on myös henkilön eli yksilön
ja nisäkkään omista mieltymyksistä ja tottumuksista ja tapaan tottumisesta ja luonteesta kiinni, että yleensä tykkää rutiineista.
=>
Näitä luonneperäisiä asioita olen aina halunnut Plinkissä käydä läpitte ja tutkia ja niistä jopa keskustella.
Onneksi siviilissä se nykyään onnistuu livenä ja käypi päinsä selvinpäin joka päivä !
Ehkä ketään muuta tai keitään muita ei kiinnostakaan ikinä sellanen
ja ihmiset on niin erilaisia…

Jos vielä meikän pitäisi miettiä aktiivisesti etten dokaa ja päihteile tänään,
niin se ois sangen huono juttu ja rasittavaa ja tokkopa jännää ollenkaan.

Kylse vaan helpottaa ajan myötä ja måni muukin asia.
En uskonut sellaseen ollenkaan, silloin ammoin märkäkeijona.

edit: Karmeeta hommaa tää yhel sormel älylaatan/pahkan hiplaaminen tuolla Marraskuisen Suomen kadun lahkeessa.

Wiikonloppui nyvvaaa, :smiley:

:arrow_right:

Jonkinlaista flunssaa olen tämän päivän potenut. Kurkku kipeänä ja ehkäpä on ollut kuumettakin. En ole sitä alkanut mittailemaan, kun en jaksa uskoa että se mittaamalla paranisi.
Tämä uskon puutteeni… voisi hyvinkin parantua sillä jos kovasti uskoisin. Mutta kun toisaalta uskon että paranee tuo muutenkin. Kuumalla mehulla, vitamiineilla, lepäilemällä,flunssapillereillä, semmoisilla ilman reseptiä saatavillla…

On sitten ollut aikaa jopa telkkarin katseluun aamusta alkaen.

Nyt saa Petelius kyytiä.
Kun meni tunnustamaan että se pilkkaaminen meni joskus överiksi niin sehän ei kaikille sopinut.
Ei sillä lailla saisi mieltään muuttaa!

Osalle kansaa olisi edelleen kovin sopivaa jos saamelaisia, mustalaisia, erirotuisia ylipäätään telkkarissa esitettäisiin jonkinlaisina ali-ihmisinä joiden olemassa olo tässä maailmassa on niin väärin että täytyy heistä edes se hyöty olla että kunnon ihmiset saavat heidän kustannuksellaan silloin tällöin nauraa kunnolla.

No, eivät ne rasistiset vitsinikkarit ja raamattualukevat homojenvihaajat mihinkään lopu, ei tuosta yhden miehen asioiden uudelleenajattelusta olisi kenenkään pelästyä tarvinnut.

Jaaha seiskakymppi kirjoitti:
“Jos vielä meikän pitäisi miettiä aktiivisesti etten dokaa ja päihteile tänään,
niin se ois sangen huono juttu ja rasittavaa ja tokkopa jännää ollenkaan.”

Olen sataprosenttisesti samaa mieltä. Se on kyllä siunattu asia että on tuo yksi murhe vähemmän elämässä. Ei tarvitse semmoista miettiä. Olisi se tämän flunssankin kylkiäisenä paskamaista painolastia.

^toipumisia sinne.

https://youtu.be/0_txj_WeTm4
Cafe Haparanda - Petelius ruåttin kunkkuna.

Ekan kerran ikuna onnistuin linkin copsaamaan luurilla.

^ PPP:n tarvii pyytää tätäkin anteeksi. Mua tuo hassu sketsi ei suinkaan loukkaa tai saa mua dokaamaan, vaan pidin siitä kovasti jo vuosia sitten, mutta ne muut ihmiset… ne haluaa sen heti poijes. Ja vähemmistö on nykyajan enemmistö, vaikka sitten yhden ihmisen.

Siispä ei taida tulla esittävän ja kirjoittavan taiteen taitajien anteeksipyyntöjen osalle loppua ollenkaan tässä maassa ja maailmalla isojen starojen ja tuotantojen on tehtävä myös moraalinen osansa, sillä miten se muka ois tällä kuitattu ja sillä hyvä ? …

Monty Python, Jim Carrey, Peter Sellersin perikunta, Disney, Ohukainen ja Paksukainen, Chaplin, ja NE KAIKKI…

:arrow_right:

En nyt usko että niin paljon ihmiset alkavat myöntämään työkaluna käytettyä pilkkaamista moraalisesti kyseenalaiseksi että siitä mielenmuutosten määrästä maailma sekaisin menisi.

Kun nyt seuraa kielenkäyttöä somessa näkyy pikemminkin että varsinkin yksi oikeistolaispopulistinen porukka ratsastaa eritasoisilla vitseillä ja meemeillä osoittaakseen kaikki muunlaiset joksikin epäihmisiksi joita sopii nauraa tai vihata -kunhan ei hyväksytä oikeiden ihmisten joukkoon.
Kielenkäyttö on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut aika törkeäksi.

Ei siis pelkoa että tässä mitään inhimillisyyden Tonavaa olisi tulossa meitä hukuttamaan.

Eikä varmasti tarvitse pelätä että esimerkiksi Päivi Räsänen luopuisi raamatustaan ja sen opeista homojen ja muiden “erilaisten” suhteen.
Eikä lakata siitä kirjasta uusia painoksia ottamasta, verenhimoisia ohjeita tarvitaan tulevaisuudessakin.

Eikä aina ole kysymys edes poliittisesta tai hengellisfilosofisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Asia on kinkkinen ihan yksilötasollakin. Ei se ole niin helppoa funtsia omia vanhoja juttujaan vaikka alkaakin tuntuman siltä että ei ihan tullut asiaa loppuun asti ajateltua… ja kun vielä on se porukan tuki…perinteet ja yhtenäisyys tämän oman porukan kanssa ja onhan se nyt isänmaallistakin että muita pidetään sentään vähän vähemmän hyvinä kuin meitä. Ja mehän ollaan ihan eri asia kuin muut! Ei nekään meitä ymmärrä eikä arvosta, prkl.

Minäkin ällistyin sitä kohua ja metakkaa, jonka Peteliuksen anteeksipyyntö aiheutti. Anteeksi ei ilmeisesti monien mielestä saa pyytää, koska eihän Jussi Halla-ahokaan pyydä anteeksi fantasioitaan homoseksuaalin murhaamisesta tahi vihreiden ja vasemmistolaisten naisten joutumisesta raiskauksen uhriksi.
Toki voi kysyä, miksi PPP pyysi ensin anteeksi vain saamelaisilta eikä romaneilta. PPP on tosin ilmoittanut twitterissä ottaneensa yhteyttä myös Romaniasian neuvottelukuntaan, joka myönteisenä pantiin merkille.

Anteeksipyyntö on joka tapauksessa Peteliuksen henkilökohtainen päätös, ja hänen sananvapauteensa kuuluva ilmaus.

Monille on vaikea käsittää, miksi etninen sterotyypittäminen ja vähemmistön pilkkaaminen on enemmän väärin kuin vahvassa asemassa olevien, vaikkapa julkkisten ja poliitikkojen parodiointi. Monille on vaikeaa käsittää, miksi alaspäin lyöminen ja sorrettujen pilkkaaminen on enemmän väärin kuin vallassa oleville nauraminen.

Joku Speden sketsi “naisen logiikasta” oli vain huono, mutta harva koki sen loukkaavana naisia kohtaan. Sitä ei ole käytetty kiusaamisen ja nöyryyttämisen välineenä naisia kohtaan samalla tavoin kuin PPP:n ja Aaken mustalais- ja saamelaissketsejä on käytetty näitä vähemmistöjä kohtaan.

Tosin mieleni tekee sanoa, että ne saamelaissketsit oli kyllä niin paskoja, että niitä saisi pyytää anteeksi kaikilta katsojilta. :mrgreen:

PPP arvosti vihreitä arvoja jo Hymyhuulten aikoihin.

youtube.com/watch?v=oCb8T2S4vP4

Mukavaa lauantaita. :smiley:

Ihmisten epäinhimillistäminen, kohtelu vähempiarvoisina, pilkattavina, epäihmisinä, se on erinomainen työkalu.
Sitä tarvitaan jo koulukiusaamisesta lähtien. Ei siihenkään saada porukkaa mukaan, ellei ensin saada syötettyä näille mukananaurajille että itse tuo jollain tavalla on syyllinen, mitäs on erilainen, ei tuolaisella ole samaa arvoa kuin muilla.

Jos joku harva joskus tulee omissa ajatuksissaan erilaiseen johtopäätökseen, ja jopa julkisesti myöntää että överiksi meni, ei noin pitäisi ihmisiä kohdella, niin lieneekö tuo kovin vaarallista? Kun kuitenkin aina riittää myös niitä jotka jatkavat ja keksivät uusiakin keinoja paskanheiton edistämiseksi.

Kiusaajien, rasistien, natsien oikeuksista olla kiusaajia, rasisteja, natseja ja toimia niiden periaatteiden mukaan on nyt noussut äläkkä. Ja samalla se kielenkäyttö, jota vielä muutama vuosi sitten harjoitti joku MV-lehti ja Halla-Aho, on nyt nostettu eduskuntaa myöten ihan normaaliksi.
Tarkoituksia ei ole vaikea arvata. Kun tämä vauhti nyt kiihtyy, yhä harvempi uskaltaa asettua heikompien ja kiusattujen puolelle.

Millasen tulokulman tähän nyt ottaisi,*

*Ettei menisi politikoinniksi tääkin ketjunen.

On varmaan ihmisiä, jotka ihan vittuillessaan tekevät näitä tutkintapyyntöjä ja sarjatyöllistävät tyhjä edellä viranomaisia.
Heillä ei varmaan omaaelämää liiemmin ole tai ehkä kovin pumpulinen elämä,
mutta enpä voi tietää, kun en heitä hlökohtaisesti onneksi tunne.

On erinomaisesti genreä kuvaava sana eli mielensäpahoittaja,
jonka kirjallista ja elokuvallista tarjontaa pidän kehnona ja
vaadin anteeksipyyntöä ja hyvitystä ohjaajalta ja käsikirjoittajalta.

Sitten on näitä, jotka ihan tosissaan kokevat olevansa pilkan kohteena ja
myöskin kaipaavat täsmälleen samaa, kuin pahasti häiriintynyt osasto yleisöstä eli

ongelman julkitunnustusta, teatraalista anteeksipyyntöä ja tekijöiden joukkoesiinmarssia ja
melkein aitoa nöyrtymistä ja valittajat saavat osakseen huomiota ja huomioonottamista, paijaamista ja
ehkä jonain päivänä suurta rahallista hyvitystä ja senhän pitää olla tietenkin miljoonaluokkaa, kuten haliwuudissa.
Ei kai nyt yhdet sarjaliput finn-kinoon kuittaa elämän mittaista ahdistusta, jonka taiteen irvokas anti on heille sieluun ladannut !

Mitä väliä sillä on, että tykkää/ei tykkää jostain ohjelmasta ja pitää sitä kehnona ja heikkolahjasten tekeleenä, kuten “huumat” yms.

Speden perikunta on paljon velkaa esim. minulle. Hirveetä paskaa kaikki sen ohjelmat ja leffat aikanaan, niin Vesku- kuin Spede-show:t ja kaikki turhapuråt. Minähän olin vielä terve ja elämäniloinen, alati kaikkien kanssa leikkivä lapsi ja sittemmin vinhasti kehittyvä teini, enkä osannut vielä itse varmasti kasarillakaan tietää, mikä on kunnollista viihdettä, älykästä ja laadukasta ohjelmaa.

Niitä ohjelmia joutui kuitenkin ajan hengessä katsomaan ja kärsimään nyt aikuisena seurauksista.
Henkisesti alentavaa matskua liian nuorena ja eihän sellanen tavara ole hyväksi kellekään.

Hintalappuna on rankka syrjäytyminen monella tulevaisuuden nerolla ja ikäluokkansa seepralla, jonka erityislahjakkuus ja kognitiiviset kyvyt on tuhoutuneet suomalaisen massaviihteen jyrän alle… tasapäistävä, vastaanottajaa aliarvioiva tusinaviihde vailla älyllistä ja käyttäymismetodin osalta yksilöä opettavaiseen tapaan ohjaavaa vaihtoehtoa, joka perustuu myös vuorovaikutukseen.

Tankki täyteen, Reinikainen olivat esimerkillisiä klassikoita, mutta nekin ovat nykystandardin mukaan rasittavan rasistisia.
Eivät ne millään kestä tän päivän neitimoraalia ja näinpä tekijät on kivitettävä tai jotenkin muilla keinoin tuomittavia, kun vielä elävät.

Kun Eurooppaan tulee seuraava iso sota, niin nämä tällaiset pahoitetun kansanosan jutut häviää kaikki
jälleen kerran mediasta moneksi kymmeneksi vuodeksi, ehkä n. 74 vuodeksi, kerrallaan…
niin kauan kestää jälleenrakentaminen ja kun asiat on aivan liian hyvin, näköjään…

Aika hyvin pystyy itse salpaamaan uutisvyöryä,
elämä itsellään kun ei mun nähdäkseni koostu…
tai terveellä saakaan koostua näistä… sillä
sisältö on anniltaan ja merkitykseltään…
riittämätön, sittenkin.
tai sen täytyy olla.
toivottavasti on.

no, nää jutut voi käydä tunteisiin, mutta addiktina kantsii suuntautua kehittävämpiin skaaloihin.

lovenisti7kybä

Nyt kannetaan huolta rodunjalostusoppien kannattajien ja nationalistien oikeudesta “ilmaista itseään”, yllyttää toinen toistaan vihaamaan kaikkea erilaista ja kehitellä vanhaan malliin kansakunnan puhdistusmenetelmiä.

MV-lehden ja Halla-Ahon ja Hakkaraisen juttujen arvostelu ihmisillisyyden kannalta on “mielensäpahoittamista” ja nipottamista.

Kumma kyllä, samalla vaaditaan paluuta “perinteisiin”, yhteiskuntaan joka esimerkiksi suomessa oli kolmekymmenluvulla valmistauduttaessa toiseen maailmansotaan. Silloin eri mieltä olevat muilutettiin rajan yli, kun ension oli hakattu jonkun sorakuopan reunalla henkihieveriin. Maailmankatsomuksesta ei saanut olla kuin yhtä mieltä, uskonnon ja henkimaailman, jumalan ja muun semmoisen väen olemassaoloa ei edes saanut epäillä, se oli Jumalanpilkkaa ja siitä pääsi lusimaan.

Tuo, että tehdään jotain tutkintapyyntöjä ihan provosoimis- ja kiusantekotarkoituksessa, lienee totta. No, jos poliiseilla on järki päässä ja lait edes jotenkin kohdallaan, tuskin siitä isoa harmia aikaan saadaan.

Mutta että mitäs minäkin sitten tänään? En minä ole sitten tänäänkään osallistunut sen paremmin mustalais-kuin saamelais- somali- tai ryssävitsien vääntämiseen … ei se taida olla minun juttuni. Kaikkien heidänkin kulttuureissa on varmasti asioita joita minä täällä metsänreunassa kummeksun ja hiukan tarpeettomina pidän. Mutta ihmisinä mahtuvat minun puolestani vaikka täällä metsänreunassa kulkemaan, samoilla poluilla minun kanssani.

Flunssa taitaa olla paranemassa, ei se sitten niin kovana iskenyt. Hyvä sekin.

p.s.
Kun piispa Kari Mäkinen pyysi anteeksi kirkon homoihin kohdistunuta syrjintää ja ilkeyttä, ei tämmöistä metakkaa nostettu. Silloin ihmiset olivat valmiita ymmärtämään että hän teki sen nimenomaan siksi että tulevaisuus olisi tasa-arvoisempi. Ei hän tällaista paskaryöppyä päälleen saanut. Mikä on muuttunut?

.