Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?
0 voters
Mitä me todella teemme? Tänään. Miksi?
Jotain muuta, useimmin. Monia noista en koskaan.
Tänään olen laiskotellut. Kävin ulkoilemassa yhden järven jäällä. Ei mukana pilkkikairaakaan, sitä kokeilin jo viime viikolla. Muutaman vuoden tauon jälkeen.
Nyt, päiväunilta noustuani, voisin taas jotain viitsiä tehdä. Katsotaan nyt. Tai sitten ehkä lueskelen, leikin tietokoneeni kanssa -se valokuvaus ja kuvankäsittely houkuttelee, sitä tarttis opetella. Kun tulis vaan hyviä ideoita, prkl.
Tekemisiäni olen tänne aika paljon kirjoitellut, ja osittain siksikin että selvänä voi tehdä niin paljon kaikenlaista, ja jos jotain haluan kertoa vielä alkoholismin kanssa tahiville, on se että siitä irrottautuminen ei ainakaan kavenna elämää.
Toki lähtökohdat ovat erilaiset, ei kaikilla ole kaikkeen varaa eikä mahdollisuksiakaan. Ei riitä kaikilla raha matkusteluun, ei riitä kaikilla järki ja oppimiskyky opiskeluun, ei kaikilla ole fyysistä etulyöntiasemaa urheilussa pärjäämiseen, ehkä jokaisella on jotain rajoja.
Mutta aika paljoon on tilaisuuksia.
Skorpioni kysyy
Alkoholismi on nykyisen tiedon mukaan krooninen, siis parantumaton sairaus. Siitä voidaan johdonmukaisesti päätellä, että entiset alkoholistit ovat haudan levossa.
Silti alkoholisti voi elää raittiina päivän kerrallaan
Kysyisin:
mitä teemme toisin?
Elin kuin viimeistä päivää,
eilinen sumeana muistona
tulevaisuutta pelkäsin,
sitä ei uskaltanut päästää syliin eikä ajatuksiin.
Kunhan selviäis tästä päivästä
nauttisi, unohtaisi eilisen ja huomisen.
Pelko, kaiken mahdollisen pelko.
Sen ehdoilla tein minkä tein.
Nyt on toisin,en pelkää.
Tämä päivä on tulevaisuuden alku,
Ja tulevaisuus on minun. Omani.
Rakastan.
Itseäni ja rakastettua,
ihmisiä, erottelematta.
Teen työtä.
Harrastan.
Kuuntelen itseäni enemmän.
Uskon että osaan ja ymmärrän.
Memento mori! Sen käskyn muistan.
En sitäkään pelkää, kerran kuolen,
ja aikani on ohi.
Mutta silloin en kuollut kun alkoholismini kuoletin.
Mahdoton vastata, koska olen alkoholisti edelleen. Nyt en vaan juo. Tiedän, että jos aloittaisin olisin taas pian ihan pohjalla.
Enimmäkseen ovat tekemiseni pieniä käytännön asioita.
Mitä teen nyt toisin, sellaista ja siten mitä en alkoholistina tehnyt, siinä olisi miettimistä.
Samojakin asioita teen, ja samalla tavallakin. Ei elämässä kaikki ole muuttunut. Mutta, kun itse olen siltä osin muuttunut, niin onhan se ote moniin asioihin erilainen.
Ei elämä ole enää niin lyhytjännitteistä, tämän päivän elämistä, johon kai Lutunenkin viittasi. Enemmän se on kokonaisuus jossa on sekä menneisyys (joka on nimenomaan menneisyyttä eikä painolastia tai alati kaiveltavaa roskakasaa jonka paskanhgajusta saisi jotain masokistista nautintoa) ja tulevaisuus joka ei minulle ole edelleenkään kovin konkreettisena ja selkeänä avautunut kartaksi tai kuvaelmaksi tulevista tapahtumista. Tulevaisuus merkitsee minulle enemmänkin mahdollisuuksia. Niin monenlaista on vielä kokematta ja elämättä, ja varmasti taas tämä vuosi tuo jotain sellaista jota en olisi osannut odottaa tai aavistaa. Niin tässä on käynyt muidenkin vuosien osalta.
Tänään, kuten jo päivällä kerroin, en tehnyt juuri mitään. Olisinko sitten vaan kerännyt voimia ja antanut aivojenkin levätä huomista ja uusia päiviä varten? Ehkä yksi päivä on tällaisessa hitaammassa elämäntilanteessa kovin lyhyt aika katsottavaksi. Viikon sisällä sentään monenmoista -tapiseerauksesta pilkkimiseen, erilaisissa ihmisryhmissä haahuilemista ja keskustelua, lueskelua, lumitöitä ja traktorinkauhan virittelyä… sukututkimusta ja jollekin ryhmälle verkkosivuston tekoa… ei taida minun hommistani saada mitään kuvaa vain yhtä päivää katselemalla.
Ja silti, ehkä juuri just sen päivän tekemisten huomaaminen voisi auttaa hoksaamaan lisää uusia mahdollisuuksia.
Ei hassumpi aihe käsiteltäväksi.
p.s. Kyllä minäkin olen olemassa, enkä haudan levossa. Ehkei tarvitse tappaa jokaista keskustelunaihetta vetoamalla vääräoppisuuteen.
Joku meistä voi jopa hyötyä muiden kokemista elämän ja tekemisen muutoksista.
Mä kävin tänään Jyväskylän xxl:n alehulinoissa ostamassa uuden rinkan ja muita uusia retkikamppeita…huomenna olis taas aika lähteä reissuun! Kiva oli taas olla täälläkin! 
Voi että läheltä liippasi Metsien mies. Olin tulossa myös Jkl XXl ostoksille tänään.
Kyllä me vielä törmätään. Huomenna pyörin taas Jkl suunnalla.
Suunnittelen vaellusreissua joka ajoittunee Maaliskuulle.
En ymmärrä kyselyn tarkoitusta. Mikä se on?
Skorpioni kysyi
Mies metsänreunasta kirjoitti
Kerronpa joitain tekemisiäni eiliseltä päivältä, vaikka olen alkoholisti, raitistunut kylläkin.
Aamutoimiini kuului eilen parranajo, peseytyminen, aamiaisen teko ja syöminen vaimon kanssa, tiskaaminen ja lehden luku pikaisesti. Katsoin saapuneet sähköpostit, perjantaina uusi asiakas oli ilokseni lähettänyt tilauksen, hetki Facebookin kaverien kuulumisia. Luin myäs plinkin kirjoituksia, vastasinkin ja kommentoin pariin. Päivällä kävin kävelemässä keskustassa, ostin kirppikseltä pari Suomen historiaa käsittelevää kirjaa ja poikkesin pikaruoalla, vaikka lähtiessä ajattelin syöväni oikeasti ravintolassa. Vaimolla oli iltapäivällä ruoka töissä. Kävin myös AA-palaverissa. Siellä oli paikalla joukko raitistuneita alkoholisteja, enimmät tuttuja, mutta joukossa kaksi minulle ennestään tuntematonta naista, toinen nuori, toinen keski-ikäinen. Melkein kaksi tuntia meni kuunnellessa erilaisia kohtaloita mitä oli, mitä tapahtui ja millaista on nyt. Niistä kävi ilmi, että täydellisen tappion myöntäminen luo alkoholistille pohjan onnellisen elämän rakentamiseen. Se ei useinkaan käy hetkessä, mutta toteutuu aikaa myöten. Palaverin jälkeenkin juttelin erään paikalla olleen kanssa. Kotona katselin ostamiani kirjoja, luin erästä aikakauslehteä, olin yhteydessä nuoreen sukulaismieheen, kävin jälleen Facebookissa ja täälläkin. TV:n uutisiakin ehdin katsomaan ja yritin nauttia Uutisvuodosta, mutta enpä siitä saanut irti juuri mitään.
Tällaista melko tavallista raitistuneen alkoholistin lauantaipäivän elämää. Ja arkisuudesta huolimatta alkoholistille jokainen raitis päivä on täyden kiitoksen paikka.
Päivä kerrallaan
Sunnuntaiaamu ja kello on kymmenen. Ja just heräsin. Amukahvi meneillään, eikä tosiaan vielä aavistustakaan mitä tänään tekisin.
Kun kysymykseen littyi -jos oikein ymmärsin- mitä eroa tämän päivän tekemisillä on niihin joita tehtiin alkoholistisen elämänvaiheen aikana, niin olihan tässä se, että ihan pirteänä heti kun silmät aukenivat, kaikin puolin mukava olo, ei tarvinnut alkaa muistelemaan mitä eilen tapahtui, ei maistunut suussa karvaalta, ja siitäkin oli tieto että tästä voi lähteä liikkeelle heti kun huvittaa -nyt sitten jopa autolla, semmoisellahan e alkohlistina olisi juuri mitään tehnyt. On siinä eroa.
Ehkä tämä ketju tulee aikaa myöten antamaan jonkinlaista kuvaa siitä mahdollisuuksien kirjosta joka hiljalleen avautuu kunhan just tuosta alkoholismista kokonaan tai osittain vapautuu. Olen kyllä alkanut uskomaan siihenkin ikävään asiaan, että eivät siitä kaikki pääse eroon eläissään, ainakaan kokonaan. Ei tämän ketjun olemassaolon silti pitäisi kenenkään mieltä kaihertaa, eivät täällä muutkaan ketjut ihan kaikkien tämän päivän statukseen yksi yhteen tilannetta kuvasta.
Tähän aamuun, kuten jo niin moniin ennen tätä, ei tosiaan enää alkoholismi ainakaan omakohtaisena vaikuta mitenkään, ja se merkitsee kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä että elämässäni on yksi murhe vähemmän.
Nyt sitten, jospa tästä hiljalleen alkaisin vaatteita päälleni laittamaan, ja katsotaan nyt sitten, mitä tämä entisen alkoholistin päivä sisällään pitää. On tuo vähän turha titteli kyllä kannettavaksi, enkä semmoista juuri missään viitsisi käyttää. Kun ei sillä asialla tosiaan ole tämän päivän tekemisten kanssa mitään yhteyttä. Olinpa sitten joskus ennen sitä taikka tätä, nyt olen ihan vaan tämän vuosikymmenen oma itseni.
Mutta, selvää sunnuntaita, ja mielenkiintoista sellaista, kaikille. Myös alkoholisteille, erottelematta.
Palailen ketjuun kun olen jotain tekemistä tai tekemättömyyttä tänään harrastanut.
Tänään olen vähän väsynyt, kun piti nousta yöllä kello 4 katsomaan, kuinka maamme urheileva nuoriso voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden.
Siitä huolimatta aion urheilla hieman itsekin, ja raahata ruhoni puntttisalille, tai virallisesti kuntosalille. Onhan siellä paljon muutakin välineitä kuin puntteja.
En aio kuitenkaan ketään mätkiä nyrkillä naamaan, vaikka mies metsänreunasta onkin arvellut kuntosalilla käymisen aiheuttavan väkivaltaisuutta. 
Nää on ihan mukavia äänestyksiä.
Tänäänkin aion katsoa maailmaa selvänä ja suvaitsevana.
Maailman katselua myös. Myös selvänä.
Kahvittelua hyvien ystävien kanssa.
Ulkoilua.
Puhelinkeskustelu työasiasta.
Erimielisyyden ilmaisemista työasiasta. Ilman henkilökohtaista eli ihmisinä sovinnossa. Ystävinä.
Ihmisenä olemista. Mikä ei aina ole mielenkiintoista. Tylsää oleilua. Joka ei johda paluuseen alkoholismiin. Se vain on elämää. Joka ei aina säväytä, se vaan on ja menee.
Niin, ei alkoholiongelmien poistuminen elämästä sitä tarkoita etteikö voisi olla tylsää, yksitoikkoista ja harmaata ajoittain tai useinkin.
Minusta se tarkoittaa ihan vaan sitä että se alkoholi ei ole enää ongelmana, ja sekin on jo iso vapautus.
On tämä minunkin elämäni ajoittain hiukan samojen asioiden toistoa, pienissä ympyröissä pyörimistä, ilman suuria huippuja mutta myös ilman synkkiä murheen rotkoja.
Ja oikeastaan, minusta se on hyvä niin. Kun joskus opettelin tulemaan itseni ja myös omien puutteideni kanssa toimeen, siitä seurasi ajan oloon semmoinen, että pienet mukavat asiat alkoivatkin saamaan enemmän merkitystä. Kun en odottanut suuria ja mullistavia tapahtumia enkä edes lähtenyt etsimään mitään, alkoikin ihan tavallinen elämä, ihan tavallisena ihmisenä, tavallisin arkitapahtumin saamaan lisää värisävyjä.
Saattoi olla osasyynä silloin nuorena tapahtuneeseen alkoholisoitumiseeni juuri se, etten riittänyt itselleni, oli niin usein sellainen olo että just nyt jään varmasti jostakin paitsi, kun en ole jossain joukossa menossa jonnekin tai osana jotain yhdessä tapahtuvaa. Ja mentävä oli, läpi tuulen ja tuiskun, kun itsensä kanssa ei toimeen kerran tullut.
En minä vieläkään mitenkään erakko ole, tottahan minä ihmisistä tykkään. Ehdinpä tänäänkin liikkeellä ollessani poikkeamaan yhdessä mukavassa ihmisten kohtaamispaikassa, istuskelemaan siinä tovin jos toisenkin -talvikalastuksesta siellä enimmäkseen tänään juteltiin. Ja samapa se, mistä juteltiin, saattoi hyvinkin olla mukanaolijoille tärkeintä se, että ylipäänsä jostain muiden ihmisten kanssa keskusteltiin. Aivoille rentouttavaa ja mielialaa tasaavaa toimintaa, se semmoinen.
Niin, ei tänäänkään juuri kummempia tapahtunut. Lintuja ruokin, siemeniä latasin semmoiseen muovitrattiin josta sitten käyvät niitä syömässä. Ehdinpä jossain välissä tuntemaan itseni tarpeelliseksikin, kun yhden yhdistyksen kauan sitten rakentamiini nettisivuihin oli pientä ongelmaa tullut ja yksi ylläpitäjistä ei omin avuin saanut kaikkea haluamaansa sisältöä lisättyä sivustolle. Helppasinhan sitten siinä, ja kyllä se aina hiukan mukavuustasoa nostaa kun voi jollekin avuksi olla, ihan konkreettisesti.
Iltaa alan nyt sitten viettämään, pienin ja hötkyilemättömin askelin.
Murehdit menneitä: harvoin, joskus hetkellisesti hävettää
Uskot jumalaan: en
Urheilet: puolivillaisesti ja puoliväkisin
Luet kirjoja: kenties kerran viikkoon, noin siis niinkuin huvikseni
Kuljet ja katselet: muun muassa
Pelkäät alkoholismisi palaavan: en, vaikka onhan se mahdollisuuksien rajoissa
Teet vain työtäsi: maanantaista perjantaihin
Keskityt perheesi etuihin: omiini joo, äijän siinä sivussa
Jotain muuta, mitä: internetin ihmemaailmaa
Kai nuo kysymyksen kohdat kans voisin käydä omalta kohdaltani asiallisesti läpi. Tässäpä sitä sitten.
Murehdit menneitä: En oikeastaan koskaan. Se on niin turhaa, ja pikemmin latistaa. Jos jotain menneisyydestä kaivelen, niin niitä parempia asioita, joiden muistelu ei ole murehtimista.
Uskot jumalaan: en
Urheilet: Ei minusta siihen ole. Ei ole kilpailuhenkeä eikä olisi eväitä pärjäämiseenkään. Näinkin näköjään terveenä ja elämänmyönteisenä pysyy, joten en tunne menettäväni mitään vaikken urheiluun osallistukaan.
Luet kirjoja: kyllä vaan. Joka päivä jotain.
Kuljet ja katselet: No sitähän tämä minun touhuni enimmäkseen on. Joskus silti teenkin asioille jotain enkä pelkästään katsele. Siihen suuntaan olen kyllä jo kallistunut, että nykyään ensin katselen ja ajattelen ennenkuin ryntään osallistumaan. Nuorempana olin kova innostumaan milloin mistäkin -ja siinä tuli koohotettua vähän turhaankin.
Pelkäät alkoholismisi palaavan: en minä viitsi tuhlata elämääni semmoisen pelkäämiseen. Eikä se itsestään minuun tule, juopottelemalla sen saisi aikaan. Tuskin millään muulla konstilla. En ainakaan ole huomannut että keneenkään muuhunkaan olisi muilla tavoin tullut.
Teet vain työtäsi: Paljon olen ihan vaan harrastuspohjalla , mutta silloin kun työtäni teen, taidan kyllä keskittyä just siihen. Vastuuntunto on ehkä joskus turhankin kova, ellei omastakaan mielestäni tuloksia synny niin kuin haluaisin, niin tulee mieleen että maksajaa kohtaan se on hiukan väärin. Eli, kyllä minä työni otan tosissani silloin kun työtä teen.
Keskityt perheesi etuihin: Enpä oikeastaan. Kun ne perustarpeet on tyydytetty, niin ei minulla ole tarvetta ahnehtimiseen.
Jotain muuta, mitä: Sitä muuta on niin paljon, ja enemmänkin saisi olla. Uusia asioita, vähän vanhojakin… sitähän täällä yritän aika usein kertoa mitä kaikkea alkoholismiton elämä just minun kohdallani sisältää, vaikken aina ole varma kiinnostaako se edes ketään. Aina joskus silti tulee viestiä ja palautetta, että on se pikkuisen kiinnostanut ja joskus jotain hiukan rohkaissutkin. Ja kirjoittelu on ihan mukavaa.
huomenta. Nukuin aika hyvin vaikka heräilinkin useaan otteeseen, mieli on ihan jees ja olo virkeä. Minulle tuo nukkuminen on ollut ongelma niin kauan kuin muistan, ihan lapsuudesta asti, en millään saa unta iltaisin.
Tänään pyöräilen ja teen jotain työtäkin jonkin aikaa. Siinähän se päivä hupenee. Jotenkin on menneet päivät hyvin rutiinin omaisiksi ja vakaiksi, antaa rauhallisuutta. Mikä ennen olisi ahdistanut minua muttei enää.
Hyvää päivän jatkoa.
Huomenta, Sinisilmä ja muutkin uuteen aamuun heränneet. Just heräsin minäkin. Ja ihan virkeänä, kuten näihin selviin aamuihin kuuluu.
Kovin on vielä valo vähissä, päivät pitenevät hitaasti.
Taas on päivän ohjelma aivan avoin, mitään sovittuja tekemisiä ei tälle päivälle ole. Ihan omaan tahtiin katselen ja odottelen mitä mieleen tulee. Hyvä päivä tästäkin tulee.
Rauhassa nyt ensin aamukahvia, ja kai siinä sitten alkaa jotain mieleen tulemaan, joku asia alkaa kiinnostamaan ja sitten edetään sen mukaan. Palaan asiaan, kun nyt ohjelma hahmottuu.
Mukavaa päivänalkua kaikille. Älkää hötkyilkö, kyllä tämäkin talvipäivä sisältönsä löytää!
Lenkkkeilin kävellen. Aion aloittaa kunnonkohotuksen. Päämäärä: kevääseen mennessä hyvässä retkeilykunnossa.
Mielen tasapaino on myös tärkeä, se pysyy kun ei sitä ei sekoita päihteillä eikä kummallisilla asioilla.
Parempaan fyysiseen ja henkiseen kuntoon. (Ei kuitenkaan hengelliseen, heko heko) . Jos jaksaisi molempia yhtä aikaa. Yritän ainakin.
Tänään oli reipas päivä!
