Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Me Lopettajat
661

Useinhan sitä ihminen joutuu huomaamaan syöneensä liikaa, mutta joskus joutuu myös huomaamaan syöneensä liian vähän. :bulb:

Olen viime päivinä kärsinyt oudosta väsymyksestä ja vetämättömästä olosta, eikä mielialakaan ole ollut ihan paras mahdollinen. Väsymyksestä huolimatta olen nukkunut huonosti ja katkonaisesti. Eilen illalla simahdin sänkyyn salitreenin jälkeen jo klo 21. Treenikin oli ollut tahmeaa tervan juontia.
Heräsin yöllä klo 2, siis viiden tunnin unien jälkeen, omituiseen huonoon oloon, joka muistutti etäisesti krapulaa. Pelkäsin että yöunet jäi taas siihen, enkä saisi enää unta. Pyöriskelin hetken, ja tajusin että minullahan on kiljuva nälkä. Nousin jalkeille ja menin jääkaapille, josta löytyi onneksi syötävää.
Siinähän sitten istuin, aamuyöllä keittiössä, pupeltamassa sydämeni kyllyydestä ja katsomassa samalla vanhoja Suomen Masterchefin jaksoja (ihan kiva sarja muuten).

Syötyäni itseni kylläiseksi (mutta ei onneksi ähkyyn asti) huomasin oloni kohentuneen ihan loistavasti. Menin takaisin peiton alle ja pian leijailin autaana takaisin höyhensaarille. Nukuin klo 8 asti aamulla. Yöunen määräksi tuli siis yhteensä 10 tuntia, kun vähentää pois noin tunnin mittaisen aamuyön välitankkauksen. Herätessä olo oli uudestisyntynyt. :slight_smile:

Kalorivajeenkaan kanssa ei aina ole leikkimistä.

662

Tuo on totta. Mulla toimii hyvänä unilääkkeenä hiilihydraatit eli leipää tai puuroa tms. Kesken unien nälkään herääminen on keljua eli tästäpä on hyvä suunnata jääkaapille!

663

Täällon about kaikki låpettamon jäsenistön edustajat menneet talvitutimaan.
Tai ovat skriivaamassa muistelmiaan tai hätistelemässä kanoja tai remontoimassa
mettämökkiään tms. kuka mitäkin ja missäkin ja eri puolilla tätä valtakuntamme sisäpintaa.

Itse seison väkevästi työhuoneeni pöydän edessä - aamuisin ja
olenkohan ainoa, joka on kertonut asuvansa jossain oikeassa,
kartalta nähtävissä olevassa paikassa nimeltään mansela.

Juu, selvinpäin ja mässyrapulattomana tähän päivään ja
→ koiralenkille. Sitten tulen tekemään äijäsalaattia,
johon pohjaksi kiehautan n. kilon verran pitkääriisivä !

Suosin eri settistä kokonaisuutta ja osaan kategorioita tulen lisäämään kilon tietenkin ruottalaisia lihapullia, kuusi purkkia tunaa,
puoli kiloa pilkottua sipulia ja rasian juustokuutioita, keitettyjä kananmunia puoli tusinaa ja pari pitkää eu-kurkkua, tomaatteja kilosen verran ja muutama iso, punainen paprika ja ehkä lenkkimakkara ja palvikinkkukimpale, jos harkinta järjen ohella poistuu lapasesta.

On vielä sangen epäselvää, millasen jaon tulen tekemään tuon raaka-aineen sijoittelun suhteen. Mikä parasta, tämä ei ole poliittista tai muuta sellasta teoreettista jauhamista, jei. Oisin voinut joskus alkaa kokiksi ja naiseni sellainen onkin ja siitä olen kovin tyytyväinen ja kovasti diggailen, sillä se on hoitsun lisäksi aina kovaa valuuttaa naispuolisilla nisäkkäillä, kyl. Toki tämmösen sanominen netissä on arveluttavaa ja ainakin sovinistista, erilaisia vähemmistöjä suosivaa ja halveksivaa ja enemmistöjäkin pännii kuin reikäistä ämpäriä.

Tätä päivää vaan ja sateesta huolimatta on Marraskuu, vieläkin, vaan pianpa taas käännellään poskea kevätauringossa, eiksje

664

Minä en ole talviunilla, vaikka mieluusti olisin. Olen infernaalisen vitutuksen vallassa etsinyt viemäröintiliitintä pyykkikoneen poistoputkeen. Seissyt katoksettomilla bussipysäkeillä sateessa ja vettynyt, vettynyt ja vettynyt. Musta on liuennut varmaan kaikki voimat, värit ja ties mitkä veden mukana sadevesiviemäreihin. Sattuneesta syystä tuli mieleen kumisaappaiden osto, mutten halunnut vihreitä ja toisista väreistä oli oma koko loppu.

Maailma on muuttunut. Kaikki kaupat alkavat muistuttaa toisiaan. Sisustus on suurin osasto ja valikoima sen mukainen. Kaikenlaista koristetta, ripistintä ja räpistintä löytyy ja niille säilytysratkaisuja… Pienrauta oli ennen clasohlsonin valtti, nyt se on typistynyt pikkuhyllyksi. Prismassa sama. Lopulta luoja minut armahti tältä kiertämiseltä ja tokmannissa myyjä talutti tämän puoliverisen muukalaisen sekä viemäriliitinhyllylle, että kenkärasvahyllylle. Tämmösiä reissuja kun taivaltaa jalan ja bussilla, menee aikaa hemmetisti, kun nykyään kaikki on jossain laitakaupungilla ja ostoskeskuksissa.

Mietin muukalaisuutta, ulkopuolisuutta, kodittomuutta. En kuulu mihinkään. Minähän olen puoliverinen savolainen, syntynyt ja elänyt varhaisvuoteni Ruotsissa (!) . Mutta seiskakymppi, en minäkään pidä Solsidanista. Mielenmaisemani on enempi nordic noir. Ehkäpä meikäläisille soisi perustettavan jonkun reservaatin… Meille, jotka olemme juuttuneet ulkopuolisuuteen ja vierauteen. Ehkä tuo pikku jesuiitta sopisi sekin sinne.

No mutta nut tuo poistoputki on jo kytkettykin. Sekin, etten tiedä lvi- tai pienrautakamojen oikeita nimiä, vaikeuttaa niiden löytämistä. Täytyy yrittää googlailla joillain hakusanoilla ja tuurilla löytyy kuva, josta saa sitten tarkemman nimen… Kengät kuivuu ja odottaa rasvaamista. Litra kahvia ja molemmat rasian suklaamuffinssit tuhottu. En poistu asunnostani tänään muuta kuin kusettamaan koiraa.

665

^Me jo ollaankin ja kaikenkarvaiset koirankelit nähneenä tämä vallitseva kurahousumalli on kyl kerrassaan karmean kurja säätyyppi, vaan ollaankin nytjo ostarin kaupallisessa lämmössä venailemassa. Katja Ståhlia nauttien korvassa vielä vähän aikaa ja jostain syystä oon aina tykännyt tuon naisen höpöttelystä ja rokrok-jyrkikin hänet valitsi kauan aikaa sitten seuraajakseen ja nuorisolehtensä päätoimittajaksi.

Solsidan on myös metafora. Siitä muuten sais todella erilaisen sarjan, jos Kaurismäen veljekset ottaisivat sen kirjakielisten siipiensä suojiin.

Ka, pesukoneliitinjutut on elämään kuuluva aika ajoin toistuva koettelemus ja koetilanne.

Kyl sitä ulkopuolisuutta onneksi meistä useimmat ainakin jossain vaiheessa elämää ja toisinaan taannehtien koemme. Kuka niin täysin intro- tai ekstrovertti on, pikemminkin ja suurimman osan aikaa mårttivertti, jos se “jaottelu” edes on se tuntemuksiin jokseenkin tai jotenkin vaikuttava, määräävä iso osatekijä.

Toiset päivät on kultaa ja kiveä muut.

666

En ole talviunilla minäkään. Töitä taas tein pari päivää. Lisälämmöneristystä omakotitaloon. Taskattoinen talo jonka joskus muutimme harjakattoiseksi, kaipasi nyt lisää villaa. Ja meidät kutsuttiin sitä laittamaan. Reikiä vanhaan kattoon lisää ja sitten ryömimistä , kiemurtelua tuolppien ja tuulisiteiden välissä, letkun kanssa äheltämistä harmaassa purupilvessä, rähmällään vääntäen yläruumista katon onkaloihin jotta näkisi mitä tekee, puhaltimen huminaa ja paljon pölyä.

Viikon-parin vetelehtimisen jälkeen tuo taas antoi kaikille lihaksille sensorttista siedätyshoitoa että nyt on sitten joka paikka hiukan kankeana. Kai se niin on, että tarttis alkaa jotenkin lihaksia venyttelemään, liikkumaan myös silloin kun ei varsinaista työntekoa ole. Ehkäpä lihakset eivät enää kuusvitosena pysy ihan itsestään yhtä vetreinä kuin nuorempana?

Silti, kun tämän aamun telkkariuutisissa sanottiin että kuusitoistavuotiaat eivät enää kyykkyyn pääse, niin epäilin että olisko toimittaja hiukan liioitellut? Kun sentään minäkin, milloinkaan mitään voimistelua tai urheilua harrastamaton äijä sentään pääsen, mennen tullen, pömppövatsastani huolimatta… mitenkähän mahtaa totuus tuossakin asiassa olla?

Nyt sitten taas olen työn puolesta vapaa kuin taivaan lintu. Tehdä vois mitä huvittaa… on vaan kai keksittävä ihan itse mikä nyt sitten huvittaisi. Ei ole just mielessä mitään mitään tajunnanräjäytysharrastusta tai aktiviteettia johon olisi rynnättävä. Ehkei ole niin väliksikään. Hiljalleen ja katsellen, kuullostellen, nyhvertäen sitä sun tätä, haahuillen milloin missäkin, kuluuhan se aika vaikkei sitä niin tietoisestriu kuluttaisikaan. Ja joka päivälle sentään jotain mielenkiintoista riittää. Etsimättäkin.

Jos asiaa alkaa murehtimaan, niin saahan sen siltä tuntumaan että tylsää ja yksitoikkoista on elämäni, mitäänsanomatonta, harmaata.
Vanhoja loppuunkaluttuja juttuja, kuten nekin höpinät joihin toisinaan lähden mukaan, entisen alkoholistisuuden asioista joita ei tosian edes kannata tämän päivän agendaan mukaan vetää… ei siitäkään aiheesta taida enää paljon uutta löytyä. Ja miksipä pitäisikään? Ei kai semmoiseen sentään ole ihmisen tarkoitus itseään kiinni naulata ja loppuikäänsä piehtaroida? Mitä vähemmän sitä tikulla tökkii ja hämmentää tämän päivän asioiden joukossa, sen parempi. Kai niitä nyt jotain muita harrstuksia on.

Ja onhan niitä. Tänäänkin vaihtoehtoja on niin paljon, ettei ongelma ole siinä mitä tekemistä keksisi vaan siinä mikä nyt just tänään kiinnostaisi eniten. Ja tuntuisi itsestä tarpeellisimmalta.

Joutilaan miehen valitsemisen vaikeutta … kun kaikkea on niin paljon. Ja siinä sitten helposti taas tulee ilta ja huomaa että enhän minä nyt sitten taas tänään viitsinyt tehdä yhtään mitään. Mutta onko senkään sitten niin väliä.

667

Solsidan kaurismäkeläisittäin olisikin mielenkiintoista nähdä. Ruotsalaisiin usein liitetyt jättekivat ja loputon diskuteeraaminen ovat toisaalta hyviä piirteitä. Omaa taipumustani melankoliaan hoidan välillä katsomalla aiemminkin mainitsemaani Strömsöötä. Onkohan kansanluonteissa tai kulttuurissa kuinkakin iso ero vaiko se vaan tuntuu siltä ja vahvistyy stereotyypittelyllä?

Pyykkikoneen kanssa onkin ollut ongelmia pidempään. Liekö siinä jokin kirous… Edellisen asunnon kylpyhuoneen ovesta se piru ei mahtunut sisään, ei edes vaikka nostin oven saranoiltaan saadakseni lisätilaa. Sentistä jäi kiinni, eikä tullut mitattua kämppää valitessa tuota ovea. Nyt mylly meni sutjakasti kylppäriin, mutta ongelmat olivat sitten toisenlaisia.

Toiset päivät on kultaa ja kiveä muu. Freukkareilla on varsin paljon hyviä biisejä. Eilen fiilis oli vähän kuin Leevi and the leavingsien viimeisellä levyllä “Hopeahääpäivä”… Sehän on kauttaaltaan jotenkin enteellisesti aika alavireinen. “Elämän mittainen epätoivo kuin avaruudessa harhailevan raketin…” Tänään hyvin nukutun yön jälkeen maailma näyttäytyy toisenlaiselle mielessäni, vaikka ulkona on, jos ylipäätään mahdollista, vieläkin harmaampi ja märempi keli.

Tänään ohjelmassa on peruskotitöitä, pyykinpesu, imurointia. Koiralle anna extrahuomiota ja leikkiä, kun joutui eilen olemaan normaalia kauemmin yksin. Kesken Mari Jungstedin “Luvattu maa” rikosromaani. Murha tietenkin tapahtuu, mutta ympäristö Kanarian saaret ja ajatuksia on tähän mennessä herättänyt kuvaukset henkilöiden hakeutumisesta aurinkoon jonkinlaiseen paratiisiin, ehkä saavuttaa ikuisen loman ihanuus, mutta monilla todellisuus onkin loputonta juomista maanmiesten seurassa… Tuota on kiinnostavaa miettiä, elämässä on hyvä olla niin työttömänä, eläkkeellä kuin muutoin joutilaana jotain tekemistä ja rutiineja, ettei niiksi nouse baariin kuin työmaalle vääntyminen. Vapauden ja jonkinlaisen tyhjyyden kestäminen voi olla yllättävän vaikeaa.

Metsänreunan mies, saattaa kyllä tosiaan olla, että nuorissa on iso hajonta kunnon ja liikkumisen suhteen; toiset treenaa liiankin tavoitteellisesti ja uupuu, toiset ei ollenkaan. Pihaleikit on muuttuneet koneen äärellä istumiseksi, selkäkipuja ja someniska on jo monen nuoren ongelma. Lapset ei välttämättä pysty istumaankaan lattialla selkä suorana ja jalat suorana eteenpäin. Näitä ongelmia on varmaan myöhemmin vaikea korjata. Liikkumattomuus on vaikuttanut jo sydämen ja verisuonten kehitykseen, lihasten hermotukseen ym… Moni pulska ruumiillista työtä tehnyt tai paljon liikkunut voi olla varsin notkea ja vahva. Ylimääräisen painon mukana punnuksena kantaminen töissä ym lisää lihasvoimaakin. Päällepäin ei välttämättä heti nää, onko paino hötöä vai alla paljon lihaksia. En lähtisin vetämään johtopäätöksiä ihmisen kunnosta painon tai ulkonäönkään perusteella. Huvittaa joskus, kun moni ajattelee, että mitä enemmän liikkuu, sen parempi. Eihän se niin mene. Jossain pisteessä liikkuminne kääntyy terveyshaitaksi, lepo jää liian vähälle, ihminen kuluu. Moniko huippu-urheilija on vanhana terve? Nivelrikkoa, kipuja ja kaikenlaista kremppaa. Liikkumisessa on elämängtilanteen mukaan yksilöllinen optimitaso, liika tai liian vähä, on kumpikin haitallisia. Vähän sama kuin vitamiineissakin.

668

^Ainahan on liikuttava, eikösjuu !

ja joka päivälle voipi jonkin kipaleplätyn jostain valita tai yksittäisen piisin kuvamaan tunnelmia, mitä ne kulloinkin ovat.
Tarantinon kaikkien yhdeksän leffan soundtrackit sopii useimpiin päiviin ja iltoihin kans.

Juu, on myönnettävä tässä ihan vaan pienessä Interneetterin piirissä, että olen katsonut efter nio:a usein taustalla, kun olen puhelimessa sen tunnin joka viikko ja tykkään kovasti Sonja Kailassaaresta, hänessä on jotain tutun turvallisen täyspäistä.
Kontrasti oli erittäin suuri, kun Krista Siegfrids pamahti kylään puhumaan täydellistä ruåttiaan.
Ei sillä, erittäin hyvä esiintyjä ja todella kova laulaja, jonka pitäis olla haliwuudissa, eikä vain tarjoilijana.

Piinalliset paljastukset jatkuvat: Ennen viime vuoden maaliskuista muuttoa eri kaupunginosaan katsoin taustaohjelmana
puoli seiskaa, tuota sillisalaattien äitiäjaisää ja vain Susanna Laineen vuoksi, mutta sittemmin on muutkin missit mun
elämästä jääneet, eikä se automaattisesti tarkoita, että tilalle ois tullut mikään kompromissi.
Naismakuni on aikalailla näiden kahden naisen yhdistelmä, huomasin vasta nyt…

Hyvin kauniit ja kauniit ja komeet ihmiset on usein ongelmallisia. Ja kaikkihan me kauniita ja komeita ollaan, emmä sillä.
Muttei kaikki ihan sinne miltei tieteelliseen prosenttiin yllä. Näin eräänä päivänä Finlaysonin Lidlissä hyvin kauniin nuoren tytön,
joka sinällään ei ole näin naisvetoisessa kaupungissa harvinaista. Hänen elämänsä ei kuitenkaan ole tavallista,
eikä siitä tule sellaista. Se on julkkiksen elämää ja pääpaino on ulkokuorellisessa habituksessa ja sen
myöntäminen on vaikeaa, mutta äänen sanominen ja kehuminen alkaa hyvin varhain ja
vanhemmat ovat ensimmäisiä faneja, sitten ikätoverit, luokkakaverit ja
harrastuspiirit ja ehkä kauneusalan tyypit, poikakaveri - tai tyttökaveri
ja niin edespäin aina hautausurakoitsijaan asti, toivottavasti.

Kauneus on katsojan jne, mutta sellanen aika lailla täydellistä kokonaisuutta hipovat kasvojen pikselipiirteet on se virallinen kantani.
Sisäinen kauneus sitäjatätä, joo, mutta oikeestaan kahden ihmisen välinen kemia on vain se merkityksellinen asia ja kaikki muu ei ole.

Taviksena on mahtavaa ja ei-julkimona on upeeta, kun saapi olla rauhassa, eikä kokoajan lenkkareiden nauhat irtoile fanien vuoksi.
Eilen pari mummåa kokoontui kaupan lehtihyllykölle äimistelemään Jörkan aikuisen pojan ja isänsä välistä skabaa tai mikäseonkin.
Mitä ne siitä tietää !! Mitä kukaan muu tietää, kuin asianosaiset ?? Sanoja on sanottu ja tekoja tehty jo silloin vuosikymmeniä sitten.

En halua isolle skriinille, oon just näin oikein tyytyväinen, tässä oman elämän loisteputkien alla ja pienes piiris palvottuna sankarina.
Ja sade tästä vielä väistyy ja alkaa pouta ikuinen, jota me plinkissä ja sen ulkopuolella tulemme kaikki isolla kauhalla saamaan

n let´s be happy now or die trying

jouza :arrow_right:

669

Metsänpeiton kirjavinkki oli hyvä. Lainasin kirjan “10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt”. Kesken sen lukeminen vielä on, mutta suosittelen kyllä muillekin. Ja mitäs minä sen sisältöä tässä esittelemään, sieltäpä se lukemalla selviää. Ja ajattelemalla.

Tänään ei sitten sada. Se voi tuoda vaihtelua päivän tekemisiin. Jos sattuu huvittamaan niin ulkonakin vois jotain puuhastella. Mukava sana tuo puuhastelu. Niin helpoksi on kai elämä mennyt että tarpeellisistakin tekemisistä, joskus rankoistakin, voi käyttää tuollaista puolileikkisää nimitystä. Ei siitä vielä niin kauan ole kun jokaisen oli ihan itse palkkatyöpäivän jälkeen hoidetttava ne muut elämiseen liittyvät asiansa ihan omin lihasvoimin. Ellei sitten ollut varaa maksaa jollekin toiselle…olihan niitä, piikoja, renkejä, talonmiehiä, juoksupoikia, kun vaan varallisuus antoi myöten.

Suuri osa minun ikäluokkani vanhemmista oli vielä joutunut iltahomminaan hakkaamaan klapit, kantamaan ne sisälle, lämmittämään mökkiä, kiskomaan kaivosta vedet ämpärillä ja selkä vääränä kantamaan saaveja -saunapäivänä varsinkin, eikä tullut mieleen joka päivä lämmintä kylpyä ottaa- tyhjentämään huussinalusen lapiopelillä ja kottikärryillä aina kun torni alla alkoi persusta hipomaan (siisteimmissä huusholleissa jo hiukan aikaisemmin), korjaamaan ihan itse syksyn tulle lämpövuotoja sen minkä se senaikuisilla konsteilla mahdollista oli, lumen tultua lapioimaan jonkinlaisen polun oveltaan sekä sinne huussiin että tielle jota pitkin piti aamulla polkupyörällä työmaalle lähteä kahlustamaan. Polkien, jos sitä isompaa tietä oli joku sitten avannut, ellei ollut niin taluttaen ja toivoen että jospa illaksi hyvä jumala illaksi kelin parantaisi. Tai joku siihen velvoitettu tietä auraisi.

Jotain noista tämmöiset osa-aikais-omavaraiset ns. vaatimattomasti (köyhästi) elävät vieläkin “puuhastelevat”, mutta on sentään eroa työkaluissa ja tekemisen tarpeissa. Aika vähällä pääsen minäkin, tarpeen vaatiessa kun voin jättää mökkini aivan “herran haltuun”, kyllä se ilmalämpöpumppu sen sulana pitää ja hiirenloukut toimivat muiden asumaan pyrkivien kurissapitäjinä -itse saan vapaasti häipyä päiväkausiksi eikä murheettoman miehen mieltä vastuu paina.

Mutta on se “puuhastelu” ihan kivaakin. Polttopuiden sahaaminenkin, esimerkiksi. Pientä liikuntaa, jossa tuloksenkin näkee heti klapikasan kasvaessa ja asialla tietää olevan ihan oikeaa merkitystä, sisälle pyrkivän pakkasen torjunnassa.
Vois vaikka tänään harkita… jos ei sitten muut asiat huvita enemmän. Illaksi on varattuna liput pieneen teatteriin, niissä olen nyt alkanut taas useammin poikkeamaan.

Mikäs on selvin päin poikkeillessa. Kai niissä joskus tuli käytyä henki vienosti viinalta tuoksahtaenkin, vieressäistujien harmiksi. Mutta se oli silloin, ja se sitten taas siitä.

Oliskohan aika alkaa housujaan nostelemaan ja johonkin ryhtymään, tällaisen poutapäivän nyt kohdalle sattuessa. Kunahn nyt vielä kolmannen kahvikupin rauhassa juon…katsotaan sitten.

670

Olen aiemminkin käyttänyt sanaa syöttöporsas ja se on tässäkin varsin kuvaava. Haluaako olla syöttöporsas, jolle kaadetaan jonkun muun valikoimaa informaatiota vai olla itse ohjaksissa ja etsiä laaja-alaisesti kaikenlaista tietoa. Hassua, että vapaaehtoisesti hakeudutaan jotenkin rajatun ja puolueellisen tiedon pariin ja varaan, tietyllä tapaa diktatuuriin. Samaa tietysti on kaikessa mediassa; aina joku valitsee, mikä on kertomisen arvoinen ja mikä ei. Jos uutisenkin arvo lasketaan klikkauksien määrän perusteella ja ehkä oma työpaikka on siitä kiinni, on varmaan jonkinlainen pakkokin pelata varman päälle ja valita raflaavia otsikoita ja aiheita.

Aurinkoista täälläkin ja ulkoilu metsässä piristi kummasti. Koira käy nyt kuumana, kun paistan sille lihasuikaleita ja tuoksu leijailee houkuttelevana. Ei sen ymmärrykseen mahdu, miksei annostaan voi heti saada. Koiralla oli vatsa vähän sekaisin, mutta purkautui ulos sentään, joten en paskan luuttuamiseen joutunut. Toivottavasti on ohimenevä ongelma, eikä tartuntatauti. Hemmetisti keräämättömiä koiranpaskoja liejuuntumassa joka puolella. Tämä velttous ja välinpitämättömyys suututtaa minua aika lailla.

Kulttuurieroja on ollut myös kansan sisällä. Omien vanhempieni kodit olivat olleet liki ääripäät akselilla siisti-törkyinen ja todennäköisesti osa vanhempien vahvoista näkemyseroista ja riidoista kumpusi ihan näistä kulttuurieroista. Toisessa liiteri oli aina tyhjä ja paskahuussi täynnä, toisessa mökissä asiat oli hoidettu hyvinkin jämptisti. Meilläkin oli alkuun huussi ja sisävessa tuli 1980-luvun loppupuolella. Huussireissut pakkasella ja pimeässä olivat oma lukunsa.

Tälle päivälle ei enää ihmeempiä hommia ole. Lihat paistelen valmiiksi ja koira saa odottamansa annoksen. Lueskelua jatkan ja ehkä pientä käsityöhommaakin teen. Ja heti nyt puolenpäivän uutisten jälkeen tulee Tiedeykkönen, jossa aiheena on joustava mieli ja miten se auttaa elämän vastoinkäymisissä.

671

Niin se vaan näkyy olevan että kun jotain alkaa mielessään pyörittämään, niin kohta se asia vie ihmistä. Niin sitten minäkin, kun eilen nuorison kyykkyynpääsemättömyydestä tuli puhetta, niin tänään jo minä poikkesin kuntosalilla itseäni veulaamassa kaikenlaisissa härveleissä.

Kyykkyynpääsemisessä minulla ei tosin vaikeutta ole. Sen verran paljon on minua ja minunlaisiani rupusakin miehiä kyykytetty ettei ole asento päässyt unohtumaan.

Mutta, kyllä tässä iässä alkaa ketteryys vähenemään. Kai sille jotain kannattaa sitten tehdä. Tähän asti on mennyt mukavasti ihan ilman mitään voimailu- tai nopeudenkasvatusharrastuksia. Ja terveyskin säilynyt kun ei ole ruumista äärirajoilleen rasitettu.

Nyt sitten sinne teatteriin.

672

Vastaan otsikon kysymykseen monivuotisen ystäväni, entisen alkoholistin puolesta, kun hän vietettyään jo vuosia Honkanummen hautausmaalla ei itse voi: “Lepäilen ja odotan luitteni maatumista”.

Päivä kerrallaan
:

673

Terveisiä vaan Lomapuiston ystävälle. Sinnehän me aikanaan kaikki. Maatumaan.

Minä nyt kävin , kun vielä eläissäni ehdin, taas teatterissa. Semmoisesa pienessä harrastajateatterissa, joihin olen kovasti mielistynyt.
Esittivät läpeensä hauskan komedian, Laurent Baffien kirjoittaman “Kolme apinaa”. (Jota on esitetty eri puolilla suomea, eri ohjaajien viritteillä.

Hulvattoman hauska se oli. Yleisö nauroi ja tirskahteli vielä väliajalla kahvipöydissäkin. Ja ajattelun paikka taisi tulla vasta kotimatkalla. Hauskuudestaan huolimatta taustalla oli vakavakin asia. Vammaisuus, jota tosiaan voi käsitellä myös huumorin kautta, tekemättä pilkkaa.
Sitä minä nimittäin hiukan etukäteen pelkäsin aihe kun on jossain mielessä jopa tabun kaltainen. Mutta, turhaan pelkäsin. Kyllä aihetta voi noinkin lähestyä.

Minulla oli oikein hauska ilta. Ja kotimatkalla autossa kuulin miten urhea Suomi oli selostajan sanoja lainatakseni teurastanut Liechtensteinin. Nuo kielikuvat radiossa taitavat kans kehittyä .

674

Metsänpeitto: Kulttuurieroja on ollut myös kansan sisällä

Varmasti. Ensimmäisenä tarvii vain kattoa, mihin päin tätä maantieteelliseti valtavan suurta maata on sattunut syntymään.

Omat edesmenneet ja jo maatuneina vuosituhannen molemmin puolin olleet isovanhempani olivat sota-ajan
läpitte eläneitä ja ukit tietenkin olivat fyysisesti tappelemassa ja siinä kohtaa luonnekin on saanut monella runtua.

Holismi on mulle asti sieltä periytynyt ja isäni sai miehen mallin, joka ei enää tänä päivänä mitenkään toimi tässä yhteiskunnassa.

Olen halunnut aloittaa jo seitkytluvun keväällä ketjun luonteesta, luonne-eroista, tavasta katsella maailmaa ja holismin osalta näihin liittyvistä vahvuuksista ja heikkouksista, mutta aika vitun huonosti ne kantavat ja niin kovin lyhkäsesti sellaset langat täällä elävät.

Tästä saapi taas joku mainion ja kuolemattoman idean ! No, kohta nähdään, onko sillä kettingillä tänä vuonna mitään tulevaisuutta.

Kysy- ja vastaa-ketju jaksoi orginaalina aikasta kauan, kunnes jäi sivuun, :laughing:

:arrow_right:

675

Siivoon

676

Kävin katsomassa yhtä lipastoa. Eipä ollut kuvauksen mukainen, vaan oikeastaan aika romu ja vaatisi paljon korjaamista. Harhaanjohtava ilmoitus; ei ollut hyväkuntoinen vaan “projekti”. No sinne jäi se.

Koiran kanssa käyty lenkillä metsässä. Ja tapasin vanhan koiratutun omistajineen. Koira oli vanhentunut sekin, tietysti.

Pistäydyin kokeilemassa futonpatjoja esittelyssä. Tykkäsin, mutta asia jääköön hautumaan.

Ihan hyvä päivä on ollut.

677

Johdonpätkää metsästin. Semmoista wga-johtoa jossa on toisessa päässä naarastöpseli ja toisessa uros. Keskikokoisen kaupungin liikkeissä sai kiertää hetken aikaa. Löytyi lopulta sellaisesta liikkeestä jonka nettisivujen mukaan heiltä oli kyseinen tuote lopunut hyllystä. Ei siis aina kannata uskoa niihinkään tietoihin. Kaksi kappaletta niitä vielä oli jäljellä.

Ja illalla pääsin kauppareissulla puhaltamaan poliisin tötterömalliseen alkometriin. Mikäpä siihen on hönkäillessä, selvän miehen.
Ihan hyvä että tarkkailevatkin, näin lauantai-iltana.

678

Teen sitä mihin ei aiemmin ollut aikaa eli näen ystäviä ja sukulaisia. Mulla kävi eilen vieraita, väkersin heitä varten suolaista ja makeaa purtavaa, kaikki tuli syötyä. Tänään menen itse kyläilemään/kahvittelemaan. Tämmösiä normaalin ihmisen juttuja? Sää on synkkä ja sumea, joten lenkille ehkä jos ennätän ennen ihan pimeää. Mulle paras keli juosta ja hengästyä tuommoinen kostea ilma. Tai salille. Jotain fyysistä eilisen herkuttelun vastapainoksi. Jos ennätän, teen vähän työjuttuja ja saan näin tulevasta viikosta kevyemmän. Ja piste. Mieli juoksee jo vaikka missä, suunnittelee vaikka mitä tekemistä (minun vapaa päivän kirous), mutta annanluvan itselleni toimittaa vain kolme asiaa. Sitten sohvalle vain hengittämään. Tai pidättämään henkeä :laughing:

679

Oliskohan semmoinen päivä että katselisin lintujen talviruokintaa varten lintulaudat ja jyväsaavit ja mitä nyt sitten niitä olikin, kuntoon?
Johonkin ne keväällä raahasin, vintille muistaakseni.

Eipä tässä taaskaan ole mitään ohjelmaa tällekään päivälle. Mennään sit ihan tilanteen mukaan…mitä nyt sattuu mieleen tulemaan.
Tämmöistä tämä sit on. Joutilaisuuden tuoma vapaus. Joskus vähän yksitoikkoistakin, mutta se taitaa kyllä olla kiinni omasta mielikuvituksen puutteesta? Hyvin tiedän että kaikenlaista mukavaakin tekemistä olisi.

680

Tänään tunnen iloa siitä, että olen saanut koko elämäni elää rauhan aikaa eurooppalaisessa sivistysvaltiossa, joka noudattaa oikeusvaltion ja tasa-arvon periaatteita. Tai siis ainakin enemmän kuin jotkut muut valtiot. :slight_smile:

Olen iloinen itsenäisestä Suomesta, suomen kielestä, ja osaan samalla arvostaa myös muita maita ja kulttuureja. Suomi on minulle rakas. Voin toki samalla sanoa, että koko maailma on minulle rakas. :slight_smile:

Tänään ajattelin vain illalla syödä jotain hyvää ja sopivan terveellistä ruokaa (sopivan terveellistä, mutta ei liian… nam : ) ja katsella jotain kivaa hömppää televisiokanavilta. Ainakin “Haluatko miljonääriksi” uusin jakso tulee katseluun, sekä Uutiset (no se ei ole hömppää).
Jaajo on muuten mainio tyyppi. Minähän itse hain kyseiseen visailuun männä keväänä, mutta en päässyt. Syy voi olla se, ettei esittelyvideoni tallentunut hakemukseen kunnolla. :confused:

Muuten kuuluu kivaa tai kivahkoa. Minut ollaan änkeämässä koko maakunnan kattavan poliittisen yhdistyksen hallitukseen (en itse edes ensin halunnut) ja uudelle romaanilleni on näytetty kustantamossa sellaista vihreän ja keltaisen välistä valoa. :smiley:

Elämä on laiffii!