Moi!Häpeän itteeeni, äiti on ollut helvetin kipeä koko viikon, oli välit mitä on, olen vaan keskittynyt itseeni, ja se ei pal apua pyytele. Eilen soi puhelin, enkä vastannut, kun luulin et tulee haukut, olen osapäiväjuopotellut, ja omistautunut vaan miesystävälle, äiti oli sairaalas, ja lähipiirissä on ongelmia, joita en omilta “ongelmilta” halunnut hoitaa, vaik olin luvannut. Ne on mun lihaa, ja verta,ja etusijalla pitäs olla niiden juttujen hoito.
soitin illalla äiskälle, ja kysyin et miten on, tarvitko kaupas käyntiä, apua tai jotain, voin tehä ruokaa, tai laittaa hiukset tms. Se on vanha kuitenkin. On pakko ryhdistäytyä! Ei saisi mennä, kun se tarttuu, mutta kuka sitä auttaa, ja kuka käy kaupoilla sille? Ei nyt auta rypeä omissa jutuissaan, kun on muuta.
Itteäni aina on suututtanut lupausten pettäjiä, olenkin nyt itte sellanen, ja väistelijä. Ja syyttelijä, mitä noit jorinoitani olen lukenut. Kirjoitusvirheitä toki on, mutta myös syyllistystä ihmisille, joita en tunne… Ryhdistäydyin ainakin vähäks aikaa. Muu saa olla. 
Kyllä oma itse pitäisi olla ensisijalla, ei muiden asioiden hoito. Toki ymmärrän syyllisyyden tunteet, kun on luvannut hoitaa muiden asioita, mutta aina ei vaan jaksa. Itse sairastuin masennukseen pahasti kun parin vuoden ajan laiminlöin itseäni, hoitaen vain läheisiäni. Syylisyyden tunne silti jäi, on se sairasta.
Yritän tässä toipua pienehköstä paniikkikohtauksesta, ei vaan kestä näitä hautajaisasioita. Alkaa itkettää jo kotona, kun tulee kaikki vanhat menetykset mieleen, on tää kauheata. Pakko ylittää tän päivän xanor-annos, on jo nyt ihan paska olo. Pitäisi saada itsensä kuntoon ja meikattua.
Taidan lopettaa ryyppäämisen(siis tällä kertaa) vielä suht hyvän sään aikana. En jaksaisi enää millään tinata. Odottelen, että promillet laskevat vielä hiukan ja sitten Pamit huiviin. Tämän viestin kirjoittaminen on hieman vaikeaa, kun silmät harittavat ja sormet elävät omaa elämäänsä :mrgreen: .
Mä näen tässä viestissä niin itseni kymmenen vuoden takaa. Mulla oli myös paha masennus mikä meni sitten psykoottiseksi masennukseksi ja itse lääkitsin itseäni kaikella mahdollisella.
Paniikki kohtaukset kävi myös erittäin tutuiksi. Itsari yrityksen jälkeen olin puoli vuotta suljetulla, tästä alkoi paraneminen.
Tsemppiä haluan tässä tarjota, vaikka näyttäis kaikki vitun synkältä ja maailma ahdistavalta paikalta, niin omasta kokemuksestani voin sanoa sen että tästä voi parantua.
Kymmenen vuotta sitten mä olin masentunut ja ahdistunut sekakäyttäjä sekopää, ja nyt olen raitis naimisissa oleva ja oman asunnon omistaja ja mikä parasta, parin kuukauden ikäisen poika vauvan ylpeä isä.
Älä luovuta! 
Turhan tuttu tuo sinunkin kuviosi, kun ensin kerrot että suu napsuu, jota seuraa parin päivän tauko forumspämmistä, jonka jälkeen tulet valittelemaan krapulaasi. 
Ja tiedetään toki, ettet enää tinaa, ennen seuraavaa kertaa. 
runkkaan puhelimel biljardia saatana . :mrgreen:
Kiitos tsempeistä! Enhän mä luovuta ja tuo perjantainen oli taas pahinta settiä, kun oli tota kuoleman kohtaamista. Tänään on jo paljon parempi olo, alkoholia en käytä, lääkitys on ollut sama vuosia. Masennus ja ahdistus vaivaa, mutta koitan niitäkin hoitaa. Pikkuhiljaa eteenpäin.
Vautsi, näitä positiivisia elämänkohtaloita on hieno lukea. Tulee toiveikas olo.
I see what you mean
ajatteli painua kohta puoliin käymään suihkussa, ensin piti tulla vähä heittää
löylyy tänne saunaan. 
dullaa odottelen täs samalla saapuvaksi illaksi.
Mässään Englannin lakuja lohdukseni. Kohta menen isännän kainaloon ja toivottavasti nukun taas hyvin.
^ Voi perkele, arvaa alkoko mua nyt hiukoa makea, englanninlaku vieläpä. 
Mä sain juuri aikaiseksi käytyä hakemassa ne mäkkisafkat, kun en jaksa mennä kauppaan ja tehdä ruokaa. Oli törkeät himotukset, mut nyt tekee mieli lisäksi jotain makeeta. Mässään vaan nää juustopurilaiset pois, ehkä himotukset väistyvät sitten. :mrgreen:
Ei pitäisi olla näin monta päivää syömättä lähes mitään, kun jossain vaiheessa lipsuu väistämättä tälle linjalle ja illalla itkettää, kun mahaa vääntää.
Taidan alkaa kans katsoa Youtubesta semmosta dokkarisarjaa kuin Women in death row. Aika järkyttävä sarja muuten, mutta mielenkiintoinen, vaikka osa noista kuolemaantuomituista saa veret kiehahtamaan. 
Katson telkkaria tai oikeestaan kuuntelen sitä:D ja istun koneen äärellä lukemassa juttuja täältä foorumilta. Kohta vois laittaa jotain syömistä ja vaikka alkaa pelaa pleikkaria 
^^ Älä helvetissä kunnon mässylinjalle lähde. En suosittele :mrgreen: ! Tällä haavaa näet itse tuskailen helvetin kipeän pömppövatsan kanssa ja mietin, millä tavoin pääsisin siitä eroon mahdollisimman nopeasti 
. Mikään HC-laksatiivikuuri ei houkuttele, mutta ehkä sellaiselle on pakko ryhtyä, mikäli tämä ei muutoin ala helpottaa 
. Kahvilla sain jo onneksi hieman vatsaani toimimaan, vaikka toisaalta se lisäsi hiukan kipuja, kun vatsassa kiertää, mutta mitään ei tule kunnolla pihalle. Raivostuttavaa . Mietin, josko pitäisi lähteä ulkoilemaan hieman, mutta eihän tällaisen pötsin kanssa pysty liikkumaan, vaikka pieni reippailu voisi ollakin sille lopulta ihan hyväksi.
Alisuoritan 
.
Mäkin. Tsiisus tätä alisuoriutumisen taakkaa. Venaan myös lähikaupan aukeamista, jotta saan ruokaa… Ja pari ykkösbisseä 
Unirytmi heitti vaihteeksi hitusen.
Kaupan aukeamista odotan minäkin. Tarkoituksena olisi ostaa todellista alisuorittajien nektaria, keskiolutta. Tuli koko yö todistettua sellaista alisuorittamista, että tässähän alkaa tuntemaan itsensä jopa ylisuorittajaksi. Onneksi on kanssaeläjiä, jotka palauttavat maanpinnalle
Niin minäkin. Eilen alisuoritin yhden maalauksen, ja ihan oikeasti mielestäni sen alisuoritin vaikken ole 10 vuoteen koskenut pensseleihin (lukuun ottamatta meikkisuteja).
Ulostetta en alisuorittanut, yksi toilax-riitti suolen toimintaan.
Sluibailen yhteiskunnan kustannuksella. En tosin vain nyt :mrgreen: .
Aamukahvit, sit pitäis maksella laskuja ja mennä kauppaan. Mielenkiintoista elämää. Pyykit pyörii koneessa ja sillä lailla. 