Punttailu tosiaan on aika yksinäistä touhua vaikka siinä muita koko ajan ympärillä onkin, mutta ei siitä treenistä mitään tuujos siellä oikein seuralliseksi alkaa, enkä minä ainakaan sielä käydessäni edes halua seurustella koska silloin sielä alkaa aikaa kulumaan kohtuuttomasti kun treenit venyy ja harjoittelukin on sitten sitäja tätä.
Harrastan myös kamppailulajia ja vaikka siinäkin tehdään työtä pääsääntöisesti itsensä kanssa, niin siellä kuitenkin on hieman sosiaalisempaa meinikiä koska harjoittelut tehdään yhdessä muun porukan kanssa ja palautetta annetaan sekä otetaan jotta kehitystä voi tapahtua.
Sittenhän on noi joukkuepelit missä väkisinkin tulee enemmän sosiaalista kanssakäymistä, esim sähly, futis, lentopallo ym.
Kesäisin ajelen paljon moottoripyörällä ja siinä on helppo olla kontaktissa muitten motoristien kanssa, aina kun toppaan teekupposelle, niin pyrin katsomaan semmosen paikan missä on toisiakinmotoristeja ja hakeudun aina niitten juttusille ja siinä sitten rupatellessa saattaa mennä pitkäkin tovi. Talvella on sitten mahdollisuus olla jonkin motoristitallin porukassa jossa rakennellaan tai ollaan muuten vain keskenään tekemisissä tallitiloissa, tai tapahtumissa.
Pitää vain löytää ne omat kiinnostuksen kohteet ja rohkeasti alkaa kasaamaan palikoita niitten ympärille ja hakeutua toimintoihin mukaan määrätietoisella asenteella ja työllä. Kukaan ei tule kolkuttamaan ovelle tietäen meidän kiinnostuksista ja elämäntavoista liittyvistä asioista ja tarjoamaan meille valmista pakettia elämänsisällön parantamiseksi.
Kerroppa feloppo vähän mitkä asiat sinua elämässä kiinnostaa ja koetko olevan semmosia asioita joita vielä haluat toteuttaa, niin uskon, että saat täältä varmaankin jotain tarkempiakin neuvoja kuinka asiotten suhteen voisi toimia jotta niitten kautta saisi elämänsisältöäkin mukaan peliin. Uskon kuitenkin, että itse jo tiedät aika pitkälti ratkaisut näihin kysymyksiin, mutta tarvit vain vähänkannatusta ja potkut perseelle jotta toteutus lähtee käyntiin 
T. Prosspect
Niin ne just mitkä tuntuu itsestään oikeilta ja ovat sitä omaa itteään, niin eiköhän sieltä sitä tyytyväisyyttä eloon löydy. Toiset ovat sitten luonnostaan sosiaalisempiakin ja toiset vähän vähemmän. Uskonpa kuitenkin, että kaikille meillä täällä on oma paikkamme ja omat juttumme, kun vaan lähtee etsimään. Parempia tai huonompia malleja ei ole, on vain sopivia. Jos joku ei sovi itselle, niin ei sitä kannata väkisin alkaa tunkemaan, jos se neliö ei vaan siihen ympyrän muotoiseen muottiin mahdu. Tarkoitan siis, että se kun sitä omaa sydäntään kuuntelee ja uskaltaa kuunnella ja lähteä rohkeasti sen viitoittammalle tielle, niin eihän sitä tiedä ikinä mitä siitä seuraa. 
Sitä ei kuitenkaan kannata minkään vertaa pohtia, että mitä muut ajattelee ja onko minun tekemiseni nyt jonkun toisen mielestä hyväksyttävää. Jos sellaisia joutuu funtsimaan, niin suosittelen äkkiä opettelemaan eroon.
Moikkis Feloppo, tervetuloa takaisin palstalle. Kerro tosiaan hieman mielenkiinnon kohteistasi. Yksi hyvä keino - oikeastaan melko varmakin - löytää nopeasti kontaktia samanhenkisiin on lemmikkieläin. Yleensä siis koira jota ulkoilutetaan säännöllisesti. Jos omaa otusta ei pysty tai halua hankkia, ovat eläinkodit oiva vaihtoehto. Itse olin vuosikausia koirankusettajana paikallisissa eläinkodeissa ja tutustuin aivan luonnostaan moniin ihmisiin.
Uimahallissa on mukava käydä ihan vaan lillumassa ja saunomassa, eikä ole kovin kallistakaan. Siellä tuskin kehenkään tutustuu mutta saapahan saunassa jutella vanhojen ukkojen kanssa vaikka sotajuttuja. Tekee hyvää keholle ja mielelle.
Kääntäisin kysymyksen niinpäin, että miten saa sisältöä alkoholinhuuruiseen elämään?
^ Ihan hyvä huomio. Otsikossa on ehkä hieman negatiivis sävytteinen vivahde. Kyllä niitä positiivisia asioita ja omia juttuja alkaa elämään tupsahtelemaan ihan itsestäänkin. Kun vaan astuu ulko-ovesta ulos ja lähtee tutkimaan, jättäen murehtimisen vähemmälle. Tai näin ainakin itselle on käynyt, että pikkuhiljaa ne omat mielenkiinnot kohteet, harrastukset ja muu sellainen on alkanut tupsahtelemaan elämään takaisin, kun välimatkaa siihen pullon kaappaamaan elämään on tullut.
Luettelen mitä itse olen tehnyt:
-
Elokuvat: kirjastoilla on hyvät perusvalikoimat, kirppareilta lähtee 3 VHS-kasettia hintaan 3 kpl/euro ja DVD kahdella eurolla. Kirppari = nykyajan elokuvavuokraamo!
-
Ulkotyö (helpommin sanottu kuin tehty jos ei asu omakotitalossa). Olin eilen rakennussiivouksessa useita tunteja jätelavalle lautaksoja ym. → “perjantaikänniksi” riitti six pack Hartwall Vichyä; amatööri väsähtää ja nukkuu hyvin ulkotöiden jälkeen!
-
Limppariharrastus; viiniharrastusta monipuolisempi - ajelen autolla marketteihin ja etsin tarjouksia sekä uutuuksia limppareissa ja vichyissä.
-
Viikkosiivous maton kopisteluineen (jos nyt mattoja on) ja imurointeineen. Minä olen paljon laiskempi siivooja kuin ne supersiistit.
-
Koira; kun koira oli niin joka päivä (pl kovat pakkaet) tuli ulkoilutettua aina yli 5 km päivässä. En siis mennyt koirapuistoihin autolla!
Yksi ehdotus tuli mieleeni, ei sattunut silmään tuolta aiemmista. Maksaa kyllä hieman, mutta niinhän kaikki… Miten olis kansalaisopiston kurssit? Uusi kieli vaikkapa, tai vaikka puutyöt? Äitini on käynyt jo vuosia kursseilla ja on saanut sieltä paljon sisältöä elämäänsä, sekä monta uutta ystävääkin.
Itse olin tosi huonossa fyysisessä kunnossa vuosi sitten, kun liikunta oli pari vuotta rajoittunut pelkkään kaljakauppaan ja takaisin kävelemiseen. Aloitin sitten varovasti säännöllisen liikkumisen. Mieleisiä lajeja ovat kuntosali, kahvakuula, BodyPump, BodyCombat, kävely ja vesijuoksu. Käyn myös joogaamassa ohjaajan opastuksella. Kesällä myös hoidin kasvimaata. Netflixistä kattelen elokuvia ja sarjoja ja välillä käyn kirjastossa lueskelemassa lehtiä ja lainaamassa jotain luettavaa.
Vaikka olen kuullutkin puhuttavan jo “tv-riippuvuudestakin” niin silti suosittelen itselle mieleisten ohjelmien katsomista sopivissa määrin. Netflixistä (jos se on tai mahd.hankkia) suosittelen: House Of Cards, Jälkiä jättämättä, Top Of The Lake ja kyllä myös Orange Is The New Black… Silta on myös hyvä sarja…kuten moni muukin .
Mahdollisuuksia on monia enkä lähtenyt kaikkia listaamaan. Ideoillahan ei loppuviimeks oo väliä, jos ei voimia ja/tai kiinnostusta löydy. Itsellä, kun vähentämisvaiheessa oli voimat ihan loppu, niin aloin katsomaan “tv:tä”. Mutta toki keinot kullakin, ite en ollut katsonut tätä ennen tv:tä noin kahteen vuoteen.
Mitä sisältöä elämään selvinpäin?
Vastaus: Otat yhden ainoan aineen elämästäsi pois. Mitään ei kai sillä menetä? Vai menettääkö? Uskoakseni voit tehdä samoja asioita myös selvänä. Jos tietty elämässä on ihmisiä jotka ei raittiuttasi hyväksy niin niistä kai on luovuttava… Mutta jos kaverit hyväksyy sinut sellaisena kuin olet eipä mikään muutu. Sisältö voi pysyä samana mutta ilman että joisit alkoholia.
Voimavaroja, paljon aikaa vie tuo alkoholin kanssa läträäminen. Asiat ei pyöri yhden asian ympärillä vaan kykenee näkemään maailman sellaisena kuin se on. Jotenkin sitä huomaa, että elämässä on muutakin kuin pelkkä juominen. Huomaa paljon uusia mahdollisuuksia. Ehkä se hiukan pelottaa kun huomaa että elämässä on muutakin kuin juominen. Empä osaa sanoa, mutta huomaan itse sen, että energiaa ja aikaa olisi silleen tehdä uusia juttuja. Samalla vähän “hirvittää” kokeilla jotain uutta.
Mikään ei periaatteessa ole muuttunut mutta aikaa ja myös energiaa on tullut kaikelle muulle. Kumpa vain tarttuisi uuteen juttuun, koska mahdollisuuksia on nähtävästi rajattomasti tai hyvin paljon tässä ihmisen elämässä tarjolla. Pitäis kai alkaa käyttämään omia aivoja ja yrittää uskaltaa kokeilla jotain uutta. Ymmärrän tuon kysymyksen ongelmallisuuden kun on tottunut tuomaan elämään sisältöä viinalla niin vaikeatahan se on ilman.
Mitä sisältöä elämään kännissä? Jos kysymyksen asettaa toisin päin. Se sisältö mitä humalassa tulee niin se on ihan täyttä paskaa. Mitä alan muistelemaan. Sisältö selvinpäin voi tuoda jotain hyvääkin elämään. Jotain vastakohtaa sille mitä päissään saama sisältö on. Se vastakohtainen sisältö on sitten jokaisella erilainen kokemus.
Voisiko tuon asettaa toisinpäin: mikä elämänsisältö saisi haluamaan olla selvinpäin?
En ole tänne pitkään aikaan kirjoitellut. Sillä välin itselläni on ollut tällainen ajatus muotoutumassa:
Olen töissä ja muutenkin elämäni järjestelyissä rakentanut siitä kuvion jossa “suoriutuisin hyvin” ja ulkoisesti näyttäisi ihailtavalta. Että tekee vaikka paineen alla hyvin asioita, kerää suorituksia. Mutta loppujen lopuksi on turhautunut olo, usein. Sitten tulee halposti juotua. Ja kuten tiedämme, krapula jatkaa helposti sitä turhautumisen kierrettä.
On alkanut jäytää sellainen ajatus, että olenko kerännyt elämäni täyteen tavoitteita, asioita ja arvoja ihan vääristä syistä? Että ne ovat asioita joihin en tunne oikeasti vetoa tai mielenkiintoa, mutta tunnen tarvetta jatkaa samojen elämänmallien toistamista. Syystä tai toisesta.
Lyhyesti: toivon löytäväni uudestaan esim nuorempana kiinnostaneita juttuja, tai jotain ihan uusia oikeasti kiinnostavia juttuja. Sitten se oikea sisältö elämässä voisi puskea lopulta korvikkeen, eli alkoholin pois.
Ylempänä joku mainitsi limppariharrastuksen. Hauska idea 
Itsellä on olutharrastus päässyt kehittymään, esim vertailee kaverien kanssa mitä erikoisuuksia on juonut. Pitänee kokeilla sen sijaan tuota limpparitestailua!
aikainenlintu kirjoitti
Minulla on toisensuuntainen kokemus eli vasta raitistuttuani löysin uutta harrastettavaa ja vuosien tauon jälkeen myös palasin nuoruuteni harrastuksen pariin.
Käsitykseni on, että harrastukset eivät välttämättä pidä raittiina, vaan raittius on varmimmalla pohjalla, kun on itsensä takia tarttumatta ekaan huikkaan.
Ryhmässä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Taitaa toimia molempiin suuntiin.
Selvänä ollessa on helpompi tehdä mielenkiintoisia asioita, jaksaa paremmin, osallistumisen esteet vähenevät ja kait siinä se voimaantuminen auttaa keskittymään, omaksumaan uusia asioita ja ajatusten selkiinnyttyä oivaltaa itse uusia juttuja.
Ja toisinpäin, kaikki päihteetön toiminta (jota sentään suuri osa ihmisten kanssa yhdessä tehtävästä osallistumisesta on) murentaa päihteen valtaa aivoissa. Tekee tilaa ihan erilaiselle elämälle. Tekee sen päihteen merkityksettömäksi ja tarpeettomaksi.
Nämä asian eri puolet siis ruokkivat toisiaan, ja “hyvä kierre” eli selvänä osallistumisen ja harrastamisen automaatti alkaa toimia omassa päässä.
Yksi maailman sadasta biljoonasta lentävästä lauseesta sanoo että jokaisella ihmisellä tulisi olla ainakin yksi täysin turha harrastus. Jokin jota harrastetaan vain harrastamisen vuoksi. Ei siis kilpaillakseen, ei hankkiakseen voimia ja kuntoa, eikä sivistyäkseen tai saadakseen arvostusta tai tuottaakseen jotain itsensä tai muiden ihailtavaksi .Ihan vaan siis siksi että sen asian harrastaminen on ihan kivaa ja on jotain ihan muuta kuin se arkielämä.
Sen oman “turhan” harrastuksen löytyminen voi olla vähän tuurinkauppaa …mutta onneksi valikoimaa ja vaihtoehtoja riittää.
“Minulla on toisensuuntainen kokemus eli vasta raitistuttuani löysin uutta harrastettavaa.”
Pienen paikkakunnan juoppoporukoissa on tietty rehellisyys - muuten ajautuu erokkojuopoksi ja esim. jos kädet tärisevät niin kukaan ei sitten hae vaikka Aperitaa (minä olen rehellisesti rahasta takaisin antaen hakenut samoin aina jos on kolikkoa ollut niin aina myös jeesannut). Se akuuttiauttamisesta. Tästä tullaankin ongelma-alueeseen eli raitistumaan pyrkimisen edistäminen.
- Se on raitistuminen asunnottomalla hankalaa - ensin pitäisi saada se asunto.
- Liikaa juovia on sijoitettu samoihin kortteleihin - Kuopiossa vaikkapa Linnanpellon puutaloihin. Se on hankalaa noissa ympyröissä ylläpitää raittiutta.
- On hyviä paikkoja uusiin ympyröihin; vaikka Betlehem -koti Porvoossa, mutta tieto näistä ei ole kaikilla eikä maksusitoumusta välttämättä saa omasta kunnasta
Uusi kaksio maksaa n. 180.000 € ja ainakin YIT:llä kun olin kesätyössä pääkonttorissa niin kaikki saivat 7% henkilökunta-alennuksen eli noin hintaan 165.000 € voitaisiin jokaiselle rakentaa uusi kaksio. Jos pk-seudulla on 4.000 asunnotonta niin kaikille saataisiin uusi kaksio noin hintaan 650 miljoonaa €. Tällä asunnottomuus loppuisi. Helsingin Energian voitto 2013 oli 878 miljonna €. Tuossakin instituutiossa olen ollut.
Pk-seudun asunnottomien asuttamaminen uusiin kaksioihin on vain parin vuoden helposti rahoitettava projekti. Muun väittäminen on valehtelua.
Lasolarskan jutussa on kyllä perää.
Ei se elämänsisällön kasaaminen ja selvänäolo kaikille niin helppoa ole.
Asunnoton, työtön, ilman mitään koulutusta, ilman edes pikkuvarakkaita sukulaisia tai muita suhteita, ainoana tuttuna porukkana ryyppyremmi, jonka turvissa aina joku nurkka johon pääsee lämpimään nukkumaan -aika hankalaa se raitistuminen on.
Olen muutaman kerran aloittanut siitä että omaisuus on mahtunut muovikassiin, lähtenyt kävelemään, joskus on ollut sentään jotain työtä mutta noita muita herkkuja ei sitten evääksi ollutkaan.
Kotoa lähdin kuuden-seitsemäntoista ikäisenä, ja sieltä en saanut kuin sata metriä etumatkaa -ruokittavaksi jäi muutama nuorempi, ei siinä paljon olisi jakamista ollutkaan.
Enkä muuten raitistunut, vasta sitten vanhempana kun jonkinlainen tasaantuminen alkoi8 vaikuttamaan, tuli senkin aika.
Mitenkähännyt, jos tosiaan taas kerran… se muovikassi jossa vaihtovaatteet ja maksamattomia laskuja… persaukisena hortoilemaan ja ensimmäistä yösijaa etsimään… viitsisikö sitä kovin pitkään selvin päin?
En menisi asiasta kovin isoa vetoa lyömään, kyllä se toivottomuus ihmistä kolhii ja vaikuttaa monin tavoin.
Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, oliko sulla ennen alkoholisoitumista jokin harrastus, joka sittemmin on jäänyt pois? Mulla tällainen oli uiminen, siitä oon taas innostunut ja uutena punttisali (Tykkään harrastaa myös yksin). Ulkona lenkkeily ei maksa mitään ja jälkeenpäin olo on mainio. Lisäksi fanitan erästä SM-liigajoukkuetta ja olen alkanut taas käymään useammin matseissa. Leffoissa käyn yksin tai miehen kanssa, noissa lätkämatseissa samoin ja hallilla oon tutustunut uusiin ihmisiinkin erätauoilla kahvilla käydessäni
Maksavathan leffaliput ja nuo lätkämatsiliput joo, mutta kun miettii paljon rahaa dokaamiseen menee (tämän viimeisimmän putkeni hinta varman about 100e) niin aika monet liput tuolla rahalla olisi tullut ostettua 
Opiskelijat saavat vielä monessa paikkaa alennusta lipuista.
Mirtsun idea kansalaisopiston kursseista oli mainio, joillain paikkakunnilla ne voivat olla myös työväen- tai seutuopiston nimellä. Meidän mutsi käy noilla myös ja itse oon käynyt eräillä kielikursseilla, hinta taisi olla 50-60e per kurssi.