Mitä sanoisit
0 voters
Hyvää kesää kaikille! Pidetäänhän huoli omista asioistamme.
Terve!
[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]
Jokeri
Itse itsaria miettinyt niin ei noin vaan ajattelin memennä metsään sivyyn jalääkkeitä+insuliiliä tappava annos ja sitten kuula kalloon, spostilla tieto mistäpäin kannattaa hakea. Eise mitään kansanhuvia saa olla, se on raju ratkaisu eikä mitään huvia. Meni ohi kun sain oikeat lääkkeet mutta pöysällä oli ladattu ase viikkoja ja nyt seinällä kun on tarkastettu huone ja lukko hälytyslaitteineen.
Tiedän yhden tapauksen jossa kaveri uhkasi hypätä kivikkoon. Tuli “järkiinsä” kun sai pataan. Järkiinsä ja järkiinsä, kun joillakin vaan on sellanen tilanne, että järkevää ois lopettaa tuska tai ei vaan vuosien turhien yritysten jälkeen löydä mistään iloa elämään. Kyllähän se niin on että itekin kiikuttelen aika rajamailla, mutta ei vaan ole vielä aika ja sen verran olen vastuullinen persoona että hoidan ainakin velkani pois. Mut siihen on vielä pari kuukautta aikaa ja siinä ajassa voi tän törtön elintaso noustakin siedettävälle tasolle.
Niin hullu kun äänestys onkin, niin itse kuitenkin kannustaisin jatkamaan vaikka toinen puoli sanoisi että “tee se”.
olen pelastanut ihmisiä yhteensä itsarilta puhumalla ja jopa väkivalloin,
noin20-30krt. elämäni aikana. ai ei muka väkivalta ratkase mitään.
Mitä noi vaihtoehdot ees tarkoitti? Siis kannustaa jatkamaan elämää vai tekemään se itsemurha? Entäs “tekisin sen sen puolesta”? Siis tappaisin sen tyypin vai tekisin itsemurhan sen puolesta?
En kuitenkaan varmaan mitään noista, ainakaan noin äkkiseltään ajateltuna, joten enpä äänestänyt.
Vidsit mä oon vähän pimee kun katon tästä asiaa laatikon ulkopuolelta. Menin tekeen taas jonkun törkytopicin. Voi ihmisen elämää. 
Ei mitään noista. Tai ehkä löisin pamilätkän kouraan tms ja vähän jututtaisin.
Mä sain kaverin luopumaan ihan juttelemalla ja soitto päivittän ja käyntejä usein ja nyt hokasin et mulla on sen kiväärin lukko kaapissa, vois jo viedä takaisin vaikkei ole kysellyt perään kun otin talteen.
Eukkoni teki itsarin n.10 v sitte,ei se koskaan puhunu tai uhkaillu kenellekkään aikeistaan.Tietokoneelta löytyneistä kirjoituksista päätellen hän oli harkinnu tekoaan pitkään.Olen usein miettinyt,että jos hän olisi jollain tavoin ilmaissut aikeestaan,ni millä tavoin olisin saanut hänet luopumaan ajatuksesta,luultavasti en millään koska hän elikin niinkuin halusi.Mutta silleehän se taitaa vaan mennä,et jotka on tosissaan,ni he eivät paljo asiaa `mainosta 
En osaisi sanoa mitään kannustavaa, oikeesti. Ehkä kannustaisin etsimään elämästä hyviä asioita, toisaalta tiedän ettei niitä välttämättä löydy.
Mullakin lapsia ja läheisiä, mutta ei ne merkitse silloin mitään, kun on se fiilis et good bye. Hauskinta on et kukaan ei tee mitään vaikka kerron avoimesti mun suunnitelmista, viimeksi epäonnistuin, seuraavalla kerralla en.
Niin se taitaa olla ettei itsetuhofiiliksissä olevalle paljoa puhuta. Joku mielialaa kohottava juttu, kukka tai kunnon piritöötit varmaan auttas nopeasti pahimman yli. Piritöttöröö kyllä kostautuu sit jälkeenpäin ja taas ollaan menossa.
Kyllä itse olen useamman tyypin saanut miettimään seuraavaan aamuun, kun ovat sekaisin tuollaisia puhuneet. Olen siitä saanut kiitosta kyllä myöhemmin. Osa on selvinnyt, osa ei… Periaatteessa aika monen kanssa tullut asioista juteltua, varmaan kun on itse ollut se itsetuhoinen joka tahtoo vain kuolla melko pitkään…
Tarvittaessa olen puhunut tuntikausia ja tarvittaessa ottanut (yleensä puhumalla saanut) välineet tai lääkkeet esim. takavarikkoon seuraavaan päivään. Muutaman kerran olemme exän kanssa puolipakolla ottaneet meille asumaan ja rauhoittumaan muutamaksi päiväksi… Yleensä henkilö on ollut itselleen vaaraksi ja mikäli päihteiden määrä on ollut sen verran suuri että nuo itsari-ajatukset ovat niiden tähden lisääntyneet; monesti jo seuraavana päivänä ihminen ajattelee asiaa järjevämmin ja kiittelee että puolipakolla katsoimme hänen peräänsä… Itse en ole kuitenkaan sellainen ihminen, joka ei ymmärtäisi syitä ajatuksia jotka saavat ihmisen harkitsemaan/toivomaan tuollaista itselle… On hiukan liiankin tuttu tilanne, mutta olen päässyt pitkälle siitä mitä olin aikaisemmin… 
Se mitä olen sanonut, on riippunut tietenkin hlön historiasta. Ottanut hyvät asiat esille, muistuttanut kuinka aiemmin selvinnyt, luvannut auttaa (auttanut jos niin on tahdottu) järjestämään elämäänsä ja etenkin luvannut kuunnella. Lisäksi olen kertonut omia ajatuksiani ja kokemuksiani tarvittaessa…
Monesti masennukaudet tulevat putkina, samoin paska elämässä… Liian helposti miettii että kuinka paljon kestää ja entä jos ei vain enää tahdo jaksaa?!? Onneksi asioita ja elämäänsä pystyy ainakin hiukan muuttamaan asioiden tiedostamisella ja jotain tekemällä. Lisäksi jos tajuaa itse, että järkyttyy kaikesta “enemmän kuin moni muu”…
Monesti tuntuu että riittää jos paikalla on ihminen koko illaksi… Tietenkin vain tuohon yhteen kertaan jolloin itsaria miettii… Yhden ihmisen kolmesti “pelastin”, mutta hän menehtyi silti. Kerran facessa juttelin erään katko-tutun kanssa joka oli aseen kanssa tuhannen kännissä tappamassa itseään… Sillä kertaa sain hänet luopumaan ajatuksesta ja kyllä ainakin reilu kk sitten hengissä oli kun tuolla kävin… Monelle joku todella kamala asia (vanhemman tms. kuoleminen esim) aiheuttaa sellaisen paniikkireaktion että vetävät pään sekaisin ja tulevat siihen lopputulokseen että “tämä on liikaa”… Nämä ovat ne ihmiset keitä on helpoin auttaa… He osaavat tuon jälkeen tulla puhumaan ja itkemään asiasta, poikkeuksetta miehetkin puhuessaan itsarista itkevät joten toisella kerralla se “häpeä” on jokatapauksessa jo ohitettu… Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja olen itse sitä mieltä että mikäli tietää omat ongelmansa ja pystyy puhumaan niistä, on pienempi riski tappaa itsensä, koska on joku joka kuuntelee ja auttaa… Mikäli on 24/7 yksin ja miettii omia asioita, niin on todella vaikea löytää ongelmiin ratkaisua tai kuuntelijaa… Asian voi kuitenkin muuttaa, mä itse olin pitänyt asiat täysin “omana tietonani” yli 7 vuotta… Aloin vasta 8v sitten luottaa että mua autetaan ja minut hyväksytään omana itsenäni… Kun itse uskalsi puhua, sai myös kuuntelijan jolla oli vielä ammattitaitoa… Uskomatonta kyllä, olen selvinnyt tod. näk. siksi, että klinikalla oli 2 ihmistä ketkä todella välittivät minusta…
Harva hlö välittää oikeasti toisesta… On kuitenkin niitä, ketkä todella tahtovat toisen parasta ja useimmiten he tuntuvat olevan samantyylisiä kuin itse, eli stressaavat asioista joihin eivät voi vaikuttaa ja kääntävät usean negatiivisen asian itseensä… Mä olen hyväksynyt että voin valitettavasti muuttua ihmiseksi jota en “tunne”. En ole “läsnä” vaan on joku muu, ilm. itse joskus lapsuusvuosina, ainakin sopisi kuvaan… Tuolloin voin olla itsetuhoinen tms. Yritän olla miettimättä tuollaisia asioita silloin. Ennen toimin, nyt yritän ensin miettiä… Muutama vuosi siihen meni että ensin lopetti itsensä satuttamisen ja päättää että tässä elämässä ei vain luovuta kun näin pitkälle on menty… En voi silti olla koskaan 100 varma, tuleeko niin käymään, mutta päivä kerrallaan… <3
Mielummin Huumeita, kuin itsari. Suomessa noin 3 ihmistä tekee päivässä itsarin.
Suurin osa näistä ihmisistä ei ole koskaan vetänyt huumehia.
Huumeilla saadaan kyllä isokasa ongelmia, mutta jos ihminen on jo päätynyt ajattelemaan itsaria niin ongelmia on jo siinä vaiheessa kertynyt paljon ja tietyillä huumeilla saadaan kyllä ajatukset pois. Ainakin hetkellisesti.
Tietyt huumeet sitten lisäävätkin ongelmia. Esim piristeet. Jos ihminen hautoo itsaria parasta olisi että hän nukkuisi yönsä hyvin ja saisi tukea edes joltain kaverilta. Tosin jollekin voi piri olla juuri se pelastus… tosin piristeillä harvemmin, kuin monilla muilla staffeilla.
Sanoisin, ettei kannata, koska selmalta on kurja herätä. Ambulanssi ja lekurit voittaa aina 
Ai meinaatko, että kaikki itsemurhat/itsemurhayritykset on jotain lääkeövereitä? Jos on jauhelihana junan alla tai ampunut päänsä atomeiksi pitkin seiniä, niin ei sitä kyllä enää parempikaan lääkäri kokoon kursi. Miten ihmeessä Suomi komeilee tilastojen kärjessä itsemurhaluvuissa, jos kerran ne ripeät lanssimiehet(tai naiset) aina ehtivät pelastaa jokaisen “kandidaatin” 
.
Kyllähän se on hätähuuto eikä varma lopetus monella, itse kaksikuukautta katoin jakoskin aseeseen maistoin piippua ja elin et jos pahenee niin pääsen pois. On kurja kun kallonkutistaja joka määräsi mulle kunnon lääkkeet ja teki niinkuin testamentin mun omalääkärille joka vaan jatkaa ylilääkärin määräämiä lääkkeitä soitti vielä poisjäätyään ettei jätä mua pulaan ja en ymmärtänyt kunnolla kiittää henkeni pelastamisesta.
Taidan nyppiä sua.
Hirveen vaikee vedota mihinkään miks eläis. Mulla auttaa vain nuijanukutus ja herättyä ajattelee jo ihan muuta
Se vähän vaatiin itsensä ottamaan niskasta ja nostaa ylös suosta, helppo sanoa ja jotain apua tarvit lisäksi. Homma pahenee jos joutuu tusina kallonkutistajalla kuten minä ja sanoi et seurataan tilannetta niin sanoin tulevani 15v päästä katsomaan jos elän onko susta kasvanut psykiatri. Kutsuja tullut ja soitin et pitäkää keskenään hauskaa ku musta ei nyt ole seuraa. Hoito on joko arvotonta tai loistavaa, riippuen lääkäristä.
