Kyllä teillä molemilla on terveet ajatukset.
On toisaalta hyvä, että saatiin tuohon väliin yksi sairaskin ajatus. Täällä on muitakin apua tarvitsevia.
Uskon, että rukouksen voimaa käytetään näinä hetkinä.
Siis muutkin kuin minä.
Se pelko mikä minulla on, tulee tuon toisen sairauden kautta.
Eli pitkäänkö pysyy hengissä ilman päivittäistä insuliini annosta?
Minä olen ratkaisukeskeinen ihminen. Jos jollakulla on joku ongelma, alan heti miettiä siihen jotain ratkaisua avuksi, enkä keskity vain voivottelemaan asiantilaa kädet ristissä. Jos päädytään lopputulokseen, että mitään ei toistaiseksi ole tehtävissä, sitten asialle ei vain voi mitään.
Jotkut sen sijaan haluaakin vain voivotella.
Raunio, ota kädet hetkeksi pois rististä (tai sormet näppikseltä) ja ohjaa ne ihmiset Al-Anoniin piiriin, niinkuin Kanttoona ehdotti. Jos olette huolissane sen lääkityksestä, tehkää katoamisilmoitus.
Yksi kaverini, jolla oli 1. tyypin diabetes kuoli ryypiskely-viikonlopun seurauksena insuliinishokkiin 21 -vuotiaana. Yleistä on, että juoppo diabeetikko muistaa kyllä ottaa lääkkeen, mutta ei muista syödä tarpeeksi jolloin verensokeri laskee liian alas: seuraa hengenvaarallinen hypoglykemia ja insuliinishokki.
Sillä välillä ehti jo tapahtua kaikenlaista, kun söit sitä “mäkin” munakokkelia.
Toinen sisarista on sairaanhoitaja. Joten tekivät ilmoituksen poliisille.
Tuosta sokeri jutusta en tiennyt aikaisemmin mitään, nyt jotain.
Mutta kerro enemmän, kun tietoa on? Mitä jos kännissä piikittää useita annoksia, kun muisti pettää?
Mä kävinkin Subwayssa. : )
No, järkyttävistä insuliini-surmista voinee päätellä, mitä insuliinin yliannostuksesta seuraa. 
Eikä yliannoksen tarvitse olla edes kovin suuri.
Lisätietoa antaa diabetes.fi . Ja varmaan se sisko tietää kaiken asiasta, jos hoitsu on.
Tässä muuten infoa alkoholinkäytöstä ja 1. tyypin diabeteksestä: diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=4591
Thanks! Tarkoittaa suomeksi kiitos! 
Jollei joku sitäkin saa täällä väänettyä ihan joksikin muuksi. 
Kaveri löytyi perjantaina huonokuntoisena hotellihuoneesta yksinäisyydestä.
Seurana puoli pulloa kossua. Verensokeria ei enää pystytty tavallisilla kotimittareilla mittaamaan.
Sairaalaan sisään ja nyt odotellaan kuulumisia.
Keskustelua ammattilaisten kanssa. Suosittelevat tässä tapauksessa lain suomaa pakkokeinon apua, koska kaveri käyttäytyy itsetuhoisesti ja täyttäymmärrystä vailla. Ilmeisesti siihen on suostuttava, kertovat läheiset.
Nopeasti alkoi tapahtua!
Kaveri on nyt lauantaina ns. “suljetulla”, psykiatrisessasairaalassa ensiavun jälkeen.
Sokerit heittelee, mutta tilanne suhteellisen vakaa.
Oma kokemukseni eräästä tunnetusta yrityksestä, joka hoitaa päihderiippuvaisia Minnesota-mallin mukaan:
Kyse on liiketoiminnasta, jolla yrittäjät tahkoavat rahaa. Moses is Moses and Business is Business.
Liiketoiminta perustuu täysin AA-ohjelmaan.
Eräissä kohdissa toiminta voi muuttua puoskaroinniksi, koska työntekijöillä ei ole alan koulutusta. Lapualla, Rehapissa ja Avominnessa hoitokeinona käytetään osin jonkinasteista alistamista, nöyryyttämistä ja käskytystä. Tämä johtunee siitä, ettei työntekijöillä ole alalle muuta koulutusta kuin juopottelu ja raitistuminen. Osa laitosten säännöistä on mielivaltaisia. (Kalliola-klinikan ammatillinen ote on täysin eri luokkaa kuin esim. Lapuan tai muiden vastaavien yksityisyritysten simputuskulttuuri.)
Asiakkuuden hoitaminen ja viestintä eivät aina ole ammatillista. Asiakas ei ole keskiössä. Yrittäjän liiketoimintamalli ja ideologia ovat keskiössä. Silloinkin, kun ne eivät palvele asiakkaan raitistumista.
Kaikki nämä tiliä tekevät yritykset ovat räätälöineet hoitomuotonsa ennen kaikkea karskeja miesalkoholisteja silmälläpitäen. Hoito perustuu siihen, että ylpeiltä alkoholisteilta otetaan luulot pois. Naisalkoholistien erityispiirteitä ei oteta Rehapin, Avominnen tai varsinkaan Lapuan liiketoimintayksiköissä huomioon millään tavalla.
Minnesota-mallinen hoito on tuloksellista. Ihmiset todella raitistuvat noissa paikoissa kymmeniä kertoja useammin kuin esim. A-klinikoiden hoidoissa. Tehokkain lienee combo Minnesota + jatkohoito AA:ssa.
Olen itse raitistunut yksityisessä Minnesota-laitoksessa. Olen erittäin iloinen Minnesota-mallista, koska se pelasti henkeni. Siviilihenkilönä ja ammattini puolesta olen kuitenkin pannut merkille myös merkillisiä käytäntöjä, jotka eivät kuulune moderniin päihdekuntoutukseen. Karrikoidusti sanottuna yrittäjien alkoholistiluonne puskee esille joissakin tilanteissa niin, ettei asiakas välttämättä saa tuhansien eurojen hinnan arvoista kohtelua.
Katsoisin, että raitistuneenkin alkoholistin olisi hankittava jonkinasteinen koulutus, mikäli hän tahtoo hoitaa muita alkoholisteja. Muuten voi käydä, kuten näillä koleerisilla miesyrittäjillä. He hoitavat toisia alkoholisteja ilman ammatillista itsereflektointikykyä. Tällöin sokea taluttaa sokeaa. Oman toiminnan motiivit jäävät osin kyseenalaisiksi ja toiminta nousee paikka paikoin ylpeydestä, kovuudesta ja sovinismista.
Luin koko ketjun mielenkiinnolla, mutta sain jonkinlaisen vastauksen vasta Alkohollarin kirjoituksesta.
Pohdin pitkään lähteäkö mukaan tähän AvoMinne hoitoon. En osaa erotella näitä tsydeemeitä, mutta ei täällä pääkaupunkiseudulla toimi kai kuin yhdenlainen joka on yhteydessä Riihimäen ja Tampereen sekä kai Oulun kanssa?
En tiedä, miten tämä sopii minulle, mutta ei ole nyt mitään saumaa miettiä etukäteen, kannattaako kokeilla vai ei. Vaihtoehto on jatkaa juomista ja kuolla siihen ennen pitkää.
Aika näyttää, avoimin mielin koetan ennen kaikkea lähteä pohtimaan miten tähän on tultu ja miten eteen päin, niin että se rehellinen raitis elämä voisi tulla parempana takaisin vielä kerran. Enää en halua menettää raittiutta, kolmatta kertaa tuskin tulee.
Uskoisin, että jonkinlaisella järjellä varustettu ihminen tajuaa, jos joku alkaa puoskaroimaan väärin mieltä tai pakottamaan johonkin sairaaseen. Juovan minun arvomaailma, uskomusjärjestelmä ja tavat, moraali on alkoholismin vuoksi mennyt täysin perseeseen ja sitä haluan lähteä korjaamaan pyytämällä tällaista apua. Onhan se pelottavaa laskea aseet ja altistaa itsensä kertomaan rehellisesti itselleni ja muille asiat niinkun ne ovat olleet ja ovat nyt.
Laskin karkeasti, että minulla alkoholiin on mennyt eri muodoissa (taksit, ex-temporematkat humalassa, ravintolat mukaan lukien) varmaan vähintään 8000 euroa viime vuoden aikana, joten tuo 3200 egee ei sen valossa ole järjetön summa, olkoonkin rahastusta…
Heiltä, jotka oikeasti ovat käyneet tuon hoidon toivoisin kokemuksia. Kiitos Alkohollarile, se että sinä raitistuit antaa toivoa tähänkin iltaan 
Eikä nyt tee mieli alkoholia, kiitos siitäkin jonnekin.
Aktiivijuomisvuosinani minä olin niin huonossa kunnossa, että ne matkat rajoittuivat etupäässä viinanhakumatkoihin. Mainitsit 8.000 egeä palaneen takseihin ja ex-tempore matkoihin.
Minulla on SELVÄNÄ palanut paljon rahaa ex tempore -matkoihin - tonneittain - käväisin viime viikolla Joensuussa tarkoituksena ostaa kauppahallista lanttukukko, mutta ennakolta tilaamatta eivät kokonaisia myyneet - puolikkaita vain.
ELIKÄS
Tapauksta riippuen alkoholismi voi joko lisätä matkailua taikka sitten vähentää sitä.
Alkoholismi & muut ongelmat
Alkoholismi ei aiheutta kaikkia ongelmia toisin kuin joku Minnesota -yrittäjä saattaa väittää: työpaikka voi olla huono kaikkien työntekijöiden kannalta jne. Alkoholisimi ei suoraan liity mielenterveysongelmiin; on paljon raittiita/lähes raittiita mielenterveysongelmaisia. Alkoholismi kuitenkin PAHENTAA muita ongelmia.
Esimerkki
Kun join firma alkoi menemään alta = alkoholismin aiheuttama ongelma.
Kun firma alkoi menemään alta ryhdyin juomaan = ongelma, jota alkoholismi pahensi.
Kiitos Lasoralska, olisit ajanut Kiteelle, siellä myydään tilaamatta hyviä lanttukukkoja 
Avominne mielipiteeni sain esiin tänään hyvin omakohtaisesti. Hankala akka olen, voi lukea ketjustani. Apua silti tarvitsen. Mutta AvoMinne on rahastusta. Piste.
Tämmöiset hoidot perustavat hoitonsa AA:n 12 askeleen ohjelmaan ja ehdottomaan alkoholismin sairauskäsitteeseen. Ajatellaan siis, että sairastamalla kovasti lopulta parannutaan.
Lapuan Minnesota-Hoito Oy:stä tehtiin pro gradu tutkielma joskus joka väitti hoitolan “raitistumisprosentin” olevan jotakuinkin 110 %. Muistaakseni se julkaistiin Oulun yliopistossa.
On ihan kummallista, miten moinen meni läpi ylipäätään gradun esitarkastuksessa, koska vaikuttavuutta ei oikeasti voi luotettavasti tutkia. Facebookin ryhmissä on juoruttu, että hoitola muutenkin manipuloi tuloksiaan. Business is business.
Aihepiiri on minulle tuttu, koska tunnen hoitolan käyneitä ihmisiä, ja monet heistä ovat jatkaneet ryyppäämistä. Kuten AA:laisetkin. 
Liiketoiminta on aina helppoa leimata rahastukseksi, onhan jokaisen firman kate työntekijän ansiosta syntynyttä, häneltä riistettyä omaisuutta. Eikö vaan, vai miten se kommunismin aate asian määrittelee? Yhteiskunnan puolesta Minnesota -mallista hoitoa ei ole tarjolla, joten täytyy toistaiseksi tyytyä käyttämään näitä.
Mulla on useampi sukulainen ja tuttava raitistunut Minnesota -hoidon kautta ja itse siinä sivussa, pitkälti sen ansiosta. Prosentit menee tietääkseni siten, että 28 päivän perushoidon käyneistä hieman yli 50% raitistuu pysyvästi ja vuoden jatkohoidon loppuun retkahtamatta käyneistä yli 90% raitistuu pysyvästi. Tämä tarkoittaa muistaakseni sitä, että 5v päästä ollaan edelleen raittiina.
Kaikkein vaikeinta hoito on koulutetuille, asiantuntija-asemassa oleville ihmisille, jotka ovat tottuneet pikemminkin antamaan kuin ottamaan ohjeita vastaan. Joku voisi äkkiä päätellä, että olisivatko esim. opettajat, lääkärit ja lakimiehet tällaisia. Jos he pääsevät oman ylpeytensä yli, hoitotulos paranee olennaisesti.
Tuli kritiikkiä myös terapeuttien karkeaa käytöstä kohtaan. Olen osin samaa mieltä, kielenkäyttö ja suhtautumistapa on toisinaan kohtuuttoman kovaa. Perustelevat itse sitä sillä, että niin on tautikin kova. Lässytys ei auta ja hoidossa olevat potilaat ovat käyneet läpi paljon kovempiakin läksytyksiä kuin pienet tylytykset hoidonaikaisesta valehtelusta, oman juomisen vähättelystä tai muun ryhmän raitistumisen haittaamisesta jollain toiminnallaan.
Yksi asia on kuitenkin yli muiden, Minnesota -hoitoa tehokkaampaa ja parempaa ei ole tarjolla. Olen seurannut täällä ja muissa forumeissa useiden vielä juovien tai kuivahumalaisten kärvistelyä. Olisi niin paljon parempi käydä tämä hoito, raitistua ja saada elää ihmisarvoisempaa elämää. Vaikka omaa elämääni en ehtinyt vielä vaurioittaa viinalla kovin pahasti, en vaihtaisi enää raittiutta mihinkään.
Onhan yhteiskunnan puolesta Minnesota-hoitoa saatavilla, koska eihän mikään hoitopaikka ole yhteiskunnasta täysin irrallaan, vaikka olisikin yksityisyritys. Saman mallista hoitoa on tarjolla kolmannella sektorilla ja myös joillain kaupungeilla.
Lapuan Minnesota-hoidon asiakaskuntahan koostuu varakkaasta väestä, jolla ei ole samoja sosiaalisia ongelmia kuin tavallisilla päihdeongelmaisilla, joilla on mm. rahat tiukalla, työttömyyttä ynnä muuta. Eli niinkuin esim. minulla.
Hoidon tulokseen voi olla vaikutus silläkin, että hoidon joutuu maksamaan itse. Simo Seppelin nimittäin käsittääkseni rikkoi välit kaikkiin Pohjanmaan julkisen sosiaali- ja terveysalan instasseihin haukkumalla heidät pystyyn, jonka jälkeen paikkaan ei ole annettu kuntien maksusitoumuksia. 
Sen jälkeen Osakeyhtiö on joutunut kosiskelemaan asiakkaita vain varakkaasta yritysmaailmasta, ja mainostamaan 110 % raitistumisprosenttiaan jopa suht koht epämääräisin metodein.
Mitään “pysyvää raitistumista” ei voida muuten mitata. Tapasin juuri hiljattain eräänkin joka “raitistui pysyvästi” Rehapissa vuonna 2009, mutta nyt kiskoo punaviiniä ihan entiseen tapaan.
Lapualla on paljon ihan tavallisiakin köyhiä juoppoja kuntien maksusitoumuksilla. Käsittääkseni myllyhoitoon saa maksusitoumuksen helpommin mutta se ei ole sen halvempi.
Vastasin vuonna 2009 samaa aihetta käsittelevään ketjuun: “Myllyhoidon hinta on 184e/vrk, joten sekin maksaa yli 5000e. Lapuan hoitoon kuuluu 4 päivää koulutusta läheisille ja 11 kk jatkohoito kerran viikossa, terapiaa 8 tuntia päivässä (myllyhoidossa pari tuntia) ja mahdollisuus maksuttomaan lisäviikkoon myöhemmin. Myllyhoito saa tukea valtiolta ja RAY:ltä, Minnesota on täysin yksityisin varoin toimiva yritys. Myllyhoidon vuorokausihinta on kalliimpi koska Lapualla hintaan sisältyy 5 viikkoa hoitolaitoksessa.” Siitä voi päätellä kumman hoidon maksaminen on yhteiskunnalle kannattavampaa.
Minusta on ihan oikein tylyttää valehtelusta, oman juomisen vähättelystä tai toisten raitistumisen torpedoimisesta. Olen omassa Minnesota-paikassani joutunut nielemään aivan toisenlaista päänauontaa. Olen istunut väärin, ilmehtinyt väärin ja
korostanut AA:n merkitystä.
Olen kokenut osan ohjaajista kroonisiksi pomottelijoiksi. Nämä juoppojen pomoilijat ovat juuri samoja, joiden mielestä pelkkä raitistuminen antaa pätevyyden ihmisten hoitamiseen. Minulla on ollut vahva halu löytää pysyvä raittius. Olen usein lähtenyt Minnesota-menosta ahdistuneena pois. Ei ole hyvä, että meikäläinen avautuu nyyhkien omasta paskuudestaan ja heti sen jälkeen ohjaaja alkaa nillittää jostain väärin istumisesta tai purkansyömisestä.
Yhätikin, paras mahdollinen konsepti on tää Minnesota kaltaisilleni deekuille. Tahdon vain sanoa, että homma saataisiin taivaallisiin ulottuvuuksiin, jos ns. terapeutit osaisivat toimia ammatillisin ottein, ts. vittuilematta.
^ Tuopa oli tervetullut kirjoitus, Alkohollari. Tuon kaltaisissa hoitopaikoissa erityisesti on vallanhaluisia ja siihen omaan raittiuteeensa ihastuneita työntekijöitä, jotka ovat siellä terapioimassa itseään potilaiden kustannuksella. 
Sellaisia toki voi olla minkä tyylisissä hoitopaikoissa vaan, mutta ehkä erityisesti tuolla.
Sosiaalisessa mediassa olen myös havainnut, että kyseisen hoidon läpikäyminen ei ainakaan välttämättä tuo ihmiseen sellaista autuuden tilaa, joka 12 askeleen ohjelmalla kai pitäisi olla tarkoitus.
Fryoz, kaikki laitoshoidot ovat tavallaan “kalliita”, eikä eri parantoloiden hintavertailu ole kai niin tärkeää. Lienee tärkeämpää, kuinka paljon päihteiden haitat vähenevät. Jos Lapuan Osakeyhtiön ja Rehapin asiakkaana suuri osa on ns yhteiskunnan tukipylväitä, työelämässä pärjänneitä veronmaksajia, he eivät ole edes juodessaan muodostuneet yhteiskunnalle sellaiseksi riskiryhmäksi kuin köyhät ja syrjäytyneet päihteenkäyttäjät. Myös heidän (ensinmainittujen) hoitaminen lienee helpompaa.
Tosin, metka tapaus se tuntemani Rehapissa “pysyvästi” raitistunut miekkonen, jonka myöhempiin hoitoihin kuului mm. Antabus-kuuri A-klinikalla joka sekin keskeytettiin kun puhalteli promilleja.
Itse henk.koht, näkisin, että hoitomalli joka perustuu defenssien purkamiseen ja kyykyttämiseen, ei milläään muotoa sopisi minulle. Myllyhoidossa ja Minnesotahoidossa en varmaan jaksaisi olla viikkoa kauempaa. Eli keskeyttäisin, kuten moni muukin joita ei lasketa mukaan “hoitotulosprosentteihin”.
Itselleni sopii parhaiten ratkaisukeskeinen ja elämänmyönteinen vähentämis-itsehoito, josta kirjoittelen Me Vähentäjien puolella. 
Mitä mieltä olen Minnesotahoidosta?
Mitä tilalle, jos nuo ei kelpaa?
Suomessa on aika paljon hoitolaitoksia, joista ei puhuta oikeastaan milloinkaan mitään.
Mutta syitä siihen on turha miettiä, vaikka se pitää mainita, että nuo kaksi saattaa auttaa
enemmän ihmisiä, kuin muut yhteensä. Toki voi olla ihmisiä joille nuokaan ei sovi syystä tai toisesta, mutta sekin on selvää, että kaikkia alkoholisteja ei voi auttaa kukaan tai mikään.
Tärkeintä on, että kaikki voisivat saada sen avun joka auttaa oikeasti, kun helposti se alkoholisti osaa käyttää porsaanreikiä hyväkseen. Kyllä se on parempi, että päitä silitellään sitten myöhemmin, kun on jo oikeasti raitistuttu.
Juu, Minnesota-malli on ehdottomasti toimiva! En siis itse hoitomuotoa tahdo mollata millään tavalla. Mielestäni suomalaisiin Minnesota-yrityksiin tulisi kuitenkin tuoda lisää ammattimaista meininkiä. Mielivaltainen deekujen kyykytys ei raitista ketään. Suomessa on perinteisesti uskottu, että armeijamenolla tehdään parhaat tulokset yrityksessä kuin yrityksessä. etenkin Lapualla ja sisaryrityksissä hommaa pyöritetään pitkälti deekuja nöyryyttämällä. Alkoholismi pitää nujertaa, ihmistä ei.
Alkoholistina pidän Minnesota-mallia parhaana hoitomuotona itselleni. Kasvun hidasteeksi joskus nousee se, kun oman kuntoutuspaikkani pomo konahtelee asioista, jotka eivät hoitoon kuulu. Asian toinen puoli on se, että raitistuessaan joutuu joka tapauksessa kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä ja kaikenlaisia tunteita. Kaikki, jopa ahdistus hoitolaitoksessa, voi kääntyä raittiuden hyväksi. Sikäli nämä ovat pieniä asioita.
Parasta, mitä minulle on tapahtunut, on AA ja kaksitoista askelta. AA:n voima on siinä, ettei siellä ole pomoja eikä alaisia. Samaa menoa voisi mielestäni olla myös Minnesota-yrityksissä. Ainakin perushoitojakson jälkeen, kun ihminen alkaa seisoa omilla jaloillaan. On hassua, jos ikäiseni äijä rupeaa niuhottamaan ryhmässä siitä, että syön purkkaa tai nauran väärässä kohtaa. Nauru tai purukumin syöminen ovat elämää, eivät merkki alkoholismin aktualisoitumisesta.
Sitä karsastan, jos alkoholismin hoitaminen muodostuu ohjaajalle keinoksi nousta vertaistensa jumalaksi tai ylipäälliköksi. En pidä sellaista ammattimaisena päihdekuntoutuksena.
En tiedä, mitä menetettäisiin, jos nuo yritykset palkkaisivat töihin sellaisia raitistuneita deekuja, joilla olisi myös jonkinsortin koulutus alalle. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta minusta koulutus ei varsinaisesti ehkä huonontaisi hommelin kulkua.
^ Minusta on suorastaan rikollista, jos moiseen vastuulliseen työhön ei ole mitään oikeaa koulutusta, vaan enintään joku kirjekurssi. 
Ja jos työssä toimimisen ainoa motiivi on vallankahvaan pääsy, niin sehän on todella huolestuttavaa.
Muissa saman hoitomallin paikoissa on käsittääkseni ihan oikeita ammattilaisia töissä.
Ja onhan siinä tietysti iso ero, hoidetaanko äveriäitä hienostojuoppoja vaiko kadulla asuvia huumeidenkäyttäjiä, joilla on kosolti muitakin ongelmia kuin se päihde.
Näistä hoidoista keskustellaan muuten vilkkaasti juuri parhaillaan eräässä facebookin päihdeaiheisessa ryhmässä. Täytyypä sivumennen sanoa, että keskustelu omilla naamoilla ja nimillä ei aina takaa argumentoinnin korrektiutta.
Off topic: onko kellekään tuttu Stanton Peelen kirja “Miten voitat riippuvuudet?”. Siinä tuodaan esille tutkimustuloksia USA:sta, joiden mukaan suurella osalla alkoholisteja on parempi mahdollisuus toipua omatoimisesti ilman mitään hoitoja, kuin hoidoissa käymällä.
Ja USA sentään on minnesota-hoitojen suuri maa.
Enpä ole lukenut, mutta mielenkiinto toki heräsi. Pitääpä etsiä käsiin tuo kirja.
Täällä plinkissä näköjä’än se on jo vilahdellut. Löysin nopealla vilkaisulla yhdestä keskustelusta vuodelta 2007 tämän pätkän:
[b][i]Aiheeseen:
Yhdysvalloissa tutkittiin 1992 (National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholism) 42 000 summittaisesti valittua ihmistä. Haastateltiin alkoholi- ja huumeasioista.
Tutkimus julkaistiin nimellä NLAES (National Alcohol Epidemiologic Survey). Tuosta joukosta oli DSM-IV diagnosoituja eli jossain vaiheessa “alkoholiriippuvaisia” yli 4500 ihmistä. Heistä vain 1/4 oli koskaan saanut hoitoa tai ollut AA:ssa, sekin katsottiin hoidoksi. Haastattelua edeltäneen vuoden aikana hoitoa saaneista 33 %:lla oli ollut alkoholiongelma, koskaan “hoitamattomilla” tämä luku oli jostain syystä 26%.
NLAES:n mukaan hoito vaikuttaa niin että vaikka sekä hoidetut että hoitamattomat jatkavat juomistaan jossain vaiheessa, hoitoa saamattomien alkoholistien todennäköisyys jatkaa alkoholin väärinkäyttöä on pienempi.
Tutkimuksen mukaan 58 % hoitoa saamattomista alkoholisteista joi olematta väärinkäyttäjä, hoitoa saaneista tämä luku oli 28 %. Kaikki nämä tapaukset oli kliinisesti tyodettu ja diagnosoitu alkoholisteiksi, tällä perusteella kaikkia olisi kehotettu hakeutumaan hoitoon ja lopettamaan juominen kokonaan. Hoitoon itse hakeutuneilla saattoi olla vaikeampia ongelmia mutta tulos on silti merkittävä. Kaikki olivat joka tapauksessa alkoholisteja, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Sinänä hämmästyttävää on sekin että yli neljäsosa hoitoa saaneista tai AA:ssa olleista juovat nykyään olematta addiktoituneita tai väärinkäyttäjiä. Mutta juomista kohtuullistaneiden alkoholistien määrä oli kuitenkin yli kaksinkertainen.
Tiivistettynä tuo USA:n hallituksen toimeenpanema tutkimus kertoo että puolet kaikista amerikkalaisista jotka ovat olleet joskus alkoholisteja, juovat nykyään ilman vakavaa alkoholin väärinkäyttöä.
Eli useammat ovat kohtuukäyttäjiä kuin täysin raittiita. Hoidettujen joukossa on enemmän ongelmakäyttäjiä. Ja nämä tiedot on julkaissut USA:n kansallinen alkoholin väärinkäyttöä ja alkoholismia tutkiva instituutti - joka tänäkin päivänä vannoo että alkoholistien ainoa tie terveyteen on täysraittius.
Linkkejä en jaksa etsiä, niitä löytyy Googlella pilvin pimein. Mutta suurin osa ylläolevasta tekstistäni on suoraan kirjasta “Miten Voitat Riippuvuudet” , Stanton Peele 2004[/i][/b]
Tiedän, tiedän… olkoon tutkittu vaikka mihin suuntaan niin nämähän voi aina kumota sanomalla että eivoiparantuaeivoiselviytyäeisaaollaomavoimainen …kun jo sanassa sanotaan pykälässä ja perinteessä8467298756633 alamomentissa768987456565345 että tuo ajattelu johtaa turmioon…
Toisinaan lukiessani miten mahdotonta on päästä alkoholismista eroon ihmettelen olenko minäkään yleensä edes olemassa. Useat kerrat olen mennyt peilistä katsomaan, on se äijä ihan oikeasti siinä.
Olen miettinyt tässä viime päivinä ja nytkin omaa reaktiotani, joka oli tavallaan kohtuuton. Sain ainoastaan vajaan viikon kokemuksen AvoMinnestä, ja se mielestäni oli nimenomaan päänsilittelyä. Varsinkin se tilanne, josta lähdin kesken pois. Koin että koko ajan puhuttiin asian vierestä. Kun kyse oli keskustelusessiosta, en näe järkeä että puhutaan päihteidenkäyttäjien hoitoonohjauksesta. Minun asioitasni kukaan ohjaaja ei kysynyt suoraan tai ei mitenkään toisten kuullen. Olisi saanut, olisin ollut siihen valmis. Purkanjauhamisesta kyllä mainittiin, minulla oli (nikotiini)purkka suussa, nielaisin sen hätäpäissäni 
En osaa yhtään sanoa, kuinka moni ihminen tuolla systeemillä raitistuu ja kuinka pitkäksi aikaa. Varmaan eroja on myös alueellisesti.
Oma AA-taustani varmaan myös vaikutti siihen, että odotin jotain yksilöllistä, koska kyseessä oli erilainen lähestymistapa, hoito. AA:sta ei puhuttu mitään, paitsi kun kysyin sanottiin, että hoidon aikana voi osallistua AA-ryhmiin. Ei siihen kyllä mitenkään kannustettu. En tiedä. Minulle vain tuli ahdistava olo ja suuttumus. Jostain. Ehkä siitä että tuntui etteivät ohjaajat olleet kartalla, miten ryhmää vedetään ja siellä oli sooloilijoita jotka vetivät juttua koko ajan sivuun ALKOHOLISMISTA. En loukkaantunut mitenkään siitä, että minua olisi rökitetty tms. Päinvastoin.
Nämä on tähän vain ihan henkilökohtaisia kokemuksia. Ei jää mitään ikävää makua tuosta systeemistä, mutta ei sinne kyllä tässä yht.kunnallisessa tilanteessa ketään ohjata kunnalliselta sektorilta vaan heitä, jotka ovat tärkeässä asemassa yrityksessä ja hyvin toimiva (yksityinen) työterveyshuolto.
