HEI! Eilisessä Hesarissa oli juttu, jossa kerrottiin suomalaisten maksa-ongelmista. Maksakirroosien määrä kasvaa nopeiten Euroopassa. Kyllä kolahti! Onneksi maksa vissiin myös toipuu juomisen loputtua, ellei nyt ole ihan rusina. Omat maksa-arvot olivat ok, 3kk raittiuden kohdalla. Joten miten maksanne jaksaa?
Korjaan vähän ketjun nimeä.
Eikö tämä vanha täti saa tätä nyt mitenkään oikein? En ole maistissa, vaan kömpelö tämän pikkunäppiksen kanssa.
Korjaa ensimmäisen viestisi otsikko!
Waude, kiitos Mirtillo, en ole tiennyt, että niin voi tehdä, Nyt osasin ja säästyin hieman häpeältä. Tämän oman tyrimisen kanssa olen ihmeissäni, ja siitä ei taida loppua tulla.
Mulla ei ole ollut koskaan maksan kanssa mitään isompaa hätää. Vuosia sitten kävin kontrollissa aika pian 9 vrk kestäneen rännin jälkeen ja silloin niissä arvoissa oli joku pieni piikki nähtävissä. Se tasaantui sieltä ihan issekseen.
Mä olen pelännyt aina enemmän juovani pääni kuin sisuskaluni.
Toden totta, kyllä pää ja aivotkin juomisesta kärsii. Niistä ei jutussa mainittu, mutta mikä se nyt kelläkin on se heikoin lenkki!
Ole hyvä! Joskus itse ihmettelin samaa ja joku ystävällinen neuvoi, pistin vain hyvän kiertämään… 
Kiitos, tämä on todellakin ensimmäinen netissä toimiva keskustelupalsta, missä olen ollut mukana, joten opettelemista on ollut. Mutta sitäkin tärkeämpi, tämä on ihan muuttanut käsitykseni vertaistuesta!
En nyt saivartele asian kanssa liiemmin, mutta ihan sivuheittona että oikeastaan vähän vääristää konkreettisten suoranaisten haittojen mietiskelyä se, että aina mietitään maksan kuntoa ja pohditaan sen arvoja ja missä mennään.
Tosiasia on kuitenkin se, että sen ainakaan peruuttamattomasti hajalle kuormittamiseen menee lähes aina huomattavasti kauemmin kuin haiman, joka voi poksahtaa ja yleensä poksahtaakin akuutin tulehduksen muodossa lähes kaikilla pitkäaikaisilla suurkuluttajilla jossain vaiheessa. Ja erittäin yleisesti juuri ennen kuin maksassa on mitään peruuttamatonta. Monestihan se ensimmäinen tulehdus on tosin aika usein lievä ja sitten ei uskota, että kyllä se kummiskin olisi nyt korkki kiinni loppuiäksi ilman variaatioita ja ns. omia tulkintoja (ja perinteisiä nettivertaiskyselyitä, jossa halutaan kuulla kuinka kellään ei ole uusinut ja ihan hyvin voi juoda…Tosiasiat ovat kummiskin tosiasioita, vaikka kysyisi tuhannelta kaverilta).
Eli ei kannata jumittua siihen maksan ja sen arvojen tuijottamiseen, koska huomattavasti enemmän tulilinjalla oleviakin elimiä kummiskin on… Kokonaisuushan se ratkaisee mikä on toiselle vähän ja mikä toiselle paljon.
Mutta itse kyssäriin: Maksa kondiksessa, samoin muu, ihan omakohtaisesti. 2/3:lla lukuisten tuntemieni suurkuluttajien joukossa sitten ei sielläkään kirroosiin asti juotua maksaa ole vielä kellään (joskin ikääkin alle 45v pääosin) ainakaan siten että kokeissa näkyisi hirveätä kuormitusta tms joka enteilee tietysti sitä, että kohta arvot voivat jo tasaantuakin kun kirroosi taas ei näy oikein peruskokeissa kun on ns. kuollutta aluetta joka ei lukemaa anna. Joskin jos on kirroosia niin luonnollisesti tuppaa tietty olemaan sitten sairaalloista sellaista aluettakin muualla joka taas arvoa antaa… Ennen kuin maksa on aivan sökö jolloin viimeiset maksanrippeet onkin kiva fiilistellä että arvothan on ihan ok, (kun ne ottavat siitä viimeisistä toimivista prosenteista, 90% on pimeänä. No, kärjistetty esimerkki ja harvapa tuohon asti elää, mutta tosiasia. Joskin tietysti sen tuppaa näkemään jo aika monella muullakin tapaa kun elimistö ei enää jaksa). Mutta erinäisen epämääräisessä kunnossa olevia haimoja sitten löytyy kasapäin… Nuorin tietämäni tulehdus juotu juuri 17v täytettynä, eli ei se ikää katso…
No, meni vähän aiheesta ohi mutta aina tulee mieleen kun kaikki puhuvat vain maksasta ja ovat onnellisia miten arvot ovat kunnossa ja siinä vieressä huutaa armoa vielä sillä hetkellä räjähtämiskunnossa oleva haima aikapommina…
Sorry, ei ollut tarkoistus fiilistellä maksa-arvoilla. Tiesin tuon haimatulehdus asian, mutta se ei ole ollut mielessä. Minulla omakohtaisesti meinasi pää hajota, siksi lopetin juomisen. Oli todella pahoja harha- pelkotiloja tms. toisella raittiusviikolla varsinkin öisin, vaikka päivät meni hyvin, eikä niitä oloja ole aikaisemmin ollut. Tosin haudoin kyllä eräänlaisia itsetuhoajatuksia juodessani. Joten minulla ei pää kestä. Nyt se on vähän toipunut.
Ei maksa vaivaa. Kun lopetin juomisen niin minulla oli rasvamaksa. Nyt ovat arvot täysin normaalit. Mutta onhan tässä raitista elämääkin muutama päivä takana.
Mä pääsin harhojen makuun joskus kymmenisen vuotta sitten ja ne todella säikyttivät. Sitä vaihetta ei kauaa kestänyt, ehkä viimeisen puoli vuotta, mutta senpä ajan dokasinkin käytännössä koko ajan. Pääni juomisessa tulosta on syntynyt myös siten, että muisti, keskittyminen, tunnepuoli ja yleensä ajattelu ovat sumentuneet. Tiedän vieläkin olevani vähän sumussa, koska muistan silti hyvin, miten pääni toimii, kun se EI ole sumussa. Se nyt vain ottaa aikansa.
Minunkin sisäelimilleni kuuluu tiettävästi ihan hyvää. 
On tosiaankin yksilöllistä, mikä kohta kenelläkin on se heikoin lenkki ja mikä elin alkaa repsottaa ensimmäisenä alkoholin seurauksena. Jollakin haima, jollain maksa, jollain puolestaan alkaa niin sanotusti “pää pehmetä” ennenkuin sisuskalut ovat moksiskaan (tai poksiskaan : )).
Jollekin puolestaan tulee joku neurologinen vamma, neuropatia tms.
Monilla alkoholin suurkuluttajilla on rasvamaksa ts. maksa-arvot jonkin verran koholla, mutta siitä vielä paranee melko nopeasti juomisen loettaessa, ellei tila ole pahentunut maksatulehdukseksi asti. Saati kirroosiksi, jollon onkin jo henki löysällä.
Maksa-arvothan voi olla koholla muistakin syistä kuin alkoholista; esim. lihavuus kohottaa joitain arvoja. Maksa on aika pätevä terveydentilan indikaattori, sillä maksa reagoi moniin epäkohtiin terveydessä.
Niinku on muuten verenpainekin. 
Onkos paineita teillä minkälaisia 
Ei kyse fiilistelystä ollutkaan, vaan ihan vain tällaisesta omakohtaisesta ja yleismaailmallisesta toteamuksesta, eli ei mitään piikittelyä että hei hei, sä seuraat väärää asiaa. Ja kyllähän se maksakin voi etenkin naispuolisella pienikokoisella epäterveesti muutenkin elävällä yksilöllisistä syistä mennä todella nopeasti. Mutta pääsääntöisesti perusterveellä sen peruuttamattomaan huonoon kuntoon saamiseen menee melkoisesti aikaa ja paranee vielä todella pitkältäkin jos ei kirroosia ole tai mitään hepatiittia ehditty matkalla haalia tms.
Toteamus oli lähinnä siltä pohjalta vähän muistutusluonteisesti, että tietyt stereotypiat vallitsevat aina ja esim. nuorella iällä (jollain kaksvitoseksi asti…) on se ajattelutapa, että kun maksaa ei hajota eikä alkoholimyrkytystä saa niin kaikki on hyvin. Sitähän ne oman ajan peruskoulun valistusvideotkin olivat, että neuvottiin miten kaveri käännetään kyljelleen ettei tukehdu oksennukseen ja sammunutta pitää tarkkailla, viime kädessä soittaa ambulanssi. Ja valistajat niin videoilla kuin paikan päälläkin, olivat niin keltaisia ja kaukaisia ihan rumasti sanoen ikäloppuja spurguja peruskoululaisen silmään, että sitä vain naureskeltiin. Ja kaikki terveysvalistus koski maksaa. Nuo olivat viimeisiä vuosia 90-luvun alkupuolella kun ei vielä ollut siten huumeitakaan, että niistä olisi kukaan puhunut eli niitäkään “ei ollut”, ehkä vähän pilvestä varoiteltiin. Kerran taisi ysiluokalla käydä joku itsensä ihan romuksi piikittänyt aika hitaalla käyvä kaveri puhumassa Jeesuksesta ja miten eka keskikalja vie helvettiin… Eli valistus ei tavoittanut missään määrin nuorisoa ja omalla kielellään ja tosiaan vain tuo maksa siinä otettiin puheiksi.
Sitten sillä ajatuksella lähdettiin maailmalle, että no jos et juo 30 vuotta putkeen niin sulla ei oo mitään hätää. Ja sit meni haima tai munuainen jollain ja lekurit kertoivat sulle karvan vajaa 18-vuotiaana, että kuules, sulla on muitakin sisuksia. Ikävä kyllä aika montaa vanhempaakin langallaeläjää koskee ihan sama ajattelutapa, maksa-arvot ok niin se kattaa kaiken.
Sisuskalut hyvät, fyysinen kondis erinomainen, arvot hyvät - urheilijan vähän hätäinen ekg. Mieli = rikki, kaput. Suuntana nyt kokonaisvaltainen terveys, kun se ihan oikea diagnoosikin on alkanut löytymään, epämääräisten ahdistushäiriöiden, masennusten, keskittymishäiriöiden yms. sijaan.
Olen itsekin elänyt aikoinaan vuosia käsityksessä, että “ahdistushäiriöni” olisi ollut jotain konkreettista, jolle olisi voinut tehdä jotakin. Itse en hyötynyt silloin ainakaan välittömästi psykoterapiasta siksi, että juomiseni oli jo niin rankkaa. Meni vielä pitkä aika ennen kuin pääsin siihen tilanteeseen, jossa juomiselleni tuli nimi ja sen koko ongelman mittakaava hahmottui: sitten alkoi ratkaisuja tulla ja kävikin vähän päinvastoin, että “ahdistushäriöt” hävisivät kuin itsestään lopetettuani juomisen, eikä päinvastoin. Tietysti edistymiseni molemmissa asioissa tuki toinen toistaan, mutta raitistuminen osoittautui silloinkin kaikkein ratkaisevimmaksi lähtökohdaksi: kaikki muu aukeaa siitä käsin. Se, että on jo noinkin selvästi sanoitettu suunta, kertoo minusta siitä, että mielesi on monelta osin myös hyvin terve: sieltä ne “parantavatkin” voimat lopulta nousevat
Syön edelleenkin terveyskeskuslääkärin yleistyneeseen ahdistushäiriöön kirjoittamaa mielipidelääkettä. Kaippa tuolla jotakin vaikutustakin on ollut, mene ja tiedä. Psykiatri ei ainakaan katsonut parhaaksi että luopuisin tuosta lääkkestä nyt, raitistumisen ensimetreillä. Katsotaan sitten tulevaisuudessa.
Mä olen kans aikoinani syönyt Remeronia, kun taistelin tietäni auki umpihangessa ja siitä oli aivan korvaamatonta apua. Nuppi pysyi selvänä ja sain täysipainoisesti keskittyä itseni hoitamiseen. Vertaisin sitä särkylääkkeeseen. Mikään toipumisessa ei voi perustua yksin siihen, mutta se auttaa juuri siihen “perustyöhön” kiinni pääsemiseen.
Minulla on maksakirroosi. Kun gamma-gt oli yli 500, tutkitutin maksan. Oireita ei ole vielä. Monellakohan on piilevä maksakirroosi. Oireet tulee vasta loppuvaiheessa.
Muistikin alkoi pätkiä selvänäkin.
Nyt on motivaatiota pysyä raittiina. Kirroosi pysähtyy, jos ei juo.