A.M. Ollikainen Kiikku.
Tänä syksynä ilmestynyt dekkari, Rastilassa ja Vuosaaressa joku hirttää ihmisiä yleisillä paikoilla. Poliisinainen tutkii. Hyvin kirjoitettu, eikä liian paksu. Itä-Helsinki näyttää olevan suosittu tapahtumapaikka, oli edellisessä Tommi Laihonkin kirjassa.
Viimeaikoina olen lukenut enimmäkseen koulujuttuja, mutta nyt otin lukuun Umberto Econ Foucaultin heilurin ja olen päässytkin siinä jo vähän yli puolen välin, vaikka aikamoinen tiiliskivi kyseinen opus onkin. Osittain historiallinen jännitysromaani, jossa ollaan tuhansia vuosia vanhan, maailmanvaltiuteen pyrkivän salaliiton jäljillä.
Melko raskassoutuisiahan nuo Econ tekstit tuppaavat ajoittain olemaan, mutta stoori on sen verran mukaansa tempaava, että hyvin sitä jaksaa lukea silloin, kun keskittymiskyky on kohdillaan. Olen lukenut tämän samaisen kirjan jo kertaalleen joskus kauan, kauan sitten, mutta päätin lukea sen nyt uudestaan, kun löytyi hyllystä ja muistelin, että oli hyvä. Sen verran monikerroksinen teos, että siitä voi löytää jotakin uutta useammallakin lukukerralla.
Luin juuri kirjan,
Late
Suomen pelätyimmän rikollisen tarina.
On kovin surullista mitä kaikkea päihteiden käyttö saa aikaiseksi.
Menin sanattomaksi… Itkin muutaman kerran, ja kerran nauroin vedet silmissä.
Kirjan tarina jättää kuitenkin suuren toivon. Kuka tahansa voi muuttua ja kokea uuden elämän.
Putkis
1 tykkäys
Nyt luen Fredrik Backmanin romaania Beartown. Romaani, joka tunnetaan “jääkiekkokirjallisuutena”, keskittyy taantuvaan nuorten jääkiekkojoukkueeseen pienessä kaupungissa.
Mielestäni kirja ja kukat https://kukkaexpress.fi/ ovat parhaita lahjoja.
Sain juuri loppuun Teemu Keskisarjan Kyllikki Saari-Mysteerin ihmisten historian. Keskisarjan mielipiteistä voi olla montaa mieltä, mutta siitä ei pääse mihinkään, että hän on pirun hyvä historioitsija. Osaa myös kirjoittaa hyvin. Jaksaa lukea heikommallakin keskittymiskyvyllä. Olen lukenut muutamia opuksiaan ja tykännyt kovin.
Tällä hetkellä on vielä vähän kesken Zaharia Stancun Hullu metsä. Autofiktiivinen romaani, jossa suvun musta lammas palaa lapsuuden kotipaikkaansa 1920-luvun Romaniassa. Ihan hyvää ajankuvausta, joskin aika synkkää kerrontaa. Luin vuosia, vuosia sitten nk. ykkösosan, jossa kerrotaan tämän kertojaminän lapsuudesta. Tykkäsin siitä sen verran, että otin nyt lukuun tuon Hullun metsän, kun törmäsin siihen sattumalta kirjastossa.
Juuri eilen sain loppuun Katri Ylisen uuden kirjan Saatanallinen paniikki.
Kirjassa käsitellään 90-luvulla Suomen vallannutta saatananpalvontapaniikkia(Ja vähän ulkomaiden saatananpalvontapaniikkeja siinä sivussa). Olin itse nuori ysärillä ja muistan tuosta hommasta yhtä sun toista ja silloin jo kovasti ihmettelin, että mitä hittoa aikuiset sekoilevat, kun minä en tuntenut tai tiennyt yhtään nuorta, joka olisi oikeasti palvonut saatanaa. Ja minä sentään hengasin ties missä epämääräisissä porukoissa ja black metaliakin olen aina kuunnellut sujuvasti kaiken muun musiikin ohessa. Sitä en muistanut tai tiennyt, kuinka saatanan[sic!] sairas se silloin saatananpalvonnasta ammentanut nuorisonvihaamis- ja moraalipaniikki-ilmiö kokonaisuudessaan olikaan 
.
Oli mielenkiintoinen kirja ja Ylinen kirjoittaa sillä tavalla nokkelasti, että kyseinen opus on helppo lukea vaikka yhdeltä istumalta ja monta kertaa nauroin vedet silmissä 
. Miinusta tulee siitä, että välillä kerronta hyppii hieman sekavasti aiheesta toiseen, mutta ei sekään pahasti lukukokemusta häirinnyt.
1 tykkäys
Sanojen supervoima - Martti Vaalahti
Tykkäsin kovasti heti ensimmäisellä kerralla ja nyt alotin uudestaan, tarkoituksena paneutua kirjassa oleviin tehtäviin ja pohdintoihin.
Viime vuonna parhaita lukukokemuksia tarjosi:
James Nesto - Hengitys
Sekä ehdoton George Orwellin klassikko: Eläinten vallankumous
*James Nestor
Sinuhe egyptiläinen on tällä hetkellä luettavana ja sen lisäksi stephen kingin satumaa. Ostin eilen stephen kingin uusimman kirjan (pimeällä puolella)mutta en ole vielä raaskinut aloittaa. Kun kerran vuoteen tulee uusi kirja niin haluan vähän säästää tuota kirjaa
1 tykkäys
Otin noin ziljoonannen kerran lukuun Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Tai en minä sitä järjestäen alusta loppuun nyt lue, napsin vain parhaita paloja sieltä täältä. Se teos jaksaa kerta toisensa jälkeen naurattaa ja itkettääkin. Kouluhommissa on nyt sen verran tekemistä, että kaipaan tällaista kevyttä väliaikalukemista.
Minulla on PITKÄÄN ollut kesken Patrick Rothfuss`in kirjoittama Viisaan miehen pelko. Se on jatkoa fantasiakirjalle Tuulen nimi, jonka luin vuosia sitten kumiveneessäni kelluen. Kirjailijan kielenkäyttö on aivan mielettömän kaunista ja kekseliästä, tässä on suomentajakin onnistunut todella hyvin.
Mulla menossa dekkari Yksi neljästä, kirjoittanut Petja Lähde
Hyvä kirja. Nainen joka ei ole poistunut kotoaan yli 1000 päivään. Saako mikään naista avaamaan oven ja astumaan ulos ulkomaailmaan.
1 tykkäys
Tommi laihon uhanalaiset oli hyvä kirja. Sarjamurhaaja jahtia helsingistä. Kaikki lähtee liikkeelle siitä kun sairaalaan ryntää nuori mies sekaisin huutaen apua. Joku oli käskenyt hänen tappaa itsensä. Pian selviää että itä-helsingissä on paljon epäselviä kuolemia. Pian heldinkiläiset pakenevat mökilleinsä kun iltalehdistö saa vihiä ja uutisotsikot pelottelevat kaupunkilaisia vapaana mellastavasta murhaajasta.
Terho Miettinen ja Raija Pelli: Harhaanjohtajat-vahvassa uskossa.
Kirja kertoo uskonnollisista lahkoista, niiden väärinkäytöksistä ja rikoksista, sekä siitä, mikä saa ihmiset hurahtamaan tällaisiin kultteihin. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta opukselta, vaikka olenkin vasta niin alussa, etten osaa vielä tehdä syvempää analyysiä kirjasta.
Wilbur Smithin Joen jumala (jälleen kerran luettuna) oli viimeisin, on ehkä paras kirja koskaan. Saa nauraa, itkeä ja liikuttua.
Jos joku haluaa lukuvinkkejä ja niitä saa laittaa, niin aika unohtumattomia ovat myös Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, sekä Leijapoika. Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli.
Stephen King on lempparini ollut iät ja ajat, suosikkejani ovat mm. Piina, Hohto, Billy Summers, Kuoleman käytävä, Tarpeetonta tavaraa, Tukikohta… no joo listaa voisi jatkaa hyvin pitkään. 
Niin joo, luin tämän ja vähän petyin. Ihan mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen pläjäys, mutta kovasti pintaraapaisuksi jäi se psykologinen puoli, että mikä lahkohihhuloinnissa niin kovasti vetää puoleensa ja pitää otteessaan. Se olisi kiinnostanut minua. Lähinnä päivän selviä toteamuksia, kuinka kriisissä oleva ihminen on altis sekoamaan tällaiseen ja vaikka itse Hannu Lauermakin oli saatu kommentoimaan, hänenkin juttunsa olivat sellaista parin lainin kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän suggestoitavissa -settiä. No, kirjan tarkoitus lienikin enemmän lahkojen touhun kauhistelu, kuin mikään syväluotaava psykologian tutkielma.
Toinen juttu mikä vähän häiritsi oli juuri tuo kauhisteleva kirjoitustyyli. Ei todellakaan ole ainut julkaisu, jossa syyllistytään tähän lukijan puolesta pöyristymiseen, mutta mielestäni se on lukijan aliarviointia ikään kuin pureskella valmiiksi miten tästä ja tästä asiasta pitäisi ajatella.
1 tykkäys
Antti Reini: Sunnuntai
Lainasin kirjan jonkun lehtijutun perusteella. Kiinnosti siksikin, että Reinillä on pitkä historia päihteiden parissa ja on ollut raittiinakin pidempään.
Joku kirjassa ärsyttääkin. Ehkä se on päähenkilön tietty uhmakkuus ja auktoriteettiongelma.