Mitä hyvää raittiudessa? Hyvä, että tällainen ketju nousi ylös. Saamme jälleen kerran ääneen kertoa raittiuden hyvistä puolista. Mielestäni kaikki on hyvää. En ihan heti havaitse yhtäkään asiaa, mikä olisi paremmin örveltäessä maistissa heikossa hapessa tätä elämän varsitietä. Se tässä moniakin vaivaa, että tätä sinänsä luonnollista olotilaa pitää jatkuvasti hehkuttaa. Alkoholistin on kuitenkin hyvä pitää iholla kokemus ja muisto viinanhuuruisesta arjesta. Näyttää se ihmismieli olevan sillä tavalla heikko ja petollinen, että aika alkaa kullata muistoja. Ei siinä juopon elämässä oikein mikään ollut hyvää- ei mikään!
Tuohon pitäisi auttaa kortisoni, tai näin ainakin väitti apteekkarini. Itsellä päänahassa samaa ongelmaa, vaikka en käytä juurikaan alkoholia. Oma epäilykseni on, että tuon voi aiheuttaa joko stressireaktio tai ehkä myös alkoholi. Siinä on todellakin jokin sienitulehdus takana. Harmiton kuitenkin.
Otsikon mukaan otetaan käsittelyyn vaikka tällainen pinnallinen asia kuten PULLOT. Tällä viimeisellä juopottelusessiolla päätin vakaasti, että prkle, ostan kaljani ja palautan pulloni pystypäin ilman häpeän häivää, että niin tekee muutkin. Niin menikin jonkin aikaa vaan sitten sujui kyllä kaljan ostaminen vielä hyvin mutta pullojen palauttaminen alkoi tökkimään kuten aikaisemminkin. Häpeä oli välillä niin kauhea, että oli pakko lyödä tölkit roskikseen. Kaljan ostamisesta muodostui myös häpeällinen toimitus. Sitä ajeltiin hakemaa lähikylistä ja kaupungeista. Lähikaupassa yritti olla mahdollisimman huomaamaton ja ei olllut huomaavinaan tuttuja kun oli kaljat kärrissä. Otti päähän lujasti kun sama kassa merkitsevästi katseli kaljoja hihnalla.
Raittiina ei tarvitse enää hävetä ostoksiaan eikä pullonpalautuksiaan. Ja kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua miten lystää 
…Kaljan ostamisesta muodostui myös häpeällinen toimitus. Sitä ajeltiin hakemaa lähikylistä ja kaupungeista…
Niinpä. Kyllä se omakin kottero on rengaskumejaan pitkin pikitien pintaan painanut, kun niitä juomia on kerätty 100 kilometrin säteellä kotikylästä. Tämä mainittu asia oli yksi keskeisimmistä tekijöistä minkä takia juopottelu alkoi tökkimään. Piru vie… aikuinen mies ajelee pitkin Kainuuta ja Itä-Suomea kaljan perässä. Tuskin valehtelen jos arvioin, että näitä keruumatkoja kertyi vuositasolla 3 000 - 5 000 kilometrin verran. Ja lieventyikö se osto- tai tölkkienpalautushäpeä näillä maakuntamatkoilla? Eipä juuri.
Raittiina ei tarvitse hävetä puheluitaan ja puhelinlaskun suuruutta!
Tällä viimeisellä juopottelukaudella pysyin visusti erossa puhelimesta. Onneksi vasta viimeisinä aikoina aloin kännipäissäni soittelemaan aivan käsittämättömiä puheluita. En niistä seuraavana aamuna muistanut kuin muutaman pätkän. Kauhuissani sain tutkia puhelimen logia. Häpeän määrää on vaikea kuvailla mitenkään. Aivan uskomaton älykääpiö soittelee moisia puheluita! - Ja entäs sitten puhelinlasku, olin näet ottanut halvimman liittymän minuuttiveloituksella kun en ajatellut juoruavani puhelimessa. Niin ja sitten nää numerotiedustelun maksut.
Totta! Kännipuhelut ovat jotain aivan hirveää. Jotenkin niiden aiheuttama häpeä on poikkeuksellisen syvään juurtunut. Ainakin osittain juuri siksi, että kun ei jälkeenpäin muista kännihorinoitaan, niitä on vaikea antaa itselleen anteeksi. Karmeimpia ovat ne, joita ei muista lainkaan, on vain jälki puhelimen logissa.
Henkilökohtaisesti lopetin puhelimen käytön kännissä noin 5 vuotta sitten. Ja jostain syystä luoja soi sen onnen, että ei tutustuttanut minua facebookiin tms. palveluihin. Keskustelupalstoilla tuli kyllä mellastettua muistamattattomassa kunnossa harva se ilta. Lempipaikkana iltasanomien ja suomi24:n sivut. Sinänsä oikeita paikkoja känniselle. Ei niillä sivustoilla juuri minkään tason selväpäisiä viiletä.
Sanos muuta! Se oli mullekin siunaus etten perehtynyt facabookkiin ja keskustelupalstoihin. Mä olisin aivan varmasti mellastanut keskustelupalstoilla umpikännissä. Tosin olis se parempi ollut kun olisi jollain nimettömällä palstalla meuhkannut eikä soittanut niitä idioottipuheluita.
Samat sanat,nauroin makeasti kun luin noista kännipuheluista,minunkin mies on sitä mieltä että puhelimeeni pitäisi asentaa alkolukko…ja tosiaan ne numerotiedustelut,hirveästi nostaa puhelin laskua,ja itselläni on ollut vielä heikkous soitella kännissä maksullisiin numeroihin ennustajille…se se vasta kallista on.
Eli varmasti raha-asiat pysyy raittiina hanskassa paremmin,samaten osaa olla tiukempi rahan suhteen jos esim.jälkikasvu pyytää rahaa,ettei syyllisyydentunnossa jakele sitäkin holtittomasti,niikuin on tullut tehtyä.
Ihokin paranee,minulla juomisen myötä tullut ihme pikkunäppyä naama täyteen,ja se punoitus,ja mustat silmänaluset!
Olen neuroottisesti peittänyt meikillä mustia silmänalustoja(mikä lie b-vitamiinin puute ne juomisaikana aiheuttaa) ja muistan kun olin ollut 3kk raittiina viimeksi,pystyin menemään töihin jo kokonaan ilman meikkiä!no,oli hellekesä ja olin kyllä ruskettunutkin,mutta…yksikin asiakas sanoi kun näki minut,että ‘MItä sulle on tapahtunut,olet niin eri näköinen!?’ Että muutos oli kyllä huomattava…sitä olen muistellut kun olen taas vuosia juonut,että kun saisi taas sen kolme kuukautta raittiutta,solut kuulemma uudistuu siinä ajassa,vai oliko se että alkoholin vaikutus on silloin poistunut…ja tietysti vielä monta kk siihen päälle 
- Psyyke kunnossa. Ei masenna.
- Kiusallisiin ja vaikeisiin tilanteisiin ei ylireagoi (ainakaan niin pahasti)
- Parempi olo henkisesti ja fyysisesti.
- Rahaa säästyy.
- Tapaturmariski olematon.
- Ei kankkusia. Töihin meno viikon ensimmäisinä päivinä voi tuntua lähes siedettävältä.
- Tulee tehtyä paljon asioita, joita ei juovana aikana tullut tehtyä.
- Tutustuu itseensä paremmin.
- Voi kokea ylpeyttä onnistumisesta.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Raittiuden säilyttäminen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin raitistuminen 
tämänhän jo tiedämmekin.
Raittiina ei tarvitse kuluttaa sitä hirvittävää määrää energiaa sen ongelmansa salailuun ja häpeämiseen. Se tuntuu ihan todella hyvältä, kun ei tarvi enää luimistella missään ja ihmiset ympärilläkin voivat paljon paremmin. Eikä tarvitse enää valehdella ja itse vapautuu olemaan just semmoinen kuin on. Ja ymmärtää että ei se kaveri itse asiassa ollenkaan hassumpi tyyppi olekkaan.
Ruoka maistuu paremmalta. Ja paremmin. Ja siitä nauttii oikeasti. Viikonloppu tuntuu pidemmältä. Unikin alkaa maistua 
Jippii joku muukin on soittanut kännipuheluita. Mä soitin umpikännissä exmiehelle niin monta puhelua ja että se joutu vaihtaa numeronsa.Huh hei. Hyvä ettei vetänyt mua käräjille
Ja lisäyksenä, että viikonloppu tuntuu viikonlopulta. Se eroaa arjesta. Aiemmin oli vaan “joku päivä” ja samaa sumua päivästä toiseen. Toisaalta täytyy todeta, että välillä viikonloput tuntuu kovin lyhyiltä, kun tekemistä juomisen tilalle on tullut sen verta paljon 
Elinikäkin tuntuu pidemmältä, ja on sitä myös! Jopa vuosikymmeniä!
Kävin hammaslääkärissä ja kuulin ienten kunnon parantuneen. Kerran juoma-aikoina sama lekuri vihjaili, että ikenien kunnosta ja hammaskiven määrästä voi päätellä, että happohyökkäys on päällä lähes koko ajan. Niin onkin, jos iltansa ja päivansä (vkl) viettää viinilasi/olut/siideri edessä koko ajan. Nyt ei sitä ongelmaa enää ole. Toivottavasti enää koskaan. .
Purkankulutus on laskenut lähes nollaan (onko tuo nyt sitten hyvä asia). Viina ei ole enää ollenkaan mielessä. Autoa voi periaatteessa lähteä ajamaan ihan koska tahansa, vaikka keskellä lauantaiyötä. Maksa-arvot lähenee normaalia. Sekopäisyys on sitä, että olen ihan oma itseni.