“rahaa säästyy ( omalla kohdalla ihan sievoinen summa joka viikko)”
Noin kuukausi sitten ostin huomaamatta tilille säästyneillä rahoilla elikäs 1.400 €:lla Olvin sekä Orionin (Diapamin valmistaja) osakkeita. Olvin tuotteita en osta huonon ladun vuoksi ollenkaan - enkä kehota muitakaan ostamaan pl jos light Jaffa on Cittarissa tarjouksena enkä Orionin Buranaa tai muitakaan Orionin tuotteita koska rinnakkaisvalmisteet ovat halvempia. Vuosien aikajänteellä tuo huumorisijoitus ei voi mennä hukkaan - sekakäyttäjien määrä maassamme ei ole vielä saavuttanut saturaatiopistettä.
No ihan ensin henkinen vireystila on kertaluokkaa parempi. Joskus krapulassa seuraavana päivänä olen unohtanut nettipankin käyttäjänumeron. Niin, eihän se olekkaan kun vuosikaudet ollut se yksi ja sama Unohtanut mikä on kenenkin uuden luokkakaverin nimi ja sitten selvinpäin sekin on palautunut mieleen.
On myös aivan mahtavaa herätä vkoloppu-aamuna aikaisin, keittää kahvit, kuunnella radiota ja lähteä lenkille. Kun tulee takaisin niin kello ei edes ole 12:00 ja tuntuu että puoli maailmaa on jo valloitettu. Siitä sitten kaupoille keskustaan ja silleen.
Tuo lähimuisti homma on kohdallani tosi kuin vesi. Ryyppäyksen jälkeen naama on punainen ja turvonnut. Nyt hyvän aikaa juomatta olleena iho on normaali ja turvotus tiessään.
Voi tehdä kaikkea, jopa ryypätä jos haluaa, siis ei ole sellainen - byhää yhyy miksen määää voi juua ku muukki,
energiaa on muunkin elämänmuutoksen vuoksi paljon enemmän, eikä luuloista huolimatta masenna tai ahdista ja
huomaa ennen kuuluneensa vähemmistöön, joka ei nähnyt kunnolla ympärilleen, taviksena on parasta myös, ettei ole lööpeissä koko aikaa oman elämänsä lehtijulkaisuissa ja asiat eivät vain tunnu luistavan, vaan ne myös sujuvat.
Kohta hankin rivan, josta nostan koko maailmaa tai onhan mulla jo toi musta kahva vihrees puntis.
Muisti on yhtä kehno kuin ala-asteella ja samoin huolellisuus, mutta ketä se haittaa kun en aukaise enää ovia aamuisin toisten duuneihin.
Puhun mieheni puolesta tällä kertaa. Hän ei ole koskaan juonut paljoa, yhden kaljan tai siiderin silloin tällöin ja nekin usein minun houkutteluni takia…bileissä sixpackistä jäi yli. No eniveis, hän lopetti vähäisenkin juomisensa silloin kun minäkin lopetin, eli raitishan hänkin on. Hänen tapauksessaan tällä hetkellä raittiudessa on hyvää se, että voi mennä virkeänä ja hyvävointisena töihin joulun ja uudenvuoden välissä. Eikä edes se vituta että tähän kolmeen päivään osui niin paljon töitä, ettei hän varmasti jaksa edes valvoa vuoden vaihtumiseen asti, mistään juhlimisesta puhumattakaan. On se vuosi osannut ennenkin vaihtua, vaikka hän (tai me) onkin nukkunut…
Tasa-arvon nimissä minäkin sitten puhun vaimoni puolesta . Hänkään ei koskaan ole juonut paljoa, mutta nyt kun minä olen lopettanut ja raitistunut, niin hänkään ei ole ottanut tippaakaan alkoholia ja se on täysin hänen oma päätöksensä (tottakai, niin pitääkin olla) koska minä en ole missään vaiheessa kommentoinut tai puuttunut hänen vähäisiin juomisiinsa jota hän aiemmin satunnaisesti harrasti.
Sitä en tosin kiellä, etteikö se myös minua auta ja helpota kun hänkin on nykyään täysin raitis koska silloin meillä on alkoholin suhteen samat arvot ja selkeä suunta ja siitä olenkin häntä kiittänyt, mutta olen edelleen painottunut, että hän saa toimia asian suhteen ihan miten itse haluaa. Hän on tomakasti painottanut takaisin, että hän haluaa pysyä täysin raittiina rinnallani ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen.
Tarkennanpa nyt sitten minäkin, että en millään lailla painostanut miestäni lopettamaan, en edes pyytänyt. Hänen juomisensa ei käynyt pienessä mielessäkään lopettaessani omaa juomistani. Hän on alusta asti sanonut, että koska hänen ei muutenkaan tee mieli juoda alkoholia, niin minkä ihmeen takia hänen pitäisi sitten minua juomisella kiusata. Ihan minua tukeakseen hän lopetti myös ja kieltämättä se helpottaa elämääni valtavan paljon!
Minusta taas on helpottavaa, että mieheni ei ole lopettanut satunnaisia viinilasillisiaan. Kun minä örvelsin, hän oli aina raivoraitis. Nyt kun olen selvillä vesillä, mies voi ottaa silloin tällöin alkoholia eikä hänen tarvitse enää osallistua mun raitistamiseeni. Joulupöydässämme muut nauttivat kohtuudella alkoholia, ja se tuntui minusta hyvältä.
Tää on yksilöllistä. Mä olen itsepäinen ja ylpeä alkoholistiluonne, enkä halua, että mua ns. hyysätään yhtään nyt, kun olen saanut avun vertaisryhmistä. Ennen päihde-elämä oli mun yksityisasiani. Nyt raittius on mun oma harrasteeni, josta olen mustasukkainen ja ylpeä.
Ja internet-keskusteluille tyypilliseen tapaan tartun yhteen sanaan. Ei mieheni minua hyysää millään lailla. Hän lopetti itselleen täysin yhdentekevän asian tukeakseen minua. Aika tyhmältä tuntuisi nyt käskeä häntä juomaan silloin tällöin, jos hän ei sitä itse halua… Mies on vain onnellinen, ettei alkoholia enää meidän talossa näy. Ja mulle on tuollainen henkilökohtainen tuki tärkeää, koska olen ns. spontaanisti raitistunut.
Ja tuo raittius harrasteena…hmm… mielenkiintoinen ajatus! Mut kyllä mulle raittius on ihan vain elämäntapavalinta. Ihan samanlainen, kuin vaikka se, etten koskaan käytä eineksiä. Ei sen sen kummempaa tarvitse olla.
Mutta kukin tavallaan, raitistumistapoja on tosiaan lähes yhtä monta kuin raitistujiakin, tärkeintä on löytää se oma tapansa!
Juu, en puhunut nyt kenestäkään muusta kuin itsestäni. Olen jostain syystä allerginen kaikelle, mikä vähänkään haiskahtaa hyysäämiselle. Tiedän, ettette te muut ole tällaisia. Olisin voinut kirjoittaa tarkemmin ja täsmällisemmin. Ei ollut tarkoitus millään tavalla puuttua toisten valintoihin! Halusin vain kertoa, että mulle tää systeemi sopii paremmin.
Nostanpa tämän aina niin ajankohtaisen ketjun ylös, jotta muistamme mitä kaikkea mannaa elämä on tarjonnut selväpäisyyden myötä.
Itse olen kokenut suuren osan edellä luetelluista hyvistä. Yksi erikoinen juttu, jota muut kommentoineet eivät ole maininneet, on omalla kohdallani päänahan toipuminen. Olen kärsinyt voimakkaasta hilseilystä ja ajoittain myös päänahan haavaumista kymmeniä vuosia. Ja kuinka ollakaan … aamuna muutamana havahduin, että helkkari vieköön, hilseestä ei tietoakaan ja päänahka on kuin vauvan pylly. Kaikkea se kaljattomuus teettää.
Kuluvan viikon maanantaina uskaltauduin myös veri- ja virtsakokeisiin (kun täydellistä juomattamuutta oli takana vasta 6 viikkoa). Kyllähän se hieman kylmäsi etukäteen, kun edellisistä kokeista oli liki kymmenen vuotta ja tauotonta suurkulutushistoriaa takana yli 20 vuotta. Verta tutkittiin 22 ja virtsaa 9 muuttujan verran. Asatit ja alatit napottivat viitearvojen alarajalla samoin kuin P-GT, joten sen suhteen on tunne, että voltteja tässä pitää heitellä. Ainoa viitearvojen ulkopuolelle lipsahtanut arvo oli verensokeri (6,7), mutta helvetinkö väliä sillä, kun on päällimmäisenä tunne siitä, että henkiin jäin.
Tiedä sitten onko tervettä hekumoida hyvillä tuloksilla ja elämän parantumisella? Nouseeko repsahduksen vaara, kun elämä lykkää hyvää viestiä vähän sieltä ja täältä? Missä vaiheessa tulee se väistämätön, että se hilseetön vauvanpyllypää kehottaa juhlistamaan tilannetta laatikollisella kaljaa? Varmasti se hetki ja päivä kuitenkin tulee.
Mä tällä viimeisellä tissuttelukaudella törmäsin tähän hilseongelmaan. Mä ajattelin vaikka mitä syyksi vaan näköjään Onslow on havainnut saman asian myös. Päänahassa kasvoi omituisia kerrostumia, joita sitten kynsillä täytyi repiä irti ja välillä irtosi sellaisia verkkomaisia kappaleita. Yäk! Korvanlehdissäkin ja lähellä korvakäytävää kasvoi omituinen kerros töhnää, ilmeisesti sienitulehdus levisi korvakäytäviin, koska ne alkoivat vuotaa nestettä. Paraneminen oli pitkäaikanen operaatio, kampaaja kylvetti päänahkaa vaikka millä ja ainoa shamppoo joka kävi oli kuuluisa Head and Shoulders. Runsaasta oluen käytöstä saattaa saada hiivasyndrooman elimistöön!
Tutulle kuulostaa. Ajoittain (erityisesti silloin, kun oli pidemmät hiukset) lähti itsellänikin sellaisia isompia laattoja irti, jotka eivät olleet varsinaisesti hilsettä, mutta irtoavaa tavaraa kuitenkin. Viime vuodet oli sellaista perinteisempää normaalihilseen tapaista.
Valmistaudu nyt kumminkin siihen, että odotuksesta voi tulla todella pitkä . Itse ajattelin ensi alkuun, että jahka krapula on sevitetty, niin sitten jo varmaan juotattaa. Ei mitään! Sitten tuli ne seuraavat keskeiset juotatusetapit, 1 kk, 3 kk, 6 kk. Edelleenkää ei mitään! Alan pikku hiljaa uskoa, että raitistua voi kokematta pahempia viina himoja. Mutta ei se silti sitä tarkoita, että se olisi jotenkin helppoa. Monen asian täytyy silti muuttua, myös pään sisällä, tai varmaan erityisesti siellä.
Unohtanut mikä on kenenkin uuden luokkakaverin nimi ja sitten selvinpäin sekin on palautunut mieleen.
. Hänkään ei koskaan ole juonut paljoa, mutta nyt kun minä olen lopettanut ja raitistunut, niin hänkään ei ole ottanut tippaakaan alkoholia ja se on täysin hänen oma päätöksensä (tottakai, niin pitääkin olla) koska minä en ole missään vaiheessa kommentoinut tai puuttunut hänen vähäisiin juomisiinsa jota hän aiemmin satunnaisesti harrasti.
Mut kyllä mulle raittius on ihan vain elämäntapavalinta. Ihan samanlainen, kuin vaikka se, etten koskaan käytä eineksiä. Ei sen sen kummempaa tarvitse olla.