Mistä tietää milloin puoliso on alkoholisti?

Kotikanava
1

Niin tässä kai kävi että jouduin myöntämään itselleni että minulla on alkoholistimies.

Itse en käytä alkoa juuri ollenkaan koska tulen siitä niin humalaan että en nauti seuraavan päivän olotiloista ja säästän itseni mielellään siltä.

Olemme seurustelleet pian viisi vuotta. Meillä ei onneksi ole lapsia eikä muutakaan yhteistä kuin vuokra-asunto.
Mies on aina käyttänyt runsaahkosti alkoholia mutta aina sille on tavallaan löytynyt joku selitys millon miksikin se on ollut aiheellista. Uskottelin itselleni vuosia että ongelmaa ei ole ja vika on minussa ja olen kontrolloiva hullu kun en siedä sitä jos toinen on joka viikko useampana päivänä kännissä, joskus koko viikon. Mies ei humallu samalla tavalla kuin monet, ei siis ördlää, oksentele tai sammu, vaan humalassa oleminen tuntuu olevan hänelle paremminkin normaali olotila. Minä en kuitenkaan miestä tuolloin tunnista koska hän muuttuu dramaattiseksi, äkkipikaiseksi, ylisosiaaliseksi, kaikkivaltiaaksi joka tietää kaikesta kaiken ja haluaa puhua kaikille ja kertoa niinkuin asiat ovat. Olen usein joutunut häpeämään tuota käytöstä. En halua tuota humalaista miestä seksuaalisesti ja jatkuva vanhalle viinalle löyhkääminen on vienyt viimeisimmätkin himot. Pitkään luulin tässäkin vian olevan itsessäni kun en seksiä enää halua.

Nykyisin hän voi juoda huoletta vaikka useita viikkoja putkeen. Joka päivä ei välttämättä humalaan asti mutta edes pari täytyy saada. Hän tuli mukaan työmatkalleni tueksi omasta tahdostaan mutta päätyi sielläkin ryyppäämään joka päivä. Jos en lähtenyt yöllä menoihin mukaan, meni yksin ja tuli aamuyöstä kännissä hotellille. Nolasi minut myös kollegoiden edessä humalaisella lörpöttelyllään.

Tätä on jatkunut enemmän ja vähemmän koko suhteemme ajan ja nyt päätin että pelastan itseni tästä uppoavasta laivasta.
Sain kuulla olevani narsisti. Kuten olen aiemmin täältä lukenut, myös meillä väkivalta ei ole epätavallinen ilmiö. Molempien osalta on oltu käsirysyssä ja nykyään tuntuu että se olen minä jolta palaa se hermo ja olisin vaikka valmis tappamaan tuon viinalta haisevan länkyttäjän. En tunnista enää edes itseäni. Ennen suhdettamme olin iloinen ja sosiaalinen, nauravainen ja rauhaa rakastava. Nykyään ahdistunut enkä tiedä kuka enää olen enkä halua tutustua ihmisiin. Minulla on hyvä olla silloin kun mies on pidempiä aikoja poissa. Silloin muistan taas kuka olen.

Kerroin jättäväni hänet ja luulin että sillä pahin olisi takana. Enää tarvisi vain muuttaa pois ja alkaa nuolemaan haavat yksin ja rakentaa pikku hiljaa elämä uusiksi ilman jatkuvaa juopottelijaa nurkissa.

Mutta tästäkös se helvetti vasta lähti irti. Mies huutaa vuoroin syyttäen minua ja vuoroin itkien omaa huonouttaan. Aikoo tehdä elämästäni helvettiä jos jätän hänet näin törkeästi ja olen ilkeä narsisti jos teen niin. Hän on kuulemma turhaan kestänyt minulta paskoja tekojani kun kumminkin jätän hänet. En tietenkään ole pystynyt itsekkään olemaan täydellinen. Mökötän usein enkä halua keskustella mistään koska en vain jaksa kun tiedän että asiat menevät huutamiseksi. Olen myös uhkaillut, itkenyt ja aikonut lähteä, huutanut pää punaisena ja antanut kaiken tulla ulos ilman filtteriä. Kaikki on tässä suhteessa kokeiltu. Kun sanon asiat suoraan saan kuulla olevani ilkeä ja tottakai vihaisena varmasti olenkin. Olemme myös pystyneet keskustelemaan täsyä erosta ihan järkevästi mutta mies saattaa yhtäkkiä äityä taas raivon ja itkunsekaiseen tunnetilaan jossa alkaa riehua ja huutaa. Tavaroitakin on tässä taloudessa laitettu rikki hänen toimestaan harva se kerta kun on palaveerattu jostakin. Jotkut hän niistä on korvannut takaisin.

Hänellä ei kuulemma ole mitään jos lähden. Pilaan hänen tulevaisuutensa ja loppu elämänsä. Hän ei aio tehdä enää itselleen mitään jos jätän hänet nyt näin julmasti. Eikä hän myöskään suostu uskomaan että hänellä on sairaus. Sanoo vain että kyllä on tullut otettua alkoholia liikaa ja tietää itsekkin sen ja sitten jo pian kiistää sen ja alkaa tivaamaan että mitä hänen juomisensa muka minua haittaa.

Nyt kun luin näitä kokemuksia täältä tajusin että nämähän ovat kuin suoraan oppikirjasta.

Minunkin mieheni on tietysti ihana selvinpäin mutta juo nykyisin niin paljon että se vaikuttaa hänen mielenterveyteen selvinpäinkin. On ahdistunut ja masentunut ja näköalaton krapulassa. Minä joudun lohduttamaan ja olemaan tukena kun juo itseään turmioon.

Meidän täytyisi asua vielä ainakin 1,5 kk saman katon alla mutta miten ihmeessä sen teen kun täällä on nyt vuoroin raivohullu ja vuoroin hysteerisesti itkevä mies joka uhkaa tappaa itsensä kun lähden.
Toivoin että olisimme voineet sopia käytännön asioista järkevästi mutta mies ei kuulemma aio hyväksyä eroa. Täytyi siis tällainenkin helvetti vielä läpi käydä.

Lupasi tietysti lopettaa juomisen aivan kokonaan etten lähtisi mutta siihen en usko. Niin suuri osa se on hänen identiteettiään ja se että hän ei edes myönnä täysin ongelmaansa kertoo siitä että lepyttelee vain sanoilla jotka haluan kuulla.

4 tykkäystä
2

Ja se pääkysymys unohtui tuosta kirjoittaa että olenko tosiaan keksinyt omasta päästäni että mies on alkoholisti kuten hän minulle välillä sanoo?

Minusta se ettei ole joka päivä sammumiskunnossa ei tarkoita sitä etteikö voisi olla ongelma.

3 tykkäystä
3

Hei,

On selvää, että miehelläsi on alkoholin kanssa ongelmia. Olen itsekin epäillyt monia kertoja olevani hullu ja kontrolloiva ja niin on omakin kumppanini minulle aikoinaan sanonut. Alkoholissahan vika ei ole ikinä ja sitä puolustetaan maailman tappiin asti.
Meilläkin on tavarat lennellyt joskus ja siinä vaiheessa itsekin heräsin tarkastelemaan, että mikä minusta on oikein tullut. Tunsin itseni kiusatuksi pieneksi eläimeksi häkissä, jota ympäröi vain tyhjyys. Tunsin sekoavani täysin ja olevani aivan yksin. Asiasta puhuminen ja kirjoittaminen auttaa jäsentelemään omia ajatuksia selkeämmiksi.

Onko sinulla ketään, kenelle puhua asiasta? Pystytkö olemaan muualla tuon 1,5kk? Ihan teidän molempien turvallisuuden takia, jotta tilanne ei eskaloituisi pahemmaksi.

Mieheen sattuu ja hän pyrkii satuttamaan sinua jotta oma tuskansa tuntuisi vähäisemmältä. Älä pode huonoa omaatuntoa. Kukaan meistä ei ole täydellinen, virheitä on tehty ja niille emme jälkikäteen mahda mitään. Et ole miehelle mitään velkaa, vaikka hän kuinka kokisi itsensä huijatuksi. Hänen elämänsä ei voi riippua sinusta, hän on aikuinen ihminen ja vastuussa itsestään. Lisäksi hän tietää, että raitistumalla voisi olla mahdollisuus(?) suhteen jatkamiselle. On hänen valintansa olla tekemättä sille asialle mitään.
Jos hän aikoo raitistua, niin hienoa. Hän voi tehdä sen yksin. Se ei toimi, jos se on vain sinun varassasi. Niinkuin itsekin totesit, hän yrittää käydä kauppaa kanssasi jotta et lähtisi. Sinä jäät ja hän jatkaa samalla tavalla. Alkoholistilla on aina syy juoda, kuten itsekin huomautit. Niitä syitä on myös jatkossa.
Äläkä koe, että sinun täytyisi jäädä, jos hän jonkunlaista raitistumisyritystä alkaisikin nyt virittämään. Kun alkkis on tosissaan toipumisen suhteen, niin sitä ei parisuhteen menetys tms kaada. Elämässä tulee aina vastoinkäymisiä ja niistä täytyy oppia selviytymään omin jaloin. Ehkä parisuhteen menetys auttaa häntä näkemään, millaista hänen elämänsä on. Hän joutuu katsomaan itseään peiliin, mutta ei millään haluaisi.

Paljon voimia, toivottavasti kirjoittelet jatkossakin kuulumisiasi niin halutessasi.

3 tykkäystä
4

Hei!

Minäkin olen usein miettinyt, mistä tietää onko puoliso alkoholisti. Oma mieheni juo enemmän tai vähemmän joka viikonloppu, sekä lomillaan lähes päivittäin.

Soitin kerran auttavaan puhelimeen, ja keskustelin vertaistukea antavan juomisen lopettaneen alkoholistin kanssa. Hän tarjosi näkökulman, että ei minun tarvitsekaan osata määritellä toisen alkoholismia. Pointti kun kuitenkin on se, että toisen alkoholin käyttö häiritsee, oli hän alkoholisti tai ei.

Kuvaat puolisoasi seuraavasti: “hän muuttuu dramaattiseksi, äkkipikaiseksi, ylisosiaaliseksi, kaikkivaltiaaksi joka tietää kaikesta kaiken ja haluaa puhua kaikille ja kertoa niinkuin asiat ovat. Olen usein joutunut häpeämään tuota käytöstä. En halua tuota humalaista miestä seksuaalisesti ja jatkuva vanhalle viinalle löyhkääminen on vienyt viimeisimmätkin himot. Pitkään luulin tässäkin vian olevan itsessäni kun en seksiä enää halua.” Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamaani tekstiä.

Olen pahoillani, en osaa sanoa nyt muuta tai oikein mitään järkevääkään. Toivon sinulle kovasti voimia.

3 tykkäystä
5

Näitä juttuja lukiessa ja omaa elämää miettiessä ymmärtää aina vaan paremmin ihmisiä, jotka asuvat yksin tai jonkun elukan kanssa.

Ei kenenkään pitäisi joutua omassa kodissaan sietämään jotain juoppoa aikuisvauvaa.

Monelle voisi sopia parisuhde, jossa on asutaan omissa asunnoissa. Voisi tavata toista aina kun se on “ihana” ja jättää känniset sekoilut kokonaan pois. Ei tarvitsisi kotiin pitkän päivän jälkeen saapuessa miettiä mikä on puolison vointi ja tukehtuuko se yöllä, saatikka odotella koko yötä koiranunessa, milloin ovi käy ja päähenkilö saapuu tupaan koluamaan.

Alkoholisti on oman sairautensa suhteen jotenkin sokea.

Eniten harmittaa perheet, joissa pienet lapset todistaa harva se päivä sairaiden ihmisten touhuja.

Hymyilytti tuo “viinalta haisevan länkyttäjän tappaminen” .

Uskon monen miettivän tätäkin tekstiä kirjoittaessani tuota asiaa jossain lähiöläävässä tai yhtälailla lasipalatsissa, jonka ikkunoista näkyy tumma meri.

Tämä on toki se hölmöin ratkaisu ja pelkkää mustaa huumoria, mutta se kuvaa, kuinka kypsä ihminen voi tilanteeseen olla.

2 tykkäystä
6

Mieheni juo päivittäin tai lähes joka päivä. En muista koska olisi ollut viikko jolloin ei olisi juonut yhtenäkään päivänä. Välillä vähensi ja joi “vaan” kerran viikossa ja tuntui, että olisi pitänyt antaa hänelle mitali siitä. Vähentäminen johtui siitä, että oli taas kerran riehunut ja rähjännyt. Muutama viikko meni ja palautui siihen, että joi taas useammin ja kohta joka päivä tai lähes ainakin. Ennen ei juonut aamuisin kuin ehkä juhannuksena tai vappuna. Nyt on muutaman kerran sunnuntai aamuna alkanut juomaan ja aloin toden teolla huolestumaan. En ole aiemmin sanonut juuri koskaan juomisesta, koska mieheni suuttuu heti ja alkaa kauhea riita. Ja mies saa minut tuntemaan, että kitisen aina kaikesta. Vaikka en sano juuri mistään. Ja olen ajatellut, että juokoon, kun ei vaan rähise. Mutta se ei oikein toimi. Mies suuttuu pienistä asioista ja sellaisestakin mitä en ole edes sanonut. Ja asia kääntyy ihan muuhun aiheeseenkin välillä ja aina en ymmärrä edes mistä puhutaan. Ja mies ei tunnu ymmärtävän mistä minä puhun. Nyt kuitenkin kehoitin häntä, että ei ota enää enempää. Siis kun aloitti aamulla. Selitteli ottaneensa vaan vähän eiliseltä jäänyttä.

Mies harrastaa henkistä väkivaltaa ja vähättelee, huutaa, nimittelee, haukkuu, uhkailee. Ja hyökkäys tuntuu olevan aina paras puolustus. Hän luulee, että en huomaa hänen juoneen. Ja välillä väittää ottaneensa vain pari. Pulloja on piilossa siellä täällä.

Viime riehumisen yhteydessä päätin sanoa miehelle vihdoin, että hän on alkoholisti. Vaikka en ole varma onko hän. Hän käy töissä kuitenkin, lopettaa juomisen aina hyvissä ajoin, että on ajokunnossa ja työkunnossa. Mies ei siitä tietenkään pitänyt ja käski pitää turpani kiinni. Selvittyään myönsi, että hän on alkoholisti ja lupasi vähentää juomistaan. En tiedä mitä se tarkoittaa. Että juo taas “vaan” kerran viikossa. En usko, että se riittää minulle. Pitäisikö se riittää? Odottaisin joka perjantaita kauhun sekaisin tuntein. Koko ilta menee ahdistuneena ja varpaillaan ja peläten koska ja mistä mies suuttuu. Voinko vaatia häntä pitämään vaikka kuukauden taukoa tai juoda vain kerran parissa viikossa tai lopettaa kokonaan? Joskus sanoi, että ei halua lopettaa kokonaan. Ja, että en ole koskaan tyytyväinen ja miksi ei riitä, että hän vähentää ja ei ole juonut viikkoon tai kahteen.

4 tykkäystä
7

Unohdin sanoa, että mieheni syyttää minua siitä, että hän juo. Koska kitisen jatkuvasti ja syytän häntä kaikesta ja ei ole enää mitään yhteistä, ei edes seksiä tai läheisyyttä. Mutta miksi haluaisin läheisyyttä ihmiseltä joka on minua kohtaan kauhea ja jota jopa pelkään. Joka käyttäytyy inhottavasti ja sanoo inhottavia asioita. Ja tuntuu inhoavan tai vihaavan minua ja pelkkä olemassaoloni ärsyttävän. Heti kun huomaan hänen juoneen. hän alkaa inhottaa, koitan peittää sitä ja käyttäytyä normaalisti, mutta sisälläni on joku möykky ja tuijotan kelloa ja toivon sen menevän nopeampaa, että voisin mennä jo nukkumaan. Tai toivon, että mies sammuu. Kuten usein sammuukin jo alkuillasta. Joskus nukkuu sohvalla monta tuntiakin.

5 tykkäystä
8

Hei @Itsensäkadottanut , tervetuloa palstalle.

Ensiksi, miehesi juominen ei ole sinun syysi. Etkä sinä ole asiasta vastuussa millään tavalla. Vaikka hän sinua syyttäisikin - kuten juomari tavallisesti tekee, etsii syitä muualta kuin itsestään ja toiminnastaan - älä ainakaan itse ala uskoa asiaan tai syyttää itseäsi.

Kirjoittamasi perusteella reagoit puolisosi alkonkäyttöön. On hyvä, että punnitset itsesi kannalta mikä olisi juomisen vähentämisen osalta riittävää. On ymmärrettävää, ettei läheisyys tai seksi kiinnosta, jos puoliso ilkeilee tai hän pelottaa - mikäs puoliso se tuollainen on?

3 tykkäystä
9

Kyllähän aika selkeästi vaikuttaa siltä, että miehesi on alkoholisti. Toisaalta sillä onko vai ei, ei sillä tavalla ole edes väliä; eihän tuollainen käytös ole mistään kotoisin. Sinä et ole syynä hänen juomiseensa, vaan riippuvuus. Miehen juominen ja käytös vaikuttaa ikävällä tavalla sinun elämääsi.

Ehkä voisit hakea itsellesi apua? Tänne hakeutuminen on jo hyvä alku ja voit hiukan selvitellä ajatuksiasi ja miettiä millaista elämää haluat elää. Toistahan ei saa lopettamaan juomista, jollei omaa motivaatiota siihen ole. Läheisten elämä alkaa helposti pyöriä juopon ympärillä ja oma hyvinvointi ja terveyskin kärsii. Kirjottele tänne ja lue tarinoita, pikkuhiljaa voit löytää itsesi ja tien ulos tuosta tilanteesta tai ainakin saada voimia pitää kiinni omasta elämästäsi ja hyvinvoinnistasi alkoholistin puolisonakin.

Voimia kovasti sinulle!

3 tykkäystä
10

Moi

Kyllä se juoppo on.

Sun luona elää narsistinen päihdepersoona eli alkoholisti.

Hänellä tuntuu olevan ongelmia sairauden tunnistamisessa ja juomatonta viinaa on vielä jäljellä.

Ei hän ole valmis lopettamaan.

Noilla muutaman päivän juomattomilla hetkillä hän todistelee itselleen, että vika on muissa, ei minulla mitään ongelmaa ole.

Usein kuultu vinkki on ”pelasta itsesi” se on tietenkin helppo sanoa, mutta ei se kannata mennä pohjaan hukkuvan kanssa.

Olet löytänyt oikeaan paikkaan, täältä saa tukea. Alkoholi on vaarallinen aine ja riippuvuus voi olla vaikea selättää.

Terveisin entinen tissuttelija

3 tykkäystä
11

Kiitos vastauksesta sinulle ja muille. En ole oikein läheisten kanssa keskustellut aiheesta, kun tunnen syyllisyyttä, että puhun miehestäni “pahaa” selän takana tai kerron meidän asioista. Vaikka mieheni puhuu kavereilleen ja jopa työkavereilleen minusta. Kuinka vaikea ihminen olen. Olen kuitenkin välillä hämmentynyt ja en tiedä mitä uskoa ja ajatella ja on hyvä saada muiden näkökulmaa. Sanoin miehelle, että juominen ei ole minun syytäni. Hän tarjosi sitten syyksi työstressiä. Mutta hänellä kyllä aina riittää jokin syy juoda, jos joku ottaa päähän tai masentaa tai jotain mukavaa on tapahtunut mitä pitää juhlia. Mies on nyt ollut pari päivää juomatta ja ahdistaa, että kuinka kauan sitä kestää. Ei hävittänyt juomiaan joita jäi muutama ja olen tarkkaillut jääkaapista, että onko ne vielä siellä. Vaikka näen kyllä miehestäni, jos hän on humalassa. Ja voi hänellä olla piilopullojakin jossain. Löysin vaan tyhjiä sieltä täältä. Aika vähän kuitenkin, joskus niitä löytyi huomattavasti enemmän. Mies tosin selitteli, että olivat pitkältä ajalta. Ihan varma en ole millaisia määriä mies päivittäin juo, koska ei juo väkeviä muuta kuin salaa naukkailemalla. Olutta ja viiniä juo nähteni. Mutta usein humaltuu ja on väsynyt ja nukahtaa jo alkuillasta sohvalle, joten ei varmaan ihan parista kaljasta ole kyse. Vaikka usein sanoo, että otin vain pari. Nousi vaan päähän, kun olen syönyt huonosti. En ole kyllä uskonut siihen.

On joskus myös kaatunut ja satuttanut päänsä pari kertaa, mutta ei nyt yli vuoteen. Juhlapyhinä varsinkin perinteisinä “ryyppyjuhlina” kuten juhannuksena ottaa eniten. En ole aikoihin pitänyt niistä ja ne ahdistaa jo etukäteen.

1 tykkäys
12

Mieheni ei oikein tunnu näkevän juomisessaan tai käytöksessään mitään pahaa. Hän kyllä raivokohtauksensa jälkeen pyytää anteeksi, mutta usein “anteeksi, mutta…”. Jos hän joskus myöntääkin käyttäytyneensä tyhmästi niin sille on syy ja yleensä minä. Hän myös ihmettelee väliemme viilentymistä tai nihkeyttäni. Joka on tietysti syy juoda. Syy parisuhteen tilaan ei siis ole juominen vaan juominen johtuu parisuhteen tilasta. Masentaahan se moinen. Mies myös epäilee, että minulla on toinen mies. Tottakai joku semmoinen syy pitää olla. Mutta ei minulla ole toista. Miehellä kyllä on ja se on alkoholi.

2 tykkäystä
13

Tuossa osut naulan kantaan: miehelläsi on toinen ja se on alkoholi. Siihen väliin sinun on mahdotonta päästä.

Miksi tunnet syyllisyyttä siitä, jos puhut läheisillesi miehen alkoholin käytöstä? Onko mies kieltänyt sinua puhumasta?

Kyllä tuo miehesi toiminta aivan klassiset alkoholistin merkit täyttää, puolison syyttelystä piilopulloihin ja juomisen vähättelyyn. Sinä et ole miehesi juomiseen syyllinen etkä voi häntä parantaa. Voit pelastaa ainoastaan itsesi.

2 tykkäystä
14

Kohtuukäyttäjä ei juo päivittäin tai lähes joka päivä. Kohtuukäyttäjä, tai ylipäätään alkoholiongelmaton henkilö, ei ole juuri koskaan näkyvästi humalassa.

Tasapainoisessa, terveessä ja ennenkaikkea alkoholiongelmista vapaassa parisuhteessa ei KOSKAAN ole sellaista tilannetta, että toinen osapuoli ryyppää ja humalan johdosta käyttää henkistä väkivaltaa. Tai millään muullakaan tavalla aiheuttaa huolta ja murhetta juomisellaan.

Alkoholiongelmista ja muista päihdeongelmista vapaat ihmiset ovat useimmiten kilttejä ja mukavia puolisoitaan kohtaan. Esimerkiksi minun puolisoni ei juo ollenkaan. Minun ei tarvitse ikinä olla huolissaan tai pahoillaan hänen käytöksestään. Tähän väliin huomautan, että olen itse mies jolla on ollut ja on edelleen ongelmia alkoholin kanssa. En siltikään ole kotona näkyvästi humalassa oikeastaan koskaan, enkä muutenkaan enää juo itseäni kovaan humalaan. En halua aiheuttaa puolisolleni ahdistusta ja pahaa mieltä, ja muutenkin ymmärrän alkoholin haittavaikutukset itseeni.

Suhteen toisen osapuolen syyttäminen omasta juomisesta on manipulointia ja henkistä väkivaltaa. Siinä yritetään tehdä toinen osapuoli, siis tässä tapauksessa sinä, syylliseksi omaan epäasialliseen toimintaan. Ainoastaan riippuvainen tai muulla tavoin epäkypsä ihminen toimii niin, eikä se tietenkään kuulu kunnioittavaan parisuhteeseen.

3 tykkäystä
15

Mies loukkaantuu verisesti, jos puhun jonkun kanssa jostain joka liittyy häneen ja on negatiivista. Hän peittelee juomisongelmaansa ja kaikin tavoin myös käytöstään humalassa. Vaikka ei ole aina ihan onnistunut, on muutaman kerran raivonnut juovuksissa minulle kun muita on ollut läsnä. Hän pitää yllä sitä, että kaikki on ok tai no, että hän on se joka ei tee mitään väärin vaan hänen vaimonsa. Ja saahan sitä nyt mies muutaman ottaa. En ole ihan varma uskooko hän sen itsekin vai tunteeko syyllisyyttä ja jotenkin olo tuntuu paremmalta kun maalaa minusta v-mäisen ärsyttävän jeesustelijan ja jatkuvasti kitisevän akan joka syyttää häntä aina kaikesta. Hän uhkailee usein avioerollakin, mutta samana tai seuraavana päivänä mieli muuttuu. Nimenomaan hän uhkaa, koska minä teen hänen elämästään kurjaa. Ensimmäisen kerran edes myönsi minulle, että hän on alkoholisti. Ja tosiaan ensimmäisen kerran edes itsekään uskalsin sanoa sen hänelle ääneen. Miehen mielestä haukuin häntä. Vaikka en sanonut häntä vaikka juopoksi. Mieli teki kyllä. Mutta tosiaan kun rauhoittui ja selvisi myönsi, että olen oikeassa.

Olen jotenkin vähän hölmö, kun en uskalla tai halua arvostella miestäni. Jotenkin tunnen, että olen silloin juuri sitten se kamala ihminen jona hän minua pitää. Hän osaa niin taitavasti uhriutua. Vaikka itse arvostelee minua ja latistaa (en esim. koskaan osaa tai tiedä mitään) ja nimittelee todella ikävästi. Mieheni on loistava manipuloija. Nyt sentään tajuan jo sen aika pitkälti ja mieheni tietynlaisen käytöskaavan. Tuntuu myös, että miehellä on aika huono itsetunto. Ehkä osin juomisen takia.

Minun pitäisi ottaa asia nyt jotenkin vielä puheeksi niin, että mies ei suuttuisi. Mutta en oikein tiedä miten se onnistuu. Ainakin ehdottomasti hänen pitää olla selvinpäin. Keskustelu on silloinkin vaikeaa, mutta kuitenkin helpompaa kuin hän olisi humalassa, Silloin se on mahdotonta.

Miehelläni on myös muutama kaveri joka juo yhtä paljon, joten ymmärrystä löytyy. He eivät kyllä tiedä miehen riehumisesta, juomisesta kyllä. Eikä helpota kun lähipiirissä ei ole montaa raitista tai kohtuukäyttäjää.

1 tykkäys
16

Ehkä voisin vaan ottaa puheeksi vain hänen liiallisen juomisensa enkä hänen rähisemistään?

17

Hienoa, että ajattelet myös puolisoasi ja et halua aiheuttaa hänelle ahdistusta. Ja olet ymmärtänyt myös alkoholin haittavaikutukset itseesi. Ja kiitos vastauksestasi. San niistä voimaa ja selkeyttää ajatuksiani joiden kanssa olen välillä hukassa.

Toivoisin, että saisin elää ja olla kotonani pelkäämättä ja ahdistumatta. Ja olla oma itseni.

2 tykkäystä
18

Kävin lukemassa täällä ja muuallakin ihmisten tarinoita ja osa tuntui todella tutulta. Ihan kuin olisi omasta elämästä. Se on myös jännä miten sitä ajattelee ihan erilailla toisen tilanteesta kuin omasta vaikka olisi ihan samassa tilanteessa. Helposti vähättelee omaa tilannettaan, mutta toisen ei.

2 tykkäystä
19

Mulla tulee verta korvista, kun kuulen tämänkaltaista tarinaa. Alkoholistit tykkää tuosta sanasta ”muutama”. Kyllä se on niin, ettei yksikään tarinan tilaan itsensä ajanut ihminen ota yhtä tai kahta, kun siitä ei tule kuin vihaiseksi. Jossain on piilopullo ja sitten näkyvästi otetaan ne kaksi-kolme olutta.

Pullonpiilotusleikki on alkoholismia sairastavan lempipeli ja valehtelusta tulee niin sujuvaa, ettei korvat edes värähdä.

Olen lukuisia kertoja kuunnellut, kun joku valittelee tiukoista kotioloista ja ryhmä puliukkoja nyökyttelee ringissä.

Kyllä ei ole normaalia, että pitää mennä töiden jälkeen baariin tai sännätä nilkka suorana kotiin naksauttamaan se olut auki. Se on riippuvuussairaus se, eikä se siitä miksikään viini- tai olutharrastukseksi muutu, vaikka kuinka pinnistelee.

Tuo toiminta on Hollywoodin meille syöttämää propagandaa, jota ainakin minä kulutin heti, kun osasin television avata. Siinä se alkoholi leivotaan osaksi ravintoympyrää, eikä kukaan sairastu alkoholismiin.

Alkoholiteollisuuden uhreja tässä on yksi, jos toinenkin.

Mä oon sanonut omalle puolisolle, etten puhu hänen kanssaan mitään, kun on juonut. Meillä on melko hiljaista, kun krapulassa ei sitten juttu luista masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja on se muutenkin vaikeaa, kun maataan kuulokkeet päässä ja katsotaan 16h Nettflixiä…

Mäkin olen joskus jumaloinut alkoholia ja nauranut kännihuumorille, onneksi sanoin taudille morot ja aloin elämään ilman kahleita.

Humalainen ihminen on feikki.

8 tykkäystä
20

Tätä haluan vielä erikseen tähdentää: Tasapainoisessa suhteessa ilman päihdeongelmia tilanne on juuri tuollainen. Tietenkin sinullakin on oikeus olla kotonasi pelkäämättä ja ahdistumatta. Vika on puolisosi päihdeongelmassa, ei sinussa.

Suurin osa suhteista on onnellisia ja puolisot kunnioittavat toisiaan. Alkoholiongelmaisen ihmisen kanssa kaikki hämärtyy, ja kurjuudesta tulee normaalia.

6 tykkäystä