Mistä tietää, milloin on päihdeongelmainen reseptilääkkeistä

Onpas lyhyet otsikot täällä. Tämä on eka viestini tällä foorumilla.
Miten tai mistä sen siis tietää, milloin laillisten reseptilääkkeiden käyttö on luisunut haitalliseksi päihdekäytöksi? Jotkut ovat sitä mieltä, että jokainen vahvoja lääkkeitä oikeinkin käyttävä jää pakostikin fyysisesti koukkuun niihin ja näin pidetään normaalina jopa annosten kasvamista toleranssin kasvaessa ja toiset taas eivät usko reseptilääkkeiden oikeanlaisen käytön koukuttavan mitenkään. Itse en tiedä enää. Kaipaisin jotain selviä ohjenuoria tämän selvittämiseen. Miten vahvoja reseptilääkkeitä käyttäessä pitäisi yrittää välttää päihderiippuvuuden syntymistä?

Olen luonteeltani riippuvuuksille altis ja minulla on mm. peliriippuvuus ja syömishäiriö. Näistä syistä johtuen pelkään kovasti päihderiippuvuudenkin syntymistä. :confused:

Eiköhän se silloin ole, kun haalit pakonomaisesti lisää, etkä kertakaikkiaan enää hallitse käyttöä; tarvittaessa otettavat muuttuvat koko ajan useammin otettaviksi ja jokapäiväisiksi. Ei vahvuudella ole väliä; voithan olla riippuvainen vaikka Opamoxista. Henkisesti ja fyysisestikin, vaikka se onkin mieto bentso.

Ei (psyykkisesti, sehän se lopulta aina pahempi on) riippuvainen ollakseen tarvitse sentään (vielä) kiskoa yliannoksilla omia, lainattuja ja varastettuja, ketkuilla lekureilta lisää milloin milläkin verukkeella ja ostella vielä kadulta extraa. Tuossa vaiheessa on jo pahasti riippuvainen ja olisi hyvä, jos hälytyskellot olisivat soineet jo ennen sitä. Vaikka lääkkeiden käyttö jollakin asteella hanskassa pysyisikin, niin jos mielellään nappaa ylimääräistä ihan pikkuvitutusten turruttamiseksi ja/tai lääkkeistä tulevan hyvän olon vuoksi, lääkkeet uhkaavat useamminkin loppua ennen seuraavaa apteekkipäivää/respan uusimista ja kovasti miettii ja ahdistuu siitä, koska niitä taas saa lisää ja pärjääkö siihen saakka, on jo ihan kohtuullisessa koukussa, jota ei kannata vähätellä ja lähteä pahentamaan.

Ihan kaikki lääkkeet Buranasta alkaen aiheuttavat jonkinasteisen fysiologisen riippuvuuden, jos niitä käyttää pitkään yhtäjaksoisesti, mutta riippuu tietenkin ihan lääkkeestä ja ihmisestä itsestään, kuinka vaikeat vieroitusoireet on luvassa. Esim. jonkin verenpainelääkkeen vieroitusoireita ei itse välttämättä huomaa lainkaan, vaikka elimistössä jotakin reaktiota tapahtuisikin vs. esim. opparit, jotka järjestäen aiheuttavat havaittavissa olevat reflat pidemmän käytön jälkeen. Ihmiset myös kestävät viekkareita hyvin yksilöllisesti ja siihen sietokykyyn vaikuttaa erittäin paljon se, onko kyse vain fyysisestä riippuvuudesta vai myös psyykkisestä. Jälkimmäisen kanssa viekkarit ovat luonnollisestikin huomattavasti vaikeammat.

Toleranssin noususta: Omakohtainen kokemukseni on, että pitkävaikutteisiin benzoihin ei toleranssi juurikaan nouse vuosienkaan jatkuvalla käytöllä, mikäli ei sitä tarkoituksella nostattele, ts. nappaile ihan huvikseen aina lisää ja lisää. Sen sijaan lyhytvaikutteisissa benzoissa toleranssin nousu on säännöllisessä käytössä miltei väistämätöntä, koska tuppaavat ylös-alas sahaavan vaikutuksensa vuoksi aiheuttamaan rebound-ahdistusta, jonka vuoksi annoksia on nostettava kaiken aikaa, eikä lopulta mikään riitä. Lyhytvaikutteisia benzoja en siis henk.koht. suosittele säännölliseen käyttöön. Toki voi olla, että lääkärin määräämä annos on alunperin liian matala antaakseen tarvittavaa vastetta tai väliin tulee vaikeampi tilanne ahdistuksen/fyysisen kivun/mihin vaivaan nyt mitäkin käyttää kanssa, jolloin tarvitsee enemmän, kuin respa sanoo, mutta tuossa ei varsinaisesti ole kyse tolejen noususta.

Tämä tekstini nyt vähän hyppi sinnetänne, kun en tiedä, minkä tyyppisiä lääkkeitä aloittaja tarkelleen ottaen meinaa.

Kyllä sen huomaa,
alkaa syömään yli lääkärin määräysten,hankkimaan lisää lääkkeitä keinolla millä hyvänsä.Jos lääkkeitä ei ole on ne ajatuksissa.
Mieliala laskee,tuntuu kun ei heräisi ollenkaan,kunnes taas lääkkeitä saa.

Kiitos kattavista ja avaavista vastauksista. <3
Ehkäpä rohkaistun hieman avaamaan tilannettani lisää. Minulla siis on fyysinen vaiva, johon tarvitsen kipulääkkeitä. Olen jo käynyt yhdessä leikkauksessa asiasta johtuen ja olen jonossa seuraavaan. Haaveilen siitä, että mahdollisesti uuden leikkauksen myötä pääsisin kivuista eroon ja voisin alkaa nauttia täysin lääkkeettömästä elämästä.

Noh, nauttia ja nauttia… Olen mielestäni jo melko riippuvainen vahvoista lääkkeistäni, vaikka hoitotahot ovat olleet pääasiassa tyytyväisiä lääkkeiden käyttööni, koska eivät pääse kotini tai pääni sisään vaan näkevät vaan “kohtuullisen käytön”. Tosiasia on kuitenkin se, että nykyään vähitellen olen alkanut pitää lääkkeitä elämäni ainoana ilona ja joudun panikoimaan joka kuukausi, selviänkö reseptien hakuun saakka. Välillä olen onnistunut laskemaan annostustani ja välillä määrät taas lähtevät aivan käsistä. Kunpa saisin jotenkin itsekseni purettua tämän riippuvuuden kuitenkaan lopettamatta kyseisten kipulääkkeiden käyttöä, koska tarvitsen niitä kuitenkin fyysisten ongelmien vuoksi ainakin vielä tässä tilanteessa. :confused:

^ Jep, eihän se, että oikeasti tarvitsee lääkkeitä kipuihinsa mitenkään siltä suojaa, etteikö niistä voisi saada myös oloja ja jäädä psyykkiseenkin nalkkiin, vaikka jokin koulukunta jostakin hemmetin syystä väittääkin, etteivät kipuihin otetut kipulääkkeet aiheuta riippuvuutta, kuin korkeintaan lievän fyysisen, mistä on sitten helppo vieroittautua pudottelemalla :unamused: .

Käytännön keinoja siihen, että saisit lääkkeiden käyttösi pysymään lapasessa: Voisit toki pyytää, että pääsisit apteekkijakeluun, jolloin saisit sitten vain määrättyinä päivinä tietyn määrän lääkkeitä, joilla on pärjättävä seuraavaan apteekkipäivään asti ja enempää ei tipu. Tuo edellyttäisi tietenkin sitä, että tunnustat hoitotahoillesi riippuvuus-/väärinkäyttötaipumuksesi ja ymmärrän erittäin hyvin, jos et sitä tahdo tehdä. Se väärinkäyttömerkintä kun voi hankaloittaa jatkossa elämää/lääkkeiden saantia/hoitoa ihan oikeastikin, ei vain niin, ettei saa extraa kuosailuun. Toinen keino voisikin olla siis se, että tekisit diilin jonkun luotettavan läheisen ihmisen kanssa, että hän säilyttäisi suurimman osan lääkkeistäsi ja antaisi sulle aina säännöllisesti sen verran, mitä respa määrää tai mitä nyt oikeasti ihan kipujen vuoksi tarvitset. Tietty nuo ovat siinä määrin keinotekoisia konsteja, että eihän se riippuvuusongelmaa ratkaise, jos on olosuhteiden pakosta vähemmillä lääkkeillä, mutta ainakin saisit vähän etäisyyttä siihen, että ottaako nyt enemmän vai kitkutteleeko ja miettiikö kuinka kivasti lääkkeet kaapissa huutelevat, eikä lääkkeiden napsiminen pääsisi tyystin riistäytymään käsistä, jolloin on hitusen helpompaa ratkoa sitä riippuvuusongelmaansakin.

Tsemppiä :slight_smile: .

^Itseasiassa mitä tunnen kipukroonikoita, niin osa kertoo saavansa tyyliin viikon lääkkeet apteekista. Olenkin ihmetellyt, miksi minä saan kuukauden lääkkeet, mutta jotkut vaan viikon lääkkeet kerralla. Olisihan tuo kätevää, mutta en tosiaan uskalla ottaa papereihini mitään riippuvaisen leimaa, ellei tosiaan ole aivan pakko. Ei oikein kehtaisi läheisillekään tästä mainita. :blush: Onhan se nyt hiton noloa jo suunnilleen puolen kuun maissa alkaa panikoimaan, miten lääkkeet riittää loppukuuksi ja kuinka pahat viekkarit on luvassa ennen uutta lääkesatsia. Välillä on juu päiviä, jolloin lääkeannos on sallittua paljon pienempi, mutta keskimääräisesti kuitenkaan sallitut määrät ei silti meinaa riittää…

Mietin pitäiskö yrittää johtaa itse itseään ja hankkia vaikka joku dosetti tai ihan vaan merkitä selvästi päiväannokset, joita en saisi ylittää, etten joutuisi puolikuun jälkeen ongelmiin? :confused: Olisi kultaa kuulla vinkkejä kohtalotovereilta, miten pidätte lääkemäärät kurissa? Myönnän nolona, etten tosiaankaan alkukuusta edes useimmiten laske, miten monta lääkettä tulee päivän aikana otettua, joten helposti määrät ylittyy.

^ Kyllä joo. Ei kannata kyllä alkaa ottamaan mitään merkintää siihen suuntaan, että millään muotoa väärinkäyttäisi tai olisi ongelmia reseptilääkkeidensä kanssa missään suhteessa. Vaikeaksi se menee siinä vaihessa ja saattaakin olla täysi työ saada pidetyksi itselleen elintärkeät lääkkeet, jos siis on leimaa ongelmakäytöstä tai väärinkäytöksistä.

Mie aikanaan annoin ryynejäni semmoiselle oikeen hyvälle ystävälle, jota näin liki päivittäin ja hän ikäänkuin suoritti miulle lääkkeenjaon muutaman päivän välein ja ihan kivasti se homma niin toimi :slight_smile: Olinkin niin ankarassa kusessa rauhottaviin, että katsoin sen hyväksi konstiksi. Jotenkin se säännöstely sitten kuitenkin vaan jäi puolitiehen ja annostelinkin sitten itselleen lääkkeitä ihan miten sattuu, kun se itsekusetus käypi niin helpolla.

Kyllä kaiken aa ja oo olisi tuossa lääkehoidossa, että pysyväislääkityksen määrä olisi tasainen eikä jojoilisi miten sattuu. Se vaan tuhoaa entisestään psyykeä. Tämä on miun mielipide, että mitä tasaisempi on lääkkeen määrä kropassa, sen helpommin pärjää. Pitoisuuksien pomppiminen sinne tänne tekee vaan hallaa.

Tutullehan tuo todellakin kuulostaa kuumoitella kuinka lääkkeet taas oikeen riittää ja milloin voi ottaa seuraavan lääkkeen, ja ottaskos nyt pikkasen enemmän, kun eilen otin vähän vähemmän ja sitä rataa. Ja uskoisikohan lequri jos tällä kertaa syöttäisikin semmoista pajunköyttä, ettäpä vaikkapa lääkkeet varastettiin, ja seuraavalla kerralla taas jokin uusi satu. En suinkaan sano, että siulla on noin, mutta helposti saattaa luiskahtaa tuommoiseksi elo.

Pitäisi myöskin saada ajatukset pyörimään ihan muualle, kun niihin lääkkeisiin, mutta joo tiedän, kun koko elämä pyörii niiden ympärillä niin vaikeaahan se vaan silloin tosiaankin on :confused:

Oiskos siulla jokin oikein hyvä tuttava jolle voisi kertoa kuinka asia on ja miksi haluaisit antaa lääkkeet hänelle siten, että hän voisi niitä siulle jaotella järkevin väliajoin ? Nopeasti luettuna siun tarinaa siulla on vielä oikeen hyvät mahkut selvitä ihan voittajana, mutta vuosien saatossa kaikki kyllä vaikeentuu. Kannattaa siis painella nyt jo vähän jarrua, kun se vielä on edes kohtuu helppoa :slight_smile: Tsemppiä tietenkin :slight_smile:

^^ Tahdonvoimaahan se vaatii. Niin kun mikä tahansa kohtuudessa pysyminen. Eli tunnet luultavasti itsesi sikäli hyvin, että tiiät löytyykö sellasta voimaa vai eikö löydy; jos löytyy niin kokeile dosettia ja laske annokset tarkkaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja pysyt niissä ja vain niissä. Jos tiiät, että liha on heikko, niin ota ystävä apuun jos sulta vaan suinkin sellainen löytyy. Ystävän apu voi ainakin aluksi olla hyvä, koska saat siten totuttua toimintamallia siten väkipakolla rikottua ja kun vanhan kaavan saa rikki, on mahdollista luoda uusi, omatoiminen toimintatapa lääkkeiden kanssa.

Hoitotahoille älä kerro ongelmasta missään nimessä. Saat siitä hyvin todennäköisesti vielä isomman ongelman lopulta itsellesi.

Kokeile dosettia ja kirjanpitoa. Jos et vielä tiedäkään, riittääkö sulla voimia vastustaa kiusauksia, niin pianhan sen tuossa sitten huomaa.

Silloin, kun itse vielä vetelin lääkkeitäni ihan mielinmäärin ja miten sattuu, mulla eivät moiset vippaskonstit auttaneet mitään. Mm. jemmasin aina suurimman osan lääkkeistäni johonkin muka vaikeaan paikkaan ja sen sellaista, mutta eihän mua himon iskiessä mikään estänyt omia jemmojani korkkaamasta ja kiipeämästä vaikka katonrajaan, kun varsin hyvin tiesin, mistä löytyy lisää. Oli se aikamoista itsensä kusettamista ja varsin epätoivoista yritelmää :unamused: . Saahan sen dosetinkin tyhjennettyä vaikka yhdellä huitaisulla huiviinsa, jos sellainen päähän pälkähtää. Mä sain lääkkeiden käyttöni lopulta ja ihan itse hallintaan sillä, että tajusin, toki vasta vuosien ja taas vuosien pään seinääntakomisen jälkeen, etteivät ne mulle enää anna mitään sellaista mukavaa päihtymystä, mitä niiltä hain ja joskus olin saanutkin. Sitten kun siinä vaiheessa olin jo niin pahoin koukussa, että tiesin senkin, että mun on todennäköisesti loppuelämäni käytettävä benzoja jollakin annoksella ihan vain siksi, että täysi vieroittautuminen olisi liian tuskallista, niin sekin pisti nöyrtymään siihen, että enpä enää tahdo nostatella tolejani yhtään enempää ja pahentaa koukkua entisestään. Nykyään lääkkeet pysyvät varsin nätisti kaapissa, eivätkä mulle suotta huutele, vaikka niitä olisi kuinka paljon ja usein onnistun helposti alittamaan lääkärin määräämät annokset(En krapulassa, mutta sitä ei lasketa, eikä mulla sentään ihan alvariinsa krapulakaan ole nykyään :mrgreen: ). Tämä ei siis tosiaan käynyt hetkessä, eikä mitenkään ns. ulkopuolelta pakottaen, vaan juuri totaalisen tympiintymisen seurauksena.

Edit: Oppareita(Enimmäkseen buprea, mutta kyllä kaikki ko. lääkeryhmän roippeet kelpasivat) käytin myös vuosia ja niistä olen vieroittautunut täysin. Tuossakin hommassa tuli se totaalinen kyllästyminen, kun tajusin, että vedän näitä ainoastaan vieroitusoireiden poissapitämiseksi. Toimivat toki aikoinaan varsin hyvinä mielialalääkkeinä, mutta kun sain pääni psykoterapian avulla kasaan, niin loppui sitten tarve sille mielialalääkityksellekin. Mulla ei siis ole mitään sellaisia fyysisiä kipuja, joihin vahvoja kipulääkkeitä tarvitsisin(Tramalit ja Panacodit sain kyllä vuosia ihan laillisesti, kun lahjakkaasti kusettelin lekureita kroonisilla selkävaivoillani ja ties millä kuukautiskivuillani), joten sikälikin noista irroittautuminen kävi verrattain helposti+myös siksi, että ovathan opparireflat silkkaa lastenleikkiä benzojen vieroitusoireisiin verrattuna. Summa summarum: Eipä siinä riippuvuudesta irtipääsemisessä oikein todella auta mikään muu, kuin se kyllästyminen ja sen toteaminen, ettei aineesta X saa enää irti sitä, mitä siltä alunperin haki. Sulla tilanne on toistaiseksi kimurantimpi, kun tarve lääkkeille on ihan oikea, mutta toki kannattaa yrittää suitsia riippuvuuttaan niillä keinoilla, mitä keksii ja hyväksi havaitsee.

Tietenkin karu totuushan on se että pitää löytyä itsekuria touhuun sekä semmoista selkärankaa. Julmalle en halua kuulostaa mutta näinhän se menee. Kuitenkin on niin helppoa hakea vähän helpotusta pilleripurkista. Vaan totuuden nimissä se ei kyllä helpota pidemmässä juoksussa vaan ihan päinvastoin, kun lääke salakavalasti kääntyykin itseään vastaan. Eli alkaakin saamaan semmoisia vaivoja johon lääkettä alkoikin käyttämään, tietenkin potenssiin monta kertaa. Täytyisi vaan tehdä itselleen selväksi että lääkettä X vaikka niin ja niin monta kertaa päivässä, kun ollaan määrätty. Mielellään vaikka allekkin, mutta ei yli sittenhän sitä lääkettä joutuu alkaa hommaamaan milloin mistäkin Turuilta ja toreilta ja siinä vaiheessa vähän jo kannattaisikin olla huolissaan tai ainankin ajatella, että jokuhan tässä nyt mättää.

Ja kyllähän sitä lääkettä tulee juurikin otettua sen takia helposti vähän rukiimmin, kun kuvittelee saavansa siitä jonkinsortin oloja, joita ei ikävä kyllä enää tule tietyn kynnyksen ylitettyä. Tai onko tuo nyt ikäväkään. Mutta eihän se lääke enää tuo mitään euforiaa tms, kun sitä on syönyt vähän pidempääkin ja annosten oltua vähänkin suurempia. Tämä on sitä tottumusta ja toleranssia josta paljon aina puhutaan.

Loppujen lopuksi sitä lääkettä syö ainoastaan erittäin vaikeiden vieroitusoireiden loitolla pitämiseen, koska eteen tulevat vieroitusoireet saattaa olla täysin sietämättömiä. Näin nimenomaan benzodiatsepiinien kohdalla. Oppareista pääsee paljon helpommin irti. Ainankin itse pääsin arviolta reilun 10vuoden käytön jälkeen oikeen helposti irti jos verrataan benzoihin. Vaan kylläpä edelleen viinaputkeni katkon juurikin benzodiatsepiineilla, mutta en näe, että se olisi jotenkin vaaran paikka, koska se ei ole mitenkään viikottaista edes.

Koittele kellottaa eli ajoittaa lääkityksesi täysin tasaiseksi vaikkapa juurikin jollakin kirjanpidolla. Esim : Aamulla mömmö kello silloin ja silloin, päivällä tiettyyn aikaan ja illalla tai miten ne onkaan määrätty koskaan sinulle. Tärkeä asia pitää lääkkeen otto täsmällisenä.

.

Juuri näin se menee. Sitä väitetään usein ettei esim. opioidit/opiaatit aiheuta riippuvuutta tai pahemmin vieroitusoireita, vaikka kyllä se niin on vaikka kuinka oikein näitä käyttäisi, niin kyllä niihin jää riippuvaiseksi ja jos ei ota, niin vieroitusoireet pukkaa väistämättä päälle. Toki jotkut voivat olla onnekkaita etteivät saa pahemmin refloja, tai riippuvuutta, mutta ihminen on mestari huijaamaan itseään, tai ei tiedosta, tai halua vaan halua myöntää ongelmaa. Yleinen ongelma, tai asia se on kun esim. kipu loppuu, niin respoista ei uskalla luopua, koska pelkää ettei niitä auttavia lääkkeitä määrätä enää, jos sattuukin tarvitsemaan niitä myöhemmin. Kyse voi olla monesti ihan vaan siitäkin, että on senverran riippuvainen jo. Ja jos myöntää lekurille riippuvuutensa, niin pahimmillaan kaikki lääkkeet otetaan pois, kun eihän mikää respan ohjeiden mukaan ns. oikein käytettynä voi aiheuttaa riippuvuutta :wink:

Itselläni on vakavaan kovaan kipuun vahvoja lääkkeitä ja jos käyttäisin niitä täysin ohjeen mukaan niin olisin vielä enemmän riippuvainen, kuin miten oman ohjeeni mukaan käytän niitä.

Itseni kohdalla bentsojen käyttö meni tähän kun ei enää riittänyt ja oli ostettava kadulta. Onneksi avasin suuni hoitotaholle ja vaikka pelkäsin että bentsot viedään niin sen sijaan sain pamien tilalle xanor depotin jonka ansiosta pääsin jatkuvasta bentsojen syömisestä eroon. Toki olen koukussa tuohonkin kun joka päivä joudun ottamaan mutta mutta. .

Liitän tänne kun Dosetissa ei kukaan lue eikä kirjoita mitään. :laughing:

Olen ihan paniikissa!!!

Menin sössimään kun kävin toisella lääkärillä saikkua hakemassa kun olo oli huono. Menin tyhmyyksissäni puhumaan kipulääkitys asioista, kun hän niistä kiinnostui ja puhuin ohi suuni annostuksesta, että oloni luultavasti johtui siitä, että olin ottanut tuplat Tramalia, vahingossa tietenkin (en ollut, ajattelin vain ääneen). Lääkäri sitten juorusi tästä omalle lääkärille ja sain sähköpostin omalta lääkäriltä, että meidän täytyy lopettaa Tramal. Siis ihan tuosta noin vaan teki tuollaisen päätöksen. Se toinen lääkäri on erikoistunut riippuvuuksiin ja teki ilmeisesti omat johtopäätäksensä ja hänen sanansa painoi enemmän kun edes minulta kysyminen.
Yhtäkkiä vaan lääkäri oli sitä mieltä, juuri nyt, että pkv lääkkeitä ei tulisi käyttää pitempi aikaisesti ja nyt ois aika lopettaa. Ilmeisesti myös Sirdalud ja Tenox menee lopetus listalle. Tuosta nuin vaan. En.vaan.ymmärrä. Niidenkin käyttö on ollut hyvin hanskassa, lääkäri on ollut tyytyväinen, että ne uusitaan parin kk:n välein.
Nyt tosiaan sitten odotan, että menen oman lääkärin vastaanotolle ja kuulen mitähän hän meinaa tilalle laittaa. Kaikki on minun mielestä jo kokeiltu, siis Triptylit, Cymbalta, Kapabentiinit ym. vähemmän addiktoivat. En siis tiedä yhtään mitä tässä tapahtuu ja olen ihan rikki! Tramal on ollut tähän asti ainut, joka joten kuten toimii enkä edes pysty arvaamaan mitä lääkärillä on mielessä. Hän on tähän asti ollut niin myötämielinen ja juuri muutettiin respakin parin kk:n respaksi sen sijaan, että soitan aina kerran kuussa uusintaa. En vaan pysty käsittämään ja pelkään ihan helvetisti!!
Tramalin ansiosta olen pystynyt olemaan töissä. Mitä helvettiä minä sitten teen jos ja kun lääkärin mielestä parempi vaihtoehto tekee minusta työkyvyttömän!!? Sekö hänestä on sitten parempi kun se, että pystyn elämään normaalisti ja Tramal annostus on ihan käsissä, se ei ole kasvanut varmaan vuoteen mihinkään.

Mitä minä teen ja mitä muita vaihtoehtoja on enää!?? :cry:
Mikä muu kipulääke olisi vähemmän paha kun Tramal, ellei mennä jollekin Burana linjalle!? Laastarin lääkäri määräsi ensimmäisenä kun alettiin kipuasiaa hoitamaan mutta sen rinnalle tuli Tramal kun teho ei riittänyt ja lopetettiin koko laastari kun ei ollut järkeä käyttää molempia.

^ Käytkös työpaikkalekurilla, julkisella terveysasemalla vaikos peräti yksityisellä lääkärillä ? Sangen vittumoinen tilanne jos aletaan kiristämään taaskin ihmistä tuommoisella lääkkeen sainään lopettamisella tai ainankin sain sen kuvan, että lääkkeet niinkun stopattaisiin kerralla. Vaikeaahan se työnteko tulee siulla olemaan vieroitusoireissa jotka johtuvat lääkkeen lopettamisesta ja uskonkin, että saikku vaan tulisi lisääntymään entisestään pahasta olosta. Sirdaludista nyt ei niin onnistu vieroitusoireita saamaan, joskin saattaahan se olo haljulle tuntua. Tenoxista toki saa refloja, kun kyseessä kuitenkin on benzodiatsepiini ja kyllähän Tramalinkin lopetuksen yhteydessä toki on vieroitusoiretta ilmassa, nämä kaikki kun ynnää, niin tuskin se olo on kovinkaan mahtava :frowning: Taas vaan yksi lääkäri on linjauksensa valinnut ja ehdottomasti on poikkiteloin hyviä ja toimivia lääkkeitä vastaan ja varmaan alkaakin keksimään lääkettä sektorilta Ketipinor-Mirtazapin vaivoihin.

Kannattaa käydä tuolla yksityisellä sektorilla lääkärissä ja kertoa ongelmansa. Siellä ei jätetä oman onnensa nojaan kieppumaan vaan autetaan oikeasti ja aidosti ihmistä. Julkisella puolella aika turha edes esittää omia näkökantojaan asioista lääkäreille jotka ovat kantansa valinneet. Tämä nyt on vaan oma näkökantani ja kokemukseni asioista :slight_smile:

Itseasiassa on kyseessä työlekuri mutta yksityisellä. Hän on puolitoista vuotta ollut oikein mukava ja ymmärtänyt tilanteen sekä selän kivun, että unettomuuden kanssa ja tämä se tässä tosiaan ihmetyttää, että mikä stoppi tähän nyt yhtäkkiä tuli. Tramal pitäisi lopettaa 300mg annostuksesta yhdellä 20 kpl paketilla eli runsaassa viikossa kokonaan veks! :open_mouth: Toivottavasti kyseessä ois hänenkin puoleltaan huoli, jonka se toinen idiootti lääkäri aiheutti ymmärtämällä väärin mitä hänelle sanoin. Tämä lääkäri kysäisi ihan tuosta vaan sitäkin, että käytänkö kannabista ja mitenkäs alkoholi. Niin kuin hänelle olisin kertonut jos käyttäisin.
Oma lääkäri viittasi siihen, ettei nämä käyttämäni lääkkeet ole pitkäaikaiseen käyttöön. Mikä on sitten pitkäaikaista, minusta ollaan menty sen yli jo ajat sitten. PKV kipulääkkeitä on kuitenkin mennyt varmaan sen 3v ja Tenoxia ehkä toiset samanlaiset. Eikös pitkäaikaiskäyttö ole jo tyyliin “toteutunut” jo puolenvuoden jälkeen…?
En käsitä, että miten lääkäri voi nyt vaan sitten päättää, että kipuani ei enää hoideta, siltä se ainakin tuntuu jos tässä aletaan taas johonkin lääkekokeiluihin. Ja kuten totesit, työkyky ei kyllä varmaan siitä ainakaan parane. Alan ihan periaatteesta saikuttamaan stna.
Ketipinor menee jo ihan mieltä tasaavana, sitä ei uneen voida enää määrätä, tosin en saa unta ilmankaan. Ja just Mirtazapiinit ja vastaavat on kokeiltu jo kymmenen vuotta sitten. Jättää sellaisen heitteille jättämisen olon kyllä tällainen… Kauhulla ja myös mielenkiinnolla odotan lääkärikäyntiä ens viikolla.
Olen aikoinaan ennen töitä jo käyttänyt toisen yksityisen lääkäriaseman palveluita ja sielläkin on hoidettu samoja vaivoja aikoinaan. Mietin vaan, että alkaako kukaan lääkäri puuttumaan lääkityksiin jos yksi päättää ne lopettaa…?
Julkinen puoli on jo ajat sitten julistanut, ettei minulle sieltä määrätä enää mitään pkv lääkkeitä, samaa mieltä kanssasi siis siinä, ettei ne kyllä tosiaan kantaansa muuta sen jälkeen. Olen heidän mielestään päihdeongelmainen viisi vuotta vanhojen tekstien perusteella… Kävin silloin hetken Redillä juttelemassa kun käytin ahdistukseen alkoa lääkkeenä.

Meinaa kyllä paniikki iskeä. Ihan jo siitä syystä, että pelkään miten ne kivut hiipii takaisin ja elämänhalu hiipuu ja menee hukkaan kaikki se mitä tänä suht kivuttomana aikana olen saanut aikaan. Pahimmassa tapauksessa työ lähtee alta jos oikein rankasti joudun poissa olemaan (soppari kun on mitä on). Se oli heidän huoli jo silloin kun lääkitys ei ollut vielä kunnossa ja jouduin olemaan useita kertoja kuukaudessa pois kivun takia.
Ja tietty myös ihan sillä, että mitä se vieroittuminen tulee olemaan jos siihen päädytään. Kyllähän päivä sujuu paljon kevyemmin kun edelleen se pieni hyvän olon tunne lääkkeestä tulee, vaikka samalla annoksella ollaan menty piiiitkään. Minusta se lopetus ei ole vaihtoehto edes. Ehdin jo paniikissani suunnitella kunnon skenaarion, että jos lääkäri päättää lopettaa kaiken niin vedän ranteet auki sen edessä. Joo ei tod. mikään hyvä suunnitelma mutta kävi ensimmäisenä mielessä. :confused: :cry:

^ Käyt vaan toisella yksityisellä lääkärillä vaikkakin se vähän maksuvalmiutta vaatiikin. Kyllä omasta hyvinvoinnistaan on valmis maksamaan. Tietenkin toinen lääkäri voi sinulle määrätä vaikkapa mitä lääkettä vaikkakin se sinun edellinen lääkärisi olisi laittanut aivan kaikki lääkkeet pannaan. Eli se sinun tämänhetkisen lääkärisi mielipide ei vaakakupissa paina, kun menet uudelle lequrille. Kertoilet vaan asian tolan ja sanot, että työkykyinenhän sinä haluaisit olla etkä työkyvytön miten tuleekin käymään jollet saa tarvittavaa lääkehoitoa.

Perkele kun panee aina vihaksi kun saa kuulla tai lukea tämmöisestä mielivaltaisesta lääkkeen lopettamisesta tuosta vaan. Luulisi nyt lääkärin koulutuksen saaneella ihmisellä olevan edes vähän järkeä kajuutassa ettei nyt miten tahtojaan voida lääkityksiä seinille lopettaa :imp: Tietenkin jos siellä taustalla on sitten väärinkäytöksiä niin asiat saattavat kyllä mutkistuakkin ja mutkistuukin.

Se osaa nyt olla siulla stressaava ja vittumoinen tilanne, koska muu ei päässä pyörikään kun että saako tuon lääkityksen pidettyä jollakin ilveellä, kuka uusii lääkkeet, missä uusii, kuinka kauaksi aikaa uusii ja kaikkea tuommoista. Tuttu on kyllä tilanne itselleenkin takavuosien ajoilta.

Raportoi välillä missä mennään, niin koitellaanhan tätä kautta jeesailla ja tsemitellä :slight_smile:

Näin sitä onkin saanut aina välillä tehdä, siis lääkäri vaihtaa kun sen hetkinen ei ymmärrä tai halua ymmärtää. Kävin aikoinaan fysiatrilla, joka ei alkanut yhtään millekään, kipuspesialistillakin eikä se suostunut muuhun kuin gabapentiiniin. Sitten eräs päivystävä, vain välillä töissä oleva, huonosti tavoitettava naislääkäri ymmärsi minua ja kirjoitti ensimmäistä kertaa Tramalit, lyhytvaikutteiset. Sitten vaihdoin työterveyteen, koska ei tarvitse aina maksaa uusinta maksuja ym. Tämä työterveyslääkäri oli hyvä tähän asti, eikä tarvinnut pelätä, että mistä seuraavan kerran saa lääkkeet tai, ettei enää uusikaan.
Taustalla ei toki ole väärinkäyttöä, ei ainakaan missään papereilla, että sen takia voitaisiin evätä lääkkeet. Ainoastaan tuo päivystyksessä ollut lääkäri sai nyt sen kuulostamaan siltä, että olisin tahallaan muuttanut annostukseni 600mg, joka on siis jo yliannostus heidän mielestään. Ja joo, joskus kokeillut ja yök, ei tarvi toiste niin suurella määrällä syödä. Olisi pitänyt pitää omat spekuloinnit olostani omana tietonani eikä ajatella ääneen mitään lääkkeistä. En muutenkaan tajua miksi jokainen tuolla lääkärikeskuksessa tuntuu aina takertuvan minun lääkitykseen ja diagnooseihin vaikka tulen esim. flunssan takia vastaanotolle. Mitä se niille kuuluu ja mitä se niitä koskettaa, hoida minun yskä äläkä takerru johonkin kipulääkkeeseen… :unamused: Siksi tuntuu siltä, että siellä ei kukaan ala millekään kun puolitoista vuotta yksi lääkäri hoidon suunnitellut. Tietenkinhän minulla on oikeus toiseen mielipiteeseen mutta jotenkin arveluttaa, että siellä jokainen katsoo vain vanhat tiedot eikä tee omia päätöksiä.
Aikoinaan muistan, että minusta tuntui, että minun piti todistella kipuni aina lääkärille ja itkeä niitä tehokkaampia lääkkeitä. Ei jaksaisi taas samaa. Fyssarin teksteistäkin pitäisi tajuta, että kipu on tosi, koska sieltä löytyi uutta vaivaa, aivan selvää ristiluun kiertymää, jonka kipua ja diagnoosia ei voi feikata.

Kirjoitin vielä lääkärille, ainakin omasta mielestäni, sydäntä särkevän viestin ensi tapaamista siivittämään. En tiedä muuttaako mikään enää hänen kantaa. Tuntuu, etten ainakaan jatkossa voi hänen luonaan enää käydä millään asialla koska miten voisin uskoutua enää lääkärille mistään, joka tekee elämästä helvettiä.

Ihanaa Lavuska, että ymmärrät. Ja vitsi miten hyvältä tuntuu avautua jollekin joka tajuaa tilanteen (ikävyyden ja ahdistavuuden). :smiley:

^ Tuttu lääke itselleen tuo Tramal ja aiheuttaahan se toki semmoista tottumusta ja jollain tavoin kun Tramalia on ottanut sen kivun sietää paremmin, josko eihän se oikeen sitä poista kokonaan, mutta nostaa myös mielialaa niin sen avulla saattaa myöskin vähän paremman jaksaa. Itse saan tuon Tramalin ihan pyytämällä lääkäriltäni, joskaan en ole reseptiäni enää uusinut vaan koitan näiden kipujeni kanssa jollakin tavoin tulla toimeen ja tarvittaessa kivun oltaessa tarpeeksi eeppistä saatan maistella Panacodia tai Lyricaa joskus jopa veteen sekoitettavaa Tramal poretablettia, mutta niitä on enää vaan jokunen kappale jäljellä ja reseptiä en tule enää uusiman. Toisaalta en olekaan missään vakituisessa työssä, että ihan pakottavaa tarvetta minulla ei olekaan joka aamu johonkin toimeen rientää, tai itseasiassa teen kyllä pienimuotoista harrastetyötä joka ei kyllä lainkaan vaadi fyysisiä voimia, joten koitan nyt keplotella tässä kipuni ihan luomuna. Joo ja todellakin tiedän mitä se on kun kunnolla särkee :imp:

Ihan varmaan saat jostakin hoidettua sen Tramalin itsellesi, että voit duunissa käydä. Olisihan se täysin älytöntä passailla duunit sen takia ettei saa asiaan kuuluvaa lääkitystä. Tuon näkökannan vaan otat lääkärissä esiin niin takuulla pitäisi lääkkeet irrota. Yksityiseltä puolelta varmaan löytyy lääkäri joka Tramalin kirjoittaa liikoja ihmettelemättä samoin sen Tenoxin ja Sirdaludinkin :slight_smile:

On todella ahdistavaa kun kiristetään rehellistä ihmistä lääkkeen poistamisella ja jotka ihminen tarvitsee. Itseltäänkin poistettiin jokin kuukausi sitten kaikki rauhoittavat julkisella puolella samoin kaikki kipulääkkeet. Yksityisellä nuo sai takaisin, kun vaan sanoin että tämä on tilanne tällä haavaa. Yksityisen lääkäri ei pystynyt ymmärtämään julkisen puolen käyttäytymistä, että kuinka voidaan pätkäistä benzodiatsepiinilääkitys seiniin ja samoin kipulääkityskin. En ole ollut enää missään tekemisissä julkisen terveydenhuollon kanssa vaan hoidan ihan kaikki asiani yksityisellä hammaslääkäriä ja fysioterapiaa myöden. Tietenkin se maksaa, mutta saa tuntea olevansa ihminen ja tärkeä heille :slight_smile:

Kyllä ne asiat hoituu sinulla. Aivan varmaan :slight_smile:

Ihanan rauhoittavaa! :slight_smile:
Olen alku paniikista hieman rauhoittunut ja yritän uskoa, että tässä käy parhain päin. Huomenna ois totuuden hetki.

Onko Tramalistakin poretabletti?! :astonished:
Olen tässä parin päivän ajan itseasiassa käyttäny Panacodin poretta 2 kpl. Jotenkin ei kipu lievity samalla tavalla.
Mutta olen huomannut Tramalin kanssa tosi ikävän ongelman, että jo yksi päivä kun sitä ei käytä, tuo ihme kuumat aallot. Tulee kuuma ja kylmä vuoronperään parin sekunnin välein. Toooooosi ikävä. Lääkäri mainitsi joskus, että Tramal vaikuttaisi jotenkin hormoneihin.
Mietin vaan kauhulla, että jos pitäisi oikeasti lopettaa niin miten kestäisin nuo hikoiluoireet.