Individualistiksi kutsuvat kuitenkin itseään etenkin egoistit, ja ilmeisesti myös erakot.
Siinä mielessä sanat voivat kyllä tarkoittaa käytännössä samaa, vaikkeivat olisikaan käsitteinä täysin synonyymeja.
Se on samaa korukieltä, kuin että juopot kutsuvat itseään “viininharrastajiksi” tai “oluen ystäviksi.”
Ja rasistit on “maahanmuuttokriittisiä”.
Elämäntapatyöttömäthän voisi kutsua itseään työntekokriittisiksi, ja lihavat itseään laihuuskriittisiksi. Juopot on puolestaan raittiuskriittisiä.
PS. Wikipedian luotettavuus lähteenä on muuten sitä luokkaa, että jos sitä käyttäisi lähteenä vaikkapa jossain korkeakoulun kirjallisessa työssä, joutuisi varmaan nurkkaan seisomaan aasimyssy päässä.
Vittuilut sikseen, mutta tästä tuli mieleen eräs kysymys jonka haluaisin selvittää:
mistä johtuu että sinulla on tapana käydä haastamassa riitaa minun kanssani ja nokittelemassa minulle täällä Lopettajien puolella, mutta kun yritän keskustella sinun kanssasi vakavasti sinun omassa ketjussasi, et suostu edes vastaamaan vaan muikenet kuin vaari.
Keskustelu on ihan ok, jopa kärkevä debatti on ok, mutta aika usein teet sitä että floodaat ottamalla quoteen koko minun kirjoitukseni, ja heittämällä siihen yhden hekottavan hymiön tai vammaisen one linerin tyyliin “look who’s talking”… ja siinä ne argumenttisi sitten usein ovatkin.
Se ei ole vertaistukea eikä myöskään väittelyä tai keskustelua, vaan… no en sano.
Voisin mielelläni keskustella kanssasi vaikka mistä Fernettimetsässä, mutta siellä et uskaltaudu paljonkaan minulle avautumaan. Et yleensä edes vastaamaan.
Täällä Lopettajissa uskallat. Miksi?
Kukaan muu haasta riitaa kuin sinä itse. Minä sanoin mielipiteeni yhteisöllisyyden ihannoinnista. Sinä alat taas tunkeutua toisten yksityisasioihin. Joten jätän tämän tähän.
Dream on eli unta nää vaan tunkeutumisista. Mutta hei; alkoholistin retoriikka: toiset haastaa riitaa, hän vain sanoo mielipiteensä. Toiset vittuilee, hän on vain suora. Toiset on pissapäitä, hän on vain hieman särmikäs.
“Keto sitä ja tätä, Keto on läpimätä…”
Ekaa lukuunottamatta kaikki parin tunnin sisään yhdessä illassa. Muistatko sä Fernetti millaisia mielipiteitä lauoit minun suuntaani joskus 2009, ja nimenomaan minusta? Ihan ammatillisella auktoriteetillasi?
Ja ei, minä en kaivele menneitä. Vielä. : )
Muistan oikein hyvin. Omiin kommentteihini ei silloinkaan sisältynyt minkäänlaista “ammatillista auktoriteettia”. Kukaan muu ei täällä ole pitänyt omasta ammatillisesta auktoriteetistaan minkäänlaista älämölöä kuin sinä itse. Joten lopeta valehtelu ettei niitä tarvitse tulla tänne korjailemaan.
Okei sir! Sorry sir! Pentuna olikin hokema “se joka toista haukkuu sen napa paukkuu ja se on ite just se”.
Lueskelin juuri erästä vanhaa keskustelua, jossa olimme mukana me, nimimerkki Vaeltaja ja eräs nimimerkki debiili.
Voisin siteerata sitä keskustelua tässä mutta en viitsi koska se olisi vähän lapsellista, ja sitä paitsi tikulla silmään sitä joka toiselle kuoppaa kaivaa ja sitten muistellaan sitä tikkua.
Mutta vieläkö sinä joudut vierailemaan usein mielisairaaloissa, kuten silloin kerroit?
Moikkis. Teidän dialoogiinne puuttumatta. Olin tänään päihdeneuvojani kanssa juttelemassa. Aivan rutiinijuttu, mutta halusin palautetta asiaan joka liittyy menneitten käsittelyyn. Milloin on sopiva ajankohta haudata menneet ja jättää vanhat vanhoiksi? Miksi minun on yllättävän vaikeaa pistää viiva jonkin jutun alle jolla ei tänä päivänä ole yhtään mitään käytännön merkitystä elämässäni? Miten te muut hoidatte tämän?
Toinen juttu on ilmeisiin epäkohtiin puuttuminen. Konkreettisena esimerkkinä se rättikauppa jossa olin muutaman kuukauden ajan jeesaamassa parina päivänä viikossa. Putiikin työntekijällä on nimittäin virallisissa myyntitiloissa ihan ikioma epävirallinen haarakonttori omalle rättibisneksellen. Sinne tulee säännöllisesti yksi tyyppi ennen virallista avaamisaikaa ja nappaa erinomaisen röyhkeästi vaatelahjoitukset omaan kaupalliseen käyttöönsä. Myyjän suostumuksella. Mitäs tähän voi sanoa? Paitsi sen minkä aika kovasanaisesti sanoinkin. Eli että en halua olla heidän kanssaan enää missään tekemisissä. Ja että en näe vaivan arvoiseksi saattaa heidän tekeleitään viranomaisten tietoon. Enkä edes julkisuuteen. Tämä oli minulle siitä hyvä kokemus, että heräsin kauhuissani huomatessani ajatteluni alenneen noin banaalille tasolle. Mitä helvetin paiseita minun täytyisi toisten vanhoista sukista ottaa? Itselläni on enemmän kuin tarpeeksi - siis muutakin kuin sukkia.
PS. Kostoksi ostin eilen todella muikean lammasturkin (tietenkin toisesta secondasta)talvea varten. Tällä hetkellä talvesta näkyy aika vähän- 25 astetta auringossa! Mutta perkele sentään jos ei kohta rupea kylmenemään!!!
TArviiko sitä menneitä aina kokonaan haudatakaan, kun onhan muistotkin tärkeitä. <3
Meillä alkkiksilla luulisi juurikin olevan kiitollisuuden aihetta siinäkin, että ylipäätään muistamme jotain jostain.
Väkisin unohtamisesta saattaa tulla vain luurankoja kaappiin, ja vaivaannuttavia tabuja.
Minusta on ihan oikein että närkästyit väärinkäytöksestä, vaikkei niillä jonkun vanhoilla sukilla nyt mielenrauhaansa koko päiväksi kannata pilatakaan.
Maailmassa on ihan liikaa “eihän se minulle kuulu” ajattelua ja arkailua, jonka traagisimpana seurauksena ihmiset eivät uskalla puuttua niinkään kamaliin tilanteisiin joissa joku vahingoittuu tai heittää henkensä.
Asiahan on nyt tapetilla Suomessa etenkin lastensuojelun tiimoilta.
Maailmassa voi olla pikkuisen liikaa myös alistuvaa ajattelua jossa jopa rukoillaan (korkeaampaa voimaa, Jumalaa, Isoa Ämpäriä tai jotain muuta ) ettei vaan tulisi vastustettua mitään semmoista vääryyttä jota ei voi kuitenkaan muuttaa. Varmuuden vuoksi.
Enkä voi muuten moittia niitä jotka pelosta pitävät suunsa kiinni, mutta en myöskään aio hyväksyä niitä jotka ihan vaan kun noin on opetettu rukoilemaan…
