Olen keski-ikäinen mies (49v) ja kokenut aika paljon. Olen juonut koko ikäni teinivuosista lähtien. Nuorempana riitti viikonloppuna juominen, mutta viimeiset 20 vuotta juominen on ollut lähes päivittäistä.
Kirjoitan nytkin humalassa, mutta haluan muutoksen.
Olen toista kertaa naimisissa (ensimmäinen kaatui juomiseeni), vaimo ei pidä juomisestani ja halunnee eron, jos en lopeta. Minulla on myös nyt jo aikuinen tytär ensimmäisestä liitosta ja hänkin kärsii/on kärsinyt juomisestani.
Olen siis edelleen töissä, mutta lähes joka aamu krapulassa. Juon työpäivää edeltävänä iltana n. 10 olutta, vapaapäivinä tuplasti.
Jeesustelut ja AA jutut ei sovi mulle.
Haluan siis lopettaa juomisen ja olen tehnyt päätöksen monesti. Aina se kuitenkin kaatuu ajatukseen “miksi”.
Ei tämän selvänäolemisen tarvitse olla tylsää. Eikä tämän missään tapauksessa tarvitse olla mitään raittiuden suorittamista tai hoitamista. Ei siis tarvitse istua kädet ristissä raittiuskokouksessa eikä murehtia raittiutta tai juomista. Virrenveisuukin on vapaaehtoista, ei ole tullut minullakaan mieleen.
Miksi elämästä tulisi vähemmän jännää?
Mitä asioita, nimenomaan juopottelun lisäksi, mielestäsi ei voi tehdä selvänä?
Taitaa olla kyseessä nyt ns. legendaarinen tilanne. Mies haluaa juoda viinaa, mutta ei halua niitä haittoja joita juuri luettelit. Olemme keskellä paradoksia johon aika harva on löytänyt vastausta koska etanoli nyt sattuu olemaan tämän todellisuuden tuhoisin kemikaali vaikka tupakka tappaakin enemmän. Saunan puolella jos oltaisiin, niin saattaisin neuvoa miettimään voisiko sitä super-huumetta vaihtaa vähempihaittaiseen vaihtoehtoon tappaakseen tylsyyden tunteen, mutta koska nyt olemme täällä Lopettamossa niin neuvoisin sinua etsimään syytä siihen miksi se viina maistuu niinkuin kerrot sen maistuvan.
Harvemmin nimittäin Jeppe juo tuohon tahtiin vain siksi koska elämä on niin tylsää. Miksi se oma elämä tuntuu tylsältä (ettei vaan johtuisi sen myrkyn juomisesta?) ja voisiko tilannetta mitenkään parantaa?
Kuulostaa tutulta. Mielestäni tuollainen ajatusmalli johtuu ainakin osittain siitä, että sitä selvänä olemisen mielikuvaa ei enää ole tai se on haalistunut. Ja on tuossa aimo annos selittämistäkin, joku peruste juomiselle aina löytyy.
Omasta kokemuksesta väitän, että elämä, jossa humala ja krapula vaihtelivat, vasta tylsää olikin. Joko ei krapulassa kyennyt oikein mihinkään tai sitten humalan takia ei voinut. Mutta tajusin tuon vasta hieman pidemmän raittiuden jälkeen. Koko elämä piti suunnitella ja myös pyöri alkoholin ehdoilla.
AA ja jeesustelu eivät ole mitään raitistumisen edellytyksiä, mutta oma halu ja päätös raitistua ovat. Ja kaikki apu ja tuki kannattaa hyödyntää. En tiedä onko A-klinikka sinulle tuttu paikka? Suosittelen ottamaan yhteyttä, sieltä osaavat auttaa eteenpäin ja auttavat myös vieroitusoireista selviytymisessä. Vertaistukena tämä plinkki on mainio, jatkahan myös kirjoittelua tänne.
Ja voihan kysymykseen miksi tosiaan vastata myös miksi ei! Täytyy vain olla valmis maksamaan vaadittu hinta. Ajan myötä viina vie työn, perheen, terveyden ja lopulta hengen.
Unohtamatta painottaa erityisesti mielenterveyden mahdollista menetystä… Etanolilla on kyky ihan oikeasti sekoittaa se kupoli ehkä pahemmin kuin kärpässienillä ja daturakasveilla mikäli altistuminen tapahtuu tarpeeksi pitkään isoilla annoksilla. Joskus muuten käy niin merkillisesti, että se deliriumtila jää psykiatrisesti pysyvästi päälle jollain asteella eikä neuroleptitkaan isoilla annoksilla muuta kuin lukitse mielen äärimmäiseen kapeaan vankilaan eikä se pelkän alkoholin aiheuttama itsemurhamasennuskaan mitenkään kovin harvinaista ole.
Tulee tässä mieleen eräs tapaus kun olin joskus mielisairaalassa niin tapasin siellä keski-ikäisen naisen joka oli muuten täysin normaali (hyvä työ, järkevät jutut, asiallinen pukeutuminen, ei huumehistoriaa) mutta liiallisen siiderin tissuttamisen seurauksena oli alkanut kuulemaan kuinka venäläiset vakoojat ottavat häneen yhteyttä äänin, erilaisin teeveestä ja kirjoista tulevin juuri hänelle tarkoitetuin viestein sekä enkelit jatkuvasti laulavat samaa tietynlaista veisua kuin kuulemma “keskusradiosta kuuluisi”. Osasi laulaa perässä kun pyysin :mrgreen:
Minun aivoni löivät silloin hetken aikaa tyhjää kun hän aivan puskista alkoi selittäämään tälläisiä juttuja udellen onko se mahdollista ylipäätään, kunnes tajusin jutun jujun. Tämä leidi ei ollut muuten skitsofreenikko eikä sairastanut mitään varsinaista mielisairautta. Pari päivää se söi neuroleptejä ja lähti reilu viikon jälkeen selväjärkisenä kotiin sekä sanoi peloissaan ettei juo enään ikinä viinaa. Jostain syystä minä uskon häntä vaikka en tiedäkkään hänestä sen enempää…
Juopottelet joka ilta kaljat tai sidukat ja nukkumaan menessä vedät 2 kpl nukahtamisnaksua. Jatkat samaan malliin muutaman vuoden niin saatat piästä sammaan tillaan ku tuo nainen, josta Soikannel kertoo.Itsekin olen saman kokenut, mieliinpainuvinta oli tuo jatkuva musiikki, joka soi päässä monta vuotta. Vaihtelevaa musiikkia esiintyi yleensä, vaan mukana oli myös yhden lauseen trallatuksia typerällä rytmityksellä.
Moikkis Vesa ja tervetuloa palstalle. Heitän provosoivasti pari ajatusta itselleni tutulta kuulostavasta tilanteesta.
Mielestäni sulla ei ole mitään ongelmaa viinan kanssa. Vaan ilman! Kirjoituksesi perusteella olet krooninen alkoholisti joka ei enää toimi ilman päivän annosta. Mulla tuo annos oli loppuaikoina noin 3 litraa punaviiniä päivittäin. Toimin aivan samalla lailla kuin nytkin - lähes 7 täysraittiin vuoden jälkeen. Tosin olet siinä mielessä paremmassa asemassa, että sulla on vielä oleelliset asiat järjestyksessä etkä näköjään ole tärvännyt terveyttäsi.
OK, olet kuitenkin päättänyt lopettaa juomisen, mutta pelkäät raittiuden olevan tylsää. Mistä helvetistä sinä voit tietää kuinka jännää normaali, päihteetön elämä on kun olet ollut päissäsi viimeiset parisenkymmentä vuotta? Voin vakuuttaa, että sulla on edessäsi erittäin raskas reitti josta ei jännitystä tule puuttumaan. Mikäli uskallat ottaa oikeat askeleet. Askeleilla en tarkoita niitä kirjainkerhon oppeja jotka monella toimivat, monella eivät vaan patikointia ammattiapua hakemaan. Paikkakunnallasi lienee jonkin sortin päihdeneuvontapiste tai A-klinikka? Mahdollisimman nopea yhteys tuollaiseen ja sitten toteuttamaan mieluiten puolueettoman, asiantuntevan henkilön saattamana.
Pelkästään kropan ja päänupin saaminen entiselleen vie sen verran aikaa ja sisältää niin paljon raskasta työtä, ettei varmastikaan tule tylsää. Sinun elämäsi, sinun ratkaisusi. Tsemppiä!
Vesa K:n tilanne on identtinen oman ongelmani kanssa; määrät, elämäntilanne, ikä ja juomisrytmi kuin samaa puuta avaajan kanssa.
En voi kehua vielä raitistuneeni, mutta hyvään suuntaan olen matkalla (tammikuusta lähtien reilu vähennys ja pääsiäisestä lähtien tyystin ilman alkoa). Minulla tämä käänne lähti siitä, että väsyin. Väsyin siihen juomiseen, joka rytmittyi eräänlaisen lukujärjestyksen mukaan. Kohdallasi tilanne kuulostaa hyvin samanlaiselle. Eli koko elämä täytyy järjestää sen mukaan, että saa aikaan tunniksi pariksi joka ilta (hyvän/) siedettävän fiiliksen. Ja kun tätä itseään toistavaa lukujärjestystä tuli noudatettua lukukaudesta toiseen 15 vuotta iski itseeni totaalinen väsymys ihan kaikkeen. Lähinnä siihen sitouttavaan päiväohjelmaan.
Arvaanko oikein, että sinunkin kohdallasi se juomishimo ei ole päällä koko ajan, vaan napsahtaa päälle iltapäivisin työpäivän viimeisen tunnin aikana? Näin on ollut minun kohdallani. Sen muutaman tunnin kun kestämme ja väännämme jotain muuta, niin rytmi kenties särkyy … sitä kymmentä kaljaa ei kannata alkaa juomaan enää 19 aikaan, kun tietää ettei ehdi saada sitä fiilistä päälle ko. illalle ja ajokunnosakin pitäisi perhana vie olla seuraavana aamuna.
Olen itse rikkonut ennätyksiä kuluvan vuoden aikana raittiudessani ja miksi kysymykseen vastaan, että:
tuntuu kummallisen hyvälle nukkua jotakuinkin normaalisti
ei tarvitse kannella niitä samperin kaljalaatikoita
ja palautella tuskastuneena em. laatikon sisuksia
ei ole kiire töistä kaupan kautta kotiin tavoittelemaan jotakin, mitä ei enää koskaan kaljan avulla löydä
Itselläni paino tuossa viimeisessä. Tuskinpa sinäkään saat takaisin nuoruuden kiksejä, idearikkautta ja tarmokkuutta siitä kepusta, jota itseesi vetelet. Ne vuodet eivät enää palaa, vaikka saisimme juoda työstä ja eukosta välittämättä kaljaa laatikollisen per päivä hautaan asti. Ja kun lukee kertomuksia meidänlaistemme lukujärjestysjuoppojen toipumisesta, niin miksipä ei kannattaisi kokeilla itsekin mille se selvänä olo maistuikaan, kun oli jo päässyt unohtumaan. Viimeksi luin Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita, jossa oli pari tarinaa, joista olen saanut uskoa oman tulevaisuuteni rakentamisessa. Kokeilussa ei mitään häviä. Kyllä me juomaan ehditään jos huomataan, että selvänä olo on hanurista. Tarpeen mukaan voi vaikka hieman kiriä selvien kuukausien aikana tullutta juomattomuuden takamatkaa.
ps. nytkin tuntuu niin pirun hyvälle tulla maanantai aamuna työpaikalle, kun pystyy taas keskittymään eikä puhelimen pirinä saa enää säikähtämään. Melkein tuli paskat housuun pahimipina aikoina, jos puhelin uskalsi pärähtää viikonlopun jälkeen het kello kahdeksan.
Komppaan molempia ylläolevia. Ei paljon lisättävää. Sen verran täydennän, että voisit Vesa tietoisesti sisäistää ajatuksen siitä, että lopetat “toistaiseksi”. Ei tule ikuisuuspakon paineita. Mulla tämä moodi toimii hyvin jo seitsemättä vuotta.
Suosittelen myös ketjua “Yksinkertaisia Niksejä”. Tsemppiä ja selvää viikkoa.
Taitaa olla monellekin juopolle tosiaan hirvein ajatus se, että: “Eikö enää koskaan!” Se jos mikä on hirveää ja saa tarrautumaan harrastukseensa entistä tiukemmin. Ei raittiina olo ole kumminkaan se elämän pyhin, jaloin saati ainoa tehtävä. Elämää pitää olla enemmän raittiuden ulkopuolella kuin siinä raittiina pysyttelyssä.
jos lähtee siitä ajatuksesta liikkeelle tuon raittiuden kanssa, että “ei oteta nyt hetkeen”. siitä sitten päivä kerrallaan ja ajattelee, että en ota tänään. jossain kohtaa saattaa huomata, että mieli on muuttunut, eikä systeemi olekkaan enää niin kovaa sinnittelyä ja kärvistelyä kokoaika. saattaa jopa käydä niin, ettei enää oikein haluakkaan ottaa sitä väkijuamaa. kannattaa kokeilla, ei siinä mitään häviä.
Luulenpa, että noin käy aika usein. Minullekin kävi. Tosin olin sen valinnut tavoitteeksikin, ja ihan tietoisesti pyrin siihen että alkoholi muuttuu minulle merkityksettömäksi aineeksi, sellaiseksi jutuksi joka ei elämääni heilauttele mihinkään suuntaan.
Se vaan aikaa myöten sitten kutistui olemattomiin, eikä asian kanssa sitten tarvitse veulata -ajatus ryypiskelystä ei tunnu enää mitenkään houkuttelevalta.
Onhan tullut ajateltua samalla lailla, varsinkin nuorempana. Tänä päivänä kun kokemusteni jälkeen mietin tuota lausetta elämä on tylsää ilman humalaa, en voi käsittää miksi olen kaksi kertaa pitkistä raittiuksista langennut alkoholin pauloihin. Olihan se aluksi kivaa, vaan pidemmän päälle sitten taas ei.
Elämäni raittiina oli kaikin tavoin rikasta! Miksi ihmeessä vaihdoin sen kalja-elämään? - Mihin katosi tuo rikas, monimuotoinen elämä?
Pikkuhiljaa katosi harrastukset, opiskelut, lukemiset, yhteydenpito ihmisiin jne. - Aamulla ylös, töihin, kauppaan (kaljat), kotiin, kiirusti kalja auki ja vauhdilla naamariin, ruoanlaittoa, pyykkiä, siivoomista, ja joka välissä kaljaa, unipillerit naamaan ja maate. - Siinä vasta värikästä ja monimuotoista elämää. Täytyy sanoa, että olipa elämä tylsää ilman humalaa!
Kun ei ihmisellä ole kuin tämä yksi elämä, niin mua vituttaa nuo kalja-ajat laput silmillä, elämätön elämä!
Säkin saavutat ton 50-vuoden kammottavan iän. Silloin tulee tutkailtua elämää niin taakse kuin eteenpäinkin.
Luulen, että tiedät jo itsekin, ettet halua enää juoda. Koska päihteitä käyttäessä ei elä, sitä vaan sinnittelee päivästä toiseen ja toivoo, että mieli paranisi edes hetkeksi, kun juopottelee. Oikeasti mieli vaan pahenee, kaikki menettää merkityksensä. Tuhoamme itse aivoista sitä osaa, jonka kautta tunnemme mielihyvää ja iloa, se on aivan sekaisin alkon vuoksi. Voit kysyä muilta alkon suurkäyttäjiltä; mikään ei tunnu miltään. Ja silti. Pakko ottaa olut, toinen jne. Se tuntuu aluksi edes joltain, ei hyvältä, mutta edes joltain.
Mitä raittius voisi tarjota? Hmm. No ainakin vaikeita kysymyksiä koskien elämääsi. Pohdintaa siitä, mitä haluat tulevaisuudelta. Ihmissuhteiden korjaamista ja tekemistensä kohtaamista oikeasti ja kunnolla, ilman selittelyjä. Raittius tarjoaa myös uusia ihmisiä, iloa, hyvää mieltä, harrastuksia, menoja iltaisin, ystävien kanssa yhteydenpitoa, muiden luottamusta, itsensä arvostamista, rahan säästöä, omia harrastuksia, innostusta ja elämäniloa. Ei tämä niin kamalaa ole ja ainahan itsensä känniin saa, jos ei tästä tykkää…
Kiitoksia runsaasta ja ajatuksia herättävästä palautteesta. Pitänee lukea ne useampaan kertaan läpi, että osaan poimia olennaisen.
Vähän pelotti tulla kurkkaamaan tänne sivuille tänään, kun muistin että olin avautunut ongelmastani. Luettuani viestit helpotuin, että en ole yksin ja että vielä on toivoa.
Taustastani vielä sen verran, että isäni oli alkoholisti, pahimmasta päästä. Hän kuoli 10v sitten sisuskalujen petettyä 60v iässä. Äitini ei juonut.
Masennuksen kanssa minulla on varmaankin ollut ongelmia ja kävin kerran lääkärin luona, mutta vain saadakseni sairauslomaa juodakseni lisää. Sain kuukauden loman ja unilääkkeet. Koitin lääkettä lyhyen selvänä olon aikana, mutta näin niin pahoja painajaisia, että lääkkeet jäi. Olut on paras unilääke, nukun hyvin, enkä näe painajaisia. Outoa?
Olen myös polttanut tupakkaa koko ikäni, nyt 3kk ilman (tosin nikotiinituotteilla). Miksi olut on niin paljon addiktoivampi?
Ja tuohon otsikkooni viitaten, olen asunut ja työskennellyt joskus ulkomailla “hakemassa jännitystä”, viimeksi 4v sitten. Nyt tarvitsisin sitä jännitystä arkielämääni Suomessa.
On ehkä turhan helppo sanoa, että alat vaan harrastaa jotain jännää. Mutta mikä sinua kiinnostaisi, muu kuin oluen juonti? Eikö tupakoinnin lopettaminen ole jännittävää?
Onko niin että alkoholi on työntänyt elämästä pois kaiken mielenkiinnon muihin asioihin kuin promillejen ylläpitoon?
Mutta mikä siinä alkoholin juomisessa on sitten jännittävää? Sekö että voi jännittää miten paha darra on aamulla, ja suoriutuuko seuraavasta päivästä jos promillet laskevat nollaan? :
Onhan se tavallaan jännittävää, muistan itsekin. Tupakointikin oli siksi jännittävää, että piti hermoilla joskus sen takia että onko röökiä saatavilla ja riittääkö ne varmasti.
Tässä näkyy hemmot todella olevan ns. jännän äärellä !
mulla tupakointi aiheuttaa paljon kovempaa addiktiota, kun viinakset. toki ilman tupakkaa kykenen oleen, jos on korvaustuote saatavilla. ilman tupakkaa pystyn kitkuttaan, jos on nuuskaa, tai nikotiinipurkkaa, tai laastareita yms. mitä näitä nyt on. mutta ilman mitään nikotiinia tuntuu, että sekoan. en vaan kertakaikkiaan pysty oleen ilman nikotiinia. ilman viinaa pystyn oleen, jos vaan päätän niin. tai no, vähän huteraa tämä nyt on ollut, mutta kuitenkin jotain päiviä… riippuu aika paljon olosuhteista. kun nyt joku aika sitten “lopetin” läträämisen ja sain siihen lääkettä, niin ekat kymmenen päivää meni hienosti ilman viinaksia. sitten halusin kokeilla miltä se tuntuu. neljään kaljaan jäi sillä kertaa, kun ei vaan maistunut. suurin ongelmani on ollut unen saanti. kaljan kanssa saan kyllä unta, mutta ilman kaljaa en, paitsi lääkityksen kanssa. kun lopetin viinaksien käytön, niin ekat neljä yötä meni sillain, että heräsin keskellä yötä hiestä märkänä ja loppuyö meni katkonaisesti puoliunessa. sen jälkeen se tasaantu ja nukuin oikeinkin hyvin monta yötä. tosin lääkkeet oli käytössä.
