Tahtoo olla niin, että elokuvien iltanäytösten ja joidenkin kuntosalien 23 jälkeen ja AA:n iltapalaverien (isommat kaupungit) 24 jälkeen ei oikein ole muita vaihtoehtoja kuin viina, vaimo ja viihde-elektroniikka. Kaksi jälkimmäistä vaihtoehtoa sitten sulkevat tuon ensimmäisen. Ok-talossa ja mökillä voi puuhastella hyvällä säällä pihalla ja joillakin voi olla kellarissa kotiteatterihuone tai kuntosali, mutta muuten se tosiaan on kerrostalossa ja rivarissa nuo kolmen v:n vaihtoehdot. Avainsana = monotonisuuden sietokyvyn lisääminen. Elokuvathan on oikeasti aika tylsiä (kannattaa hommata muuten Netflix 8 €/kk saa katsoa rajattomasti) ja jos on yhtä epämusikaalinen kuin minä niin musiikista ei saa oikein mitään irti kun ei sitä osaa analysoida.
Mua huoletti myös, että miten se vapaa-aika sujuu ja voiko ilman alkoholia olla ollenkaan hauskaa. Vaan aika nopeasti kääntyi ajattelu niin päin, että miksi tämänkin kauniin illan viettäisi kaljaa kiskoen ja rahanmenoa stressaten, kun selvänä olo on se ihmisen normaalitila.
Jännitys palailee itsekseen ajan kanssa.
Mietin silleen, että taidan olla saanut enemmän jännitystä selvinpäin ollessa elämässäni. Tietty humalassa oikeasti en tunne mitään jännitystä ja pelkoa. Sitten kovassa humalassa tulee vaikka mitä päähänpistoja ja blackoutteja. Eniten tosiaan balckoutit ja lähes-blackoutit on jotain jännitystä, kauhua tuoneet tullessaan, mutta lähinnä krapulassa kun muisti on palaillut pätkittäin. Noissa tiloissa saa kyllä itsensä kuseen ja elämästä tulee erittäin jännittävää… Ehkä helvetillisen jännittävää…
Oon huomannut itsestä, että oon jo tarpeeksi hullu selvinkin päin, niin kyllä sitä jännitystä näinkin saan. Omasta itsestä se on kiinni haluaako jännitystä elämään vai turvaa sekä rauhaa. Voi itse päättää. Alkoholissa on se huono puoli mikä vie sen juomisesta ilon on se että ei jälkikäteen muista oikeastaan mitään. Jotkut sentään muistaa millaista oli… Yleensä ovat kaataneet paskasaavin niskaan tai jotain muuta… Päissään voi myös mokata, niin pahasti että seuraukset voi olla mitä tahansa…
Ehkä nautin valinnan vapaudesta mieluummin. Jos jännitystä elämään, niin sitten hakemaan vesiselvänä. Ainakin muistaa kaiken ja voi kokea kaiken.
…
Jos on “klassinen alkoholisti”, niin juominen todennäköisesti voi viedä kaiken. En tiedä sitten onko siinä sitten jännityksen megahuipentuma… Jännittää kadun vaaroja kun on juonut itsensä kadulle; jännittää maksan tai haiman poksahdusta; jännittää vankilassa oloa tai sinne joutumista; jännittää mielisairaalassa oloa… Hauta, vankila, sairaala ne viimeiset etapit taitaapi olla… Mutta noi on noita lopullisia skenaarioita… Kyllä sen tuntee milloin alkoholi on ongelma… Ja silloin kannattaa ongelmaan tarttua.
Mielisairaalan suljetulle jouduin osittain päihtymyksen takia ja samalla kodittomaksi. Kiva sairaalaan oma sossutäti löysi kivan pikku luukun ihan eri maakunnasta missä olin ennen. Säikähdyksellä ja sähköhoidolla selvittiin sekä 3kk lepäilyllä hyvin mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Niin ja jonkinlainen viittä vaille valmistuminen ammattiinkin jäi. Sain sentään katon pään päälle. Onni onnettomuudessa. Mutta kun ottaa kuppia niin kaikkea tapahtuu ja kaikkeen pitää varautua. Noillekin voi jälkikäteen nauraa… Pienet sille. :mrgreen: Vain elämää…
Tietty tuo ottaa päähän, mutta kuuluu taudin kuvaan niin mitäpä sitä murehtimaan. Vahinkoja sattuu… Iteppä sitä viinaa olen kurkusta kaatanut ja saanut kokea vaikka mitä.
Vakea sanoa, mutta kyllä raittiina tulee olemaan myös hauskaa. Välillä tulee niitä kovia kiusauksia ryypätä, se
on vain indikaatio siitä, että kyseessä on vakava addiktio - mielestäni. Meille, jotka olemme sotkeneet elämämme
viinan avulla.
Tsemppiä ja voimia sinne! Etenisin päivän kerrallaan, enkä lupailisi mitään. Niin olen ainakin ite tehnyt. Oon tänään juomatta; enkä lupaa kenellekään etten koskaan joisi. Tarkoitan tolla, että kun olen niin paljon turhia lupauksia antanut juomisen suhteen niin en viitsi lupauksia rikkoa. Retkahdusvaara on aina olemassa. Oon huomannut myös sen ilmiön, että aika parantaa haavat tässäkin asiassa. Alkoholinhimo laimenee päivä päivältä. Ei ajatukset pyöri tuon etanolin ympärillä koko ajan. Jossain vaiheessa toivon mukaan alkoholi muuttuu aineeksi mitä ei tarvii mihinkään. Vapaampi olo tulee.
Tärkeintä on, että uskot itse! Onko sillä sinulle merkitystä päätöksen pitämisen suhteen, mitä muut uskovat? Löytyy varmasti runsaasti raitistuneita ex-juoppoja, joiden raitistumispäätöstä ei enää kukaan uskonut. Silti he onnistuivat.
Jos itse haluat ja uskot, niin sitten sinulla on kaikki edellytykset tehdä vahva päätös. Päätös, jonka rikkominen tuntuu pahemmalta kuin pitäminen.
Ei ole kyl mun elämäni muuttunut tylsemmäksi raittiuden myötä.
Toki introverttinä rakastin sitä tunnetta, jonka sain ollessani yksin kännissä/mömmöissä.
Mutta sisäinen maailmani on nykyisin paljon kiehtovampi kuin ryyppäysaikoinani, ja ulkoiseenkin maailmaan olen tutustunut paljon paremmin. Oon tehny juttuja, joita en ikinä olis tehny, jos oisin jatkanut päihde-eloa.
Tylsyyttä ja tuskaa kesti noin puoli vuotta lopettamisen jälkeen. Puolen vuoden päästä elämääni avautui ihan uusi, todella rikas, värikäs ja ihana maailma.
Ikinä, IKINÄ en vaihtaisi elämääni siihen ryyppäyselämääni. Ja minä olin kuitenkin tosi vahvasti kiinni päihteissä/viinassa, koska en kyennyt kahtena vikana vuonna olemaan päivääkään ilman. Mä todella rakastin sekaisin olemista. Nyt rakastan raittiutta.
Tää on vähän kuin se, että kerran iPhone 6 -laitetta käytettyään ei enää tahdo palata rakkaaseen 1990-luvun nelikasikutoseen, vaikka sen kovalevy olis täynnä lempimusaa/pornoa.
Mulla on alkanut tapahtumaan semmosta, että alan saamaan samanlaista olotilaa milloin en käyttänyt alkoholia. Mulla on introvertin vikaa myös - mikä on rikkaus vaikka välillä tuntuu että olisi mieluummin ulospäinsuuntautunut ekstrovertti. Sitten olen aika arka, herkkä ja liian ujo. Oon huomannut, että kun olen ollut juomatta niin hyväksyn itsessäni noita piirteitä. Osaan olla riittävän hullu selvinkinpäin, joskus muinoin kykenin ja nyt nähtävästi taas… Olen silleen alkanut hyväksymään itsessäni olemassa olevia asioita niin hyvältä on elämä alkanut tuntumaan… Vähän uudelta tämä tuntuu mutta samaa tässä on kun joskus ennen varsinaista rakastumista alkoholiin. Se oli joskus 23v eteenpäin se juttu etanolin kanssa. Joskus tietty 18v kokeilin ekan kerran niin no silloin tuo rohkeuden illuusio tuli… Mutta 23v tuo varsinainen rakkaus roihahti liekkeihein. Nykyään kummastelen, että onko se elämä näinpäin parempaa? Siis selvinpäin? Hyvin outo kokemus - rakkauttako tämäkin minun kohdallanikin on? Tuo viina on kussut mua vuosi toisensa jälkeen silmään. Nyt kun on ollut ilman niin parempi näin? Päivä päivältä parempi… Ihmeiden aika ei ole ohi…
Toi loppukappaleesi on hauska. Minä voisin tulkita tai muokata toisin päin. Vanhan paskan koneen kanssa sitä pornoa ja musiikkia on hirveetä kuunnella ja katsella. Toista se on full-hd:nä. Heh! Ei oo mitään puuroutunutta pikselimössöä mistä ei saa mitään selvää ja äänet ei todellakaan ole mitään “pimpelipom”-ääniä. Jos silleen mietin jotain vanhan konsolin tai tietokoneen ääniä, niin ei niissä omaa lempimusiikkia kykene kuuntelemaan…
Kokemusmaailma muuttuu dramaattisesti ilman viinaa.
…Muuttuu se alkoholin kanssakin mutta pikselimössöksi ja korvia vihlovaksi piipitykseksi… Eipä tuohon maailmaan mielellään takaisin palaa. Ei se mitään ole antanut. Ottanut vaan…
Aikalailla silmiä avaava kokemus! Suosittelen kaikille selvinpäin olemista.
Ei tuo nyt niin outoa ole. Itsekin luulin vielä viime kesänä, että nukuin hyvin, kun käytin alkoholia (10-12 ann/ilta). Mutta juomisen loputtua olen nukkunut paremmin ja olen aamuisin virkeämpi. Ihan eritavalla saa voimia selvästä unesta. Toki aluksi, muutaman viikon ajan, unet ja yöt oli mitä oli, mutta hiljalleen alkoi unensaanti ja unen laatu parantua. Tuo kännissä nukkuminen on kaikenlisäksi rinnasteinen tajuttomuuteen, mikä ei ole kovin tervettä jokaöiseksi tilaksi.
Tuossa vaiheessa, kun juominen on kääntynyt jokapäiväiseksi ja annokset riittää takaamaan, että alkoholia on veressä aina kun mahdollista (eli töissäoloaikana muutaman tunnin “kuiva tauko”), elimistölle on muodostunut normaalitilaksi se känni. Ja sen normaalitilan muutos oikeaan normaaliin, eli selvyyteen, vie aikaa. Mutta hiljaa hyvä tulee.
Paljon ajatuksia herättäviä kirjoituksia, mutta ohitan ne nyt (taas) koska ajatus ei toimi. Myöhemmin…
Vaimo haki taas lavan olutta kaupasta pyynnöstäni. Mitenköhän kauan se jaksaa katella tätä?
Hän ei juo itse juuri ollenkaan, joskus minun ollessa tosi humalassa haluaa itsekin juopua, todennäköisesti kestääkseen, hävetessään minua.
A-Klinikalle en kehtaa mennä puhumaan, silloinhan tunnustaisin julkisesti olevani alkoholisti. Sitä toki olen, mutta en halua, että kaikki sen tietää…
AA ja kristillisyys ei sovi minulle, koska en usko siihen ja koen, että se olisi vain ulkoapäin annettu käsky raitistua.
Itseensä, omaan mieleensä tutustuminen voisi ehkä auttaa Tietääkö kukaan temppeliä mihin voi mennä mietiskelemään pääkaupunkiseudulla, oikeasti?
Toistaiseksi olen pärjännyt ilman mitään lääkitystä, mutta kohta vissiin tarvin kun käyn läpi tätä kirjoitustani ja silti julkaisen sen.
Hei, keneltä sä pyydät anteeksi?
Ei juopottelua tarvitse meiltä keneltäkään pyydellä anteeksi ja tuskin sun oloasi itsesääli ja nöyristely kuitenkaan auttaa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
AA:lla, kaikilla maailman uskonnoilla (varsinkin sillä kristillisyydellä) voi tosiaan heti alkutöikseen heittää vesilintua jos kokee niiden olevan vastoin omaa maailmankatsomustaan ja täten raitistumisen tiellä (tosin on olemassa menetelmiä joilla voidaan jopa se koko maailmankatsomus joskus muuttaa pysyvästi erilaiseksi täten kenties sen jälkeen alkaisi hurujutut kiinnostamaan? Kuka tietää…).
AA:ssa muuten sen “korkeamman voiman” voi päättää täysin vapaasti itse aina kaikkia enkeli/yksisarvisjumalia myöten mikä sikäli on ihan mielenkiintoinen ajattelutapa.
Omaan itseensä tutustuminen on ehdottomasti varmasti yksi tehokkaimpia tapoja lopettaa se itsetuho, mutta se ei onnistu ellei ole tarpeeksi pitkään vesiselvänä. Ei niissä temppeleissä istumalla “valaistu”… Kävele nyt vaikka ensitöiksesi selvinpäin sinne luonnonhelmaan jos kosketusta johonkin “korkeampaan itseen” haluat.
Tosiasioitten tunnustamisesta alkaa käytännön viisaus, alkoholisti kun tunnustaa voimattomuutensa alkoholiin nähden, voi luopua taistelemasta alkoholia vastaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Vesa, A-klinikalle voit mennä juttelemaan ilman että siitä tietää kukaan muu kuin sinä ja klinikan henkilökunta. Ammattiapu on vaitiolovelvollista, ja vaitiolovelvollisuus kumoutuu vain joissain poikkeustapauksissa kuten lastensuojeluilmoituksen suhteen. Mutta jos sinulla ei ole alaikäisiä lapsia huollettavana, tästäkään ei ole pelkoa.
Vertaistuki kuten AA ei puolestaan ole juridisesti vaitiolovelvollinen, mutta perinteidensä ja tapojensa mukaan kyllä.
Muutta mutta… onko tosiaan niin, että jatkamalla juopottelua kukaan ei saa tietää että on alkoholisti, mutta apua hakemalla kaikki saa tietää?
Vesa K., olet jo ottanut tärkeimmän askeleen myöntämällä itsellesi tilanteesi. Saadaksesi objektiivisen ja puolueettoman mielipiteen suosittelen minäkin yhteydenottoa mahdollisimman nopeasti Johonkin päihdealan ammattilaiseen. Olkoot a-klinikka tai jonkin organisaation päihdeneuvoja.
Ei näillä ole mitään mielenkiintoa tehdä elämääsi vaikeaksi levittämällä tietoa sinusta. Vaitiolovelvollisuutta kyllä noudatetaan ammattipiireissä (poikkeuksia lueteltiin ylempänä). Emme me niin hirveän tärkeitä ole, että julkisuutta kiinnostaisivat tekemisemme.
Komppaan ylläolevia myös siinä, että ympäristösi kyllä aavistaa tai tietää tilanteestasi joten turha pakoilla tosiasioita. Tai vaikkei tietäisikään niin parempi vetää jarrut päälle ennenkuin möhlit jotain peruuttamattomasti.
Oman itsesi takia apua haet - jos haet. Kukaan ei pakota sinua mihinkään. Olisi vain sääli jos jätät hyvin alkaneen raitistelun alun sikseen.
Kerhoihin ehdit koska tahansa jos tunnet tarvetta. Ota kuitenkin ensin ammattitahoihin yhteyttä ja pidä korkki kiinni jos pystyt. Tsemppiä.
“Minulla on myös nyt jo aikuinen tytär ensimmäisestä liitosta ja hänkin kärsii/on kärsinyt juomisestani.”
Alat säästäjäksi ja perustat arvo-osuustilin Nordnetiin. Kun 3.999 € on kasassa myyt ne ja annat 3.999 € tyttärellesi - pörssin isojen listalta menee kaupaksi sekunneissa (4.000 € vuodessa saa lahjoittaa verovapaasti eikä lahjan saajalta mene veroa). Näin säästöt pysyvät paremmin tallessa kuin pankkitilillä ja on selkeä tavoite. Tytär tietenkin kokee, että ei se faija hullumpi tyyppi olekaan ja itse saat tavoitteen saavuttamisesta hyvän mielen ja onnistumisen tunteen. Viimeisen Taloustaito -lehden mukaan Nordean Pohjois-Amerikan rahasto on suurista rahastoista kakkonen kymmeniä tuhansia suomalaisia on siihen sijoittanut ja 12 kk tuotto ollut yli 40 % että vaikka sitä ja osakkeista pohjoismaiselta listalta H&M on tuottanut hyvin niin sitten vaikka sitä.
Miksi näin?
Filosofi-DI Frank Martela painottaa sisäistä motivaatiota, mikä vastaa Johansson&Östmanin näkemystä sisäisestä motivaatiosta (toiminnasta hyötyä muille). Kun motivoit itsesi säästämään 3.999 € ja lahjoitat sen tyttärellisesi saavutat nämä molemmat tavoitteet eli win-win tilanne kaikille.
Hyvin outo kokemus - rakkauttako tämäkin minun kohdallanikin on? Tuo viina on kussut mua vuosi toisensa jälkeen silmään. Nyt kun on ollut ilman niin parempi näin? Päivä päivältä parempi… Ihmeiden aika ei ole ohi…
Minä voisin tulkita tai muokata toisin päin. Vanhan paskan koneen kanssa sitä pornoa ja musiikkia on hirveetä kuunnella ja katsella. Toista se on full-hd:nä. Heh! 
Ei oo mitään puuroutunutta pikselimössöä mistä ei saa mitään selvää ja äänet ei todellakaan ole mitään “pimpelipom”-ääniä. Jos silleen mietin jotain vanhan konsolin tai tietokoneen ääniä, niin ei niissä omaa lempimusiikkia kykene kuuntelemaan… 