Valehtelu ja peittely on niin tavallista alkkikselle.Minä huomaan siitä kun hän välttelee katseita ja kasvon liikkeistä,hän yrittää tsempata että näyttäisi selvältä.
Kyllä kuulostaa tutulta.Kerran sanoinkin, silloin kun hän lupasi lopettaa juomisen että aion puhalluttaa alkometriin kun epäilen juomista, jotta tiedän totuuden…mutta sitä en kuitenkaan koskaan toteuttanut,en vaan jaksanut kontrolloida,ja mitä se olisi hyödyttänyt…noh mutta nyt kun kämpät omat niin juokoot silloin kun huvittaa en tarvitse vaivata omaa päätäni sillä 
No joo. Menipäs taas koko yö miettiessä ja pohtiessa kaikenmaailman P***A asioita 
Aamulla sanoin miehelle, että nyt sitten kertoo mitä joi eilen illalla, ensin kielsi, mutta loppujen lopuksi tunnusti, kun vaan sanoin, että en usko. Kertoi juoneensa jonkun pienen pullon viinaa, olisko ollut 0,3 tai jotain sinne päin, no joo, tähän varmaan saa lisätä kuitenkin määrää vielä, tuskin kertoi oikeata totuutta määrästä kuitenkaan. Meillä on myös miehellä oma asunto, mutta kun ei meinaa vaan siellä pysyä, hivuttautuu aina vaivihkaa tänne meille aika ajoin, milloin milläkin konstilla, taikka sitten vaan yksinkertaisesti tulee. Olen sanonut, että ehdoton ehto täällä oleskelulle on täysi juomattomuus. Aina muutaman pvän (EHKÄ) on täysin selvä, mutta sitten alkaa täälläkin sala juominen taas…on se jumankeuti vaikeeta olla täällä ottamatta, tietää kuitenkin kuinka tärkeä se asia meille on ja juurikin sen takia hänellä on se oma asunto, jossa saa sitten rällätä jos mieli tekee, mutta kun ei kun pitää päästä tänne pilaamaan meidän muiden päivät, suututtaa niin vietävästi!!! Ja tähän kohtaan olen myös ihan oikeasti meinannut myös sitä alkometriä, että jos tänne meinaa tulla ja täällä olla, niin puhallus alkometriin sitten vaan, kiitos. Mutta kun ei sellaistakaan jaksa, eikä kuulu tehdä. Suututtaa myös se, että mies juo ne omat rahansa ja sitten tulee tänne syömään ilmaiseksi ja oleskelemaan muutenkin ja sitten vielä pilaa salajuomalla loput illoista/päivistä/öistä. Aikoinani luulin, että omat asunnot on se ratkasu, mutta aika hankalaa on tämäkin. Helpottaa tää jonkun verran, mutta aika vuoristorataa on ollut silti, on raskasta koko ajan vahtia ja pohtia, että onko se toinen juonut vai ei kun on täällä. Ei jaksaisi enään. Tää on niin epänormaalia touhua kun vaan olla voi. Olen monta kertaa miehelle sanonut, että enään ei tarvitse tänne tulla, mutta ei se vaan usko, tulee silti aina jossakin vaiheessa. Ja jos juo omalla asunnollaan, mulla soi puhelin aivan koko ajan, sitten joudun kuuntelemaan ihan älyttömiä kännijorinoita…haukkumisia…jne…ja on pikku pakko vastata ainakin välillä, koska jollen vastaa saattaa ruveta soitteleen lapselle ja pahimmassa tapauksessa tulee paikan päälle. AHDISTAVAA. Eronkin olen jo hakenut. Päätös on kylläkin vielä tulematta, eli asioissa ollaan jo todella pitkällä, mutta silti lopullisesti en ole juopostani eroon päässyt. Jos jollaikin on hyviä neuvoja niin otetaan vastaan ilomielin! Tulipas taas kirjoiteltua, mutta kun ottaa vaan niin paljon pattiin tämä touhu kun ei pysty elään rauhassa normaalia elämää…välillä mietin, että pitääkö mun muuttaa toiselle puolen suomea, jotta tilanne rauhoittuu. Mutta mahdoton ajatus, kun on oma talo, jota ei varmasti tälläsenä lama-aikana myytyä saa.