Minä mietin tuota yhteiselon lopettamista… kai siinä asunnon tarpeessa huomioidaan lapsi ja lapsen asuminen? Ja se että pystyy laskut hoitamaan ja lainanlyhennykset? Olisihan se hullua että menettäisi oman asuntosi ihmiselle, jolla ei ole mitään tuloja, ei hänkään siinä kauan asuisi!
Näkisin että todennäköisesti nuo tapaukset, joissa asuntoon jää asumaan se ei-omistava osapuoli, ovat harvinaisia ja koskevat lähinnä sitä kun toinen osapuoli lasten kanssa jää asumaan väliaikaisesti, jos vaikka on vaikea löytää asuntoa samalta alueelta tai joku muu tilanne. Ja kai siinä jonkinlainen vuokrasopimuksen paikka olisi, vaikea kuvitella ettei tarvitsisi mitään maksaa… avioerossakin saatetaan määrittää että talon kulut puoliksi JA lisäksi asuntoon jäävä maksaa vuokraa toiselle. Ja miten käytännön asiat, juuri vakuutukset ja muut? En ole vielä kuullut tällaisista tapauksista että kyseessä olisi pitkäaikainen järjestely.
Kuka muuten miehesi juomat maksaa? Sanoit ettei ole tuloja. Onko jo ilmoittautunut työkkärissä ja saanut päivärahat rullaamaan?
Minä omistin entisen kotini ja meillä ero ei onnistunut helposti. Retku ei halunnut muuttaa pois. Lopulta hän meni johonkin hulluuteen ja yritti tappaa minut. Silloin joutui putkaan ja sieltä selvitti yhteistyössä sossun kanssa minne mennä, kun minua kohtaan oli väliaikainen lähestymiskielto päällä ja silloin ei kotiin voi tulla… sai sitten jonkun asuntolapaikan. Puolimatkan koti tms. Jonnekin siis työnsivät mutta kotiin ei turvallisuussyistä. Eihän rahaton ja luottotiedoton olisi mitään vuokrakotia muuten nopeasti saanut. Lähestymiskielto määrättiin sitten aika nopeasti vuodeksi, kun mies alkoi esim viestillä lähestyä minua, tuli satoja viestejä päivässä. Sellainen erohaluttomuus kun tulkitaan jo häirinnäksi. Rikosasiat kuitenkin vielä rasitteena.
Toivotaan ettei mene väkivallan alueelle, mutta minulla se ratkaisi tämän ongelman, miten saada toinen pihalle omasta asunnosta. Tosin oli oma henkikulta mennä siinä rytäkässä.
Kiitos ilmalaiva kommentistasi. Tietääkö joku miten tuon yhteiselämän lopettaminen sitten haetaan, voiko olla vain vapaamuotoisesti kirjoitettu paperi ja pitääkö se siis perustella jotenkin, eli sillä että mies juo ja maksaakin sitten taas varmaan? Ja miten kauan päätöksessä menee ja miten sen jälkeen toimitaan? Kaikki tuntuu niin hankalalta, vaiko johtuuko kenties siitä, että omat voimavarat on vähissä…sitä piti myös sanomani, että en edes enään tiedä aina millä rahalla mies juo, omat henkohtaset rahani pidän nykyään visusti itselläni, koska vei minultakin salaa käteistä. Myös lapsen käteisiä “lainasi”. Olen kuullut, että on myös velkaa tutuilleen. Rahaa ei tule työkkäristä, koska ei ole ilmoittautunut sinne, eikä liitosta, kerran on hakenut toimeentulotukea. Joskus tekee “talkoohommia” joista saadut rahat juo lähes jokaisen pennin.On myös myynyt omaisuuttaan ja juonut nekin sitten. En kyllä käsitä miten tällainen ihminen sitten pärjää omillaan, ei saa tosiaankaan sitä asuntoakaan mistään, kun nykyään vaaditaan jo parin kuun vuokratakuutkin! Enkä minäkään niitä pysty maksamaan…Kovin kauaa ei enään mene kun saisin lopullisen eron hakea, pahaa vaan pelkään että mies ei liikahdakkaan täältä ja varmasti rupeaa entistä ilkeämmäksi, nyt jo haukkuu ja sättii humalassa paljon. Käytös on välillä jopa pelottavaa. Koskaan ei tiedä millä tuulella herra mahtaa olla. Toivottavasti kirjoituksesta saa jotakin selkoa, koska kännykällä on jotenkin hankala kirjoitella.
Mietin tuota tilannettasi, ja tuli mieleeni, että mitäpä jos soittaisit vaikka maistraattiin ja kyselisit että mitä tuossa tilanteessa voi tehdä? Jos sieltä ei jostain syystä vastausta heru, niin he varmasti kuitenkin vinkkaavat jonkin tahon, joka asiasta tietää.
Apua löytyy aina, sitä täytyy vain osata pyytää. Tilanteesi kuulostaa tosi raskaalta, mutta olen varma että selviät siitä yksi pieni askel kerrallaan.
Kiitos Vyana kommentistasi. Tuota maistraattia en ole tullutkaan ajatelleeksi. Käräjäoikeutta jo mietinkin, että pitäisköhän soittaa suoraan sinne ja kysäistä tuosta yhteiselämän lopettamisen hausta…kunpa vaan jaksaisi aina uudelleen ja uudelleen selvitellä asioita…soitella…tiedustella ja ennenkaikkea toimia! Ehkä tosiaankin se pieni askel kerrallaan.
Tässä tulee pakkopäivitys…Sietämätöntä! Lauantai meni taas miehellä siihen perinteiseen, eli juomiseen…nostattaa niin vihan tunteet pintaan kun tulet kotiin iltapäivällä ja mies istuu sohvalla taas aivan änkyrä kännissä. Vietä tässä nyt sitten rauhallista perhe-elämää
Eikä mies pysy edes sohvalla, vaan tipahtaa siitä keskelle olohuoneen lattiaa, jossa humalassa makaa koko illan, jossain vaiheessa saa sen verran itseensä ylös, että käy tyhjäämässä jääkaapin sekä vessassa ja painuu takasin sohvalle, josta taas tipahtaa lattialle ja kolistelee ja potkii ja mähkii ja ähkii ja kuorsaa jumalattomasti, että koko talo tärisee…koita tässä nyt sitten itse nukkua, kello oli yöllä puoli 4, ennenkuin itselle tuli uni, univelkaa rupee oleen itsellä kohta aivan sietämätön määrä, en vaan kertakaikkiaan pysty täällä nukkumaan enään ja asunto on niin pieni, että pako tilaa ei ole. Olis mukava olla joskus aamuisin pirteä ja energinen äiti ja jaksaa touhuta kaikenlaista, näillä unilla mennään vaan niinkuin jossakin sumussa. Mun mitta on niin täynnä tätä potaskaa, ei tää oo elämää.
Saas nähdä jatkuuko sama ensi yönäkin, haluan niin kovin tästä tilanteesta eroon ja oman rauhan ja rauhallisen elämäni takaisin. Nih!
Alkoholistin läheinen saa parhaiten apua vertaistukiryhmistä. Avoimia ryhmiä ovat Al anon ryhmät, joita on monella paikkakunnalla. Ryhmien taso kuitenkin vaihtelee. Se ryhmä jossa aikanaan itse kävin muutamia kertoja, ei mielestäni ollut kovin hyvä, koska siellä keskityttiin kertaamaan asioita joita kenekin allkkisläheiset oli viikon aikana tehneet → ei kovin voimaannuttavaa.
Minä olen saanut oman luottamukseni takisin minnesota-mallisessa hoidossa, jossa läheiset voivat olla mukana vertaistukiryhmissä. Olen ymmärtäny, että Rymättylän hoitopaikassa on pelkästään läheisille tarkoitettu hoitojakso.
Ehkä mietit, miksi sinun pitäisi tässä vaiheessa hakeutua itse hoitoon tai vertaistukiryhmään, kun koitat päästä alkkiksesta eroon. Juuri siksi, että silloin annat itsellesi todella tilaisuuden päästä alkoholismista eroon! Juovat alkoholistit voivat olla hankalia kuin piru itte, eikä sekään välttämättä riitä että saa heivattu alkoholistin pois kodista: negatiiviset ajatukset ja vanhat mielipahat jäävät usein vaivaamaan vuosiksi, jos niitä ei käsittele.
Pika-apuna: Ehkä jos soittaisit vaikka minnesota muotoisten hoitopaikkojen (ilmaisiin) päivystysnumeroihin saisit joitakin vinkkejä ja vastauksia kysymyksiisi.
Al anonin lähin ryhmä menee tuossa lähes 60km päässä, olen kyllä useasti vakavasti harkinnut sinne menoa, mutta on kovin hankalaa tuon matkan takia ja jostakin kumman syystä epäilen siitä saavani itselleni edes apua…
Mitenkäs nämä minnesota malliset hoidot, ovat kai maksullisia samoin kuin tuo rymättylä, varmaankin aika kalliita.
Taloudellinen tilanne tällä hetkellä myös erittäin tiukka.
Tässä nyt tätä omaa tilannettani kun olen kovasti pohdiskellut, on vain jotenkin tullut ajatus siitä, että minulle olisi se paras “ensiapu” tilanteeseeni nyt ehkä erilleen muutto, joka nyt tässä meidän tapauksessa on osoittautunut ikävä kyllä erittäin hankalaksi.
Toisaalta kovin toivon miehen raitistumista, korkki on nimittäin pysynyt tämän viikon poikkeuksellisesti kiinni, ja sitä ei ole aikoihin tapahtunut. Mies on jo paljon rauhallisempikin mitä on aikoihin ollut. Paitsi iltaisin usein menettää helpolla hermonsa ja koko poppoo kuulee kunniansa ties mistä. Tosin nyt on v.loppu alkamassa, niin todennäköisesti korkki taas aukeaa.
Kummallista tämä ongelmaisen kanssa eläminen, kun on niitä hyviä hetkiä ja korkki on kiinni ja on yhdessä pystytty tekemään kaikenlaista, tulee pian sellainen olo, että tuntuu että eihän tässä mitään erilleen tarvitsekkaan muuttaa. Tai ainakin minulle tulee hyvin helpolla tämä olotila. Ja sitten kun ongelmaisen korkki taas aukeaa, olisin sillä hetkellä valmis muuttamaan jos vain olisi mahdollista, tää on niin vuoristorataa.
Toivotan kaikille tasaista viikonloppua, ilman ikävää vuoristorataa!
Joskus jo yksi puhelu tai sanan vaihto oikean tahon kanssa auttaa miettimään ja elämään…
Jos ryhmät on kaukana voi soittaa vaikka puhelimeen ja vaihtaa parisanaa. Tai lukea aiheeseen liittyvää kirjallisuutta yms. Ei kannata jäädä miettimään liian pitkälle eteenpäin kuten miettiä paljonko mikäkin maksaa tai ei maksa. Sillähän se selviää kun kysyy ja tärkeintä monesti on että saa edes hetkeksi ihmiskontaktin joka ymmärtää mistä on kyse. Tärkeintä ei ole kerätä rahaa maksueriä varten tai pohtia mistä saa bensaa…asioiden todellinen kannattavuus selviää kyllä aikanaan ja yleensä rahat löytyy tavalla tai toisella siihen asiaan, mitä sitten aikoo tehdä. Niinhän alkoholistillakin riittävät viinaan aina rahat, ja läheinen miettii jokaisen pienenkin siirtonsa tarkasti. Diagnosoi itsensä “paremmin” kuin lääkäri, ja auttaa itseään paremmin kuin terapeutti…näin sitä helposti jää paikoilleen.
Luulisin, että melkein kaikki läheiset ovat ajatelleet ettei “Al anon varmaan ole mun juttu” ennen kuin ovat edes kokeilleet. Ihan samoin minäkin ajattelin aluksi. Ja ihan samoin alkkikset ajattelee, ettei ne halua mennä AA:han, koska “siellä on niitä juoppoja”
Minulle ensimmäinen askel, joka sekin muuten tuntui valtavan isolta aikanaan, oli “tulla ulos kaapista” ja mennä paikalliseen kirjastoon lainaamaan alkoholismista kertovaa kirjallisuutta. Nyt tuo lähinnä naurattaa, mutta silloin minusta tuntui todella että " paljastun" tai “jään kiinni” Hitsi, kun en nyt muista sen hyvän kirjan nimeä… Se ehkä löytyy mun omasta ketjusta, voin koittaa etsiä ja palaan siihen myöhemmin.
Al Anonin kirjallisuutta voi tilata myös Al anonin nettisivuilta. Ne ovat oikeastaan sellaisia elämänhallintaoppaita, joissa sanan “alkoholi” tai “alkoholisti” voi korvata millä tahansa haluamallaan sanalla, ongelmalla. Voi olla, että näitä kirjoja on myös kirjastossa, siitä en ole varma.
Minnesotamuotoisiin hoitopaikkoihin soittaminen on ilmaista, ne eivät siis ole mitään palvelunumeroita. Ihmiset soittavat sinne esimerkiksi kysyäkseen alkoholismista, tai saadakseen vinkkejä siihen miten alkoholistin saa hoitoon. Läheisille tarkoitettu terapia maksaa jotain, en tiedä paljonko, mutta hoitopaikasta voi kysyä onko siihen esimerkiksi voinut lähetteellä saada maksusitoumusta. Noin karrikoidusti voisi kuitenkin sanoa, että ihmiset ovat helposti valmiita järjestämään tonnin uuteen telkkariin, mutta rahaa ei ehkä niin tunnu olevankaan jos se pitäisi löytyä tällaiseen hoitoon… Hoito on kuitenkin vuosikausien investointi omaan hyvinvointiin! En tarkoita tällä vähätellä taloustilannettasi, mutta asioilla on tapana järjestyä, jos johonkin oikein pyrkii. Jätä asia hautumaan!
Hoitopaikat järjestävät myös maksuttomia infotilaisuuksia eri paikkakunnilla, ajat löytyvät hoitopaikkojen nettisivuilta. Noissa infoissa puhutaan alkoholismista, ei siis markkinoida kolmea tuntia kyseisen laitoksen hoitoja
Oma mantrani oli, ettei toivomalla tapahdu yhtään mitään. Toisen raitistumisen varaan ei kannata onneaan ripustaa. Jos haluaa voida paremmin, pitää tehdä jotain - mennä ryhmään, lukea kirjallisuutta ja tutustua itseensä.
Ajattelen niin, että eron jälkeenkin minuun jäi se ‘hullumagneetti’. Parhaassa tapauksessa oman itsensä auttaminen siis palvelee niin, ettei seuraavakin kumppani ole samanlainen.
Kiitos kaikille kommentin kirjoittaneille, ihan mahtavaa saada kommentteja, mielipiteitä, tukea, kannustusta, rohkaisuja ja hyviä neuvoja teiltä kaikilta! Mahtavia näkökulmia monesta suunnasta, suunnista joita ei itse ehkä ole huomannut lainkaan. Tämä taitaa nyt sitten olla tämän vertaistuen iloja tuen saamisesta
Hyvä kun nostitte taas esiin tämän kirjallisuudenkin, olin jo vallan unohtanut sen. Ensi viikolla tämä läheinen painelee kirjastoon lainaamaan alan kirjoja. Laittakaa vain kommentteja, mitä kirjoja ehdottomasti kannattaisi lukea.
Totta on, että pitäisi toimia, eikä vain ajatella toimivansa. Koen vaan ne toimintatavat mitä mulla nyt on enään jäljellä niin äärettömän vaikeiksi, lukuunottamatta mahdollisesti Al anonin ryhmässä käyntiä, sekä tuota kirjallisuuden hakua, kirjallisuuden hakua en onneksi koe minään ongelmana.
Ehkä tästä syvästä suosta vielä pikkuhiljaa nostetaan päätä ylös, sitä ainakin kovasti toivon.
Hei Cricket sinullekin! Ihanaa “kuulla ääntäsi”, pitkästä aikaa
Löysin sen kirjavinkin: Lars Söderlingin Alkoholismin Aakkoset.
Minulle oli (pitkän prosessin lopputuloksena) helpottavaa ymmärtää, etten minä voinut oikeastaan tehdä juuri mitään sille, jos alkoholisti (Mieheni) joi. Loputtomasti voi kyllä yrittää. Tästä ymmärryksen langasta sain kiinni kun selvitin itselleni, millainen tauti alkoholismi on sairautena. Tämä saattaan tuntua oudolta ja tarpeettomalta, mutta on minusta ensiarvoisen tärkeää siksi, että alkoholismista on liikkeellä paljon harhaluuloja joista ehkä yleisin on käsitys ns. “juopon selkärangattomuudesta”.
Minun juopponi meni lopulta hoitoon. Sitä ennen hän useita kertoja “haki hoitoa”, eli minun painostuksestani tai omasta väsymyksestään hakeutui A-klinikalle, AA:han, kunnan sosiaalitoimen kautta arvioitavaksi jollekin päihdekonsultille ja lopulta katkolle, josta lähti omalla päätöksellä Lapualle Minneen. Se päätös on elämämme paras, hän on ollut monella tapaa kuin eri ihminen viimeiset neljä vuotta. Luulin pitkään, että lopullinen sysäys hoitoonlähtöön olisi ollut minun asumus- ja avioeroukaasi, mutta kävikin ilmi, että lopullinen syy oli se, kun annoin miehelleni luettavaksi tekstit joita olin kirjoittanut parin vuoden aikana tälle palstalle omaan ketjuuni “Kuka meitä voi auttaa?”. Kun hän luki tekstit, hän yhtäkkiä näki oman tilansa ja elämänsä eri valossa, syöksykierteenä. Hän ei sitä ennen ollut tajunnut mitä oli tapahtumassa ja jo tapahtunut, ja se johtuu siitä että alkoholisti kieltää oman tilansa.
Muoks. Seuraava todellisuusterapiakonsti voi olla radikaali, mutta kun juopollakin on kaikki keinot sallittuja niin miksei sitten läheisilläkin: ota tapahtumia videolle. Eräs ystävämme kuvasi aikanaan esimerkiksi miehensä pitkän juomisputken jälkeisen hallusinaatiohetken, se on melkoista katsottavaa. Tähän tapaan voi epäilemättä liittyä riskejä, ja miehesi tuntien sinun kannattaa niitä harkita. Varmuudella ei voi sanoa, miten juoppo reagoi kun näkee itsensä, mutta toisaalta se näky voi myös pysäyttää ja auttaa muuttamaan suuntaa. Keino on radikaali, mutta niin on teidän tilannekin. Juoppo jolla ei ole töitä eikä kohta kotia saatikka perhettä, on kohta kaiken menettänyt ja usein sanotaane ttä siinä vaiheessa juoppo on jo kaiken avun ulottumattomissa.
Suurkiitos Ellis kirjavinkistä
Sinulla on erittäin viisas mies, kun on suostunut vastaanottmaan hoitoja ja olette saaneet elämänne takasin raiteilleen, aivan sanoin kuvaamattoman mahtava juttu!
Jostakin syystä ajattelen, että ihminen on jollain tapaa todella viisas, kun nuo tarjottavat avut suostuu vastaanottamaan, mutta varmasti avun vastaanottamiseen on muitakin syitä.
Hmm…Itse asiassa olen jo ottanut videokuvaa ja valokuvia miehestäni kun on suuren kuninkaansa vallassa, eli alkoholin. Ensimmäisellä kerralla suostui niitä hetken jopa katsomaan, mutta mielestäni ei ollut mitään vaikutusta. Seuraavilla kerroilla, kun olen yrittänyt niitä näyttää, mies on vain suuttunut ja käskenyt viedä pois, eikä ole juurikaan edes vilkaissut. Kerran kuvatessani mies hermostui totaalisesti, joten en ole sen jälkeen enään pahemmin edes uskaltanut kuvailemaan. Eli siis tästä konstista ei ole ollut meille apua Ja jos jatkossa sitä teen, pitäisi jotenkin onnistua salaa tekemään.
Myös lapsemme on omin kätösin kirjoittanut hänelle kirjeen, jossa kertoo kuinka pahalta isän juominen tuntuu jne, mies luki koko kirjeen, ilmeet meni totiseksi, mutta sekin oli siinä.
Myös paljon muitakin “herätyskonsteja” on tullut tehtyä ja kokeiltua, mutta mikään ei vaan häntä herätä.
Olen myös miettinyt sitä, että jos nämä tarinat täältä näyttäisi, olisiko vaikutusta, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ei näillä olisi merkitystä, ainakaan vielä, ehkä vuoden päästä ja silloin saattaa olla jo liian myöhäistä ja tällä hetkellä saisin näistä vain vihat päälleni, sekä uhkailut henkohtasten asioiden levittelystä tms.
Kovin kosteissa tunnelmissa täällä tämäkin viikonloppu taas vierähti, viikonloppu meni siis juurikin niin kun arvailinkin.
Kyllä sinäkin sitten olet monenlaista kokeillut, ja jos nuokaan keinot eivät ole auttaneet niin tuossa sen vain näkee miten tiukassa alkoholistilla kieltäminen on.
Minusta juovan alkoholistin kanssa olisi hyvä muistaa, että hän on kuin vajaavaltainen henkilö. Hänen kanssaan ei pysty asioita sopimaan eikä neuvottelemaan, ja usein alkoholisti on katkera ja haluaa vaikeuttaa kaikkien muiden elämää, kun se hänellä itselläänkin on niin kamalaa että “on pakko juoda”
Sinullahan on avioehto ja asunto, ja teet eroa. Mietit, miten ero käytännössä järjestyy. En osaa sanoa, onko sosiaalitoimesta apua, mutta epäilen. Jos raha on tiukassa niin mitä jos ottaisit yhteyttä oikeusaputoimistoon, ja saisit sieltä ehkä itsellesi ilmaisen oikeusavustajan jonka kanssa voisitte miettiä miten asiassa edetä (oikeus.fi/oikeusapu/fi/index.html). Oikeusavustaja osaisi varmasti hoitaa asuntoasiaakin sinun kannaltasi parhain päin. Arvelisin, että mahdollisen eron myötä sinulla tulee mietittäväksi myös huoltajuusasiat, joten kannattanee pitää ne videot tallessa. Selvästikään mies ei kykene lapsista huolehtimaan. Raaka peli ranualla, mutta mieti: jättäisitkö lapset miehlle viikonlopuksi, tai viikoksi ? Minä ajattelisin, että niin kauan kuin toinen tuolla lailla juo niin kannattaa kaikki tehdä avustajan kanssa kirjallisesti, eikä luottaa ihan mihinkään miehen lupauksiin ja suullisiin sopimuksiin. Ne tuskin tulevat pitämään. Jos niin onnellisesti käy että mies ottaa opikseen ja hakeutuu hoitoon ja raitistuu, niin kaikkihan on myöhemmin korjattavissa. Jos taas niin ei käy, en usko että kadut sitä että otit elämän takaisin omiin käsiisi.
Minä tiedän miltä sinusta tuntuu, ja tiedän miten epätoivoinen ja väsynyt voi ihminen olla. Minnessä oli mietteitä, jotka sopivat erityisesti noihin hetkiin, muistelen että ne menivät näin:
“Juuri tänään teen suunnitelman. En ehkä seuraa sitä täydellisesti, mutta minulla on sellainen. Se pelastaa minut huolelta, kiireeltä ja epäröimiseltä.”
“Juuri tänään elän vain yhden päivän, enkä yritä ratkaista heti koko elämäni ongelmaa”.
Musta monet herätyskonstit on omiaan paaduttamaan alkoholistia lisää…Kun häntä on lapsi ja vaimo tunteisiin vetoavasti jo maanitellut, ja hän silti jatkaa päihteiden käyttöä niin mitä voi päässä tapahtua. LÄheisten ahdinko ilmaukset ei mun elämässä ole koskaan tuottaneet tulosta.
Silti alkoholisti tuntuu tarvivan rakkautta, eli sitä että laittaa ne jämäkät rajat ja jokavälissä hokee “rakastan teetpä mitä tahansa” ja sitten vaan käytännön tasolla näyttää, että koska toimit noin, niin me emme esim asu yhdessä, mutta olet silti rakas isä/veli/mies/henkilö ja kaikki välittävät hänestä yms.
Eli syyllistäminen on aina sellaista mihin alkoholistin on reagoitava sairauden sanelemalla uhmalla, vetoamiseen hänen on reagoitava sairauden sanelemalla selän kääntämisellä,
koska käsitykseni mukaan tämän sairaus vaatii verona. Alkoholisti voi uskoa olevansa niin paska, että hänen tekemisillään ei ole enää merkitystä.
Monestikohan olen alkoholistin suusta kuullut että “Ai, no minäkö se olen tässä se paska”
ja se on sitten vastaus kaikkeen minkä hän kokee “syyllistämiseksi” ja jatkaa samaa rataa…
Siitä paljon puhutaan että pitää irrottautua rakkaudella, ja siinäpä onkin etsimistä että miten samalla osoittaa rakkautta, kun tekee selväksi että minä en enää siedä juomista lähelläni.
Taas ollaan koitettu saada apua…käväisin tuossa aikaisemmin kirjastossa ja hain mukavan kasan kirjoja jotka käsittelee alkoholismia laidasta laitaan, on asiatietoa, tarinoita, tietoa käyttäjälle sekä läheisille.
Käväisin myös elämäni ensimmäistä kertaa Al-anonin ryhmässä! Ryhmästä jäi ihan mukava olo.
Myös oikesaputoimistoon olisi aika varattuna, mutta en tiedä olenko enään menossa, koska
nyt on myös sosiaalihuolto mukana hommassa, eli ns iso pyörä on pyörähtänyt käyntiin.
Mies humaltui yksi ilta niin kovin, ja ajoi minut lapsen kanssa pois kotoa, että piti hälyyttää poliisit ja siitä seurauksena tuo sosiaalihuolto, joka toden totta laittoi HETI asioihin vauhtia, helppoa tämä ei ole ollut, mutta nyt on lapsen kanssa rauha ja mies saa miettiä mitä itse rupeaa tekemään, jatkaako juomista vai lopettaako, paluuta yhteisen katon alle perheenä ei ole, jollei juominen lopu. Lapselle ja minulle järkättiin heti välittömästi väliaikainen asunto. Myös kuulemma konstit löytyy tarvittaessa siihen, että mies muuttaa talosta pois.
Eli tällä hetkellä voin sanoa tämän saman asian kanssa painiville perheille, että sosiaalihuollosta tulee kyllä apua, konstit on ronskit, mutta apu löytyy, jos on rehellinen avun tarpeesta. Sitähän en vielä tiedä miten tämä tarina päättyy, eli mikä tulee olemaan lopputulos ja tulenko olemaan lopulliseen tulokseen tyytyväinen. Meillä on nyt pohja tullut vastaan. Sitä en tiedä, onko miehellä vai jatkaako edelleen juomista, mutta voiko pohjemmallekkaan enää paljoa mennä.
Helppoa tämä ei ole, kuten tuossa aikaisemmin kerroinkin, joka ilta ennen nukkumaan menoa mietin, miten mies pärjää…juoko jne, huoli on siis vieläkin kova, koska humaltuneellehan voi sattua yksin ollessa mitä vain.
Toisaalta olen itseäni yrittänyt lohduttaa, että nyt olen saanut lapseni turvaan, hänen ei enään tarvitse nähdä moista juopottelua, eikä itsenikään. Meillä on rauha.
Niin monen paikan olen tässä nyt kolunnut läpi ja mistään muualta ei ole tähän mennessä apua tullut kuin nyt.
Toivotan edelleen oikein paljon voimia tämän asian kanssa kamppaileville, itse olen ollut niin syvällä suossa ja nyt ensimmäistä kertaa valo ehkä hieman kurkkii jo nurkan takaa.
Asiat etenee, ja vaikka se ei ehkä aina tunnu kovin mahtavalta ja joskus epäilemättä voi tuntua melko yksinäiseltäkin, niin joka tapauksessa jotain sellaista tapahtuu, että muutos on mahdollinen. Se on hieno asia!
Kirjoitin tuosta oikeusapu/sosiaalitoimistoasiasta ehkä hieman epäselvästi: tarkoitus oli sanoa, että arvelen että oikeusaputoimistosta on mahdollsta saada apua erityisesti avioero/avioehto/asuntoasiaan, enkä usko että oikeusapu ja sosiaalitoimi muilta osin toisiaan poissulkevat vaan pikemminkin täydentävät. Mutta joka tapauksessa nyt on muutosta ilmassa ja jotain tapahtuu, ja ajan kanssa varmasti selviää miten yksityiskohtaisesti sote voi auttaa.
Erityisolosuhteissa tarvit erityisen paljon rakkautta itseäsi ja lapsiasi kohtaan. Toivottavasti teillä on mahdollisuus pysähtyä hetkeksi joka päivä, ja ajatella yhdessä mukavia ja iloisia ajatuksia. Ne negatiiviset ajatukset tulevat yleensä pyytämättä, joten voi olla hyvä tietoisesti luoda itselle parempaa mieltä. Paljon voimia ja tsemppiä sinulle!
Pitkä tovi on mennyt kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Voimia on ollut kovin vähän. Välillä olen kyllä käynyt täällä lueskelemassa, mutta omiin kirjoituksiin ei ole jaksanut alkaa…
Olo on ollut aika voimaton. Mies juo edelleen. Miehellä on edelleen oma asunto (Onneksi!) Viimeaikoina olen ollut todella surullinen, tuntuu kuitenkin niin pahalta kun on tajunnut sen asian, että oma rakkaus ei riitä miehelle. Ei riitä ei, vaan se pullo voittaa aina kaiken, se on pahempi kuin toinen nainen, sitä ei voita millään.
Mies on yrittänyt päästä eroon alkoholista, mutta ei ole onnistunut. Määrät joita juo ovat hirvittävän suuret, nykyään soitankin hänelle aamuisin ja kysyn oletko hengissä…
Surullista tästä tekee sen, että mies juo ja itkee, itkee ja juo…on kamalaa sulkea hänen asuntonsa ovi ja jättää hänet sinne yksin pullojensa keskelle itkeen. Mutta näin sitä vaan joutuu tekemään. Olen kai vaan liian herkkä ihminen tälle kaikelle. Monesti olen miettinyt, että varmaan olisi kaikille parempi vaihtoehto, ettei nähtäisi, mutta kun ei sekään ole niin yksinkertaista. Millähän tätä ahdistusta taas sais lievitettyä? Tuntuu vaan niin pahalta taas.
Pakko taas kirjoittaa…Onko muille tullut tälläistä eteen, että välillä ei ole aivan varma onko se läheinen juonut vaiko eikö ole. Musta tuntuu, että mulla on sellaisia hetkiä ollut nykyään yhä useammin ja useammin. Mietin mistä se oikeestaan johtuu…siis tottakai sitten huomaan kun toinen on ihan änkyrässä, mutta on hetkiä etten ookkaan ihan varma vaiko onko se vaan sitä, että toivoo vaan niin lujaa, että toinen on selvä…ja kun mulle ainakin valehdellaan ja kielletään juominen viimeiseen asti, niin sekin sekoittaa sitä ajatusmaailmaa kun toinen vaan kieltää koko ajan juoneensa. Joskus mietin, että kyllä tässä oma päänuppikin tosi koville joutuu. Itse koen nykyään ton asioiden valehtelun yms aika raskaina juttuina. Meillä se kun on oikeestaan joka päiväistä, aina joutuu jotain valetta kuuntelemaan. Valehtelulla ei tunnu olevan mitään rajaa, kun on kyse juomisesta. No, mutta kuitenkin tänään oli taas sellainen ilta, että en kyllä ollut varma onko mies juonut jotain vai ei. Puheet oli kyllä vähän sellaset että olis kyllä hyvin sopinut juoneelle. Mistään muusta ei huomaa. Ja itse kieltää kaiken, on kuulemma niiiiin väsynyt vaan…hohhoijaa!
Meillä mies oli lukemattomia kertoja kovin kovin väsynyt, eikä voinut puhua mulle tai olla missään kontaktissa. Jälkeen päin selvisi, että juomistaan peitteli. Saatoin esim. tulla kotiin pitkältäkin matkalta ja sen sijaan, että olisi tervehtinyt, alkkis vaan käänsi närkästyneenä kylkeään, päiväsaikaan.
Alkkikseni ajoi myös kolarin rattijuopuneena, promilleja oli muistaakseni noin kolme. Silloinkaan ei henki haissut. Olin kyydissä ja mulle kävi huonosti. Alkkis pääsi kuin koira veräjästä, koska kiskoi lisää viinaa kolarin ja poliisin mukaan tulon välillä, joten ei saatu tolkkua, mitkä oli promillet kolarin hetkellä. Sit alkkis katos katkolle ja arvatkaapa kuka selvitteli kolarisotkut, koska eihän katkolla olevaa alkkista voi sellaisilla maallisilla asioilla häiritä, jottei pään kuntoon saattaminen keskeydy,
Eli mun kokemuksen mukaan outous on tod.näk. juomisesta johtuvaa ja/tai sen peittelyä. Tosi alkoholisti voi olla rankoissa promilleissa, ja silti vaikuttaa selvänomaiselta. Lukuunottamatta niitä pienen pieniä outouksia, jotka läheinen huomaa.
Hitsi, kun en nyt muista sen hyvän kirjan nimeä… Se ehkä löytyy mun omasta ketjusta, voin koittaa etsiä ja palaan siihen myöhemmin.
Ja jos jatkossa sitä teen, pitäisi jotenkin onnistua salaa tekemään.
? Minä ajattelisin, että niin kauan kuin toinen tuolla lailla juo niin kannattaa kaikki tehdä avustajan kanssa kirjallisesti, eikä luottaa ihan mihinkään miehen lupauksiin ja suullisiin sopimuksiin. Ne tuskin tulevat pitämään. Jos niin onnellisesti käy että mies ottaa opikseen ja hakeutuu hoitoon ja raitistuu, niin kaikkihan on myöhemmin korjattavissa. Jos taas niin ei käy, en usko että kadut sitä että otit elämän takaisin omiin käsiisi.