She74! ja muut, kirjoitatte niin hyvin kuvaavasti asiasta, että niihin ei olisi paljon lisättävää.
Olen aivan varma, että apua hakiessa tämä on hyvä kanava ja aina saatavilla. Vertaistuki on hyvää, ja samoin sellaisten ulkopuolisten, jotka saaavt meidät miettimään nimenomaan vastuuta omasta itsestämme ja lapsistamme. Millaisen elämän haluamme?
Olen muutoin samassa tilanteessa, mutta avopuolisosta yritän selvitä. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta, ja siitä juominen on vienyt leijonanosan. Takana samoin rikottuja lupauksia, toivoa, epätoivoa. Kokeiltu antabusta, kaksi hoitolaitosta, päihdelääkäri, pariterapia, psykiatri, nyt AA. Minä käynyt psykologilla vielä lisäksi, koska ennen ihan reipas ja iloinen ihminen olen tullut raunioksi.
Juominen on vähentynyt, mutta silti se hallitsee elämäämme ja luottamus on täysin mennyt. Ja tämä siis viiden vuoden sisällä. Niin, näiden välissä rattijuoppous, röyhkeys, sättiminen, sairaalakeikka henkihieverissä, ystävien karttelu, lasten vieraannuttaminen hänestä, häpeä itsellä…riidat ja itkut. Miehellä tosin firma vielä jotenkin pyörii, vaikka minä olen taloutta kannatellutkin ja siihenkin väsynyt.
Eräs läheiseni sanoi hyvin. Jos tilanne selvästi vaikuttaa itseeni ja lapsiin ja hyvinvointiimme, mies jääköön. Jos hän ei halua hoitaa itseään, emme voi sitä hänen puolestaan tehdä. Hän ottaa pieniä reipastumisia, esim käy AA:ssa tiheästi, sitten taas jää. Välissä kehuu, miten tämä on hänen juttunsa. Minulle alkanut tulla tunne, että ostaa tällä aikaa.
Hän ei suostu eroon helpolla. Olenkin päätynyt siihen, että minun on häntä jotenkin manipuloitava ratkaisuun.
She74, sinulla on tosi rankkaa. Mitä tämän kaiken hoitojutun kautta olen kuullut on se, että niin kauan kuin alkkis ei menetä mitään näkyvää kulissia, hänellä ei ole tarvetta lopettaa. Ei ole vältämättä myöhemminkään, mutta silottelemalla hänen elämäänsä olemme mahdollistajia. Siinä ei meidän sanamme paljon auta. Heidän ajattelukykynsä on mennyt, eli puhuminen muutamankin päivän juomattomalle kaverille on periaatteesa turhaa. Äänemme on vain kärpäsen surinaa hänen korvissaan. Päästääkseen siitä, he lupaavat mitä vain. He eivät ole enää rakkaitamme, vaan päihdepersoonia. Siksi meidän on turha miettiä heidän ajatuksiaan; ne ovat heidänkin käsityskykynsä ulottumattomissa. Kuukauden juomattomuuden jälkeen jotain järkevää voi tulla suusta jo, ja aivot ovat melko normaalit vasta vuoden raittiuden jälkeen.
Jos halauat tietää tästä enemmän, lue ihmeessä Juha Kemppisen artikkelit alkoholismin varhais-, keski- ja loppuvaiheet. Jos miehesi on jo tuossa tilassa, hän ei pysty yksin lopettamaan. Tilanne tulee vain jatkumaan ja pahenee. ja vie lopulta kuolemaan. Hoidossa sanottiinn, että koska mieheni repsahti nopeaan hoidon jälkeen, tällä tyylillä elää maksimissan kolme vuotta. Jos ei vie sairudet, niin onnettomuus tai itsemurha. Kun mies jo sillä uhkaili (jos jätän, niin hänellä ei syytä elää), sanoin, että sinähän teet jo itsemurhaaa. Hoidossa myös sanotiin minulle, että paras teko, minkä voi läheinen tehdä, on jättää alkkis kohtaaman omat ongelmansa.
Sanon tässä aika suoraan, että lähtö on selkeä ratkaisu, jolla pelastat itsesi ja ehkä lapsesi. Miehellä on mahdollisuus hoitaa itseään ja jos raittius vakiintuu, teillä on mahdollisuus palata yhteen. No, sinulla eri miehen kanssa, sillä sitä hän olisi.
Näin helppoa on minun nämä sanoa, mutta tässä itse olen vasta vaiheessa, että olen löytänyt sopivan asunnon ja oma pitäisi laittaa myyntiin. Unelmoin siitä, että enää ei tarvitse olla huolissaan. Toki sitä olen vähentänyt: jotain olen oppinut jo. Ei ole oikein, että KUKAAN tekee toiselle sellaisen ahdistuksen. Olen opetellut olemaan osin jo välittämättä. Samalla toki kauemmaksi menevät muistot siitä kivasta persoonasta, josta joskus näkyy vilahduksia. Mutta, ei voi saada sitä kivaa miestä saamatta sitä juovaa ja rähisevää.
Tässä tuli omaa tarinaa. Sait muilta hyviä neuovoja siihen, mistä saat apua. Kun kävin pyskologilla, hän pyysi miettimään, että onko tämä se mies, jollaisen haluat ja tarvitset. Joka antaa sinulle turvan, rauhan, tuen. Kysy sitä itseltäsi, ja tiedät silloin toimia vastauksesi perusteella. Tuskin miehesikään uskoi, että kulkisi isänsä polkuja, mutta sairaus on kavala, suvussa kulkeva, ja ei varmasti halauisi tätä itselleen.
Tarjoa hänelle mahdollisuutta: hoitoon laitokseen (rehappi, minnesota tms) tai ero. Minulla lähti silloin mies hoitoon. Tosin taas repsahti, mutta ei voi väittää, että ei saanut mahdollisuutta.
Elämä odottaa sinua ja miestäsi, jos ottaa avun vastaan.
Mutta kuitenkin, olen tietyllä tavalla irroittanut itseni ja hyväksynyt sen, että on minun valtani ulkopuolella parantaa alkoholistia. Ei siis mennä uppoavan laivan mukana pohjaan, vaan uidaan rantaan.
Sanat vaan ryöppys suusta, aivan väkisin kertakaikkiaan ja olo oli sellainen, että voisi oikeesti vaikka räjähtää siihen paikkaan. Varmaan taas tällä aiheutan sen, että holistilla on taas hyvä syy aloittaa juominen, eiköstä vaan? Oon huomannut sellaisen asian, että kun mies on ollut jonkinaikaa selvä, niin jossakin vaiheessa sitä selvää kautta mun tunteet purkautuu pihalle, johtuneeko se kenties siitä, että nyt kun se tuossa on selvinpäin kerrankin kuuntelemassa, niin paha olo tulee väkisin ulos, kaikki mitä on sisällään pitänyt pitkiä aikoja kun mies on vaan ollut toisessa maailmassaan. Tulee vaan niin vihainen ja katkera olo tästä kaikesta, tuntuu, että hyvää ja arvokasta elämää valuu hukkaan. On vihainen kaikesta sotkusta, mitä ongelmainen aiheuttaa ympärilleen ja kaikesta siitä ahdistuksesta ja surusta ja murheesta jonka kanssa on joutunut pakosti elämään.On vihainen ongelmaiselle, sekä varmasti myös itselleen! Yksinkertaisesti koko tilanne on raivostuttava ja pääsyä ei tunnu pois olevan.
Olisin voinut valehdella, niin kuin joskus aiemmin, että pitää tehdä vähän remonttia… mutta enpä valehdellut. Sittemmin olen myös siirtänyt kirjani omaan asuntooni, muttei siitä nyt tässä enempää.
