Missä Kultis on?

Mä pysyn tässä mielikuvadeittailussa! Heti kun alan oikeasti siirtää sitä tosielämään, tajuan sen mielettömyyden. Se toinen ihminenhän voisi ruveta vaatimaan kaikenlaista! Niinku semmosta ruokaa mitä äiti teki ja sitoutuu irti lasten ongelmista… ai niin, semmoinen täällä asuukin jo… :unamused:

Ja mitenkään numerotietoja kertomatta (hieno nainen ei pidä lukua) niin onhan tuota deittailua takana. Kun vähän muistokultauksen päälimmäistä kerrosta pöyhäisee, niin muistuu ne vähemmän kivat asiat mieleen. Joista useat naurattavat nykyään, mutta eivät naurattaneet silloin…

Lisäksi kokeilin kurjuuden maksimointia: kyllähän minä voisin asua yksiössä, jossa on valo vain jääkaapissa ja lattialla patja. Mutta kun on nämä lapsetkin. Ei niiden tarvitse vanhemman kipuloinnin takia kärsiä. Siis lasten tehtävä on sopeutua siihen, mitä vanhemmat tarjoavat, mutta niiden mielipide tulee ottaa huomioon, ettei ihan kepein mielin sinkoa kriiseilemään.

Jos olen oikeasti sitä mieltä, että tarvitsen sapattivuoden kibbutsilla, niin sinne on päästävä. Siihen asti tyydyn ostamaan uutta hiusväriä
:laughing:

Shh, rauhoitu, levoton mieli…

Hassua, kuulkaas.

Sitä on itse ihan hukassa itsensä kanssa ja sitten eilen ja tänään ihan tuntemattomat tulevat kyselemään. Siis oikein hyökyvät päälle nämä uteliaat… Ihan kuin jotenkin tietäisin nämä bussilinjat ja parhaat reitit… Kultakalan tietotoimisto, hih.

Ystäväni oli tehnyt aikanaan havainnon, että jos haluaa saada kontaktia kaikenlaisiin hörhöihin, niin kannattaa pukeutua punaiseen.

Muutkin värit toimii, näemmä. :smiley:

Ei se menee niin, että jos haluat kontaktis kaiken maailman hörhöihin, niin vietä päivä malluna.

Oliko tuo haaste? Tästä tulee mielenkiintoista jos vuoronperään yritetään nokittaa älyttömyyksillämme :sunglasses: vaan ehkä tämä pitää tehdä muualla kuin täällä ‘julkisesti’, saa vielä hullun leiman…

Ai niin, sehän on jo otsassa… :sunglasses:

Meillä kolmas päivä juomatta => seksiä => parisuhdeasiat hoidossa taas vähän aikaa => muut asiat stressaa => stressiä pitää lievittää (sekä tekemällä tekemättömiä töitä ja juomalla juomattomia oluita) => akka rupeaa olemaan taas niin naama näkkärillä => kolme päivää juomatta…

Mulla on kaava! Haahaa.

Dorothy Parker’s
Theory

Into love and out again,
Thus I went, and thus I go.
Spare your voice, and hold your pen —
Well and bitterly I know
All the songs were ever sung,
All the words were ever said;
Could it be, when I was young,
Someone dropped me on my head?

Kaikkeen levottomuuteen löytyy syy… On muuten lempparirunoilijoiden kastissa tämäkin. Enpä muuten tiedä, oliko juoppo? No täysin nuhteeton ei ainakaan… :smiley:

Sulla on kaava. Entä sitten, jos jompi kumpi rikkoo kaavaa?

Rikkoo kaavan? Tästä voitaisiin jutella tarkemmin…

Meinaan, että jos mies kaavaa rikkoo, olen ihan että :open_mouth: ja itse… No, ehkä mun pitäisi ottaa joku vastuu siitä, että minäkin olen osatekijänä tässä elämässä. :wink:

Sattuipa hassuja tänä aamuna.

Tuli aavistus. Olin saatellut lapset hoitoon, sanonut niille oikeat sanat ja oli hyvä mieli (vrt. kurahousuraivarit ja äiti on tyhmä -aamut) :wink:

Mies menee duuniin vähän myöhemmin :question: hmm :question: joten sain auton.

Vähän aikaa ajettuani siirsin käsilaukun pois etupenkiltä, ‘jotta suojelusenkeli mahtuu siihen istumaan’.

Niinhän siinä kävi, että juuri siinä liittymässä, josta olin nousemassa pikkutielle pörheänsininen korealainen urheiluauto heitti eteeni parin kaistan läpi. Samalla edessä olevaan turvarakoon yritti myös citymaasturi… jarruilla ja väistöliikkeellä selvittiin. Huh. Urheiluauton kuljettaja ei edes ollut mikään nuorukainen, vaan ihan täysi-ikäinen mies.

Juuri, kun väänsin autoa parkkiruutuun, puhelin soi. Mies soitti kysyäkseen, minne olen laittanut kaukosäätimen. Voi sylvi ja muutkin tehtaan tytöt. Mä just selvisin aamukaaharista kolhimatta autoasi ja sä ihmettelet, mihin olen rakkaan kaukosäätimesi piilottanut, ihan sinun kiusaksesi.

Kamala tunnustus: eilen, kun teimme intiimiä hoivatoimenpidettä (taas tulee vaihtoehtoja, ettei kenenkään likainen mielikuvitus kovasti karkaa: rasvailin ihottumaa, nypin selkäkarvoja . tai leikkelin sisäänkääntyneitä varpaankynsiä :mrgreen: ) tunsin suurta hellyyttä ja ajattelin, että kun se kerran kuolee, toivottavasti kuolee silloin kun jaksan rakastaa.

En kestäisi, että vihaisena eroaisimme viimeisen kerran.

Ja nyt, kun hyvä hetki on kuitenkin saapunut, en halua että hän jättää minut. Kyllä me päästään yhdessä eteenpäin.

Jaaaaa… jatkuu!

Tämän päivän koskettava lyriikka:

Queen - Too Much Love Will Kill You Lyrics print version

I’m just the pieces of the man I used to be
Too many bitter tears are raining down on me
I’m far away from home
And I’ve been facing this alone
For much too long
I feel like no-one ever told the truth to me
About growing up and what a struggle it would be
In my tangled state of mind
I’ve been looking back to find
Where I went wrong
Too much love will kill you
If you can’t make up your mind
Torn between the lover
And the love you leave behind
You’re headed for disaster
'cos you never read the signs
Too much love will kill you
Every time

Tämä kaikille, jotka pohtivat miksi se kumppani ei minun takiani tajua raitistua.

Kultsi, ootsä kaavoihin kangistunu? Aloita ihan varovasti rikkomaan niitä, jookos? Ens kerran kun oot leikkaamassa niitä sisäänpäinkääntyneitä varpaankynsiä (mieheltäs tietty), niin lakkaa ne kirkkaanpunaisiks. Tai tee niihin sellanen entten tentten juttu. voit kirjotta eri kalja/viini merkkejä niihin ja miehes voi sieltä arpoo mitä juo jos hänen kaavansa toteutuu. Vai voisko yks kynsi olla “ei mittää”? Jännitystä elämään!
Ai niin ja täytyy kehuu naiskuskeja!!! Hyvin väistelty! 100 pistettä ja uudet sukkahousut.

Mä en voi itselleni mitään, tuokaa äkkiä köyttä…

En sitten ilennyt laittaa tätä Klaudian ketjuun, vaikka mieli teki… Koska siellä kuitenkin puhutaan ihan vakavasta asiasta.

Laulut ja lyriikat ovat oopiumia kansalle… Ja tulkinta on aina kuulijan korvassa. (sarjassa sivuheitto ilman syvällisempää pohdintaa)

Muistan yhden Hectorin biisin, jonka kohdan “kuinka rakkautta me pelättiin” kuultiin mieheni kanssa aina “kuinka rakkautta kaivattiin”. Meillä molemmilla oli rakkaudettomat lapsuudet, joten kuulimme sanat niin kuin meille totta olivat. Tämä oli siis jotakin ihan muuta kuin väärin kuullut sanat. Joista myös on hilpeitä esimerkkejä.

Sitten on vielä eri elämäntilanteet; järkytin poikaani kerran kritisoimalla Kolmannen naisen yhtä biisiä, joka olikin hänelle the song.

Totta sigrid… Juice sanoi jossain haastattelussaan, että kun hän on laulun käsistään päästänyt, se on kuulijan ongelma, miten hän tulkitsee.

Minusta on mukava kuunnella, kun tenavat hoilottaa iskelmiä ja suomirokkia takapenkillä. Ihan niinkuin minäkin pienenä, kun en ymmärtänyt jotain kohtaa niin keksin oman version. Isompana sitten kuuli laulut uudelleen ja ymmärsi toisin :wink:

Mun on pakko ottaa tää uusiksi. Niin sairaan hyvä.

Ja lakkaa oikeasti ne varpaan kynnet pinkiksi. Tee, niin, ole kiiiltti. Se olisi söpöä ja me tarvitaan naurua täällä, kun kerrot siitä sitten.

Niinpä niin. Turha on huolia, että pysyyköl alkoholisti raittiina huomenna, kun tänään voi tapahtua ihan mitä vaan. Kun meillä oli retkun kanssa kamalat riidat ja hän läiski luuria korvaan (ja mäkin muuten opin sen taidon), niin mun oli aina pakko laittaa viesti lopuksi, että on rakas. En voinut jättää keskustelua johonkin haista viddy -tyyppiseen karjumiseen. JOS jotain olisikin tapahtunut jne.

Viikonlopun selitykset, mies siis kävi ulkomailla (arvaatteko missä…?):
“Mä en ole tänään juonut kuin kaksi olutta, että kiltisti ollaan oltu”
(Niinkuin mua kiinnostaisi, joisi kun ei lasketa…)

“Toin kirkasta sitä boolia varten, mä kun en kirkasta juo”
(Siis tämähän tarkoittaa, ettei tässä vielä juoppoja olla, kun ihan kaikki ei mene alas…)

Ja ne muut jutut, joita kuuntelin… Mä toivon sydämestän miehelleni hyvää, ja sitä kautta itselleni myös. Mutta tajusin myös, että minun puheeni eivät tule häntä ikinä heilauttamaan.

Vakka on kantensa valinnut. Tämä on kaikkea muuta kuin terve parisuhde, mutta kierolla tavalla tässä eläminen on minulle normaalia ja tyydyttävää. Voin rakastaa ja antaa liekaa. Siihen hän pystyy vastaamaan.

Hihhei. Kuulostaa jotenkin tutulta.

Mä tuossa kauppareissulla (retku oli käyttänyt kaiken vessapaperin eikä tietenkään ollut ostanut uutta) kävin pientä monologia.

  • Miten sä jaksat katsoa tuota?
  • Kyllästyminen tulee kieltämättä päivä päivältä lähemmäksi. Toistaiseksi hyvät päivät ovat kuitanneet huonot 6-0. Mutta jos hyviä päiviä ei enää tule, juurikaan tai ollenkaan, tai jos ne eivät enää kuittaa huonoja päiviä… sitten varmaan kyllästyn. Tosin, se ei vielä tarkoita lopullisesti. Mun sanavarastooni ei vielä kuulu sitä sanaa. Mutta kuten nyt olen päättänyt katsoa tätä toistaiseksi, voin myös muuttaa mieleni ja todeta, että toistaiseksi en jaksa.

Jotenkin näin se menee. Mutta välipohja on läsnä.

Mulla vaan ei ole aavistustakaan mitä se tarkoittaa.

Haa. Runoja etsiessäni törmäsin vanhoihin valokuviin. Otettu ihan alkuajoilta.

Miten olenkaan hehkeä ja nuori… Huok… Mutta tuohon mieheen, joka on kuvissa vierelläni. Sen nenä loistaa punaisena. Juopon nenä. Ite se väittää, että sillä on atooppinen iho ja couperosa - ehkä onkin, mutta nenä on silti juopon nenä. Piste.

Munkin miehellä on juopon nenä. Ja mulla alman. :laughing:

Minä taas löysin meidän hääkuvat. Totta se on, mitä mies mulle aina kännissä sanoo, juopon kanssa menin naimisiin.

Jos virtsaa on lattialle, se on siivoustiedettä.
Jos sitä on sängyssä, se on hoitotiedettä.
Mutta jos sitä on päässä, se on lääketiedettä.

Tämmöinen tänään. Ja jos se on päässä, siihen ei auta sifonetti-rätti. Eikä juuriharjakaan.

Lemon, millainen on alman nenä? :open_mouth: