Tulinkin vielä toivottelemaan sinulle voimia ja jaksamista! Toivottavasti saat pian hyvät yöunet. Ulkoilu varmasti voi auttaa siinä.
Minä pääsen kaiken kanssa kunnolla vauhtiin, kun kävin avaamassa asiakkuuden paikkakunnan päihdepolilla. Viikon päätä minulla jo oli oma työntekijä, viimeinkin psyko- eikä toimintaterapeutti, ja lääkärille aika. On niin paljon vähemmän kuormaa itsellä, kun hallitsemattoman saa jakaa ammattilaisten käsiin ja asettua itse hoitoon. Kesä meni vielä koukusta rimpuillessa ja siinä oli myös muunlaista ”sairautta” sotkemassa päätä ja kuvioita, joten en minä kerta kaikkiaan pystynyt muuhun kuin korkeintaan tasureilla katkaisemaan jotain putkentynkiä. Aivan riittävän iso työmaa on juomiskierteestä pääseminen ja sekin vasta perusedellytys paremman olon ja mielenterveyden vahvistumiselle. Sehän ei ole mikään myyttinen työmaa vaan osa terveyttä kokonaisuudessaan: huonosti voiva mieli jumittaa, menettää joustonsa, mustavalkoistuu ja ahdistuu ja vaikka mitä. Kun taustalla kemiallinen hapottelu, palautuminen kestää viikkoja. On enemmän kuin tarpeen sopiva lääkitys esim. tuota unta parantamaan, kun siitä meinaa niin moni muukin asia hyvinvoinnissa riippua. Minulla on vaihtelevasti ollut mirtazapin eri käytöissä: aikanaan masennuksen hoidossa, sittemmin sen ajoittaisena estolääkityksenä ja tällä hetkellä vain nukahtamista auttamaan. Sama lääke toimii hieman eri tarkoituksissa hieman eri annostuksina. Minulle merkittävin sivuoire negatiivisesta päästä lukien on ylettömäksikin joskus yltyvä ruokahalu. Paino putoaa lääkityksen loputtua normaalilukemiin öbaut 2 kuukaudessa. Se ei ole haitta eikä mikään siihen nähden, että saan nukahdetuksi ja kun se alussa auttoi sitoutuneen rytminkorjailun ohessa niinkin nopeasti kuin teki, alkaa jo nyt rytmi rullata luonnollisestikin. Mirtazapin tuntuu olevan suunnilleen yhtä yleisessä käytössä kuin fluoritabletit 80-luvulla 
Se on tavallaan semmoinen helppo ja tehokas lääke, sitä saattavat tarjota. Kun vielä muutamia vuosia sitten kärsin uusiutuvista depiskausista, korkeamman annostuksen sivuoireena tuli melko ahdistavia kuolemanajatuksia, mutta ne eivät muutamaa päivää kauemmin jatkuneet. Luulen, ettei sellaisia annostuksia anneta ihan tuosta vaan varsinkin, kun taustalla kovempi röpöttely. Alkoholi kun on melko väkevä depresantti ihan mille päälle tahansa.
Mulla on aikoinaan ollut Mirtazapin käytössä. En ole ihan varma oliko siitä kuinka paljon hyötyä. Lopetin sen käytön koska se väsytti liikaa, mun piti aina saada 10h yöunet tai muuten olin poikki koko seuraavan päivän. Siitä tuli myös tosi kova ruokahalu, mutta se ei oikeastaan haitannut.
Nykyään siis nukkuminen ei yleensä ole mulle ongelma, jos vaan olen juomatta. Mulla oli lokakuun kohdilla n. 35 päivän alkoholivapaa jakso ja nukuin tosi hyviä yöunia.
No sehän on oikeastaan aika hyvä tieto, että unenkin pilaa vain alkoholi: niinpä se sitten korjaantuukin taas, kun tirraaminen on poissa kuvioista. Jatkuivatko kovat mielialaongelmat siitä huolimatta vai lievenikö yhtään?
Omalla kohdallani olen havainnut, että tavallaan ongelma on aivan valtavan suuri silloin, kun riippuvuus on aktiivinen. Alkoholi vaikuttaa niin moneen eri asiaan ja vähän kaikki alkaa mennä pieleen, tai ainakin tarpeettoman raskaaksi. Kun sitä sitten alkaa vähin erin ja asia kerrallaan ratkoa, se pienenee, koska ongelmana se myöskin konkretisoituu: kaikki vaan toimii paremmin, kunhan ei juo.
Mieliala parani mutta olin silti alakuloinen ja eristäydyin. Asun yksin ja vaikka mulla on ihmisiä joita voin nähdä, tuntuu että saa olla aika aloitteellinen, olisi kiva jos mut useammin kutsuttaisiin johonkin. Aina sitä aloitekykyä ei vaan itsellä ole.
Nyt olen kyllä nähnyt ihmisiä vähän useammin, osittain kyllä just alkoholin käytön yhteydessä mutta muutenkin. Mulla on taipumus jäädä sisään omaan kuplaani, ja vaikka se on myös voimavara, se aiheuttaa ulkopuolisuutta.
Tiedän tunteen, minulla samaa taipumusta. Tämä oli oikeasti aika keskeinen asia tartuttavakseni jo kesällä, kun tajusin, että yksinolosta oli tullut yksinäisyyttä jo ajat sitten. Lähdin vähän kerrallaan kulkemaan muuallekin kuin töihin, ajelin aluksi jotain maakunnan nähtävyyksiä kerran viikkoon tai jotain. Jo aiemmin olin alkanut jonotella mielenkiintoisille kursseille, joihin sitten osallistuinkin pitkin syksyä. Ei niiden tarvitse olla isoja asioita, pääasia, että alkaa vähän kaikessa tehdä pieniä muutoksia paremman olon saadakseen. Se on kuitenkin sitä jotain, mitä alkoholistakin on haettu mutta huonoin tuloksin. Mä olen alkanut suhtautua kivoihin asioihin todella vakavasti: elämä SAA olla myös parempaa.
Nähdäkseni yksilöit todella konkreettisesti keskeiset ongelmakohdat. Se on taito sinänsä ja tekee korjausliikkeisiin ryhtymisestä helpompaa. Mutta liian paljon ei kannata tehdä kerralla, eikä asettaa liian isoja tavoitteita. Sen oon huomannut, että ne tuntuu aluksi liian raskailta ja stressaavilta ja juuri haitallista stressiä on alkuvaiheessa vältettävä. Tässä tarvitaan nyt armoa itse itseltämme.
Ensimmäinen päivä (taas) takana. Tunnen kuin olisin kalvo joka on venytetty tosi kireälle, ajatukset käyvät ylikierroksilla ja tuntuu pahalta. Olo on kuitenkin ehkä 30% parempi kuin eilen. Kokemus on osoittanut, että putken jälkeen tarvitsee nukkua kolmet yöunet ennen kuin serotoniinit ja muut alkaa liikkua aivoissa edes jotenkin normaalisti.
Kiitos kommenteista, niistä oli eilen apua koska päivä oli vaikea. Kiitän myös itseäni siitä että en jatkanut juomista eilen vaikka olisin voinut.
Itselleen on tunnetusti vaikea olla armollinen. Muiden sekoilut on paljon helpompi hyväksyä.
Olisi tärkeää että lähitulevaisuudessa syön kunnolla ja pidän yhteyksiä muihin ihmisiin.
Tuo on taivahan tosi, että muille on helpompi olla armollinen. Hyvältä kuulostaa tavoitteesi jatkoon. Toivotan paljon tsemppiä, jokainen hetki raittiina lasketaan!
Ihmiset ovat varmaan aina kriittisempiä itseään kuin muita kohtaan ja siihen on kai ihan evolutionääriset syynsä. Mutta tärkeää on tunnustaa saavutuksensa silloin, kun on vaikeassa pinteessä ja alkaa onnistua siitä murtautumisessa. Kuten sanoit, on vähintään päivien homma toeta rankasta kuurista eikä kroppaa voi oikein hoputtaakaan. Minun viimeinen darrani kesti jotakuinkin 5-6 vuorokautta, parin viikon päästä elimistöni toimi jo normaalisti. Muistan monet kerrat laskeneeni tunteja, jotka olen ollut juomatta, kun kovemman törpöttelyn jälkeen olen toipunut. Päivä päivältä olo kuitenkin paranee eikä sitä voi oikeastaan kuin odottaa, että esim. kaameat ylikierrokset tasaantuvat. Tämä vaihe voi olla siinä mielessä hyväkin, että se voi muistuttaa tavastaan toistua siinä kuin juominenkin. Itseäni on auttanut todella paljon ihan faktojen ymmärtäminen: näin alkoholi vaikuttaa eikä sitä juomalla saa muuksikaan.
Toivottavasti tämä yö on jo vähän levollisempi!