Kaksi viikkoa juomatta takana 
Tänään vähän vaikeampi päivä vaihteeksi, mutta nyt pizza uunissa ja rentoutumista.
Kiitos kannustuksesta ja ajatuksella kirjoitetuista kommenteista!
Tässä loppuviikosta satunnaiset mieliteot piipahtelivat juomista romantisoivine tunnemuistoineen mielen päällä. Itselläni toimii hyvin sellainen menetelmä, etten ala pakottaa ajatusta/tunnetta minnekään vaan tiedostan sen, annan sille nimen tyyliin ”revitään märkää niin että ikenet turpoo”. Sitten odotan, juon vaikka ison lasin viileää vettä. Mieliteko katoaa pian, ehkä muutaman minuutin kuluessa. Jos yritän kieltää sen, se tuntuu vaivaavan sitten vähän väliä. Voi olla, että nämä tulevat kausittain silloin tällöin. Päässä pyörii mitä sattuu joka tapauksessa, tärkeämpää on itse toiminta ja pizza!
Hyvin sanottu, tosiaan ihmisen mieli tuottaa loputtoman paljon erilaisia ajatuksia, ja monet niistä eivät ole kovinkaan hyödyllisiä. Itselläni on ocd-piirteitä (ns. pakko-oireinen häiriö) ja olen oppinut että sen kanssa pitää olla just silleen ettei ala taistelemaan ajatuksia vastaan vaan antaa niiden tulla ja mennä.
Koen kyllä riippuvuussuhteen juomiseen eräänlaisena pakkomielteenä. Jos ajattelee sitä tunnetta mikä on ennen kuin käy hakemassa kaljaa juomiskierteen ollessa päällä… niin se on kyllä osittain himoa, mutta paljon siinä on myös jonkinlaista pelkoa. Ikään kuin jotain pahaa tapahtuisi jos ei joisikaan.
(Siis joo juomisen äkkilopettaminen voi olla oikeasti tosi vaarallistakin, mutta itse olen onnekseni joutunut kärsimään lähinnä henkisistä vieroitusoireista).
Minä olen tunnistanut juomisessani toiminnallisen riippuvuuden piirteitä paljon selkeämmin kuin esim. sosiaalisen saati fyysisen riippuvuuden luonteista, kun olen näistä jotain lukenut. Viime keväänäkin olin jonkin omituisen tavan tai rituaalin toistamisen ”pakon” vallassa. Siksi olen tässä viime aikoina pohtinut myös sitä, ettei minun ole välttämättä viisasta kieltää itseltäni esim. keikkoja tai jotain bileitä vain siksi, että niissä moni juo alkoholia. Aivan tältä istumalta en sitä lähtisi koittamaan mutta ehkä joskus myöhemmin. Ainakin yhdet pikkujoulut on tiedossa, jossa tiedän olevan hauskaa limulinjallakin.
^ Joo, tunnistan itse samaa mitä kirjoitat rituaalin toistamisesta.
Tänään herätessäni huomasin, ettei mulla ollut ollenkaan tummia silmänalusia!? Oli pakko ottaa kuva, huomaa että on tullut nukuttua hyvin viime öinä.
Olen nyt kiinnittänyt huomiota siihen, että saisin syömiset kuntoon. Olen aiemmin pitkään syönyt kerta kaikkiaan liian vähän ja myös aika epäterveellisesti. Syöminen, liikkuminen ja nukkuminen, niillähän ihmisen keho toimii. Olen jo saanutkin aikaan muutosta ja hyvä fiilis siitä.
Unenlaadun paraneminen on jo todella iso muutos! Minä myös pyrin pitämään syömisen riittävän monipuolisena ja säännöllisenä. Aamiaisesta, pienestäkin, on tullut entistä tärkeämpi. Tällä viikolla on jäänyt se huonolle hoidolle ja vähän koko päivä tuntuu menevän epäsynkkaan vaikka sen jälkeen normaalisti söisinkin. Loppujen lopuksi pieniä asioita mutta merkitykseltään keskeisiä ja esim. mielialojen kannalta tärkeitä. Mutta tässä järjestyksessä se tuntuu monella, minullakin menevän, että kun ensin saa unen kondikseen, muuta viilailua tekee sitten niillä paukuilla piankin.
Ja piru vie, sitä parempaa oloa vaan alkaa haluta enemmän, kun makuun pääsee 
Kävin viikonloppuna katsomassa yhden keikan, se oli ensimmäinen käynti baariympäristössä tämän raittiusjakson aikana. Reissu sujui hyvin. Olin “tavalliseen” verrattuna ehkä vähän jännittynyt, mutta alkoholia ei mitenkään erityisesti tehnyt mieli.
Mulla oli myös ajatus kirjoittaa alkoholista, juhlimisesta ja tylsyydestä. Joskus on taipumus romantisoida juhlimista ja sellaista baarielämää, ja nehän voi ollakin kivoja juttuja… mutta usein baarissa on oikeasti aika tylsää, oli sitten päihtynyt tai ei. Selvin päin on vaan enemmän tietoinen omista mielentiloistaan ja tylsyyden tai väsymyksen huomaa helpommin.
Olen nyt ollut yli kolme viikkoa alkoholivapaa. Minulla on suunnitelmissa yksi kiva juttu jonka voisi mahdollisesti tehdä kun 30 päivää tulee täyteen.
Hienoa, että keikka meni hyvin!
Periaatteessa raittiinakin voi mennä minne tahansa. Baareissa on tosiaan usein tylsää. 
Voin satunnaisesti käydä, mutta mieluimmin valitsen jonkun paikan, jossa on jotain oheistoimintaa, edes joku tietovisa, pelejä tai tapahtuma (stand up, musiikki, lavarunoutta tms). Pelkkä toisten juopumisen katselu on tavattoman tylsää. Kävin vissyllä yhdessä klo 09-02 auki olevassa baarissa, kun olin hoitamassa asioita ja olihan se aika pysäyttävä kokemus pitkästä aikaa. Tuoksumaailma löi vastaan jo ovella ja joku oli hangoittelemassa ulosheittoa jo puolilta päivin.
Noita kivoja juttuja kannattaa ottaa ohjelmaan. Oma elämäni tuntui tylsältä ja tasapaksulta, mutta nyt olen tietoisesti lisännyt sinne tänne jotain kivaa. On joku juttu, jota odottaa sen perjentain ja dokaamisen odttelun tilalle. Ihminen tarvitsee vaihtelua ja piristystä.
Hyvin menee, tsemppiä raittiuden jatkoon!
Kova alku on! Mäkin kävin baarissa lyhyesti viikonloppuna kaverin kanssa mutta kumpikin juomattomina tulimme aika äkkiä todenneiksi, ettei ympäristö olekaan kovin hyvä juttelullemme. Ja vaikka mielikuvissa kapakkaromantiikka joskus omiaan narraisikin, kyllä taas palasi totuus mieleen, kun katsoi kukkopoikien rehvakkaan humalaista elvistelyä :mrgreen:
Minulla tällä viikolla piristyksinä taidenäyttelyä ja ilmaisluentoa Helsingin ihmemaassa. On kyllä siistiä voida luottaa itsessään siihen, ettei mistään TUOLLAISESTA tarvitse enää jäädä paitsi yhden juomisen takia.
Jes, paljon onnea todella hienosta alusta!
Eipä se näköjään 10 kuukauttakaan vielä takaa, ettei kummallisia ajatusmalleja tulisi. Eilen töiden jälkeen kaupassa huomasin yhtäkkiä katselevani alkoholihyllyjen suuntaan vähän sillä silmällä. Ei se mitenkään tavallista ole, mutta joskus näköjään. Nyt tajusin luettuani tuon Naurismäen aiemman viestin, että siinähän oli selvästi läsnä lähes koko HALT. Ehdottomasti hungry ja tired, ehkä myös vähän lonely, sekä vielä angrykin yhden asian tiimoilta. Onneksi ne ajatukset karisivat, eivätkä vaivanneet enää kotona.
Minä haluan myös laskea päiviä ja pitää jotain tavoitetta. Olen varma, että joku repsahdus on jäänyt toteutumatta sen takia, kun olen miettinyt että tavoite siirtyy siitä niin paljon eteenpäin. On myös ihan kiva, kun i am sober välillä onnittelee rajapyykeistä, vaikkei sitä enää tulekaan avattua edes viikoittain. Mutta päivä kerrallaan on parempi ajattelutapa monelle muulle ja pääasia, että jokainen löytää omansa.
Juhlimisen suhteen olin ihan alussa vakaasti sitä mieltä, että niistä menoista en luovu, ettei koko elämä mene uusiksi. Mutta niin vain on rima noussut menojen suhteen ja tosi paljon jätän suoraan väliin. Ennen alkoholi riitti motivaatioksi lähteä mihin vain, mutta nyt tulee mietittyä tosiaan niitä muitakin pointteja. Pelkkä alkoholia käyttävien joukossa istuskelu ja jutustelu ei enää nappaa. Karua sinänsä, koska siitähän se kertoo, että alkoholin kanssa sinne on lähdetty seurustelemaan eikä niinkään muiden ihmisten. Vaikka silloin asia onkin selitetty toisin. Omasta mielestä on käyty niin parhaat ja syvällisimmät keskustelut, että.
Parasta on kuitenkin löytää paljon uusia menoja ja suunnitelmia. Niitä, mitä on aiemmin tullut pidettyä käymättä tylsinä. Niitä, mihin ennen oli rima tosi korkealla, jos ei edes ollut mahdollisuutta juoda samalla. Tässä on auennut ihan uusi maailma, ja rakastan sitä.
Muistan melkein 20 vuoden takaa, että aivan ilmeisiä juomahimoja riitti minulla noin vuoden ajaksi, mutta suunnilleen puolentoista vuoden kohdalla aivan kaikki padot aukesivat ja tunteet kirkastuivat siten, että ne olivat minulle myös selkeästi tunnistettavia ja että todella ne tunsin. Siihen loppuivat sellaiset impulsiiviset mieliteot kokonaan. Se, minkä kanssa sittemmin töpeksin, oli itseni loppuun kuluttaminen muulla tavoin. Kun ”elin täysillä”, elin ja toimin yli todellisten voimavarojeni ja sen myötä juomisen vetovoima alkoi hiljalleen palailla.
Olen lukenut kohta loppuun Marika Riikosen kirjan “Yksin, kiitos”. Se käsittelee tiivistetysti yksinolon tärkeyttä ja samalla sen tabumaisuutta.
Yksin oleminen on aina ollut minulle iso juttu sekä hyvässä että huonossa. Olen ajoittain kärsinyt vastentahtoisesta yksinäisyydestä, mutta toisaalta myös tykkään paljon olla itsekseni.
Loppukesästä minulla oli kova työputki. Tein pitkiä päiviä ja heti kotiin päästyäni aloin juoda. Juominen tuntui omalta turvalliselta kuplalta mihin paeta. Olin kuitenkin jatkuvasti tosi kuormittunut enkä saanut oikeaa lepoa.
Nyt olen ollut paljon itsekseni ja selvin päin. Se on toisenlaista. Tekemiseen riittää energiaa, mutta toisaalta se vaatii että itsensä kanssa pitää tulla toimeen.
On ollut aika, kun asuin puolisoni kanssa. Kun hän lähti viikon työmatkalle, join joka päivä. En osannut silloin olla muulla tavalla itseni kanssa. Koti ei ollut suuri, mutta se tuntui liian isolta paikalta olla yksin.
Riikosen kirja ilahdutti minua, vaikka en ihan kaikkiin kohtiin samaistukaan. Yksinolo voi olla kivaa ja arvokasta aikaa, eikä sitä kannata pilata olemalla koko ajan kännissä.
Samat tunnelmat minulla, hyvä balanssi yksinolon ja sosiaalisten virikkeiden välillä on iso saavutus.
Jotkut puhuvat juomisen lopetettuaan eräänlaisesta ”päässä naksahtamisesta”, kun kaikki muuttuu. Voiko olla niin, että tuo naksahdus olisi jonkinlainen näkökulman muutos suhteessa itseen? Tätä olen pohtinut kohdallani, kun myös itsekseni olemisesta on tullut nyt rauhallista ja hyvää. Huonosti voidessani se oli kaikessa levottomuudessaan pahimmillaan kauheaa.
Minulla on tuo kirja varauksessa ja odotan innolla, että pääsen lukemaan sen.
Kuten Naurismäkikin komentoi on hyvä löytää sopiva tasapaino yksinolon ja sosiaalisuuden suhteen.
Yksinolo on parhaimmillaan luovaa aikaa ja lepoa. Asiassa on sekin puoli, että kun osaa olla yksin ja viihtyy itsensä seurassa, ei ole niin suuressa riskissä solmia huonoja parisuhteitakaan yksinäisyyden pelon ja jonkinlaisen hädän takia… on itsenäisempi ehkä ja kun ei pakene itseään sen kummemmin humalaan kuin jatkuvaan muiden seuraan, löytää helpommin oman tiensä ja ne asiat, joita haluaa tehdä ja tavoitella.
Hieno alku jo sinulla!
Mukavaa lauantai-iltaa!
Minulle kiinnostavin osa kirjaa oli juuri parisuhteita käsittelevä luku. Tarvitsen itse aika paljon omaa tilaa ja se on kyllä välillä aiheuttanut ristiriitoja. Mikä on tietysti tosi yleinen ongelma, ihmiset kun on niin erilaisia ominaisuuksineen ja tarpeineen. Samoin kuin kirjoittaja, en ole koskaan halunnut lapsia ja nykyään en usko että haluaisin enää asua saman katon alla kumppanin kanssa.
Olen ollut alkoholista vapaana nyt vähän yli kuukauden. Matka jatkuu.
Minulla kans reilu kuukausi nyt vapautta alkoholista alla mutta samalla vapautta elää todeksi ihan omaa elämääni, sitä tilaa juurikin. Nyt ollaan tiellä!
Moi,
olen ns. pudonnut kelkasta ja käyttänyt aika paljon alkoholia tässä kuussa. Tänään olisi tarkoitus taas laittaa korkkia kiinni. Kirjoittelen ehkä myöhemmin lisää.
Tsemppiä kovasti ja hyvä, kun tulit kertomaan asiasta. Minua helpotti, kun muistaakseni Metsänpeitto hoksasi muistuttaa, että retkahtamisesta huolimatta se raitis aika, ne raittiit päivät on ja pysyy. Kaikkea ei ole menetetty. Voimia sinne!
Mitään nollille paluuta ei olekaan vaan repsut voivat olla oikein hyviäkin palautuksia realiteettien tasolle. Minulla oli tosi tuskaisa kesä omien rämähtelyiden kanssa mutta sittemmin olen oppinut niistä vähän sellaisia heikkoja kohtiani, eli tavallaan sitä ”mekanismia”, millä riippuvuus minussa toimii niin kauan kuin juomiselle on päässä jokin tila. Tosi hyvä, että palasit asiaan. Plinkki ei ole täydellisten ihmisten loputonta voitonparaatia Kohti parempaa oloa!
Kiitos kommenteista!
Päädyin eilen vielä tasoittelemaan vähän koska olo oli sen verran ahdistava, mutta join vähemmän kuin edellisinä päivinä ja tänään on vähän enemmän itsevarmuutta siitä että päästään nollaan.
Heräsin neljältä aamulla ahdistuksen ja kauhun vallassa, kaikki ahdisti: alkoholismi, sotkuinen asunto, aikaansaamattomuus, vanheneminen, taloudelliset huolet, maailman tila. Tarvitsisin epätoivoisesti kunnon yöunet ilman alkoholia…
Mulla on myös ollut ruokahaluttomuutta pitkään ja paino on laskenut, sekin tuntuu pahalta. Mulle voisi olla perusteltua olla mielialalääkityksellä, mutta sivuvaikutukset huolestuttaa. Täytyy nyt saada tämä akuutti putki katkaistua ensin ja miettiä sitä vähän myöhemmin. Nyt täytyy lähteä käymään ulkona kun on vielä valoa.