Minun tilanteeni

Se lupaa iloa, mutta tuo surua, väsymystä ja ahdistusta. Se saa ajan kulkemaan nopeasti, eksyn sumuun ja katoan sinne. Katson youtube-videota muistamatta siitä jälkeenpäin mitään. Mennessäni nukkumaan katson peiliin ja kasvoni näyttävät vierailta, kuluneilta. Tyhjät tölkit kasaantuvat keittiön ikkunan alle, tiskipöydälle. En ole enää sosiaalinen juodessa, juon yleensä yksin. Jos juon baarissa, saatan olla pirteä alkuillasta, mutta loppuillasta alan vajota omaan sisäiseen maailmaani ja minun on vaikea saada yhteyttä ihmisiin. Seuraavana iltana on pakko tasoitella ja kierre jatkuu. Olen varma, että lopetan aika pian. Täytyyhän tämän muuttua? Kuluu kuukausi, vuosi.

Juoda koska on väsynyt. Juoda koska on iloinen. Juoda koska on surullinen. Juoda koska ei ole töitä huomenna. Juoda koska huominen työpäivä stressaa. Juoda koska muut juovat. Juoda koska olen yksin.

Olen juonut lähes joka ilta viimeiset 15 kuukautta. Yleensä rajoitan juomista sen verran, ettei minulle tule krapulaa. Juominen on pakonomaista.

Tämä on toinen päivä juomatta. Sinänsä se ei ole paljoa. Olen kyllä pitänyt muutamien päivien taukoja viime aikoinakin, mutta nyt minusta tuntuu että jokin on muuttumassa, että olen löytämässä tahtotilan lopettamiseen tai pidempään taukoon.

Mun tavoite alkuun on olla alkoholivapaana 30 päivää. Se tuntuu minulle sopivan kokoiselta, hahmotettavalta ajanjaksolta. Päivä kerrallaan silti, tärkeintä on aina tämä päivä.

Tervetuloa mukaan. Minulle riittävän lyhyet ja sopivan pienet tavoitteet kerrallaan ovat aivan tarpeeksi. Kuukausi on jo varsin hyvä alku ja siinä ehtii toistaa jo monta sellaista iltaa, joita ei tärvää enää seuraavan päivän pilaamiseen. Pilko kuukausi vielä pienempiin osiin siksikin, että saat useammin aihetta palkita itseäsi onnistumisista. Sitäkin tässä tuntuisi olevan hyvä opetella.

Kiitos sanoistasi. Varmasti kyllä tärkeää arvostaa pieniäkin edistysaskelia, ja ehkä keksinkin itselleni jonkinlaisen palkinnon sitten ensimmäisen viikon kunniaksi.

Tänään on kolmas päivä. Eilen oli todella venytetty ja hankala olo, tänään ehkä vähän vakaampi.

Kun yrittää lopettaa, sitä helposti miettii aihetta todella paljon. Mikä tämä ongelma on, mistä se johtuu, miksi siitä on niin vaikea päästä irti, tulenko tulevaisuudessa aloittamaan taas uudestaan. Sellaisia asioita kun pyörittelee mielessään, se on raskasta, masentavaakin. Tähän ongelmaan liittyvien tunteiden prosessointi on kyllä tärkeää, mutta uskon että minun on hyvä ohjata myös huomiota muualle: vaikka vaan arkirutiineihin ja iloa tuottaviin asioihin. Yritän myös kirjoittaa ajatuksia tänne ja muualle, haluan nähdä ne kirjoitettuna edessäni etteivät ne ole vain pääni sisällä pyörimässä.

Olen aiemmin käynyt juttelemassa päihdepoliklinikalla, ehkä 5 kertaa kävin siellä. En ole ihan varma, kuinka hyödyllistä se oli. Sain niihin aikoihin hieman vähennettyä, ehkä motivaatio ei sitten silloin riittänyt enempään. Nyt ei tunnu sellaiselta että haluaisi ottaa yhteyttä sinne.

Matka jatkuu.

Ajatuksena se, että elämme vain päivän kerrallaan, ei ole ainoastaan nöyrä vaan realistinen: realiteetti on, ettei mennyttä voi muuttaa, realiteetti sekin, että vain tänään elämme nämä hetket emmekä yhtäkään tulevasta. Siihen, millaisen päivän voimme huomenna elää, voimme vaikuttaa tänään.

Itse sain kesällä hyvin kiinni jonkun minulle avaamasta oivalluksesta, että voi aloittaa uuden elämän ihan heti. Ei meidän tarvitse vain lopettaa jotakin vaan aloittaa jotain aivan uutta. Lähdin saman tien tekemään asioita, joista nautin ja joita olin halunnut tehdä, mutta kun olin aivan itse ahdistanut elämäni masentavaan jumiin, jota sitten yritin kaljoittelulla jotenkin keventää. Ei toiminut, päinvastoin.

Ihan kuopaton ei tieni ole ollut mutta jokaisen rämähdyksen jälkeen olen aina ymmärtänyt aloittaa jotain uutta: ensin Plinkin, sitten terapian, sitten päihdepolin asiakkuuden, tarvitsemani lääkityksen jne. Se ei ole tuntunut raskaalta vaan vapauttavalta tulla ikään kuin kaapista oman ongelman kanssa ja päästä rehellisesti puhumaan jonkun myötätunnolla kohtaavan auttajan kanssa siitä, mikä tässä on niin vaikeaa. Se auttaa muuttamaan näkökulmaa esim. siten, etten olekaan ainoastaan kelvoton paska vaan minulla on vaikeuksia, joista kärsin. Ja kun saan riittävän pienistä paloista kiinni - vaikka päivästä kerrallaan - voin myös toimia.

Siksi kannatan pieniä mutta tarpeellisia asioita: ei vain asioita päihteestä kieltäytymiseen vaan asioita paremman voinnin eteen. Se ei tule aina helpolla eikä koskaan nopeasti mutta olo paranee kyllä. Jatkuvan tirraamisen jälkeen voi mennä 2-3 viikkoa ennen kuin todella tuntee ensimmäiset hyvät muutokset omassa olossa.

Minä tiedän kokemuksesta, että itselleni alkua on vähintään puoli vuotta. Jollekin se voi olla selvästi lyhyempi aika mutta itse tarvitsen hyvin intensiivistä tukea tuonkin aikaan, sillä olen aiemmin retkahdellut kahdesta ja kolmestakin vuodesta, viime vuosina kuivia breikkejä on ollut pisimmillään ehkä 4 kuukauden verran. Olen kiertänyt niin kauan tällaista kehää, että olen aivan uuden edessä, kun nyt yritän ratkoa pysyvän raittiuden arvoitusta.

Tämmöistä se tällä hetkellä on minulle eikä se ainakaan juomisella muuksi tulisi ikinä muuttumaan.

Tervetuloa mukaan toipumaan.

Kaikki olemme samalla viivalla, siksi onkin niin, että minä voin oppia paljonkin sinun ajatuksistasi.
Ja ehdottomasti ne, jotka ovat olleet vuosia raittiina, voivat valtavasti. SIksi heidän kannattaakin olla nöyriä.

Viides päivä.

Kiitos kommenteista ja ajatuksista!

Eilen oli ensimmäinen päivä jota voisin kutsua hyväksi päiväksi. Olin saanut nukuttua ensimmäiset kunnon yöunet ja näin erästä ihanaa ja tärkeää ihmistä pitkästä aikaa. On myös mukava huomata, että keskittymiskykyni on palautumassa, pystyn esimerkiksi lukemaan kirjaa!

Vaikeimpia hetkiä ovat illat, kun alkaa väsyä. Silloin nousee paljon surua ja ajatukset menevät helposti negatiivisen puolelle. Miten asiat olisivat voineet olla, miten niiden olisi pitänyt olla, mitä minun olisi pitänyt silloin tietää, sanoa, milloin olisi pitänyt jäädä, milloin lähteä. Olen oikeastaan aika katkera monesta asiasta menneisyydessä. Irti päästäminen ei ole helppoa.

Pisin tauko juomisesta on itselleni ollut 9 kuukautta. (Kukaan ei ollut raskaana, jakso vain sattui olemaan tuon pituinen.)

Oikeastaan silloinkin kun olen juonut todella epäterveesti, minulla on aina ollut jotain hyviäkin asioita elämässä. Se ei ole ollut huonoa elämää, paikoitellen hyvää ja joskus enemmänkin siedettävää. Tänään haluaisin ajatella, että ansaitsen parempaa.

sulfur kirjoitti “Vaikeimpia hetkiä ovat illat, kun alkaa väsyä. Silloin nousee paljon surua ja ajatukset menevät helposti negatiivisen puolelle. Miten asiat olisivat voineet olla, miten niiden olisi pitänyt olla, mitä minun olisi pitänyt silloin tietää, sanoa, milloin olisi pitänyt jäädä, milloin lähteä. Olen oikeastaan aika katkera monesta asiasta menneisyydessä. Irti päästäminen ei ole helppoa.”

Noinhan se käy meille muillekin, tai ainakin minulle, joka olen masennukseen taipuvainen ja kait tykkään velloa kaikessa negatiivisessa, saanko siitä jotain nautintoa? Sitä itseltäni välillä kysyn, miksi ajattelen kaikkea mennyttä joka meni mielestäni väärin vaikka kuinka yritin tehdä oikein jne… siitä se alakulo lähtee. Mutta onnekseni pääsin kiinni vertaistuki-ryhmiin ja siellä olen ollut aikalailla turvassa etten ole yksin alakuloni kanssa. Meitä on paljon, jotka katuu menneitä, joskus ihan hyvä katuakin, muttei liikaa, ettei mene niin pitkälle, että juominen ja itsetuho ajatukset tule liikaa mieleen.
Ajatuksien vahtiminen on joskus tarpeen. Ja puhuminen toisten kanssa. Ehdottomasti rehellinen puhuminen auttaa. Ehkä tänne kirjoittaminenkin mutta kun puhuu ja näkee toisten kasvot on se mikä on minua auttanut eniten. Niin. ja se että elän vain päivän kerrallaan ja että Korkein Voima rakastaa ja hyväksyy minutkin tällaisena kuin olen.

Unen ja keskittymiskyvyn palautuminen ovat todella suuria edistysaskeleita ja paremmaksi olo vain tulee! Itse pidän tällä hetkellä mahdollisimman tarkasti kiinni säännöllisestä nukkumisesta, sillä ilman riittävää unta kasettini meinaa levitä vähän turhan helposti.

Saisiko iltoihin jotain sellaista rentoa ja hyvää mieltä edistävää mukaan? Musiikkia, rentoutusharjoituksia, äänikirjaa, podcastia, kävelyä, kynttilöitä, mitä tahansa? Joku itselle hyvä konsti voisi ehkä lievittää iltoihin puskevaa tuskaa. Toisaalta on niinkin, että selviävää päätä psyyke koettelee myös tunteiden osalta ja pantatut tunteet saavat ehkä tilaa tulla tunnetuiksi. En tiedä, voi olla. Sekin on kuitenkin ohimenevää. Itse olin aviokriisini takia koko kesän tunteiltani aivan sekaisin mutta sitten sain ne tunteet vissiin tunnetuksi, kun lakkasivatkin.

^ Tykkään iltaisin esimerkiksi lukea, käydä kävelyllä tai juoksulenkillä, treenata, pelata jne. Tavallisia asioita, ja kyllähän ne auttavat, joskus enemmän joskus vähemmän.

Nyt seitsemäs päivä juomatta lähenee loppuaan. Tänään on ollut hyvä päivä ja ärsyttävästä flunssasta huolimatta positiivinen olo. Huomaa että mieliala alkaa pikku hiljaa kohentua kun aivokemiat palaa normaaliksi.

Lämmin tervetulotoivotus sinulle sulfur! Olet jo pitkällä, kun olet täällä. Onnea kokonaisesta viikosta, se on tosi hieno saavutus. Ainakin itselläni yksi hankalimmista etapeista aikanaan.

Tartuin tuohon “Katson youtube-videota muistamatta siitä jälkeenpäin mitään.” Olen nimittäin itse huomannut katsoneeni paljon ohjelmia, elokuvia ja varmaan kokonaisia sarjoja niin, etten muista niistä mitään. Muistan katsoneeni ja käyttäjäprofiilinikin sen kertoo, mutta kun katson uudestaan, sisältö tuntuu uudelta. Tietenkin näin käy välillä pakosti ihan normaalistikin, ettei kaikkea muista. Olen kuitenkin varma, että erityisen paljon, kun tapani on ollut katsoa niitä alkoholin parissa.

Oli myös tuttua tuo, että opin rajoittamaan juomistani niin, että säästyin krapulalta. Tai laskin, että olen aamulla varmasti ajokunnossa. Sinänsä siis osin hallittua, mutta ehdottomasti pakonomaista ja täysin riippuvaisen ihmisen käytöstä.

Isosti tsemppiä, pidän sinullekin kovasti peukkuja!

Päivä kerrallaan vain ottamatta sitä kuuluisaa ekaa ryyppyä siitä se lähtee.
Sen olen oppinut vuosien varrella että jokaisella on oma polku, oma tie, ei voi toisen jalanjäljissä kulkea vaikka olisi kuinka hyviä neuvoja tarjolla, on vain etsittävä se tie mitä kulkea, eikä enää katsoa sinne tänne tai menneisyyteen, niille kun ei voi enää mitään.
Hyvää raitista sunnuntaita kaikille.

Nosto ja toisto luettavaksi, tässä viisaita ajatuksia!!!

Päivä 11.
Olo on vähitellen kohentunut. Muistan elävästi, miltä ensimmäiset päivät tuntuivat ja olen kyllä tyytyväinen, että jaksoin ne päivät.

Ei muuta tällä kertaa, mukavaa keskiviikkoa kaikille :slight_smile:

Hyvä kuulla! Milloin viimeksi olit 11 päivää raittiina?

Tilanne katsaus

Naurismäki, olin keväällä juomatta noin 12 päivää. Se oli sellainen spontaanisti lähtenyt juttu, en oikein edes muista oliko mulla suunnitelmia pidempään taukoon.

Päivä 13.

Mulla on viime aikoina ollut vähän huono ruokahalu, ja yritän nyt saada itseni syömään enemmän. Haluan jaksaa liikkua ja olen sen verran hoikassa kunnossa etten haluaisi laihtua tästä enää lisää. Syöminen myös vaikuttaa mielialaan aika paljon ja voi olla keino tukea alkoholivapautta.

Perustarpeista (kuten uni/lepo, ruoka, juoma, liikunta jne.) huolehtiminen on meikäläisille tässä vaiheessa aivan kaiken a ja o. Puhutaan HALT-säännöstä: jos/kun mieliteko riivaa, se on PELKKÄ mielen reaktio ja ehdollistunut halu, jonka taustalta löytyy jokin varsinainen tarve, mikä kaipaa tyydytystä. HALT = hungry, angry, lonely, tired ja se viittaa siihen, että jokin näistä voi välittyä juomiseen ehdollistuneeseen/addiktoituneeseen mieleen juomishaluna. Ja kyllähän esim. väsymys ja nälkä ovat isoja vaikuttimia mielialalle muutenkin. Mulle on myös tärkeää juoda vettä nyt tarpeeksi, olen huomannut nestevajeenkin tekevän tosi ärsyttävää oloa.

13 päivää on jo parisen viikkoa eli tosi hyvä alku ja sinunkin tapauksessa jo jäänmurtaja akuutin juomiskierteen katkeamisessa. Kroppa alkaa jo tasoittua normaalikäynnille ja mieliala kohenee stressin lievittyessä sen mukana. Joku terveystarkastus ja verenkuva voisi olla paikallaan? Raudankin puute voi olla viheliäinen ja salakavala riesa ja oireilla myös mielialan taantumisena.

Siitä vain päivä kerrallaan eteenpäin. Minä en laskenut alussa päiviä, enkä viikoja enkä kuukausia, olin ja elin vain päivn kerrallaan, tein sellaisia mukavia asioita joista sain jotain tilalle, eli liikunta, tanssiharrastus, musiikki, taide. Olihan niitä vaikka mitä harrastuksia ja hyvä niin, sieltä löytyi uusia ihmissuhteitakin kun oli sössinyt kaiken elämässäni, työ ja kaikki.
Nyt tuntuu ihan mukavalta että selvisin, vuosia on tullut ja en ole katunut sitä että lopetin juomisen. En ois uskonut että se on niin helppoa että vain päivän kerrallaan, eikä laske niitä, eikä pelkää viikonloppuja koska ei tarvi elää niitä etukäteen… Ja usko johonkin Korkeimpaan oli myös tukena, pyysin apua kun en tiennyt mistä muualta sitä sais jos yksin kotona masennus ja ahdistus iski. Sitä samaa keinoa käytän tänäänkin kun on sellainen vaihe elämässä että välillä ahdistaa kovasti. Kuuntelen netistä myös kaikenlaisia videoita ahdistuksen poistamiseksi, nekin auttaa.
raitista perjantaita!

Mä haluan aivan ehdottomasti laskea päiviä, tykkään numeroista :slight_smile:
Mukavaa perjantai-iltaa.

Mä tykkään kans mitattavista saavutuksista :smiley: Pidän puhelimen muistiossa kirjaa stepeistä, kuten 2 viikkoa, 1 kuukausi, 1000 tuntia, 6 viikkoa, 2 kuukautta jne. Ne ovat sellaisia tähtäyspisteitä, jotka auttavat paloittelemaan vähän tavoitteita ja toisaalta palkitsevat, kun voi ajallisesti jotenkin havaita etenemisensä. Mikään itsetarkoitus ne eivät kuitenkaan ole ja lopulta vapauttavinta myös minulle on se, että olen saanut rauhallisen mielen, jolle riittää se yksi päivä kerrallaan. Mutta aktiivisen kierteen katkaiseminen on oma asiansa ja se on myös (mitattavan) ajan kysymys. Vaikka olen alkanut saman tien elää todeksi paljon sellaista, mikä on jäänyt puolittain vähän elämättä, niin kyllä se riippuvuuden ansa pysyy yhä mielessä, kun välillä muistan, ettei tässä ole vielä kulunut aikaakaan ihan hirveästi - ei sittenkään vaikka viikko viikolta on mieli vain kohentunut.

Siitä olen yllättynyt, miten nopeasti mielenterveyteni on vakaantunut, kun juomisen ohella olen ”hyvästellyt” vähän muitakin turhan stressin aiheita.