Minun tarinani

Me Lopettajat
61

Iltaa taas. Mä olen samoilla linjoilla parterijutuissa. Voihan tietysti kokeilla, mutta hakuun tulee nopeasti jonkinlainen paniikin maku päälle. Kolahtaa jos kolahtaa. Ainakin koko olemus ja vaikutus on aivan toisenlaista jos on raittiina eikä aina epävarmana omasta senhetkisestä esiintymisestään.
Hei! Ruvetaankin harrastamaan “vähiten odottamista”! :mrgreen: :sunglasses:
OK,selvästi rupeavat jutut menemään levottomiksi, joten aika pistää kone ja pää kiinni tältä päivältä. Välillä on vaan vakavankin asian parissa kiva hieman keventää.

Mukavaa raitista viikonloppua :smiley:

62

Mulla on samanlainen mieli. Tähän suhteeseen, joka nyt on purkutyömaana, menin kauhean nopeasti. Tarvitsin jonkun, joka nyt vähänkin tuntui hyvältä tyypiltä ja jotenkin turvalliselta tjms. Kaikessa piti edetä nopeasti ja laittaa palikat kasaan, piti tavallaan rakentaa sen näköinen elämä kuin se olisi sisältäänkin jotenkin seesteistä. Koko ajan olen kuitenkin takunnut juomiseni kanssa, varsinkin alussa, ja ollut suhteessanikin tunnelmissa, jossa toinen jalka on vähän kuin jo ulko-ovelle menossa. Minä en ole ollut rauhassa, minä en ole uskaltanut, minä en ole tiennyt edes sitä, mitä haluan. Minä olen ollut vain tyytymätön, koska minun on ollut aivan mahdotonta olla tyytyväinen mihinkään! Minun energiani on ollut sidottuna niin paljoon muuhun kuin vapauteen. Se estää mihin tahansa suhteeseen sitoutumisen varsinkin, kun itse elää itsensä kanssa jonkinlaisessa valheessa tai vähintään epäselvyydessä siitä, kuka minä olen ja mitä minä haluan.

Kun tällaiset asiat olen nyt voinut nähdä itsessäni, minun ei ole tarvinnut riidellä puolisoni kanssa enää yhtään. On tullut rauha, on asetuttu siihen, missä nyt todella ollaan. Kumpikaan ei odota toiseltaan mitään, mutta on iloinen siitä, että kaikki, mikä on välillämme hyvin, saa jäädä ja kasvaa. Mihin se ikinä johtaa tulevaisuudessa, on varmasti parempaa. On parempi elää hyvässä ystävyydessä kuin parisuhteessa, joka kuitenkin on ihan eri juttu useine ulottuvuuksineen. Mutta mistä sitä tietää, mitä alkaa tuntea joskus. Ei sitä tarvitsekaan tietää, koska juuri ne jutut tapahtuvat ajallaan, odottamatta ja pakottamatta, toiselta tai itseltä mitenkään vaatimatta. Rakkaus ei ole mikään järjestelykysymys siinä mielessä, vaikka moni muu asia elämässä onkin.

Jotenkin yhä vahvemmin alan epäillä itseäni tyypiksi, joka ei välttämättä edes halua parisuhdetta :laughing: Mulla on nimittäin tällä hetkellä niin raskas olo koko ajatuksen kanssa, että kaipaan vain omaa rauhaani ja sitä, ettei minun sillä tasolla tarvitsisi avautua yhtään kenellekään. Se on juuri niin, että mulla taitaa olla tässä nyt yksi toinen juttu menossa. Ja luulen niinkin, että se on aivan perusedellytys sille, että joskus sitten ja aikanaan, olen valmis johonkin ja siitä ehkä kertoo sitten sekin, jos alan ylipäätään haluta suhdetta tai kaivata jota kuta naisenpuolikasta läheisyyteeni. Nyt tuntuu vain hyvältä se ajatus, että voisin ihan itsekseni hyvin ja siltä tämä on asteittain nyt alkanut jo vähän tuntuakin :slight_smile:

63

Kyllä, tästä mä olen aivan vakuuttunut, että systeemi toimii juuri tällä tavalla. Olen myös kirjoittanut aika paljon erilaista settiä ja oppinut esimerkiksi luomieni hahmojen kautta sen, miten nopeasti oppii ajattelemaan heidän tavallaan: oppii puhumaan heidän kieltään, ennakoimaan heidän reaktioitaan ja ymmärtämään jopa sitä ajattelua kaiken takana. Se voi ehkä jotenkin olla “vaarallistakin”, jos kadottaa yhteyden hahmon ja oman itsensä välillä ja tämähän tiedetään esim. joidenkin mieleltään järkkyneiden luonnenäyttelijöiden tapauksista. Toisaalta se voi olla hyvin avaavaa ja auttaa nimenomaan itseymmärryksen kehittämisessä - ja sitä kautta “toisenlaiseudenkin” ymmärtämisessä.

Raittius on kyllä aika pitkälle juuri oppimisprosessi. Siinä on myös vahva itsesuggestion paikka. Minä täytyy kertoa vähintään itselle ihan uudeksi tarinaksi: oma identiteetti täytyy luoda. Me hahmotamme todellisuuden, sekä oman että ympäröivän, juuri sanojen ja merkitysten kautta. Näissä olen tunnistanut esim. oman ajatteluni negatiivisuutta ja voinut sitä kautta jotenkin tarttua siihen ja ryhtyä opettelemaan ihan teknisestikin asioiden uudella tavalla sanoittamista. Sydän tulee aina vähän perässä, mutta kyllä se vain sieltä kuitenkin tulee.

Uusien tapojen oppiminenkin perustuu aika pitkälle kovin teknisiin seikkoihin. Tarvitaan toistoa! Nyt jos jonkun pitää harjoitella raittiuttaan vaikka kapakkaympäristöissä, niin siellä pitää aluksi vain tietoisesti jättää kalja toisensa jälkeen juomatta. Pitää opetella tilaamaan muita juhlia. Esimerkiksi. Muistan jostain lukeneeni, että jokin yksittäinen uusi tapa opitaan keskimäärin kolmentoista toiston paikkeilla. Tämä voi olla aivan fuulaa, mutta periaatteessa kai noin se juuri menee ja siksi juomishimojenkin kohdalla toimiminen lopulta muuttuu ihan toiseksi, kun on aikansa vääntänyt. Lopulta ne katoavat, jolleivät ikuisiksi ajoiksi niin siinä määrin kuitenkin, etteivät ne enää hallitse elämää millään tavalla.

64

Aamen! Ajattelen tällä hetkellä juurikin samalla tavalla, vaikken sitä olisi noin hienosti osannut sanoiksi pukeakaan. :slight_smile: Tämä raitistumisprosessi on pakko käydä läpi, jotta parisuhde aikanaan olisi edes teoriassa mahdollinen. Juoppoa naista ei kauaa katsele kuin korkeintaan toinen juoppo, ja tuollainen yhdistelmä olisikin sit ihan worst-case-scenario. :mrgreen:

On kyllä hienoa huomata, kuinka viikonloppuisin saa asioita aikaiseksi, kun on selvinpäin! Aamusella siivoilin kämppää ja äsken kotiuduin kauneushoitolasta. Nyt on kyllä niin hyvännäköiset kynnet ja kädet, ettei näiden kanssa varmaan raaski kotitöitä tehdäkään. :smiley: Toi kauneushoitolareissu oli muutenkin tosi piristävä kokemus, kosmetologi oli hirmu mukava ja tuli siinä juoruttua vähän tyttöjen juttuja. Kohta ajattelin lähteä pistäytymään kirjastossa.

Aurinkoista lauantaipäivää kaikille!

65

Eikä vain siksi, että parisuhde olisi mahdollinen vaan ensisijaisesti siksi, että minäsuhde on mahdollinen :slight_smile: Ainakin itsestäni tuntuu hyvältä kohdistaa kaikki odotukset tällä hetkellä vain itseeni. Mutta, ei tällä naamalla tartte loppuelämää yksin olla :laughing:

66

Juu, minäsuhde, oma elämä ja terveys ovatkin nyt etusijalla. Sen vuoksi en tässä vaiheessa tosiaan jaksa noita parisuhdehommia edes kohdalleni ajatella. Tosin, naama ja muukin olemus tietty kohentuvat tässä samalla, kun elämäntyyli on terveellisempi - kohta varmaan pitää varoa, ettei liikaa ala kiinnittämään vastakkaisen sukupuolen huomiota :laughing:

67

Ihan samoilla linjoilla - en ole valmis parisuhteeseen, kun oma elämä vielä hakusessa ja oma terveys number one. Ei jaksa näillä voimavaroilla parisuhdehommia vielä miettiä.

68

Moikkis! Jätin tarkotuksella itserakkaasti omaa tekstiäni peliin kiinnittääkseni huomion yhteen erittäin ratkaisevaan pointtiin “normaalissa” oppimisessa ja raittiuden opettelussa. Normaali muisti rekisteröi palkinnot ja rangaistukset. Siksi olemme oppineet välttämään meille kokemuksesta vahingollisia tilanteita. Joka on joskus laittanut näppinsa liekkiin polttaen itsensä, osaa varoa sitä.
Päihdemuisti ei toimi näin! Se säilyttää vaan palkintoelementit! Ei ole omien käänteistieteellisten tutkimuksieni tulosta vaan myös ammattilaisten vahvistama! Miettikääpä kaikki asiaa oikein perusteellisesti; selviää yhdelle ja toiselle varmasti aika paljon. Tämä on faktaa ja erittäin tärkeässä avainasemassa oleva seikka.
Sitten masennan nuorisoa vielä vähän enemmänkin. :mrgreen: Vertaan itseäni tietokoneeseen jossa on kovalevyllä tärkeimmät systeemiä säätelevät perusohjelmat. Juomishimo on alkoholistilla ikuisiksi ajoiksi osa perusohjelmia. Sitä ei voi poistaa eikä se katoa. Sen voi passivoida siinä määrin, ettei se vaikuta jokapäiväiseen toimintaan. Mutta se on ja pysyy osanani. Uinuva uhka jota ei kannata herättää.

69

Minä olen myös lukenut jostain, ettei päihdemuisti toimi ns. normaalimuistin tavoin, eivätkä siihen päde samat oppimissäännöt, kuin muuhun “kokemusperäiseen” oppimiseen. Kyllähän sen on itsekin huomannut - vaikka edellisen juomiskerran jälkeen olisi jäätävässä krapulassa ja morkkiksessa vannonut, ettei juo enää koskaan, kummasti se muutamassa päivässä jo unohtuu :unamused:

Jotenkin outoa - minä luulin etukäteen, että tämä päivä tulisi olemaan tosi vaikea juomishimojen osalta. Kuitenkaan ei ole pahemmin viinapirua näkynyt, ja olen tuntenut itseni jotenkin seesteiseksi ja iloiseksi päivän aikana. Koin tuossa aiemmin jopa sellaisen onnellisen ahaa-elämyksen, jonka aikana tajusin oikeasti nauttivani tästä elämästä aika paljon :slight_smile: Enpä muista koska olisin viimeksi vastaavaa kokenut, mutta varmaan raittiuden edetessä noita fiiliksiä tulee vastaan toistekin (vaikka tietysti myös niitä hankalampia hetkiä).

70

Andante puhuu asiaa ja oma kokemukseni uinuvan hirviön mahdista vain vahvistaa sen, minkä Andante tietää.

71

Se olis sitten sunnuntai, ja meikäläisen toinen perättäinen viikonloppu raittiina alkaa olla plakkarissa (en nimittäin aio tänäänkään juoda). Eihän pari viikkoa selvänä nyt ole vielä koko prosessia ajatellen mitään, mutta minulle kuitenkin rohkaisevaa huomata oikeasti pystyväni tähän. Suurin muutos aiempiin raitistumisyrityksiin verrattuna on asennevaihdos ja"rennompi" ote koko touhuun. En ole kärvistellyt kotona ahdistuen silmittömästi jokaisesta viinapirun vierailusta ja negatiivisesta tuntemuksesta, päinvastoin yleisesti ottaen mieliala on ollut selvästi plussan puolella - välillä olen jopa kokonaan unohtanut alkoholin ja ongelmani olemassaolon! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, nöyrästi ja hetki kerrallaan :slight_smile: tänäänkin on varmasti vaikeita hetkiä tiedossa, heräsin nimittäin jostain syystä ennen kuutta ja yliväsymyksestä/yleisestä ärtyneisyydestä huolimatta en saanut enää unta. Mutta kyllä näistä fiiliksistä selvitään, nukun vaikka päikkärit, jos alkaa siltä tuntua!

72

Vaikka miten päin luen tuntojasi, en ymmärrä, millä perusteella kuluneet pari viikkoasi pitäisi vähätellä prosessin kannalta eipä-juuri-miksikään, kun kaikesta voi huomata, että oikeastipa olet kääntänyt kellojasi aivan ratkaisevalla tavalla. Juuri noihin juttuihinhan koko prosessi perustuu! Vaikeita tilanteita voi silti tulla, mutta niitä tulee ihan yhtä lailla, joi tai ei. Me kuitenkin olemme oppimassa uutta suhtautumista niihin. Tai siis ylipäätään mitään suhtautumista siihen, mitä elämällä kulloinkin on tarjottavanaan: juominenhan ei ole muuta kuin itsensä turruttamista ja suhtautumisesta kieltäytymistä. Täällä puhutaan joskus “taviksista” niitä tarkoittaen, jotka “voivat juoda” kohtuudella. Mun mielestä se, miten kukin juo, ei määritä mitään ihmisenä olemisen perusnormia vaan pikemmin juuri se, mikä on tavallista suhtautumista elämään ja esim. tunteisiin. Ehkä mä vaihtaisin tuon tavis-sanan luonnolliseen: miten ihmiset luonnollisesti suhtautuvat asioihin, onko luonnollista turruttaa itsensä vaikkapa stressin, haasteiden, ilojen ja surujen ym. takia? :slight_smile: Luonto on vielä meidän, vaikka sitä aikansa meistä on moni yrittänytkin myrkyttää sisällämme.

73

Ehkä minä tietoisesti vähättelen tuota paria viikkoa, kun aiemmin juurikin tässä vaiheessa on viimeistään otettu takapakkia ja olen joutunut raskaasti pettymään itseeni (samasta syystä en yleensä aktiivisesti laske selvien päivien lukumäärää). Mutta oli niin tai näin, pään sisällä tapahtunut muutos tuntuu äärettömän hyvältä, ja siitä olen kiitollinen! :slight_smile:

Itsekin mietin tuossa taannoin jaottelua yleensä kohtuudella juoviin “taviksiin” ja totaalikieltäytyjiin. Päädyin samaan lopputulokseen kuin sinäkin: selväpäisyyshän juuri on se ihmisen luonnollinen tila alkoholihuurujen sijaan! Lisäksi luulen, että ainakin osa juovista ihmisistä on salaa jopa kateellinen henkilölle, joka ilmoittaa laittaneensa korkin kokonaan kiinni.

74

Moikkis! Jännä lukea noita määritelmiä ja jakamisia eri kasteihin juomakäyttäytymisen perusteella. Tämä ihan neutraalisti kun on minuakin mietityttänyt mihin suuntaan oma suhtautumiseni kaikkeen alkoon liittyvään on kehittynyt saatuani välimatkaa pelkkään aineongelmaan. Suhtautumiseni on muuttunut suvereenimmaksi. :slight_smile:

75

Tuossa vähän aikaa sitten kaupassa käydessä törmäsin ilmiöön “kuin salama kirkkaalta taivaalta iskevä juomishimo”. Tämän laukaisi kylmähyllyssä olevat siideripullot, joukossa myös vanha suosikkimakuni. Hetken aikaa oikeasti kiukutti: tuli tunne, että “tässäkö se nyt sitten on, enkö saa enää koskaan nauttia tuosta herkusta?”. Taisin siinä lopulta jopa pudistaa pienesti päätäni pulloille, ja koriin päätyi ruokatarvikkeiden lisäksi pepsimaxia ja salmiakkia. Sidukanhimo katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, enää ei ole minkäänlaista mielitekoa mihinkään alkoholijuomaan.

Jännä kyllä, että ennen en syönyt juuri lainkaan karkkia, mutta nyt selvänä ollessa se on tullut mukaan kuvioihin (ei onneksi kuitenkaan kamalan suurissa määrissä). Tuosta jopa podin vähän huonoa omatuntoa, mutta kaipa se ilmeisesti ennen sidukalla paikattu makeanhimo täytyy jollain tyydyttää, ja entiseen verrattuna tuo on terveellinen keino :slight_smile: kaloreitahan alkoholijuomissa on ihan kamalasti, lievästi järkytyin kun laskeskelin paljon saisi karkkia syödä, että esim.lonkerosixpäkin kalorimäärä tulisi täyteen…

76

Heippa Millanen,

juurikin samanlaisia ratoja kulki äsken minun ajatukset kaupassa. Oluthyllyn kohdalla kulki päästä jalkoihin sellainen humaus, tuostako nyt ottaisin, kun oli lempiolut tarjouksessa. Pikku sunnuntaipöhnät telkkarin edessä. No en ottanut vaan suunnistin juustojen ääreen. Tunsin lapsellista iloa, kun tajusin, että vaikka nappaan sen rasvaisimman homejuustoköntsän ja vedän kokonaan napaani, vähemmillä kaloreilla silti selviän kuin niiden olusien kanssa :stuck_out_tongue: Nami.

77

Näinhän se Noppu Ermaali on! Plus ainakin minulla lisäyksenä vielä, että selvistellessä harrastan liikuntaa, toisin kuin (yllättäen) kännissä/krapulassa. Tulee kyllä hyvä fiilis noista pienistäkin erävoitoista, kun saa kiusauksensa selätettyä :slight_smile:

78

Nimenomaan, pienistäkin erävoitoista saa olla tyytyväinen. Tsemppiä * Millanen * .

79

Kiitoksia tsempistä, sitä tarvitaan aina! :slight_smile: Minä olen nyt vasta sisäistänyt sen, että noista pienistä erävoitoista ja hetkistä raittius loppupeleissä muodostuu. Keskitynkin nyt niihin sen sijaan, että ajattelisin tulevia vuoden, kuukauden, viikon tai edes päivän päähän.

80

Olen minä kateuttakin aikoinaan kohdannut, mutta ennen kaikkea kunnioitusta: ei tarvitse kummoistakaan kokemusta olla juomisen haittapuolista, kun jo tyypeille selviää, että vaatii aikamoista pokkaa tehdä niinkin radikaaleja suunnanmuutoksia elämässään, että lopettaa alkoholinkäytön kokonaan.