Onko täällä ketään jonka läheinen olisi ollut Lapualla Minnesota-hoidossa? Mies lähdössä sinne ja mietin, että saako siellä miten olla yhteydessä perheeseen? Ilmeisesti aika tiukat säännöt kännykän käyttämisessä jne. Aika pitkä aika lapsille kuukausi erossa isästään jos ei juuri yhteyttä saa pitää. Ja mites se läheisviikonloppu? Minulla tuskin mahdollisuutta kolmeksi yöksi lapsia hoitoon laittaa. Kertokaa kokemuksianne.
Ensihätään: Sivun oikeassa ylälaidassa, navigointipalkin alla, on kenttä “Etsi”. Kun naputtelet siihen sanan “Minnesotahoito”, löydät varhaisemmat keskustelut aiheesta.
Halaus Eukko sulle, hyvän asian äärellä olette!! Äläkä nyt murehdi kännyköitä. Tauko tulee tarpeeseen, teille molemmille. Saatte tilaa ajatella, hengittää. Huomaat tuvassasi, että alat elää, lapsetkin. Ikävä on hieno tunne. Te selviätte siitä. Minun ketjuni on tuossa matalammalla (Minä täällä… -otsikon alla) Lapualla oli miehenikin hoidossa ja sieltä olemme ponnistaneet kohti raitista arkea.
Lasten hoitoa ala järjestellä jo nyt, on äärimmäisen tärkeää, että voit turvallisin mielin osallistua läheisviikonloppuun. Minulle itselleni se on edelleen käänteentekevä kokemus, johon palaan sielussani silloin ja tällöin. Minä sain lapseni leirille osaksi viikonloppua, osaksi otti mummi. Lapsille kerroin hoidon alussa, että isi on “pitkässä lääkärissä” ja isillä on kaikki hyvin. Me elimme ja olimme hyvää arkea, ei pelkoa, ikävää toki mutta yllättävän vapaata arkea kun alkoholin pelko oli poissa.
Voimia kuukauteesi!!
Suuresti rutistaen Hinni!
Minun mieheni oli Minnesota-hoidossa Rymättylässä. Hän raitistui siellä, eikä -kuulemma- ole edes vaikeaa.
Mieheni on juonut reilut 30 vuotta ja hän menetti ensimmäisen perheensä viinan vuoksi.
Yksi ainoa kuukausi on pikkujuttu olla erossa lapsista, kun sen jälkeen lapsilla on raitis isä. Ja sen läheisviikonlopun ajaksi lapsille kannattaa kaivaa hoitaja vaikka kiven silmästä. Läheisviikonlopun aikana läheiset saavat tiedon siitä, mitä alkoholi on ja alkoholistille myös kerrotaan miltä juominen on tuntunut.
Minä olen kirjoittanut ketjussa ‘Pakko selvitä’.
kuukausi on todella lyhyt aika hoidossaolemiseen, jos sitä vaikka vertaa siihen, miten pitkään elämä on ollut sekaisin juomisen takia.
Minulla tuli pariviikkoa sitten vuosi täyteen, kun sain elämäni kuntoon (avioero) 
Ilman Minnesota-hoitoa eläisin vieläkin juopon kanssa ja yrittäisin kaikin keinoin raitistaa…
Kiitos vastainneille. Pitää katsoa mitä teen. Toisaalta sellainen olo, että tässä on oltu juopon pompoteltavana yllin kyllin ja nyt pitäisi vielä olla viivana läheisviikonlopussa. Varmaan sekin on sitten minun syy jos en mene läheisviikonloppuun ja hänen raitistumisensa on siitä kiinni. No en kyllä usko, että on.
Ollut taas sellainen viikonloppu, että ei mitään rajaa. Olen aika varma, ettei minnesotakaan voi tätä heppua “pelastaa”.
Sinulla saa olla sinun omat tunteesi ja kivut kaikesta eletystä. Minä kirjoitin kaiken ulos. Minulla oli monta sivua rikkirevittyä elämää, kun saavuin läheisviikonloppuun. Sain luvan pitää muistilistana kirjeeni ja puhalsin ulos voimalla kaiken. Tuo kokemus on kantanut minua vaikka mäkipaikkoja on tullut sen jälkeekin. En ole enää katkera. Sain voimaa hoitaa itseäni. Irrottautua toisesta. Siksi rohkaisen sinua lähtemään läheisviikonloppuun vaikka tunteesi ovatkin kipeät nyt, vaikka et usko mihinkään. Mikään hoito itsessään ei ketään raitista - minä opin sen karvaasti - mutta alkuja omalle matkalle niistä saa. Alkoholistikin. Vertaistukea. Mahdollisuuden siihen, että toiset kohtaavat ihmisenä. Se on paljon.
Halaan sinua. Luen rivien välistä, että tauko suhteeseenne tulee tarpeeseen. Nauttikaa ajasta, jolloin olette erikseen. Huomaat lasten kanssa, miten elämä voi olla toisenlaista. Anna vapauden tuntua.
Rakkaudella. Myötäeläen Hinni
Omaa kokemusta Minnesota-hoidosta ei ole, mutta kannustan kyllä tuohon kuukauden erillään olemiseen. Minulla on kokemusta sekä siitä että exä kävi hoidossa (muistaakseni oli 3 viikkoa ) ja sillä aikaa me lasten kanssa elettiin omaa arkeamme. Exällä oli “stressitöntä” aikaa selvittää itseään ja omia ajatuksiaan eikä meidän lasten kanssa tarvinnut kärsiä hänen muuttuvista mielialoistaan ja kiukuttelustaan.
Kuten voi lukea, niin kokemusta on myös muunlaisesta “selviämisestä”… Eli yhtä hissuttelua ja hampaan puremista kun exällä mielialat heilahteli ylös ja alas. Oma pinna kireällä kun pitäisi pystyä hoitamaan koti ja lapset ja siinä ohessa kiukuttelva mies. En missään nimessä suosittele tätä vaihtoehtoa vaikka olisikin ryhmien tuki ja kemiallista apua.
Kiitos vastanneille:)
Todella on ollut ihanan rauhallista. Ei tarvinnut tänäänkään miettiä, että mitä on kotona vastassa kun lasten kanssa asioilta kotiuduin. Pienempikin totesi, että meillä on niin rauhallista kun isi ei ole kotona.
Kutsu läheisviikonloppuun saapui samaan aikaan lastensuojelutarpeenselvitys ilmoituksen kanssa. On niin jotenkin nöyryyttävää kun miehen myötä joutuu sossutätien asiakkaaksi. Tai ainakin tarve selvitetään. No kuitenkin. Jotenkin noiden kirjeiden saapuminen samaan aikaan sinetöi päätökseni olla lähtemättä läheisviikonloppuun. En kaipaa enempää vertaistukea ja tietoa. Sitä olen saanut täältä ihan tarpeeksi. En koe tarvetta jauhaa aiheesta alkoholi montaa päivää. Täällähän aina sanotaan, että mikään mitä läheinen tekee tai ei tee ,ei vaikuta siihen juoko alkoholisti tai onko juomatta. Joten ottakoon nyt itse vastuun itsestään ja selvitköön ilman läheisiään hoidosta. Minulla on kyseisenä viikonloppuna toinen minulle tärkeä tapahtuma ja tälläkertaa valitsen sen mikä minua kiinnostaa enkä anna miehen asioitten sotkea suunnitelmiani. Tämä on hänen ongelmansa ja niinkauan kun pysyy siellä meillä ei ole mitään ongelmaa. Hyvä jos toipuu, mutta jos ei niin se on moro.
Olet päätöksesi tehnyt. Se siitä sitten.
Kuules ap, läheisviikonlopussa on kyse sinun hyvinvoinnistasi. Siksi sinne olisi syytä mennä.
Itse ajattelen niin, että kun toinen saa hoitoa ja on mennyt hoitoon, se on iso askel tavallaan että ihminen on siinä myöntänyt ainakin ongelmansa. Minulle se on kova juttu, sellainen mitä alkoholistin läheisenä joskus odottaa vuosikaudet. että myöntäisipä edes, ja menisi edes hoitoon.
ei ole kenenkään velvollisuus auttaa ketään, ja minäkin ajattelen niin että ketään en voi koskaan raitistaa, eikä minun toimintani saa olla riippuvainen siitä että yritän raitistaa miehen.
Mutta jos voin edes jotain tehdä, jotain millä on merkitystä. Tämä ei tarkoita että tuon ihmiselle viinaa, autan hänen kaikissa huolissaan, mutta kun hänestä jo huolehditaan, niin eipä se mitään minulle maksa kantaa korteni kekoon. Tämä on vain siis oma näkökulmani, ymmärrän että silti ihmisillä on jokaisella oma kokemuksensa. Kuulostaa että maksat vielä hintaa siitä että olet alkoholistin vaikutuspiirissä ollut, tai sinulla ainakin on huolia aiheutunut. Mutta itse päätät, kukaan ei varmaan tuomitse, jos ei koe olevansa valmis.
Hyvänä puolena voisi olla että siellä on ohjattu tilanne, pääsisit ehkä kerrankin kertomaan oman puolesi tapahtumista miehelle, jos olet sellaista kaivannut. Itseäänhän siinä kannattaakin ajatella, eikä mennä sinne siinätoivossa että mikään oma sanominen muuttaa miehen.
Yleensä käy niin, että alkoholistin läheiset sairastuvat myös, kukin omalla tavallaan. Ymmärrettävää on toki, jos empatia ja sympatia alkoholistia kohtaan on kuihtunut, mutta kuten nopsasti tuolla jo kirjoittikin, on tärkeää selvittää asiat myös itselleen.
Omalla kohdalla kolahti nilkkaan pahemman kerran, kun kuvittelin ettei minun tarvinnut muuta kuin päästä eroon holistista. Jatkoin siis ex-kumppania kaikista vaikeuksistani syytellen omaa tietäni, omine haavoineni, omine puolustusmekanismeineni kohti seuraavaa epäonnistumiseen tuomittua suhdetta
Kaikille ei tietenkään käy niin. Mutta minä olinkin paksupäinen. Huoh.
Omakohtaisesta kokemuksesta voin vahvasti suositella sinne omaisviikonloppuun osallistumista.Siitä on suuri apu omaisille,myös silloin kun hoito ei onnistu.meillähän siitä ei ollut mitään apua mutta sillä omaisviikonlopun aikana saadulla ymmärryksellä ja tuella on ollut helpompi selvitä tästä tilanteesta kun alkoholisti kuoli.
Ei sinne läheisviikonloppuun kannata mennä, jos ei ole halua jatkaa yhteiselämää raitistuvan alkoholistin kanssa. Todella helposti käy niin, että raitistunut holisti joutuu ottamaan etäisyyttä puolisostaan, joka ei ymmärrä alkoholismisairautta ja sitä, miten alkoholismi on sitä läheistä muuttanut.
Kun jää pois läheisviikonlopusta, niin kaikki paska jää itse kannettavaksi - sitä ei saa puhuttua pois. Pelkäätkö sitä, että putoat samalle tasolle puolisosi kanssa? Menetät mahdollisuuden vedota menneisyyden töppäilyihin, kun tulee tarve tuomita toinen???
Täydellinen ihminen ei tarvii apua.
Paljon Onnea!
Sinne läheisviikonloppuun ei ole tarkoitus mennä tukemaan eikä auttamaan alkoholistia vaan se on ihan vain ja ainoastaan läheisiä varten.
Jos läheiset löytää läheisviikonlopussa oman elämän, hoito on mielestäni onnistunut, vaikka alkoholisti jatkaisi juomista. Joku on kuitenkin pelastettu!
Hei,
Henkilökohtaista kokemusta on läheisen roolissa. Olen kahden alkoholistin aikuinen lapsi, ja molemmat nyt kuusikymppiset vanhempani kävivät läpi Minnesota-hoidon viitisen vuotta sitten. Kumpikaan ei mennyt sinne vapaaehtoisesti, vaan heidät piti lähestulkoon fyysisesti pakottaa… olin siinä vaiheessa täysin valmis toteuttamaan uhkaukseni siitä että välit katkeavat täysin ja lopullisesti, ja päätin että tämä on viimeinen asia jonka näiden juoppojen eteen enää teen.
Asiat ovat muuttuneet aika dramaattisesti hoidon myötä. Äitini raitistui täysin - hän alkoi ennen hoitoa olla siinä kunnossa että seuraava osoite olisi varmaan ollut veneen ja sitten mullan alla, mutta nyt hän nauttii eläkepäivistään golfia pelaten ja lapsenlastaan hoitaen 
Isäni oli tyypillinen tuurijuoppo, joka otti välillä pitkiä putkia, ryyppäsi rahat ja oli väkivaltainen, ja ne selvät väliajat oli kireä kuin viulun kieli. Hän on retkahtanut hoidon jälkeen muutaman kerran, mutta varsinaisia putkia ei ole tullut eikä hän ole saanut tuhoa (taloudellista eikä aineellista…) aikaan. Hirveän morkkiksen saatteleman on palannut sitten ruotuun välittömästi.
Tuskin Minnesota-hoitokaan toimii kaikille, mutta ainakin oma kokemukseni on ollut positiviinen.
Muistetaanko tässä myls hoidon hinta? Yli 6 000€. Ja valitettavasti monet pitää jonkunlaisena lahkona. Esim. he käyttävät periaatteessa aa:n keinoja. Lähes täysin. Ja monet aa-ryhmät ei pidä tuosta. Rahalla rikkaaksi toiminnasta.
Ainakin Rymättylässä sai vain kerran päivässä lämpimän ruoan. Luulis, että tohon hintaan sais lounaan ja päivällisen.
Onko sillä loppuviimeksi mitään väliä millä keinoin sitä ihmiset raitistuu? Alkoholistoituneita on moneen junaan. Toisilla on enemmän uskonnollista suhtautumista maailmaan yleensä ja toiset on taas vannoutuneita ateisteja. Toisille sopii AA ja Minnesota hoito ja toisille A-klinikka tai joku muu. Olen kyllä käsittänyt, että ainakin jotkut kunnat antavat maksusitoumuksen Minnesota hoitoon, jos muuta hoitoa ei ole tarjota, mutta en ole ihan varma. Ainakin se on varma että kunnat on velvollisia järjestään hoitopaikan JOKAISELLE joka hoitoa tarvii. Ja jos on rahaa niin miksei sitä voi sijoittaa omaan hoitoonsa. Kyllähä sitä ihmiset ottaa pankista lainaakin päästäkseen vaikka sydänleikkaukseen. IHan yhtä hyvin voi hoidattaa omaa päihdeongelmaansa rahalla. Kyllä mä luulen että jokainen joka hoitoon hakeutuu on vähintään juonut 6000 edestä ennen sitä.
Kunnalta tuli maksusitoumus, mutta valitettavasti ei puoliso raitistunut:(