Minkälaista on elämä raittiina?

Me Lopettajat
21

Siitä ei saanut edes palkkaa, vaikka kovasti teki sen eteen töitä, jotta saisi vielä juoda. Mulla olisi kolmankymmenen vuoden palkka aika hirmunen, jos sen saisi takautuvasti. Verohan siitä on maksettu jo valmiiksi, siis viinavero.

Kuka voisi väitää, etteikö olisi päivät ja yöt pääksytysten miettinut miten voi kaiken kieltää, miten saa rahat riittämään juomiseen, missä voi juoda, kenen kanssa, mitä selittää kellekin, kuinka selittää ongelmansa itselleen ja muille…

Totta, työstä pitäisi saada palkkaa, mutta juomisen palkka oli päästä pohjalle!! On siinä tietysti se, että nyt uskaltaa nauttia elämästäkin, ilman sen suurempia odotuksia tai “palkkaa”.

22

Tavallista elämä. Ei mitään ruusuilla tanssimista mutta helpompaa kun juovana aikana. Joskus tuntuu että elämä on vähän liiankin tasapaksua ja tavallista mutta toisaalta vaihtoehtoon nähden parempi ratkaisu ilman jatkuvaa häpeää ja syyllisyyttä.

23

Elämä raittiina on yksinkertaista.
Ei tarvitse valehdella puolisolle, kavereille eikä omalle itselle. Ei tarvitse vähätellä juotua määrää, juomien hintaa eikä humalan astetta. Ei tarvitse funtsia montako vielä voin ottaa, jotta olen ajokunnossa aamulla, että olen lastenhoitokunnossa illalla. Ei tarvitse kiristellä hampaita, jos en voikaan ottaa ajokeikan tms. takia. Ei tarvitse miettiä seuraavana päivänä, että sehän meni hyvin, nyt voin ottaa uudemmankin kerran. Ei maistu paska suussa aamuisin, ei ole tarvinnut pelätä ihmettelyä, miksi taukohuoneessa haisee vanha viina. Ei ole morkkista eikä ahdistusta aamulla petikavereina. Ei tarvitse kaupassa kuolata oluttölkkejä, harmitella uusia siidereitä, mitä ei ole ehtinyt maistaa.

Olen voinut ajaa ruohoa ilman ajokaljaa, siivonnut ilman siideriä, korjannut kakaroiden sotkuja ilman kossua. Saunassakin olen käynyt ilman kaljaa. Ruoanvalmistuskin sujuu kummasti ilman punaviiniä.

Olen ensimmäistä kertaa raittiina ilman kalvavaa viinanhimoa, käynyt kaupassa muistamatta alkoholipitoisia juomia. Kesällä hankittu sodastreamer on maksanut itsensä moneen kertaan takaisin, vaikka tuolloinkin taisin laskea montako kaljatölkkiä silläkin rahalla olisi saanut.

Ensimmäistä kertaa tunnen olevani vapaa alkoholista, tätä tunnetta en todellakaan halua vaarantaa. Elämä on helppoa näin :slight_smile:

24

Erinomaisesti kiteytetty, Pullå !

Raittius on ennen kaikkea vapautta ja mikä parasta se paranee vuosi vuodelta kuin vii…noh eiku nainen. :smiley:

25

Harvempi sitä osaa ymmärtää mitä se raitistuminen oikeastaan tarjoaa ja mitä muutama sana sen puolesta kertoo, kuten esim ilo, onni ja vapaus. Juovana aikana pelkäsi raitistumista, mutta nyt näin raittiina ei pelkää edes juomista.

Nyt on mentävä ja toivotan raitista päivää kaikille.

26

Mikä onkaan helpottavampaa, kun ei tarvitse perustella juomistaan, kuten ei mitään muutakaan päihdettä jota käyttäisi. Eikä tarvitse muistella mitä eilen tapahtui, eikä miettiä vastalauseita, jos joku sanoo jotain. Ei tarvitse kantaa huolta, jos joku tulee vastaan, josta ei pidä, jonka sanomisista ei pidä. Ei tarvitse löytää selityksiä, ei puolustuksia, kuten ei rahaa takintaskuista, jos niihin olisi jotain eiliseltä jäänyt. Taksikuskien puhelinumeroita ei tarvitse opetella ulkoa, kuten ei kapakkien osoitteita, kuten ei tuijotella kelloa, koskakohan saa viinakaupasta jotain, koska kapakasta jotain, koska kaupasta jotain,…

Ei todellakaan tarvitse miettiä kuka on ajokunnossa, missä poliisi luuraa, missä kukkaro on, missä kaupungissa on, missä putkassa on ja mistä syystä. Eikä tarvitse pelätä olemattomia, kuten ei valehdellakaan, jos pelkää ettei kukaan usko muuten, (kuten ei usko välttämättä sittenkään), mutta mikä tärkeintä ei tarvitse elää huomisen huolissa, eikä eilisen tuskissa.

Kaikki tuo ja paljon muuta, yhden ryypyn, pillerin, kannabissätkän,… päässä kaikki!!

Tänä aamuna on ollut hyvä herätä raittiina ja jatkaa elämää, kun se maistuu ihan mainiolle ilman mitään huumetta. Elämässä on huumetta tarpeeksi, kun tuntuu siltä, että kaikki maistuu paremmalta. Osa perheestä lähti menoihinsa jo aikaisemmin, osa nukkuu vielä ja osa odottaa lenkille pääsyä sekä osa nukkuu kun hiiretkin nukkuu. Osalle teen kohta menuun kaurapuurosta ja voisilmästä. Osalle taas kahvi riittää, mulle. Olen näemmä osaani tyytyväinen ja miksen olisi, kun saan elää täyttä elämää iloineen ja suruineen. Jokin on suonut minulle tämän osan ja olen siitä kiitollinen.

Aaargh, mutta ulos on mentävä, vaikka pakkanen purisi, kun tuo nelijalkaisen purema voisi olla ikävämpi, jos ei pääse tarpeilleen. Sekin on lahja Jumalaltani, kun pitää mut poissa kymmensormijärjestelmästä.

Onkohan se niin, ettei raittius ole oikeaa, jos ei tunne siitä kiitollisuutta? Ennen en tuntenut sitä ja juomaanhan sitä joutuikin. Nyt on mentävä

27

On.

28

Rahvas tuossa jo hienosti kuvaili raittiuttaan.
Tunnistan siitä paljon.

Ei ole paljoa raittiutta takana vielä minullakaan, muutama hassu kuukausi, mutta olo on niin paljon parempi. Tae omasta kunnosta päivästä toiseen, energiaa antaa ulos itsestään muille, rahat voi laittaa vaikka kaakaohetkeen ystävän kanssa, viikkorytmi ei “pääty” tai “huipennu” viikonloppuihin ja yleisesti hyväksyttyyn “pikkitissutteluun”. Muut viikonpäivät oli vain ärsyttäviä välipäiviä viikonloppujen välissä. Mitä elämänhukkaa!

Vaikka vielä monesti tunnen olevani hieman irrallaan tunteistani ja talvinen arki voi olla pimeää ja raskasta, olen kiitollinen siitäkin.

Koin eilen jotenkin hienon hetken merenrannalla. Pysähdyin kuuntelemaan, suljin silmät ja keskityin jokaiseen aistimukseen. Kylmä tuuli hyväili poskia kuin hempeä käsi, meren tuoksu vajosi syvälle keuhkoihin ja lyövät aallot toistuivat- niinkuin ne toistuvat joka päivä ilman minuakin. Jo se, että hiljennyn aistimaan luontoa ja että tunnen selvinpäin jotain, on taas sitä mikä minä olin ennen kun viina vei minut. Toivotan itseni tervetulleeksi: oli jo kova ikävä.

29

Täällä on myös kylmiä tuulia, mutta meri on kyllä ihan umpijäässä, joten aaltojen ääni on jään alla.

Sinällään eihän sitä tarvitse päivystää meren rannalla, jotta tuntisi miten luontokin tuo elämän tunteen lähelle. Itse olen henkeen ja vereen metsien mies, siis nautin äärettömästi sen hiljaisuudesta sekä huminasta ja välillä tietysti töistä metsässä. Ei sen hienompaa olekaan, kun saa notskilla käristää makkaraa, kun ensiksi on paiskinut hiki hatussa puita poikki.

Joskus piti olla pullo sielläkin, aargh. Miten ihmeessä en koskaan satuttanut itseäni, tai romuttanut koneitani. Nyt on asiat toisin, kun metsässäkin tunnen miten kaikki maistuu elämälle.

30

Onko jollain muulla jotain muuta kokemusta tämän päiväisestä raittiudesta, kuin hyvää vain. Itse olen nauttinut kylmästä vapaapäivästä ja raittiudesta enemmän kuin koskaan. Miksi raittiutta pelkäsikään, kun mitään en ole menetänyt, paitsi kurjuuden. Minulla on mahdollisuus tehdä aivan kaikkea, kuin ennenkin, mutta oikeastaan paljon enemmän, kun mikään ei rasita, huoleta ja maailma on mahdollisuuksia täynnä.

Ei mulla ole kapakeissa sellaisia kavereita joita tänään tarvitsisin, mutta muutama tuleva toveri kylläkin. En niitä lähde sinne metsästämään, kuten en omaa onneanikaan, kun se on jo täällä. Viinaa ei ole tehnyt mieli, kuten ei ole tehnyt mieli alkaa keksimään selityksiä ja valheita minkään puolesta.

Kahvihampaani kivistää nyt siihen malliin, että sen puolesta olenkin jo valmis siirtymään jäätelö-kahvipöytään, jossa odottaa perhekin.

Siispä, iloista, onnelista ja vapaata raittiutta kaikille sopivasti ja tarpeen mukaan.

31

^Ei minulla ole mitään pahaa sanottovaa raittiuden puolesta, kyllä se on tänäänkin ollut hieno juttu, että on kirkkaalla päällä ja ajatuksella saanut olla. Tämä minun viinatta olo vaikuttaa aika tavalliselta elämältä ja juuri se on siinä parasta, sitä haluan ja olen siitä kiitollinen. Tosin minä olen kyllä vielä toipilas ja tunteet ovat moninaiset, mutta sekään ei ole raittiuden vika vaan alkoholismin. Pää on kirkastunut niin paljon, että omaa alkoholistista käytöstä pystyy jo katselemaan sinne taaksepäin aika objektiivisesti. Hämmästyttäa katsella itseään valehtelevana, itseään ja muita kusettavana ihmisenä, joka muina miehinä on kuin ei mitään olisikaan…huhhuh, kyllä jonkinasteisista harhoista varmaan voidaan puhua. Onnellinen olen myös siitä, että minun ei tarvitse edes miettiä kohtuukäytön tai minkäänlaisen käytön mahdollisuuksia (mahdottomuuksia) kohdallani. Se on vapauttavaa. :slight_smile:

32

Iltaa,
en enää pysty ajattelemaan muunlaista elämää kuin raittiina. Sukellus juovaan elämään vaikka lyhyeksikin aikaa oli jääkylmä takauma. Kaikki lähti tasan siitä mihin filmi pysähtyi noin kahdeksan vuotta sitten. Sen oven haluan pitää pysyvästi kiinni. Elämä tällä hetkellä on kuin olisi avannut uuden lehden kirjassa jota kirjoitetaan samalla kuin elän. Juonen käänteisiin voin vaikuttaa itse, riippuen siitä kuinka avoin olen tuonne ylös,ulos -tai sisäänpäin - hengellisyydelle. Vielä lyhytikäiselle raittiudelleni tämä lienee isoin oivallus tähän mennessä. En raitistunut aikoinani uskovaisten porukoissa, vaikka yritin kertoa jossain yhteydessä, että juon liikaa ja olen varmaan alkoholisti. Seurauksena oli, että pari tyyppiä rukoili minusta pois alkoholismin henkeä :unamused: Tarkoitus varmaan oli vilpitön ja hyvä.
Kuluneella viikolla on ollut hieno kokemus ilmoittautua mukaan vapaaehtoiseksi hommiin kevätpäiville, samapa tuo mitä tekemään. Parveen kuuluminen tuntuu vapauttavalta, toipilaana on hyvä lennellä muun sakin joukossa :smiley:
Nyt kun löytyisi vielä vilpitöntä halua viedä koira ulos iltalenkille…

33

Niin on se kumma miksi kaikkia hetkiä piti aina joko saada vielä isommiksi tai sitten juoda päästäkseen jonkun liian hurjan tunnemyrskyn yli. Vaikka lopulta niistä katosi se kaikki herkkyys mikä maailmassa oikeasti on. Ja tilalle tuli vain himo juoda lisää ja lisää ja lopulta mitään autenttista ei ollut enää koettavissa kun oli niin humalassa ettei pystyssä pysynyt. On vaikea tunnistaa itseään edes näistä muisteloista. Ei.

Metsä on lempipaikkani silloin kun aava tai meri tuntuu liian isolta. Metsään voi sukeltaa ja kadota. Itsensäunohtamisen paikka ja silti osa suurempaa. Tuntee elävänsä ilman että ajattelee elävänsä. Täydellinen rentoutuminen. Elossaolo. Tuskattomuus. Kaikkea sellaista nykyään voi maistaa. Minkä ennen viina peitti alleen.

Nytkin kun perhe nukkuu voin valvoa heidän untaan hetken, ottaa tämän pohdiskelun vain itselleni ja sitten käydä maate. Hieman ehkä liian syvällisissä mietteissä jotta voisi nukahtaa heti. Mutta tämä oli tällainen päivä. Ehkä huominen on hieman kevyempi.

34

Jos jollain, niin meillä alkoholisteilla on juuri taipumusta hieman syvällisiin ajatuksiin, mutta on ne tärkeitäkin, kun ilman niitä emme olisi hengellisiä olentojakaan.

Toivottavasti sinä löydät noiden ajatustesi kanssa ratkaisuja, joista saat voimia jatkaa ja tehdä kaikkesi, jotta raitistuisit.

Itseäni hiersi usein myös noin monet ajatukset, mutta tolkun niistä sain vasta, kun sain otettua apua vastaan.

35

Olen katsellut paljon vanhoja valokuvia. Useisiin liittyy alkoholi ainakin jollakin tavalla…jostain syystä känniläiset tykkäävät kuvia napsia. Vaikka muistot ovat pääasiassa hyviä ja jopa legendaarisia, on katumus ja itseinho alkanut nostaa päätään. Mieleen muistuu pieniä, vuosien takaisia episodeja, joita tuskin kukaan muu edes muistaa. Minä näköjään muistan ja vieläpä niin hyvin, että alkaa melkein ahdistaa.

Toinen juttu on liikkuminen. Menenpä melkein mihin vaan suurempaan kaupunkiin Suomessa tai jopa Keski-Euroopassa, pystyn nimeämään paikkoja, joissa olen hoippunut kuin heikkopäinen. Jaahas, tälle juna-asemalle sammuin. Ohhoh, täällähän poliisit tulivat tökkimään kiusaantuneina pampuillaan, kun nukuin pusikossa. Onneksi ei ole tullut tehtyä mitään pahempaa. Tappeluilta sun muilta vahingonteoilta olen välttynyt. Itseni ainoastaan häpäissyt.

Ilmeisesti raittius on myös tätä, vanhojen kaivelemista.

36

On se. Ja sen jälkeen vanhojen juttujen pois heittämistä. Siis kokonaan pois, eikä esimerkiksi niiden jatustelua jopa kymmeniä vuosia vaikkapa vertaistukiryhmässä. Ei edes esimerkin vuoksi, kuten “vanhat valtiomiehet” sanovat itseään selittäen. Vain kuivajuoppo pöyhii p-kasaansa iät ja ajat. Henkiseen ja hengelliseen kehitykseen, kehittymiseen ihmisenä ja sairastamisen lopettamiseen kuuluu oivallus, mikä puolestaan voi johtaa mielenterveyden palautumiseen.

Harvoin niin käy. Monet jämähtävät paikalleen, eikä kehitystä enää ole. Mutta kuivakin juoppo on itselleen parempi kuin juova juoppo.

37

Olen miettinyt tätä termiä “kuivahuikkaaminen” tms. Tarkoitetaanko sillä nimenomaan sen oman sontakasan möyhentämistä? Sitähän nimittäin kun antaumuksella talikolla pyörittelee, niin aina löytyy uutta kosteaa ja aromikasta tavaraa…

38

Olen täysin samaa mieltä, että vain kuiva juoppo pöyhii paskakasaansa maailman tappiin saakka. Vaikka se pöyhiminen sitten tapahtuisikin “positiivisessa” hengessä. Oman näkemykseni mukaan, alkoholismista toipumiseen kuuluu jättää taakseen alkoholistinen elämä ja ajatukset kokonaisvaltaisesti. Käsiteltyinä ja ö-mappiin nidottuna. Vain siten alkoholistin psyyke voi tervehtyä tuosta pakkomielteestä kokonaan.

Tukevalla pohjalla ollaan silloin kun viinapullo antaa samat tuntemukset kuin vaikkapa bensakanisteri huoltoaseman pihassa. Kumpikaan ei hetkauta mihinkään suuntaan, niille ei koe tarvetta antaa ajatustansakkaan, eikä varsinkaan kumpikaan kuulu elimistöön.

39

Ajattelen, että ottamalla “kuivaa huikkaa” vielä jollain tavoin nautiskelee ja retosteleekin juoma-ajan kokemuksilla. Harva ihminen AA:ssa niitä kertoessaan ottaa kuivaa huikkaa tai kiinnittyy vanhoihin juomakokemuksiinsa. Se, miten tänään voi elää raittiina on paljon kiinnostavampaa. Tulokaspalavereissa voi kertoa oman historiansa lyhyesti, niin toinen saa kosketuksen siihen, että häntä ymmärretään.

AA-ohjelmassa on ehdotus, että kukin kävisi nämä kokemukset ja niihin liittyvän väärän käyttäytymisensä (luonteenvirheineen) lävitse neljännessä askeleessa (suoritimme perusteellisen moraalisen ja rehellisen itsetutkistelun) ja sitten tunnustaisi nämä asiat Jumalalle, itselleen ja jollekin toiselle luotettavalle ihmiselle. Silloin ne jäävät historiaan eikä niitä enää häpeämielessä tarvitse kaivella.

Minusta on hyvä tietää mistä tulee, jotta tietää mihin on menossa. Ei häpeän kanssa, mutta että muistaa olevansa alkoholisti. Ryhmissä voi kuulla jonkun toteuttavan raittiuttaan kertaamalla ääneen vanhoja. Sekin on ok juttu, sellaisia me ihmiset olemme. Ei ole yhtä oikeaa tapaa toipua.

40

Minusta kuivahuikkaaminen viittaa enemmänkin siihen, että tuo paskakasa jää möyhentämättä ja sitä rekeä vetää perässään lopun ikäänsä. Kokonnaan toinen asia on sitten se, että jatkaa elämässä eteenpäin ja jatkaa pykimystä parempaan. Itse en ajattele, että ensin toivun alkoholismista ja sitten lopetan raitistumisen. Luulenpa, että AA seuraa mukanani vielä pitkään muodossa tai toisessa.