Facebookissa on (miespuolisia) kirjoittajia, joiden tapana on kertoa naispuolisille kirjoitajalle että tämä on kaunis tai “söpö”. (Wtf, koiranpennut on söpöjä)
En minä sitä tuomitse. Pahempiakin kirjoituksia on.
Sosiaalisessa mediassa voi joskus kohdata yllättävällä tavalla ihmisten yksinäisyyden ja osattomuuden. Ihminen hakee kontaktia ihmiseen vähäisin perustein, vain sillä toiveella että tuossapa vastakkaisen sukupuolen edustaja.
Ehkäpä “yksinäisyys” ketjun asiakin.
Ulkonäkö on ok, jos on sujut omien kuviensa kanssa. Sellastenkin, jotka uusia eikä esim. 20 -vuotiaana otettu. Kuulin hyvän luonnehdinnan ihannepainosta. Se on se kun ihminen pystyy katsomaan itseään alastomana kokovartalopeilistä, ja hyväksymään näkemänsä.
1970:n luonnehdinnasta tuli melkein mieleen Tuksu. 
Mutta oli siinä jotain tottakin. Aina en isossa porukassa pyri keskipisteeksi.
Ulkoinen habitus voi olla hieman saman näköinen kuin avatar-kuvan hahmossa. Mutta kumpiko niistä, jääköön salaisuudeksi. 
