no joo elikkäs:
12v tupakki, alkoholi
13v Hatsi ja sitä on mennyt ensimmäisten kokeilujen jälkeen nyt yli 5 vuotta putkeen päivittäin. tietty nyt jotain muutaman päivän taukoi.
14v kaikenmaailman ryynit mitkä vaa toimis ja sai jotenki pään sekasin
enimmäkseen bentsoi.
15v dxm
16 piri,salvia,oxycontin,
17v xtc,ayahuasca,DOI-lappui,LSA,
18v kaikkii noit samoi sillon tällön paitsi hatsii nyt menee melkkeestään joka päivä.
13v rööki alkoholi kofeiini 14v hatsi, vauhti, ryynit 15v naksut, rännitys, tex 16v sienet cocaiini lsd lsa
11v. kännit
13v. hatsi ja karkit
15->kaikki muu mitä käsiin löyty
Alkoholiin en koskenu ennenkuin 18v. ja siitä se ratkeski. Ikäihmisten lääkekaappien ratsaamisen alotin 14v.
Vuosikaudet vedinki pelkkää viinaa, se lääkepelleily jäi jossai 18v. pois ku yks kaveri kuoli autokolarissa . . .
Sitte vähä vanhempana 20++++ raskas duuni vaati raskaita huveja ja sattumalta tutustuin pariin porukkaan joilta sai ihan mitä vaan. Olin silloin niin pihalla omasta elämästäni et siihen oli helppo lähtee mukaan . . . pari-kolme vuotta meni aika pahassa syöksykierteessä ja vasta ku toista kertaa heräilin teholta aloin miettiin et täs ei oo mitn järkee . . . joko lähden tai jään mut tää on ihan vitun tyhmää.
Limboilu loppu siihen, mutta vaikea on vastustaa kiusausta vielä.
Yritän epätoivoisesti pitää kuosailun nollilla, mut ei se onnistu vieläkään aina . . .
12 vuotiaana pilveä ensimmäisen kerran.
Vuosi sen jälkeen niin join polttelun lisäksi myös.
Sitten sellainen hetken bensa & butaani kokeilu, mikä ei ollut kovin kivaa.
Sitten lopetin kaiken joskus 14 vuotiaana oikeastaan kokonaan.
En vetänyt oikeastaan mitään vuoteen, jonka jälkeen vähän kyllästyin selvinpäin oloon
Joskus 15-16 vuotiaaseen mennessä mennyt vähän kaikki, paitsi kunnon hitaat. En ole saanut niitä käsiini mistään, harmi.
Muuten silloin oli jo alla piri, essot, laput, rc:tä muutama, dxm, ym.
Shodea koitin joskus, en oikein innostunut. Vauhti ollut vähän menettelevä, joskus tahtoo joskus ei. Yleensä ei.
Piti kolaa ostaa joskus reilu vuosi sitten, en sitten tiedä miksen ostanut. Maksoi niin vitusti ja meni alta niin nopeasti, etten sitten ehtinyt kai.
Ikääkin oli sen 16, joten en tiedä oliko se nyt niin huono päätös olla ottamatta 
Mutta pilvi ollut aina se sellainen kaveri jonka kanssa on tullut oltua… Jossain vaiheessa ihastuin vähän roboiluun 
Mutta sekin vain pilven kanssa.
Lääkkeitä nyt ei varmaan edes lasketa.
Niitä mennyt respalla ja ilman aika kauan… Tosi kauan
Ärsyttää vaan vähän, kun jotkut tuntemani ihmiset douppaavat vain ja ainoastaan sen takia, että voivat sulkeutua tämän kaiken ulkopuolelle. Minä taas sen takia, että voin sukeltaa yhä syvemmälle tämän “todellisuuden” ja ajatusmallien sekaan… Noh, tiedä sitten.
Mutta noh, kerta kaikki on hyvin, niin en näe aineissa mitään huonoa. Koulu sujuu niinkuin pitää, ihmissuhteet ym. Kukaan ei vaan tiedä, että aina kun olen hyvällä tuulella (tosi usein), olen oikeasti vaan kuosaillut ihan huolella
Wink wink 
ps. Taisi tulla vähän ärsyttävän pirteän oloinen viesti, mutta kun olen nyt hyvällä tuulella, niin se ei saa haittaa teitä 
(Ja jos haittaa niin sori )
No voi kun pienenä sinäkin oot jo tommosiin sekaantunut. Saanko udella, että millä rahalla? Ja millasena näet tulevaisuutesi? Uskotko, että joskus tyyliin 30-v lopetat kaiken tosta noin ja hankit perheen ja omakotitalon jne? Vai ooks konikoukussa sillon ja asut jossain roskiksessa itteäs myyden, kunnes delaat “hyvällä tuulella”?
No, ehkä vähän kärjistetysti, mut pelottaa vaan et mihin tää “nykynuoriso” on menossa…
T: täti
Näin rehellisesti, en oikein tiedä. Olen aina ihmetellut, mistä olen keksinyt sitä rahaa, kun jotkin jutut ovat oikeasti kalliita 
Paukku, alkoholi, tupakka ym. on halpaa onneksi, mutta sitten jotkut muut, kun pitäisi ostaa koko illalle eväät. Menee jo aika inhottavaksi, kun palaa niin paljon rahaa.
Tulevaisuus näyttää aika valoisalta, itseasiassa 
Koulutuksen saatua töihin, joku kiva kämppä mitä voin sisustella kaikessa rauhassa. Kirjoittelen, kuuntelen musiikkia, elän siinä kuosailun ja elämysten hakemisen sivussa.
Ja JOS asiat oikeasti menevät vituilleen, niin voinhan aina pyytää äitiltäni avustuksia rahallisesti 
En kyllä usko että tarvitsen.
Mutta näin rehellisesti kuiskaa hän se on tietämättään minua sponssannut aina noilla kalliimmilla douppailuilla 
Äh! En minä ole nykynuorisoa!
Älä nyt noin ajattele. Nykynuoriso on enemmänkin typeryyttä kombotettuna aivottomuuteen, enkä minä ole sitä. Ainakaan samallatavalla kuin muut nuoret Typerä kyllä olen, toisinaan, kun miettii aineitakin, mutta ainakin osaan ajatella omalla mielelläni ja puhua omalla äänelläni, en kenenkään muun.
Hyviä jatkoja, Täti
Ps. Jos elän kolmekymmentävuotiaana, luulen että olen jättänyt jo siihen mennessä nuo rankemmat douppailut sikseen ja uskon, että tulen tyytymään vaan myssyttelyyn, mihin ei kyllästy koskaan
Toivossa on hyvä elää, ja niin päin pois…
EI vaan, toivon tosiaan että oot oikeessa. Mutta lapsosena sitä monasti kuvittelee asiat helpommiks, kun ne onkaan. Sitä kehittyy ajatusmaailmakin aikamoista vauhtia tossa 15-25-vuotiaana, että… No, katsellaan ja toivotaan parasta
Tuo on ihan totta. Ja joskus mietinkin, että mitä jos…
Mutta kunnon koukun kehittämiseen ja siihen aineeseen kuolemiseen menee vielä vaikka kuinka paljon aikaa, joten on minulla sitä ainakin edessä. Ja kun pitää kylmän järjen aina vierellä, luulisi pärjäävän. Eikä se minua haittaa ollenkaan, jos kuolen vaikka viikon, kuukauden, vuoden päästä.
Unohdit sen, että jos rupeaa näyttämään siltä, etten pysty johonkin, niin voinhan aina lopettaa aineiden käyttämisen
Vaikka kuulostaa isottelulta, näin nuoren suusta sanottuna. Ja kovin rohkealta, kuin en tietäisi mitä puhun…
En vähättele kuitenkaan ollenkaan minkään asian tuomaa riippuvuutta, luulen vain, tai tunnen enemmänkin, että kyllä minulla itsehillintä riittää.
Toivon vaan, etten tosiaan kymmenen vuoden päästä ole jossakin roskiksessa itseäni myymässä. Konikoukussa.
Se olisi ihan rehellisesti sanottuna perseestä
Vaikka en pidä sukulaisistani pahemmin ollenkaan, paitsi parista tyypistä, ovat he silti sellaisia porvareita että saisivat kustantaa kaikki vieroitukset ym. (Vittu mikä turvaverkko kaiken varalta, jos jokin kusee: Vanhemmat ja sukulaiset xD Reiluus!)
Olen itsekkin nuori, mutta huoh. Noinhan sitä ajattelee. Mutta oikeesti se ei oo kivaa kun järki alkaa lähtemään päästä. Mä en niinkään pelkää mitään aineisiin kuolemista vaan mielenterveyden pettämistä. Sää kuljet kadulla ja kuvittelet että kaikki seuraa ja niin edespäin. Siltä se nykyään tuntuu. Mä en käytä edes päivittäin mutta aika usein kuitenkin aina jotain on. Mun pitää lähteä ulkomaille tai toisella paikkakunnalle voidakseni olla ilman sillä aina jostain joku tuttu tuo jotain nokan eteen ja ei pysty kieltäytyy. Jos on kauheet nitkunatkulaskut ja ajattelee päässään etten ikinä ota ja jos joku tuo sun nenän etee jotain sä otat sen koska se helpottaa ja siit tulee sit vie paskempi olo. Aineet elää unimaailmassakin ja paskaa oloa yrittää paeta kaikella. Ihan millä vaan mitä eteen tulee. Aineissa tuntuu ihanalta laskuissa paskalta. Ja jos mietin katkolle menemistä niin tuntuu etten vielä haluu.
Kun sä lopetat menetät monta asiaa. Esimerkiksi sun pitää keksiä mitä muuta elämällä voi tehdä ku vetää jjotain ja olla sekaisin. Se ei todellakaan oo helppoa ensin alkuu keksiä miten kuluttaa aikaa. Sulta katoaa paljon tuttuja koska et voi olla samojen tyyppien kanssa jotka vetää koska tuskin pystyisit silloin itse olla vetämättä ja olisko teillä puhuttavaa keskenänne ilman aineita? yleensä pakko vaihtaa paikkakuntaa, elämää, asentita yms joka on ihmiselle valtava prosessi aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä.
Lopettaminen ei oo sormien napsautus. Kun heität sen tuttavuutesi päätä sekoittavan aineen pois elämästä niin huomaat heittäväs pois aika pitkäaikaisen ja tiiviin seuralaisen.
lyhyesti sanottuna CREAK ei se ihmishenki lähde niin helposti. Ei sitä pääse niin helpolla ikävä kyllä. Mielenterveys lähtee helposti. Joillakin muutamalla kuukaudella joillakin muutamalla vuodella. Kun ekan psykoosin saat niin ei auta itku markkinoilla. Ja sit se henki lähtee oman käden kautta.
7v: kokeilin röökiä
10v tjsp: kahvia rupesin juomaan
15v: rupesin dokaamaan
16v: hatsi
17v: dxm, kodeiini, tramal, pamit, stilkkarit, tenoxit ja jotain…
18v: lsa, subu
19v: kratom
20v: essot
21v: piri, unikkotee
oiskohan nyt pääpiirteittäin siinä
Joskus alle kouluikäsenä sytyttelin ja puhaltelin faijan tupakkoihin.
13v: ekat lärvit ja poltot ja ryynit
15v: naksut, piri ja varmaa jotaan muutaki mut nyt ei tuu mielee
16v: en nyt muista mitä sillon mutta ekaa kertaa tällöin hihaan heitin.
Eli tossa ois ne oleellisimmat
Liian aikasin!!! 
13 ja se on epäonnenluku. repäskää siitä ja syökää kenkä
Täytyy kyl onnitella itteään nytten.
Vittu, lapsuus oli onnellinen, viaton, päihteetön - täynnä leikkejä ja mun silmissä “normaaleita” juttuja. Tulee sellainen fiilis ku tätä threadia selaa, että oonkin ollut jo 12 vuotiaana vain ikäistäni lapsellisempi naiivi pikkulapsi, ja helvetti että olen siitä onnellinen.
Tässä nyt itse kuitenkin jo putkeen hiisaillut nejlä vuotta about päivittäin, välillä ( lue: harvoin kuitenkin ) rankkoja deeli-kierteitä harrastaneena olen ihmetellyt sitä, kun monelta taholta saa kuulla, että psykoosit sun muut ovat todellisuutta jo parin vuoden jälkeen maksimissaan. Ihmetyttää sen takia, että mä oon jopa optimisti, elämä on kerrassaan mahtavaa, vaikka paskaa välillä tipahteleekin niskaan. Masennusta en ole ikinä nähnytkään, saatika lääkitystä osastoista puhumattakaan.
Tää vaan pohjustaa mun omaa pientä teoriaa siitä, että mielenterveyden pohja, perusta ja kulmakivi on onnellinen, terveellinen, viaton, lapsellinen lapsuus. Se mielikuvitus, intuitio, tietynlainen fiksuus mikä ihmiseen kasvaa tuona naiivina aikana on myöhemmin saamattomissa, ja kun sen kerran heittää hukkaan, ei sitä ikinä saa takaisin.
Voisko se olla mielenterveyden juuri tuo lapsellinen lapsuus, aika jolloin ei ole maailmassa mitään pahaa?. Löisin melkein vetoa ( en voi, kun en omakohtaisesti tiedä ), että päihteet murentavat sen illuusion maailman harmittomuudesta kuin piparin.
Älkää ottako tätä jeesusteluna, kunhan vaan ihmettelen. ^^
Mulle esim 15 vuotiaana urheilu oli kova juttu, tyttöjen naurattamiseen olin ihan koukussa ( koulun pellen virka taitaa tulla kylkiäisinä tohon kaupan päälle ) Inhosin tupakkaa, alkoholia olin maistellut hieman, en humalhakuisesti, huumeisiin suhtauduin tietyin varauksin, mielenkiinnolla - en tuomitsevasti, vaan lähinnä pienellä pelolla ja kunnioituksella.
Shanti, peace.
Ei taida olla ihan vaan sun teoria - melkomoinen liuta tiedemiehiä, tutkijoita, terapeutteja ja lääkäreitä ovat vahvistaneet saman .
Mitä epävakaammissa oloissa lapsi kasvaa, sen heikommat mahdollisuudet sillä on selviytyä hallitusti ja hyvin elämän vaikeuksista eteenpäin. Kyllä se niin on että turvassa ja rakkaudessa kasvaneilla lapsilla on paremmat eväät.
Itelle jäi lyhyempi tikku kouraan jo alle kouluikäsenä eikä se siitä muuksi muuttunut . . . aika räpistelyä koko elämä.
Lapsuus oli oikeasti onnellinen, mut joka tapauksessa aloitin viinan lipittelyn ja röökin jo 13 v.
Lukiossa sitten alkoholi etunenässä alkoi päihteily jo karkailla käsistä. Savut ja lääkkeet hiipi myös kuvioihin.
Nyttemmin koettelen vähentää kaikkea. Savujen kanssa ei ole mitään riippuvuusongelmia, joten sitä voin vetää silloin tällöin ilman morkkiksia. Lääkkeet ja viina riivaavat yhä ja kait loppuelämän, mistä en odottele pitkää…
Niin, totta. Psykoosissa on oltu, pari vuotta takaperin. Vakavan masennuksen ym. sellaisen takia. Joten kyllä mä tiedän mitä se on
Kyllä minä tiedän, miten helposti mielenterveys lähtee.
En minä aineiden takia pelkäisi menettäväni sitä, vaan enemmänkin ajatusten kääntymistä itseä vastaan. Se vaan, että kun on kaikki masennukset, itsemurhayritykset, psykoosit ja kuukausien osastolla virumiset, viiltelyt, vainoharhat, nuo koettu, niin se kuitenkin kehittää psyykettä senvertaa… Ettei sitä helposti enää eksy takaisin siihen 
(Paitsi toisinaan kun katsoo aamuteeveetä, tulee ajatelleeksi miksen listinyt itseäni joskus silloin )
Joku sanoi aiemmin, että se on vaikea olla ottamatta kun toisella on kamaa nenän edessä, sellaisia tilanteita on tullut, ja toki vaikeaa - tai pikemminkin houkuttelevaa - se on, mutta noh. Kaikkea sattuu, mutta sellaisistakin tilanteista On selvitty kunnialla, eli ei ole tullut otettua… Paitsi joskus kun se aamuteevee iskee ( )
Se riippuu varmasti ihmisestä, ajattelumalleista ja siitä miten asioihin suhtautuu. Mutta jos olen luvannut itselleni olla ottamatta, niin olen myös tehnyt. Nou hätä, immeiset!
On sitä oltu monet juhlat, kaverien (ihan parhaimpien) synttärit, ja vaikka mitkä oltu ilman, kun on pitänyt pitää taukoa.
Vaikea näin netissä yrittää selittää, mistään ylipäänsä, kun pitäisi tuntea irl.
Mutta se, että joskus kokonaan irti… Tai olla käyttämättä…
Hyi en kestä sitä ajatusta. Kaikesta muusta voisin olla ilman, paitsi hatsia en haluaisi menettää.
Mutta siinä joku osui todella hyvin asian kantaan, tavalla mitä en ole miettinyt. Se, miten eroon hankkiutuminen edellyttää kavereiden vaihtoa ym. elämän muutosta. Ja toivon todella hartaasti, ettei sellaista hetkeä tule jolloin joutuisin miettimään ystävieni tai raittiuden valitsemista. Kummatkin, jos vain voi.
Toisaalta, voin kiittää onneani että tuo kaikki on vasta edessä, jos on tullakseen. Toivottavasti ei 
Siihen asti… No… Mm… Pörisytellen? 
(Mutta älkää ottako tätä niin tosissaan, vaikka vakavista asioista puhunkin. Jos jotain olen oppinut, niin asioiden ottaminen vastaan joustavasti auttaa, antaa niiden vaikka hyökyä päälle aaltona ja sitten selvitellä solmut niiden armoilla, ei taistella vastaan ja rimpuilla. Ainakin minun osallani.)
Hyviä jatkoja! =)
Ps. Kantani saattaa - ja varmasti muuttuukin vuosien saatossa, mutta se että huolehtisi niistä jo nyt, olisi pelkkää itsensä kiduttamista. Mielummin sitten, kun on oikeasti aihetta ^^
