Kuulostaa tosi hyvältä miten arki rullaa. Joudutko/mietitkö juomattomuutta miten paljon? Kuulostaa että menee niin hyvin, ettei juominen kiusaa. Sellainen vaikutelma tulee, kun kaikesta muusta kirjoittelet. Siis hyvällä tarkoitan, että vaikuttaa sinulla olevan paljon tekemistä ja kaikkea muuta mietittävää. Olen lukenut kaikki viestisi, mutta nyt vasta innostuin kirjoittaa. Tasapainoiselle vaikuttaa sinun arki ja ajatukset yms. Hyvää sadepäivän jatkoa!
4 tykkäystä
Viiskytyks. Tänään nukuin niin kauan kuin unta riitti 
. Jätin mietintämyssyyn @Snowangel kysymyksen yöksi. Mulle alut ei oo yleensä ollu vaikeita kun olen ollut kuolla häpeästä ja ahdistuksesta ja kantanut niitä tosi tosi kauan. Ehkä asenne on ollut jotenkin vääristynyt, sellainen kuivahumalaversio minusta.
Oon aiemminkin ollut juomatta pitkiä aikoja repsahdukseen saakka, vannonut lapsille ja hävittänyt esimerkiksi kaikki viinilasit ja vaatteet, jotka päällä oon rypenyt. Join harvakseltaan, mutta kertamäärät ja tapahtumat olivatkin sitten älyttömässä mittakaavassa. Aiemmin suoritin juomattomuutta. 1kk, 3kk ja pisimmillään 6kk.
Nyt mä päätin olla raitis, ensin raitis äiti ja sittemmin raitis minä. En luvannut ääneen muille kuin itselleni. Löysin hädissäni plinkin ja täällä sitä ollaan. Plinkkiläisten olemassaolo, tuki, vinkit ja lohdutus on kaikki mulle aivan uutta alkoholismini polulla. Tää oli aiemmin mun synkkä salaisuus, toki ei lapsille ja niille jotka näki mut rypemässä, mutta muutoin. Se että on saanut kirjoittaa sydämestään ja tullut kuulluksi, on ollut käänteentekevää. Tuntuu että oon turvassa teidän kanssa 
eikä mun tarvitse enää juoda.
12 tykkäystä
Viiskykaks. Lisää mietteitä eiliseen. Olo on kummallisen tyyni ja varma, muttei liian varma. Mun ei tarvii kantaa tätä alkoholismin taakkaa yksin niin kuin ennen.
Aikaisemminkin oon kyllä ollu kiitollinen siitä kaikesta hyvästä mitä mun elämässä on, mutta nyt mulla on rauha nauttia siitä. Arki tuntuu oikein makoisalta. Haasteita riittää, alkoholin ulkopuolelta, mutta niinhän meillä jokaisella, kellä mitäkin. En tunne poltetta pilata tätä juomalla niin kuin ennen. Aivot syöttää vähenevässä määrin mielikuvia kylmästä kuohuviinilasillisesta. Välähdyksiä tulee, mutta perään tulee myös muistoja kaikesta siitä karmeasta mitä siitä seuraa.
Tiedän entisestään että mun suurimmat haasteet on vielä edessä, kun päivät muuttuu kuukausiksi. Siksi mä oon täällä että mä selätän ne 
.
10 tykkäystä
Viiskytkolme. Touhukasta ollut eilinen ja neuloosi iski säärystimien muodossa. En osaa kuin perusjuttuja, mutta tarpeisiini riittävän pitkät säärystimet on toista säärystintä vaille valmiit. Neulominen antaa aikaa ajatella, kädet käy, mutta pää sauhuaa.
Touhusin niin että meinasi tulla yliväsy ja ehkä myös siksi että mietiskelin niin intensiivisesti. Väsyn huomaa kahvin muodossa, jota keitin jopa itselleni, kahvilallille, hirvittävän määrän 
. Tänään on otettava rauhallisemmin. Nepsykäinen on edelleen kovin on/off mielialojensa kanssa, mutta meltdownit helpottavat hieman nopeammin.
Mulla onkin kurja keskustelu edessä, sillä hänelle on poikkeuksellisesti kirjoitettu ketipinoria ja hän on sitä käyttänyt yli puoli vuotta. Hän on muutoinkin pitkänhuiskea 177cm muodokas ihana tyyppi ja nyt paino on noussut vähälle aikaa ainakin 15kiloa.
Mun tehtävänä on käydä keskustelu siitä miksei tuo lääke sovi. Aikaa tähän keskustelun käymiseen on lokakuun 20. asti, silloin mennään tohtorille puhumaan lääkevaihdoksesta. Ja kun hän on nepsy ja muun muassa painonsa vuoksi rankasti koulukiusattu niin tilanne on äärimmäisen herkkä.
Joudun ajoittamaan keskustelun niin että se on mahdollisimman lähellä ratsastusterapiapäivää ja lääkäriä. Oon jo kirjoittanut ylös, miten asia ilmaisisin niin etten satuttaisi sanoillani yhtään. Voin kertoa että itkettää jo koko asian ajatteleminenkin.
Viimeinen viikko Selvä suunta-ryhmää, haikeutta myös siitä. Viimeinen pohdintatehtävä on työn alla sekin: oma selviytymissuunnitelma mieliteosta ylipääsemiseksi. Miten sen itselleen kiteyttäisi niin että siinä hetkessä se pelastaisi? Siitähän tässä kaikessa on kyse à propos.
9 tykkäystä
Voimahalaus 
olet kyllä oikea ÄITI, isoin kirjaimin 
lapsesi on onnekas, kun on saanut kaltaisesi äidin. Päivityksiäsi lukiessani mieleeni palautuu paljon muistoja ajalta jolloin omat lapseni olivat teinejä. Olin välillä ihmeissäni heidän kanssaan. Raskainta oli kun meillä oli lähes kymmenen vuotta teiniangsti päällä, jokaisella nuorella vuoronperään. Sellainen nuoren hiukan ankea, alakuloinen, aavistuksen masentunut, tympeä vaihe, jolloin toisten huomioiminen, ystävällisyys, hyvät käytöstavat jne ovat hautautuneet jonnekin piiloon. Oli aika raskasta kun kotona oli melko usein joku pahalla päällä. Toisen lapsen kohdalla tiesin jo että tämä on vaihe joka menee kyllä ohi. Ja meillä ei ollut mitään erityisiä haasteita, aivan tavallista menoa. Näitä muistellessa, nyt hiukan hymy huulilla, nostan sinulle hattua ja toivottelen tsemppiä myrskyn silmään. Voit olla varma, että et ikinä kadu sitä, että päättit olla juomatta alkoholia, siinä vaiheessa elämää kun lapsesi tarvitsevat sinua kovasti.
Taputellaan tiistaipäivä pois ja nautitaan välillä hetki raikkaasta syystuulesta (ja sateesta ).
5 tykkäystä
Viiskytneljä. Ihana @Metsanpoika, lämmin halaus täältä minulta sinulle. Kiitos niin kauniista viestistäsi, itkuhan se taas lukiessa tuli. Kuvailet niin hyvin murrosikäisten maailmaa, siinä juuri täällä eletään. Esikoisen murrosikä vain hujahti ohi jotenkin huomaamatta. Ehkä hän kipuili enemmän kaveriporukoissaan ja lietsusi kylillä. Hän oli kyllä helppo tapaus ja jäinkin miettimään etteikö hän halunnut minua asioillaan ja murheillaan kuormittaa 
. Elämässä tapahtui tuolloin eroa ja muuttoa.
Nämä kaksi sankaria ovatkin juuri varsinaisia tyyppejä mielialojensa kanssa. Rakastan heitä niin hirvittävästi kaikkine murjotuksineen ja murahteluineen. Äiti on nolo monessa jutussa, mutta ei enää ikinä örvellä kännissä. Ja kun halataan niin halataan lujaa ja kerrotaan kuinka rakas toinen on. Sen voimalla jaksaa synkkienkin päivien ja paiskottujen ovien läpi.
Radiossa Ellinoora laulaa “Meille käy hyvin”. Siihen minä uskon.
9 tykkäystä
Viisviis. Puhelimessa lörpöttämistä ja nepsykäisen taksikyytien sopimista, nyt ne hoidettu. Fyssari on vähän myöhemmin niin aamu on ajan suhteen verkkainen. Otin varaslähdön perjantain siivoukseen, huomiselle jäi enää rippeet.
Nepsykäinen saa viikonloppuna kamun kylään, ihanaa. Keksin jotain hauskaa mimmeille ja herkkujakin. Molemmat rakastaa lautapelejä niin pyörähdän kirpparilla, josko sieltä löytyisi sellainen mitä meillä ei vielä oo. Molemmat mimmit on käyneet liian kovaa elämänkoulua niin tykkään hemmotella. Pienelläkin budjetilla saa jotain pöhköä aikaiseksi ja jos itse leipoo niin säästää kummasti. Tää kamu on niin hauska tyyppi ja nauttii meillä olostaan 
.
Voisin antaa nuorisolle kätyaikaa, en enää entiseen malliin ryyppyreissulla vaan pakkaan mopoon termarin, eväsleivät ja kirjan, jonka sain lainaksi kirppiskoiran emännältä. Kirjan nimi on “Koirana olemisen vaikeus”. Huvittaa jo valmiiksi. Ja jos sataa niin menen kirjastoon lukemaan.
Mutta nyt kerään luuni ja suuntaan kohti fyssaria, siellä oottaa takuunaurut.
6 tykkäystä
Viiskuus, lokakuukin on jo pyörähtänyt toissapäivänä käyntiin. Jälleen ruokajakeluun, täällä on nyt ruokaa tarjolla keskiviikosta perjantaihin, vähän eri painotuksilla. Kiitollinen oon kyllä kaikesta mitä sieltä saa. Tuntuu niin kurjalta kun jotkut jonottajat nurisevat tarjottavista ja osa on niin ronkeleita että lähtevät melkein tyhjin käsin. Jupistaan että kaura sitä ja kaura tätä.
Jotenkin jää vaikutelma että onkohan oikeasti nälkä mikä jonoon ajaa. Voin vaan kuvitella mitä vapaaehtoisten mielessä liikkuu näiden henkilöiden kohdalla. Meidän sirkus on onnesta soikeana kun jääkaappi on täynnä ja joskus jotain jää vähän hätähätävaraksi pakkaseen.
Selvä suunta- ryhmä tulee päätökseen. Voi kun vielä viimeisetkin tyypit jaksaisivat sinne kirjoittaa . Siellä on niin paljon syvällisiä pohdintoja ja oivalluksia että toivon kirjoituksien olevan luettavissa kauan, jotta voin palata niihin. Nyt pieni siivouskierros ja lisää kahvia.
8 tykkäystä
Viisseiska. Herätys siihen että kissa raahaa juustonaksupussia pitkin kämppää . Tää meidän nuorempi kattimatti on semmoinen rosvo ettei mitään rajaa. Varsinkin karkki- ja sipsipussit on erikoisalaa, myös hiuspompulat ja vanupuikot on ehdoton hitti puhumattakaan lähes jokaöisistä vessaharjan ilmiömäisistä seikkailuista. Nyt kun kissaherra sai huomionsa, ruokaa ja väännettyä muhevat paskulit niin kelpaa veikan viereen köllähtää sohvalle.
Mikäpä siinä, keittelin kaffet, tein hissunkissun keittiöhommia etten herättäisi armaisia turhan päiten. Suihkun jälkeen plinkki ja telkka auki. Mulla ei oo omaa huonetta vaan nukun olkkarissa ja näppärästi voi sujahtaa vielä peiton alle. Ihana viesti oli tullut yöllä; esikoisen loma on viikolla 42 ja ehkäpä saisin äitin pikkuisen paapottavaksi edes muutamaksi arkipäiväksi. Viikonloput hän paahtaa töitä.
Nepsykäisen kamu tulikin jo eilen ja oli niin liikuttavaa kuulla että meillä on niin tuffia. Tähän kyllä tarvitsin ensin suomennoksen että ymmärsin 
.
6 tykkäystä
Viiskasi, kaksi kuukautta kolkuttelee pian. Luin eilen @mupzik:n tarinan koska hän palasi sivustolle pitkän ajan jälkeen. Onneksi plinkki on olemassa, on paikka johon tukeutua kun omat voimat ei riitäkään. Jossain katsomassani ohjelmassa juotiin kuohuviiniä ja tunsin omassa suussa ne kuplat. Ei tullut varsinaista mielitekoa, mutta vahva muisto suutuntumasta. Muistoksi jäi 
.
Eilen hoidin kasvivauvojani mullanvaihdon ja multaseosten maailmassa. Siinäkin asiassa ihan noviisi, perusmullalla aina yrittänyt pärjätä. Nyt kokeilen uusia juttuja. Sain aikaan järkyttävän sotkun ja hirvittävän hyvän mielen 
. 11 vauvaa oli hoidon alla, vielä jäi parisenkymmentä työn alle.
Tänään Parkinson-papan luo, eilen kuulosti jutut niin sekavilta jutut että huhhuh. Ensin hänen aikuinen poikansa oli ryöstetty ja sen perään potkittu pois yhteisestä kodista. Tiedä häntä mikä on totuus ja voi olla ettei se selviä tänäänkään.
7 tykkäystä
Viisysi. Pilviveikot naapurissa ovat pitäneet meidän perheen aika ahtaalla viimeisen kuukauden ajan. Ollaan kuunneltu kellonajasta riippumatta aivan kamalaa huutoa ja huonekalujen paiskomista pariskunnan rouvan osalta, hänellä on jo mitä ilmeisimmin tosi pehmeä pää. Samat karjutut lauseet" Tuokaa äitille viinaa/voivoivoi/kaikki myy viinaa/aiaiaisiai. Tätä mantraa tuntikaupalla joka ikinen päivä ja yö. Viimeksi kun soitin poliisit yörauhan aikaan niin hiljaisuus kesti puoli tuntia. Oltiin aika toivottomia.
Pari päivää sitten soitin ovikelloa ja pyysin olemaan hiljaa. Pariskunnan ukko tuli umpiseilissä avaamaan ja sain kuulla olevani “vitun natsi naapurihuora”. Oli aika aggressiivinen siinä tilassa ja haukkui minut kokonaan, mitään vaikutusta käynnilläni ei ollut. Samana päivänä molemmat huusivat “saatanan sairas huoranaapuria” tuntitolkulla. Olipa ylentävää kuunnella teinien kanssa.
Viime yönä soitin jälleen poliisit yhentoista jälkeen kun meillä ei kukaan päässy nukkumaan. Kertoivat katsoneensa tiedoista että kuukausi sitten kävivät viimeksi. Kyselivät tällä kertaa tarkemmin naapureista.
Kerroin että sama meno on jatkunut vuokranantajan huomautuksista huolimatta ja että meidän teinit (jotka eivät pienestä hätkähdä tai valita) ovat aivan valmiita muuttamaan meidän muuten niin kivasta kodista. Tällä kertaa poliisit saivat odotella oven avaamista kauan ja siinä odotellessa saivat kuunnella sitä järkyttävän kovaa älämölöä. Kun pääsivät vihdoin sisälle, herra oli taas niin sekaisin kuin seinäkello. Jututtivat pitkään, tsekkasivat kämpän, eukko kuului riehuvan ja huonekaluja viskottiin. Minä uteliaana kurkin ovisilmästä ja näin kun emäntä lähti poliisien mukaan, ensimmäisen kerran näin vilauksen koko eukosta.
Partio soitti vielä perään ja kertoi että tekevät kaikki mahdolliset ilmoitukset, josko siitä ois apua häädön aikaansaamiseksi. Ja että heiltä vuokranantajalle=kaupungille terveiset että kenenkään, varsinkaan lapsiperheen, ei todellakaan tarvitse kuunnella tuollaista huutoa kellon ympäri.
Oottelen että kello tulee kahdeksan niin puhelinrumba alkaa. Mutta viime yönä meillä oli yörauha.
10 tykkäystä
Kuuskyt. Puuh, kaupungille ei riitä poliisien ja minun sana. Pitäisi saada tästä alkoholistien ja sekakäyttäjien luvatusta vuokratalosta puhumaan joku puolestani, eipä heitä kiinnosta - ettei vuokranantaja vaan kiinnostu laittomista viinoista, muista aineista ja ammattimaisesta rahanlainaamisesta ja koronkiskonnasta .
Eukko tuli iltapäivällä putkareissulta ja sama meno jatkui taas. Eihän siinä mitään, laitan vaan radioo ja telkkaria kovemmalle ettei tarvii kuulla huudon seasta olevansa “natsihuora” vähintään joka kymmenes minuutti. Kai he jonkin soiton saivat eilisen aikana, tiedä häntä. Tais ottaa putkareissu koville, varsinkin kun täältä viedään isompaan kaupunkiin ja kotimatkaa on 42km.
Iltakymmeneltäkin eukko jaksoi aina vaan jatkaa harrastustaan, toisilta menisi jo ääni, mutta ei tältä tyypiltä. Ukko havahtui ilmeisesti yörauhan tuloon tällä kertaa ja alkoi duetto. Olin niin väsy että painoin vaan tyynyn korvalle, ännikitjan korvan juureen ja olin saanut unta. Kahen aikaan tappelushow otti uutta pontta alleen, mutta kisaväsymys onneksi iski naapuriin ja hiljaisuus laskeutui puoli neljältä.
Taistelutahtoa riittää silläkin saralla, kyllä mä vielä keksin miten yörauha löytyy . Tänään lähen kirppiskoiraa moikkaamaan .
5 tykkäystä
Kuuskytyks. Tänään ruokajakelussa kuuden aikaan yhden vanhan miehen elämä pysähtyi. Hän sai aivoinfarktin meidän kaikkien silmien alla. Entinen puliukko, elämäntapansa parantanut harmiton harmaa veikkonen lyyhistyi maahan, pissasi alleen ja oikea puoli kehosta oli täysin pois pelistä. Ei kyennyt pukahtamaan enää sanaakaan.
Ambulanssi tuli nopeasti palolaitokselta, mutta sairaalaan on täältä tunnin matka. Toivon että saivat luvan aloittaa liuotushoidon jo matkalla. Me jonoon jääneet jäimme vaisuina ihmettelemään ja jälkiviisastelemaan. En muista yhtä vaisua ja alakuloista jonotusta olleen vielä kertaakaan, nyt oli piiiitkä kolmetuntinen.
Niin se on ihmisen elämä pienestä kiinni. Siksipä keitän kunnon kahvit ja mietin kiitollisena tätä omaa kallisarvoista elämääni.
6 tykkäystä
Kuuskytkaks, pisimmänkin kuukausimittarin mukaan kaksi täynnä . Olipa ihanaa nukkua koko yö ilman että herää sydän tykytyttäen naapurien huutoon. Nukkuminen on niin mukavaa ja hyvänä kakkosena hetki kun herään ennen teinejä hörppimään ekaa kahvimukillista.
Fyssari kutsuu tänään ja hieman kömpelösti järjestetty uusi ruokajako. Mutta sen seurakunnan pappi on valtaosan elämästään ollut päihteiden väärinkäyttäjä ja nyt uskoon tultuaan palannut kotikaupunkiin perheen kanssa. Hänestä huokuu rauha.
Sellainen on tavoittelemisen arvoista ja jonkinlainen alku sen suhteen oman itseni kanssa jo on.
9 tykkäystä
Onnea kahdesta kuukaudesta!
1 tykkäys
Onnittelut kahdesta raittiista kuukaudesta 
…ja matka jatkuu 
On ollut mukava päästä seuraamaan matkaasi päivitystesi kautta, kiitos.
1 tykkäys
Kuuskytkolme. Sydänlämmin kiitos @Metsanpoika ja @Kynsilaukka onnitteluista 
Sateinen aamu, koti jo laitettu tiptop viikonloppua varten. Molemmat teinit saa kamut, joten saan paapoa muruja 
. Eilen illalla iski kynttilävalon kaipuu, meillä näytti melkein jouluiselta teinien mielestä.
Eilisessä jakelussa koin suurta myötähäpeää kun osa paikalle saapuneista rappioaddikteista mölysivät ja sopivat kauppojaan koko pienen hartaushetken ajan. Vaikkei mitkään uskonasiat kiinnostaisikaan pätkän vertaa niin voisi edes yrittää kunnioittaa ruokajakelun mahdollistajia, mummoni olisi sanonut että “kyllä sylettää”.
Tänään samat veikkoset varmasti tämän päivän ruokajaossa 
. Sadevermeet saa viritellä itsen ja invamopon päälle, mutta ai sitä tunnetta kun sitten pääsee kodin lämpöön. Tänään on hyvä päivä ja etenkin kompastuskiveni perjantai olla raitis.
6 tykkäystä
Kuuskytneljä. Eilinen meni kivojen asioiden parissa touhutessa niin että nukkumaan pääsi vasta tämän vuorokauden puolella 
. Kaksi teinipoikaa talossa tuo niin hurttia huumoria meidän naisvaltaiseen sirkukseen.
Tänään naisvalta pompsahtaa hetkellisesti yhden teinitytön voimalla. Laitan päiväruuat kondikseen ja lähden mopoilemaan. Sitten frittikeittimellä jälleen toiveruokaa; kananöttösiä. Onneksi löysin “lappukanaa” kun syöjiä on pöydässä paljon.
Monenlaista mietintämyssyssä, hyvällä tavalla. Meillä pyörii puheissa samaan sukupuoleen rakastuminen ja olen ollut jo hyvän tovin aika varma että nepsykäiseni viehättyy saman sukupuolen edustajista. Jos jotain hyvää ja tärkeää olen kaikille lapsilleni opettanut niin se on se että meidän perheessä jokainen saa olla juuri se oma ihana oma itsensä, on varmasti rakastettu ja hyväksytty. Rakastan kaikkia lapsiani ehdoitta, olen olemassa heitä varten ja minuun voi aina turvata .
11 tykkäystä
. Toinen kissoistamme ei osaa/halua peittää. Oisin vielä nukkunu, mutta aina voi nousta putsaamaan riemulla hiekkalaatikkoa 
