Ekaa kertaa täällä ikinä. Olin pitkähkön ajan juomatta (189 päivää) kun aivot kuiskuttelivat kokeilemaan että kyllähän sinusta kohtuukäyttäjä saadaan. Nyt kaksi kuukautta tissuttelua ja kolme kertaa muisti poikki. Järkyttävä itseinho, ahdistus häpeä siitä etten pystynyt pitämään lupaustani teineilleni. Tänään siis päivä 1, kun nollasin laskurin. Olen tuurijuoppo, jolle mikään määrä ei siinä kohtaa riitä. Olen lihavuusleikattu, en voi enää syödä pahaa oloa pois, vaan hoidin asian juomalla. Olen yksin lasten kanssa, vastuu on aina mulla. Ex-mies karkotti ystävät ja sukulaiset, olen siis tosi yksin ja yksiäinen. Sairastan multippeliskleroosia ja siitä jo eläkkeellä. Tästä alkaa kolmas pyristelyni kohti raitista loppuelämää, ikää mulla 45.
15 tykkäystä
Valtaosalla meistä lopullinen ero rakkaastamme alkosta on kulkenut yrityksen ja erehdyksen kautta, ts. lopettamispäätösten ja retkahdusten. Valtaosa, minä siinä joukossa, lienee myös jossain vaiheessa prosessia uskonut voivansa tulla kohtuukäyttäjiksi ja todennut että ei voi - minä edelleen siinä pettymässä. Mutta sinä olet jo tehnyt urakastasi ison osan: olet tiedostanut tilanteesi ja tehnyt siitä oikean analyysin. Se 189 päivääkään ei ole hukkaan heitettyä, vaikka nyt saattaa siltä tuntua. Jonnekin mielen syvyyksiin siitä ajasta tullut tieto on tallennettu ja se on siellä ja vaikuttaa. Monet ovat päässeet alkosta eroon, kun ovat jaksaneet uskoa asiaan.
Kirjoita tunnoistasi tänne, täällä on paljon samoja asioita kokeneita ja täältä saa hyvää palautetta ja tukea!
4 tykkäystä
Aamu kaksi. Yö nukuttu hyvin, mutta heräsin ahdistukseen ja häpeään. Paluu rutiineihin auttanee jälleen. Häpeä niskassa tänään kauppaan, kun ei mitään muistikuvaa siitä että on edes käynyt ryyppyiltana viimeiseksi lähibaarissa. Onneksi sen ohi ei ole pakko mennä, kiertää vaan toista kautta. Ajan kanssa baarinkin ohi voi taas kulkea ilman musertavaa tunnetta.
Mietin että mussa asuu Jekyll ja Hyde. Toinen on se kiva, touhukas ja vastuuntuntoinen nainen. Ja sitten se mörkö, joka ilmestyy harvakseltaan mutta kun se ilmestyy niin juo muistinsa ja vähät rahansa. Joka joutuu pankkitililtä katsomaan, missä on tullut eilen sohlattua
. Tuo osio on se kaikista pelottavin ja nöyryyttävin.
5 tykkäystä
Hyvä vertaus. Muistan tuon oikein hyvin, meinaan, sama täällä. Minulla tuo mörkö on pysynyt hyvin nurkan takana piilossa, kun lopetin alkoholin käytön. Pääsääntöisesti esillä on mukava, positiivinen, suurin piirtein vastuullinen, energinen ja touhukas nainen. Raitista elämää on takana yli 600 päivää ja edelleen välillä pullahtelee mielen syövereistä aiemman elämän vanhoja, noloja kännimokia, mutta nyt niistä selviää puistatuksella ja ajatuksella, että ei ikinä enää. (Raha-asiatkin ovat nykyisin paremmalla mallilla). Vahva suositus tälle alkoholittomalle elämäntyylille 
kyllä se siitä päivä kerrallaan helpottuu ja kun saat tarpeeksi päiviä taaske, takaisin ei tee mieli palata.
Raitista ja hyvää sunnuntaita 
5 tykkäystä
Kiitos, juuri tuota tarvitsin tähän päivään
. Nyt litran verran aamukahvia, aamupuuron keittelyä ja kalenteriin päivä 2.
3 tykkäystä
Kahvi ja puuro maistuu taivaalliselta raittiilla päällä 
2 tykkäystä
Kaupassa käyty. Ja ennen sitä papan luona, jolla on Parkinson. Käyn lähes joka sunnuntai, se on ollu jonkinlainen sovitustyö mun elämässä vuoden verran. Siivoilen siellä, autan kauppalistan kanssa ja tsekkaan jääkaapin että ruokaa riittää kauppapalvelut tuloon asti. Siellä on joka kerta niin tahmaista ja likaista, että varaan vaihtosukat kotimatkalle.
Kaupassa kuuntelin nappikuulokkeilla äänikirjaa ja tuijotin tiiviisti kauppalistaa. Selvisin ja törmäsin vain naapuriin. Mietin siinä kuitenkin että näkikö hän mun viimeisimmät toilailut ja järkyttävä ahdistus koitti nostaa päätään. Ulkoilma tekisi niin hyvää, mutten pysty vielä huvikseen lähtemään naamaani näyttämään.
Koulut alkaa 12.8. sitten on taas liikaa aikaa pähkäillä kun jään yksin kotiin. Onneksi on 2xruokajono ja fyssari siinä on jo kolmelle päivälle suorittamista. MS rajoittaa jaksamista ja lihasvoimaa, yksi juttu per päivä on ookoo kotihommien lisäksi.
3 tykkäystä
Päivä kolme. Päätin samalla että puhdistan kehoani myös toisesta neuropaattisen kivun hoitoon tarkoitetusta lääkkeestä Panacodista. Siinä on kahden tabletin vuorokausiannostus. Tiiän että se ruokkii omaa riippuvuuttaan myös, mutta onneksi määrä on noin pieni. No sen vaikutuksen tai vieroitusoireiden vuoksi pyörin selkäsäryssä yli neljään. Nyt kuitenkin heräsin ja aloin heti näpyttelemään tänne. Uusi aamurutiini päivänä numero kolme.
Ai niin toinen lääkkeistä on gapapentiini, kolmioita sekin täynnä. Sen annostusta säädin omin päin pienemmäksi jo kesän alussa kun sen pöllöin sivuvaikutus hankaloittaa muistia. Täysin ilman noita lääkkeitä en pärjää, sen verran aivoissa on jo kalkkeumia mitkä saa hurmaavat hermosäryt aikaiseksi
.
Älä vedä överiksi. Pelkästään alkosta irtipääsemisessä on urakkaa aivan tarpeeksi - ei kannata yrittää totaaliparanemista kerralla. Kannattaa edetä pienin askelin ja pitää pääasia - alkosta erossa pysyminen - kirkkaimpana mielessä. Omasta kokemuksestani puhun.
6 tykkäystä
Mietin ihan tota samaa
. Kerralla voi tulla liikaa. Ehkä palaan normilääkitykseen, voisi toimia mullakin. Kiitos
.
3 tykkäystä
Hyvälle sun polku näyttää !
Vertaus ylen syömiseen tai ylen juomiseen on siinä mielessä
oikein että kummatkin tarpeita jotka on pakko tyydyttää.
Vaarallinen ero on tuossa juomisessa, siis alkoholin.
Vrt. juominen/syöminen suruun.
Aika autaa varmasti kun vaan pysyt lujana 
Kun voitat itsesi ja halusi saat palkkinnon mitä kannatta odottaa !
1 tykkäys
Päivä 4 käynnistyy herätyskellojen pimputukseen. Teinit omatoimisesti harjoittelevat huomista varten, on ne kyllä ihania
. Palasin normaalilääkitykseen ja nukuin niin hyvin. Mulle ei alku oo ollu se suurin ongelma, häpeä hoitaa tehokkaasti mielihalut. Tämä on sitä touhukasta aikaa, kun en ilkeä ulkoilla niin tohotan kotona siivoillen ja järjestellen, olen taas superäiti.
Se että on äiti ja alkoholisti on mulle maailman suurin suru ja häpeä kantaa. Se meinaa musertaa mut.
6 tykkäystä
Päivä 5 käynnistyi jo kello neljän herätykseen. Teineille puuro hautumaan, eväät valmiiksi, kuppi tosi vahvaa kahvia ja ruokajonoon jonottamaan klo 5:10. Jakelu alkaa ysiltä, olin jonossa tokana. Vajaa neljä tuntia menee nykyään jo nopsaan, mutta lämpöä oli vaan kymmenen ja kova tuuli. Kylmä tuli luita ja ytimiä myöten, vaikka oli termarissa kahviakin.
Jonossa oli tuttuja naamoja, jatkettiin elämäntarinoitamme. Jonon ohi kävelevät koiranpissattajat eivät voi kaikki katsoa edes päin, silloin tuntee olevansa pohjasakkaa, mutta se tunne menee siellä höpötyäessä nopsaan ohi.
Nyt on voittajafiilis; jääkaapissa on juustoa ja pieni lohifileenpala, konditorion kinuskikakkua ja hitokseen leipää. Aurinko paistaa. Kouluunlähtö oli sujunut hyvin WhatsAppin mukaan
. Nyt lisää kahvia, tiskit ja tirsat.
8 tykkäystä
Päivä kuusi, kello soi viideltä. Kummasti nukuttaa hyvin myös aamuherätyksien jälkeen. Tänään apteekki, fyssari ja kauppa. Nukun ikkuna auki, syksyn tuntu jo selvästi.
Jäin kaipaamaan olisikohan ollut Blackcatin kirjoituksia, en ainakaan enää löytänyt
. Lueskelen paljon teidän muiden juttuja, parasta vertaistukea .
3 tykkäystä
Päivä seitsemän. Eilisilta vei mehut. Keskimmäinen lapseni on rankasti alakoulusta saakka kiusattu nepsylapsi. Hän on käynyt eläinavusteisessa terapiassa neljä vuotta (keskusteluterapia ei toimi hänen kohdallaan) ja elämäntaival on ollut mielenterveyden kannalta kivikkoinen, varsinkin viime kevään itsemurhatoiveiden kanssa. Nyt uuden edessä kun yläkoulu loppui ja alkujärkytys ja ahdistus mielen ja kehon tiimoilta tuli jälleen vieraaksemme. Lohdutin, kuuntelin, paijasin itkevän nuoren yöunille. Hän tarvitsee paljon kannattelua, ennakointia, läheisyyttä, rakkautta. Sitä minulla onneksi riittää, loputtomasti. Menen lasteni vuoksi vaikka solmuun ja he tietävät sen.
Mulla ei oo antaa lapsilleni hienoja harrastuksia tai hienoja elämisen puitteita. Mutta he tietävät sen että saavat kaikista arvokkainta mitä kellään ei oo liikaa; aikaa, läsnäoloa ja rakkautta.
11 tykkäystä
Tervetuloa palstalle @Löntönen!
Vaikka olet vasta viikon verran kerennyt ketjuasi kirjoittamaan, niin sait minut jo hyvin inspiroituneeksi sinun ajatuksistasi ja tavastasi katsoa elämää. Sinun tekstisi tulee varmasti tuomaan monelle vertaistukea, lohtua, ja uskoa hyvään. Toivottavasti ketjustasi tulee pitkä.
6 tykkäystä
Tänään ruokajonoreissulla mietin että plinkistä ihmisineen ja tarinoineen on tullut mun olkapää mihin nojata. Ex-mies eristi mut ihmisistä niin fyysistä olkapäätä ei ole ja on tosi vaikea tutustua kehenkään. Varsinkin kun on tämmöinen mytty kaiken maailman avaamattomia solmuja. En halua niitä kenenkään niskaan kaataa.
Tänne voin palata aina ahdistuksen nostaessa päätään tai viinapirun kuiskutellessa korvaan. Viikko sitten olin tähän aikaan hilpeä ja nousuhumalassa, kaikkivoipa illan edetessä. Mihin se sitten johtikaan -loppujen lopuksi niin toivon mukaan loppuelämäni raittiuteen. Kaikella on puolensa.
8 tykkäystä
Tässä on yksi plinkin hienous. Omaan ketjuunsa voi kirjoittaa synkimmätkin ajatuksensa auki, ja usein aiheesta pääsee sitten vielä ajatuksiaan vaihtamaan muiden kanssa, jolla on asiasta myös jotain sanottavaa, ja aikaa osallistua keskusteluun. Ei tarvitse siitä huolta kantaa, että ketään kuormittaisi.
8 tykkäystä
Oon aika tohelo kaikkeen tekniikkaan liittyvän kanssa, joten lainaukset yms. on ihan hepreaa. Siispä näpyttelen puhelimella vaan aina johonkin jotakin
.
1 tykkäys
Päivä numero kahdeksan. Tänään ei herätyskellot soi, saadaan nukkua koko lössi
. Kissat pörrää jo, siihen heräsinkin. Herrat kiertävät huoneesta toiseen, josko henkilökunta viitsisi raahautua ruokkimaan nälkäkuoleman partaalla olevat eläinraasut
Tää päivä on koetinkivi. Teineille tulee kamuja ja oon monesti lähtenyt “ulkoilemaan” siksi aikaa että saavat olla rauhassa.
Kuvio on mennyt niin että koti on puhdas, teineille herkut valmiina ja muutenkin paapottu. Sitten vaan invamopolla liikkeelle ja kaupasta halpaa juomaa, hiljaiseen, kauniiseen paikkaan vaikka rantaan ja humala päälle. Areenasta puhelimella murhasarjaa, lasi täyteen ja ah- siinä on mun entisen elämän täyttymys. Olla rauhassa ja juopua jossain ihanassa maisemassa. Loppuillan sitten sekoilen vähemmän tyynesti ties missä kun ei muisti toimi. Yllättävän toimintakykyisenä ja ehjänä kotiin. Aamulla kuolemanhäpeä.
Tänään tuo ylläkuvattu ei toistu. Jos ulkoilen niin käyn vain ajelemassa äänikirja korvanapeissa. Ehkä näin alkuun on turvallisinta jäädä kotiin ja katsoa omalta sohvalta Areenaa.
4 tykkäystä