Täällä moni on todennut, että juomisen loppuessa vanhat tavat lentävät samalla romukoppaan. Ei raittius oikein niin tahdo onnistua, että jatkaa kuten aiemmin, mutta ilman alkoholia.
Varsinkin alkuvaiheessa on hyvä välttää kuvailemasi kaltaisia tilanteita, siinä saatta juomisikävä yllättää. Ei luonnon kauneutta kannata unohtaa, mutta lähestyä sitä eri tavalla. Vaikka hyvien eväiden kanssa. Eikä mennä samoihin paikkoihin kuin menit juomaan.
Päivä ysi. Erävoitto, en tyhmäillyt eilen, ei tehnyt edes mieli. Kävin päivällä kurkistamassa kaupunkifestivaalia ja söin pehmiksen. Sitten kotiin ja ruuanlaittoon. Ihmettelin kun tuli aivan yhtäkkiä ihan voimaton olo, syytin MS:ää joka jaksaa tätä lajia harrastaa, mut kuumehan sieltä kurkisteli.
Lötköpötkönä kuumelääkkeen kanssa sohvalla ilta sujui -ei voi sanoa rattoisasti, mutta turvassa. Voiko keho suojella näin? Toki koulupöpöt tarttuu muhun niin helposti. Mutta kummin vain, nyt kahvinkeittoon. On muutes hyvä sarja semmoinen kuin How to get to heaven from Belfast. Murha, juonenkäänteitä, huumoria. Oikein mun makuinen, vaikka ensin skippasin tän nimen vuoksi, no se paljastuu heti alussa satiiriksi.
Pysytään raittiina tänäänkin
.
Kymmenen täynnä. Eilen lueskelin, en muista enää kenen, elämäntarinaa ja se oli kuin omani. Harmi kun en jo nukkumatin partaalla ottanut nimeä muistiin. Äiti, jonka piti päästä nollaamaan kahden-kolmen kuukauden välein ja sitten vedetään överiksi. Tiedän, miltä tuntuu olla niissä nahoissa.
Oma sykli on noin 2-6 kuukauden mittainen. Siinä ajassa on ennättänyt kerätä itseensä marttyyrin lailla oikeutta nollaukseen. Selittänyt kuinka hienosti on taas hoitanut kaiken ja ihan yksin, vieläpä hymy huulilla. Siitä ajatuskuplasta mun täytyy puhkaista itseni ulos, työsarkaa riittää. Onneksi ootte kuulolla.
Huomenta. Kun viimein raitistuin, se tapahtui AA:n ohjelman avulla päivä kerrallaan. Se oli ihme, ihmettelin kovasti ensin, että miten se muka toimii, kun ei yritykseni pysyä selvinpäin ennenkään toiminut. Mutta kas kummaa, kun lopetin lupailut etten enää ikinä yms. ja lopetin sen ajattelun, että omalla tahdolla kykenen vastustamaan. tapahtui se ihme ettei enää ollut viinan himoa tai humalan halua, unohtamista, siis join unohtaakseni kaiken paskan mitä elämässäni oli.
Pikkuhiljaa se lähti elämä rullaamaan ihan erillä tavalla. oli ihanaa olla selvinpäin, kiitin joka aamu että sain herätä selvinpäin.
mielitekoa ei ole tullut sen jälkeen, niin kamalaa aikaa se juoma aika oli, etten sinne enää halua. Mutta edelleen vain päivän kerrallaan. Niin, haluan nyt opetella muissakin asioissa missä minulla tällä hetkellä on vaikeuksia, että vain päivä kerrallaan eteenpäin, ei koko loppuelämää tarvi miettiä!
Raitista ja rauhallista maanantaita!
Yksitoista. Eilinen oli muistelujen päivä. Mulla on ollut semmonen tapa että kun on rypenyt kännissä jossain niin sen illan vaatteet on saanut mennä roskiin, en oo voinu sietää enää niitä silmissäni. Monta kivaa vaatepartta oon roskapussiin sulkenut. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Silloisen illan hajuvedenkin oon joutunu laittamaan syrjään, niitä en raatsi heittää pois kun oon ne vanhimmalta lapselta lahjaksi saanut. Kylppärin kaappi tuoksuu vielä mun toivottavasti viimeiselle kännille. Välitön, lamaannuttava häpeän reaktio tulee tuoksumuistosta vaikken loppuillasta mitään muuta muistaisikaan.
Kaksitoista, kello tulee just aamuviisi. Kahvi termarissa mukaan otettavaksi, aamupalat teineille valmiina jääkaapissa. Ihan just ruokajonoon töröttämään, kassinjako alkaa ysiltä. Tuttuja kasvoja, rupattelua. Meilläpäin jonossa alkoholistien osuus on ainakin 50%, minä mukaan lukien.
Hyvä päivä, selvä päivä😊.
Kohta jo kaksi viikkoa sinulla takana, hienoa!
Kolmetoista. Ei sentään perjantai
. Nyt kun nepsy-tyttärelläni on nyt suuria haasteita, päivät sujahtavat kohisten ohi. Opiskelupaikan vaihtamista lähemmäs alan järjestellä tänään. Nyt koulupäivästä 3,5-4 tuntia menee kaikkineen matkoihin, siihen läksyt ja päiviin ei jää hänelle uniaikaa riittävästi saati sitten yhtään “kouluvapaata” tuntia hereillä ollessa. Hänellä oli kunnianhimoinen haave isomman kaupungin lukiosta, mutta nyt näyttäytyy että kuormitus on aivan liian raskas. Odottelen kello kahdeksaa, pääsen soittelemaan reksille ja opille.
Itse oon ollu aina hyvä nukkumaan, mutta nyt iltasadusta eli äänikirjasta muistan aamulla ensimmäiset 5 minuuttia, jos sitäkään. Silloin kun elämä on rankimmillaan, minä oon parhaimmillani. Taistelija lasteni puolesta. Miksi en aikaisemmin taistellut aina raittiin äidin puolesta?
Kaksi viikkoa. Tänään hoppuaamu. Eilen järjesteltiin niin että tytär aloittaa jo tänään lähilukiossa, siispä suuntaamme yhdessä opolle ja sen jälkeen jatkuu jo koulupäivänä. Taas koulunaloitus, toivon niin kovin että sujuu jouhevasti. Siellä on tuttuja ystävällisiä kasvoja ja myös ne paskiaiset, jotka kiusasivat alakoulusta saakka.
Mutta arki helpottuu kun koulumatkat ei syö lähes neljää tuntia päivästä. Jos bussit kulkisivat sujuvasti niin olisi vielä kohtuuden rajoissa, mutta nykyisellään tuppukaupungin palvelut hiipuvat pois. Meillä oli haaveissa muuttaa isompaan kaupunkiin, mutta nyt jumitetaan täällä vielä 4 vuotta. Siispä sopeudutaan. Se on meidän perheen voimavara.
Ensi viikolla on tuttavan kirjajulkkarit, toivottavasti siellä on holiton kuohujuoma-vaihtoehto, mutta epäilen. Täytyy kanniskella sen aikaa lasia että sen voi hyljätä jonnekin pöydänkulmaan. Vai miten kieltäytyisin tarjotusta alkumaljasta korrektisti?
Onnea kahdesta viikosta, niin niitä päiviä kertyy. Kiva kun olet jaksanut kirjoittaa!
Täysi skumppalasi kädessä kuljeskelu ei ole hyvä idea. Tuo on sitä paitsi hyvä tilanne harjoitella, noita tilanteita kun ihmiselle saatta tulla eteen.
Mieti valmiiksi se, mitä sanot. Kun tarjotaan alkumaljaa, kysy olisiko holitonta vaihtoehtoa. Jos ei, sanot ystävällisesti hymyillen vaikka “Kiitos, sitten jätän väliin”.
Itse ajattelen niin, että kohtelias kieltäytyminen kerrallaan lisää ymmärrystä siitä, että kaikki eivät juo. Lasin ottaminen ja sen hylkääminen ei sitä edistä. Lisäksi juomattomuuden alkuvaiheessa alkoholijuoma kädessä on iso riski.
Toivotaan, että julkkarit on järjestetty fiksusti ja sinullekin oma juoma löytyy. Itsekin muutamissa käyneenä aina on alkoholiton vaihtoehto löytynyt.
Tsemppiä tytöllesi uuteen kouluun. Toivotaan kädet syvästi ristissä, että vanhat kiusaajat olisivat aikuistuneet sen verran, että tajuavat jättää toiset rauhaan.
Viisitoista. Eilinen oli kiireinen, mutta täynnä huojennusta ja kiitollisuutta. Lukiolla oli vastassa niin lämmin ja ymmärtäväinen opo, suorastaan äidillinen. Kaikki asiat käytiin rauhassa läpi ja jätin hauraan nuoreni turvallisin mielin hänen huomaansa
.
Lukiolta kaasu pohjassa invamopolla eli 12km/h tunnissa 
toiseen ruokajonoon. Se tapahtuu kirkossa ja siellä on ensin ruokaa ja hengellinen osuus, vasta tuon jälkeen arvotulla numerolapulla saa ruokakassin. En usko jumalaan, mutta ehkä vähän johonkin hengelliseen kuitenkin. Siellä elämäntarinansa kertoi aviopari, joista mies oli nukkunut vuosia metsässä täysin rappiolla alkoholin vuoksi ja nainen tehnyt rikoksia saadakseen lääkkeitä ja suonensisäisiä huumeita. He olivat löytäneet raittiuden jumalasta ja toisistaan ja olivat molemmat nyttemmin päihdetyöntekijöitä. Heidän elämäntarinansa oli niin koskettava. Joskus olen miettinyt että miksi minusta ei saa millään uskovaista, jos se helpottaisi raittiuden saavuttamista. Mutta te ootte mun seurakunta ja syntien anteeksiantaja.
Kai siellä pieni ihmekkin tapahtui kun ruokakasseja oli yllin kyllin ja kun maltoin jäädä odottamaan, sain yhteensä kolme kassia. Nyt on kuulkaas kermajuustoa, juustoraastetta, maitoa, juomajogurtteja ja leipää. Hauskinta oli kasseista löytyneet vessapaperirullat, niitä ei oo koskaan aiemmin jaettu.
Tytär tuli lukiosta silmät loistaen ja höpöttäen. Kiusaajalössi oli kaikkinensa rinnakkaisluokalla. Toki vuosien saatossa tulee yhteisiä tunteja, mutta pakolliset opinnot saa opiskella rauhassa. Palasimme normaaliin teiniarkeen ja minä opettelen uutta raitista minääni. Vaikka koti oli siivottu, jääkaapissa ruokaa ja kaikilla hyvä mieli niin en palkinnut itseäni vähistä rahoista ostetulla kuohuviinillä vaan pullakahveilla ja brittisarjalla Dead & buried. Britin minusta saisi hetkessä pienellä käännytyksellä🙏.
Tänäänkin on hyvä päivä ja selvä sellainen.
Kuusitoista. Oi mikä hana myrsky-yö takana. Täältä kerrostalon ylimmästä kerroksesta sitä on turvallista seurata, toisilla ei varmaan omaisuuden kannalta ole niin onnekasta. Myräkkä jatkuu edelleen.
Tänään Parkinson-papan luo. Eilen hän soitteli että oli saanut kanttarelleja eikä osannut tehdä kastiketta, hän osaa ainoastaan paistaa kananmunia. Entinen minä olisi sännännyt apuun ja vienyt muut ainekset lisukkeineen, uusi minä vain tuumasi että kysypä ohjetta häneltä jotka sienet sait. No tänään tsekkaus-kyläily siivouksineen edessä. Päätin myös että kun ollaan joka ikinen kerta oltu pojan kanssa leipomassa ja myymässä kahviossa luokkaretkirahastoa varten niin jätetään edes yksi kerta väliin. Toisilla perheillä on siihen suuremmat resurssit ja on muidenkin perheiden aika osallistua.
Tänäänkin on hyvä päivä pysyä raittiina.
Seitsemäntoista. Alkuun päästy mallikkaasti, mutta nyt ylpeys ei saa käydä lankeemuksen eellä. Tänään on taas koetinkivi edessä kun käyn viemässä tyttären koulukoneen isoon kaupunkiin.
Sielläkin olen onnistunut rypemään, iltaisin kylläkin. Siellä ryyppääminen on ollut tavallistakin vapauttavampaa kun kukaan ei tunne. Voi keksiä itselleen sopivan selityksen ja menneisyyden, jos joku kysyy.
Mutta tänään vien koneen ja suuntaan nenäni kohti kivaa itsepalvelukirppistä ja sieltä suoraan bussiin ja kotiin. Elämä on hyvää just nyt.
Kiitos Löntönen kokemustesi jakamisesta, olet sitkeä sissi 
Meitä 4-kymppisiä äitejä riittää, ja tuota rypemissanaa olen muuten itse käyttänyt ajatuksissani, kuvaa hyvin tiettyjä tilanteita..
Tsemppiä tähän päivään, vaikutat voittajalta jo 
Kahdeksantoista. Sydän niin läikähtää kaikille ihanille, jotka mua kannustaa, eilen bussissa kyynelehdin kun tuli lohdutettu olo. Kun ei ole ollut enää omaa äitiä yli kymmeneen vuoteen ja äidin olemassaolo oisi ollut moneen otteeseen niin tarpeen
.
Olipas outo ja tyydyttävä kokemus mennä raittiiden ajatusten kanssa isoon kaupunkiin. Kävelin näillä ms-kintuilla pitkiin aikoihin ennätysmatkan yhteensä eli noin 2 kilsaa, toki välillä huilaten. Uskalsin lähteä ilman keppiä tai rollaa, luotin että kyllä aina jostain penkki löytyy ja kävelen niin hitaasti kuin suinkin viitsin. Suojatien ylitykset ärsyttää kun ei oo näkyvää apuvälinettä mukana, autoilla on kiire kiire kiire ja jalat ei vaan tottele.
Selvisin voittajana eilisestä monessa suhteessa, te tyypit siellä annatte voimaa kulkea uutena minänä❤️. Kirppiskierros oli kiva, löysin taas viltin (joita meillä on jo liikaa!) ja akvarellin. En antautunut vielä voimissaan oleville terasseille tai viinibaariin joka on viimeistä huutoa. Jos olisin sinne mennyt niin tyylikkyys olisi ollut pian kaukana. Mut pelastaa myös se että odotellaan lapsilisäpäivää ja tilillä on 33 euroa. Päiväbudjetti on loppukuuksi 6 euroa, joten taikuri saa olla.
Pojan pyörä pitää viedä pyörähuoltoon kun mun kädet ei enää taivu sisäkumin vaihtoon. Aikaisemmin youtube pelasti mut huoltoasioissa monet kerrat. Oon nykyisin ratkassu vuodenkierto-rengasasian niin että pojalla on kesä- ja talvipyörä niin ei tarvii ulkokumien vaihtoa stressata talven tullen. Sisäkumiongelma iskee silti ajoittain. Täällä on kyllä aivan supertyyppi pyörähuollossa, 15 minsaa ja 15 euroa.
Tänään kotipäivä, harkinnassa olkkarin jätti-ikkunan pesu. Eilinen tuntuu kyllä vielä voimissa niin ehkä vaan mössötän ja katon telkkaa. Nyt menossa sarja Dr Foster, draamaa mun makuun.
Jännitys kirjajulkkareita kohtaan kasvaa. Kirjoitin jo lauseen “Kiitos, jätän väliin” mun kalenterin reunaan ja makustelen sitä ääneen niin kauan että sen sanominen tuntuisi joten kuten luontevalta
. Minulle, joka ei ole ikinä kieltäytynyt ilmaisesta kuohuviinistä:joy:.
Yhdeksäntoista. Herätys neljältä, viideltä ruokajonossa. Neljä tuntia syväluotaavia keskusteluja ja hurttia huumoria, aika meni tosi nopsaan. Ja olin ekana, paalupaikalla.
Nyt taas kahvia ja pienet tirsat. Sitten pyörähuolto, apteekkia ja kauppaa. Ruuanlaittoa ja tyttären tukemista, ihanaa halipoikaani unohtamatta. Poika, 14, 185cm, halaa joka päivä ja kertoo että rakastaa. Vaalin tuota nuoren miehen mielenmaisemaa suurella rakkaudella . Kaikki mun lapset on niin rakkaita, huipputyypoejä kukin omalla laillaan.
Mulla on hieno raitis päivä tänäänkin.
Niin kuin itsekin joskus sanoit, niin annat lapsillesi juuri sitä mitä he kaikkein eniten tarvitsevat, ja jota ei voi millään rahalla ostaa: tukea, rakkautta ja heidän hyväksymistä juuri sellaisenaan. Sellaiselta pohjalta on hyvä ja turvallista ponnistaa elämään, lapsesi ovat onnekkaita.
Ja myöhäiset onnittelut kahden viikon raittiudesta, siellä mennään oikein mallikkaasti kohti parempaa.
Se on 20. päivä nyt
. Tänään myös toinen, suurempi juhlapäivä, avioeron vuosipäivä. Elin 15 vuotta pelossa, järkyttävän mustasukkaisuuden varjossa, henkisesti, fyysisesti sekä taloudellisesti hyväksikäytettynä. Lähestymiskiellot purkaneena, kaulan kuristusjäljet huivilla peittäneenä, täysin ohjailtuna, elin omat terveimmät vuoteni. Hän vei sukulaiset ja vähäiset ystävät.
Oon rikkinäinen niiltä osin, en usko että tässä elämässä ennätän kaikesta toipua. Uskalsin vihdoin erota, mutta kauas en päässyt muuttamaan kun eletään kädestä suuhun enkä raatsinut lasten elämää vielä enemmän hajottaa.
Jostain kaivoin sen uskalluksen lähteä ja pelastaa itseni ja lapset. Kiitollisuus elämää kohtaan kumpuaa paljolti siitä että nyt oon turvassa. Ja vielä raittiina
.
Kolme viikkoa
, aika on mennyt hirmuisen nopeasti. Tänään tuntuu hyvältä olla minä. Oon luottamuksen arvoinen itselleni ja lapsilleni.
Huomiset pirskeet kyllä jännittää. Mietin että mitä ihmettä vien mennessäni, en todellakaan mitään alkoholipitoista. Mihinkään upeaan kukkakimppuun ei ole varaa . Teen itse kortin ja siihen herkän runon. Teinit muistavat itsetehdyllä jääkaappimagneetilla ja pienellä akvarellilla. Ainakin ovat henkilökohtaisia viemisiä. Ja lause: “Kiitos, jätän väliin” on se kaikista tärkein vieminen, jonka sain mukaani @Teme70 :ltä❤️.
En osaa näitä teknisiä juttuja, joissa lainailisin tekstejä yms, mutta osasimpahan edes tägätä😂. Mun iltarutiineihin kuuluu nykyisin lukea plinkkiä ennen nukahtamista, tää on jopa syrjäyttänyt vuosia kestäneen rutiinin kuunnella äänikirjaa. Eilen olin nukahtanut teidän kirjoituksiin kirjaimellisesti kun puhelin hälytti patterin ja sängyn välissä. Ja nukuin niin makeat unet, aijai.
Tänään tyttären terapeutin ohjausaika, toinen ruokajakelu ja siivousta. Ennen kaikkea raitis ja kiva perjantai. Ootte tärkeitä te armaiset ihmiset siellä❤️.