Kakskytkaks. Oon varsinainen kahvilalli, mutta nyt raaskin ostaa vain Lidlin Emilia-kahvia. Manifestoin sitä itselleni niin että jos maku on hieman karvas niin kuvittelen sen olevan tosi kallista kahvia ja etten vain ymmärrä sen hienoutta vielä😂.
Näin unta kirjajulkkareista, sen verran kekkerit jäytävät ja jännittävät mieltä. Unessa tarjolla oli onneksi oikein jättimäisiä voileipiä ja pannukahvia, oikein vanhanajan malliin.
Tänään minun makuinen keli, pilvistä ja tuulee. Ikkunasta näkyy mäntyjen latvustojen elämää, sitä on niin kiva katsella. Luonto on tärkeä juttu mulle, mutta se oli myös osa mun ryyppäämistä. On löydettävä luontosuhdekin uudestaan.
Minulla on myös tänään edessä tapahtuma, jossa ilmaista viinaa olisi tarjolla niin paljon kuin huvittaisi ottaa. Muu seurue fiilistelee jo drinkeillä mutta itseäni ajatuskin ärsyttää. En halua menettää hyviä yöunia tai seuran vuoksi osallistua maisteluun. Vedetään tämän päivän tapahtumat yhteisellä sisulla!
Pakko kirjoittaa jo heti että mä tein sen! Ei ollut muuta holitonta tarjolla kuin vettä hanasta ja sitähän minä skoolasin. Oon niin ylpeä itsestäni etten edes skumppaa tarjonneen kulmien kurtisteluista välittänyt vaan pyysin tyhjän lasin ja kysyin missä on hana.
Oikein tyylikkäästi hoidettu tilanne! Sinä jos kuka pidit tilanteen täysin kontrollissa, etkä hämmentynyt, vaikka tilaisuuden järjestäjät eivät olleetkaan aivan tilanteen tasalla. Ei koskaan pitäisi olettaa, että kaikki joisivat aina alkoholia, toivottavasti ottivat opikseen.
Ja onnea kolmesta viikosta, siellä ollaan saatu hienosti uudesta elämästä kiinni.
Kakskytkolme ja suuri huojennus. Hieman hämmentynytkin siitä että osasin toimia järkevästi, eihän se suinkaan näille kuohuviinin himoisille aivoille ole ollenkaan luonnollista.
Meitä oli vain parisenkymmentä, mutta pois lähtiessäni tyhjiä kuohu- ja punaviinipulloja oli varmasti ainakin kolmekymmentä ja jatkot oli vasta aluillaan. Taide vaatii näemmä ilolientä. Muiden juominen oli lähinnä huvittavaa seurattavaa.
Oli ihana tulla selvänä kotiin, teinien oletusarvo oli varmasti että tuun vasta yömyöhään ja sönkötän tullessani juuri ennen sammumista.
Sen sijaan tehtiin yhdessä iltapalaa ja katottiin telkkaa, kukuttiin yhdessä yömyöhään, juteltiin. Mun rakkaat.
Nuo ovat juuri niitä muistoja, joita kannattaa tallettaa sille varalle, jos/kun heikkoja hetkiä tulee: kuinka hyviä hetkiä voi elää selvänä perheen kanssa. Onko tuon kaiken valmis riskeeraamaan juotatuksen takia?
Kakskytneljä. Tänään alkaa Selvä suunta-verkkokurssi, mitä se ikinä konkreettisesti sitten onkaan. Ilmoittauduin siihen heti samointein kun löysin tieni tänne.
Teinit pitkän päivän opiskelemassa ja terapiassa, mulla kotipäivä ja viihdytän itseäni jälleen ikkunanpesulla. Kumma miten se kotityö on mulle olevinaan niin kamalaa. Mutta sitten kaikki on pesty. Teen pesukierroksen pienissä erissä niin ei hermot mee kokonaan. Minä joka on näytän ulospäin pääodin positiivista olotilaa, voikin harmistua moisesta pätöhommasta.
Mulla on turvallinen ja rauhallinen olo itseni kanssa. Johtunee siitä että tuun täällä nähdyksi ja kuulluksi ihan just tämmöisenään, ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Saan olla rikkirehellinen, ettekä juokse karkuun. Eilen lueskelin taas plinkkiä itseni uneen ja usein aamuisin ekalla kahvimukillisella jo naputtelen silmät ristissä tänne.
Tyypit hei, tänäänkin on oiva tilaisuus ja mahdollisuus olla selvinpäin.
Kakskytviis ja syyskuun eka. Asiointipäivä tänään. Ensin kuitenkin aamupalaa puuroineen teineille, naamataulu ja kuontalo kondikseen ja litra kahvia.
Tänään on ryysispäivä kun kaikki muutkin asumistukilaiset ja eläkeläiset valloittavat keskustan kaupat ja apteekit. Torin penkit täyttyvät janoisista ja hetken heilläkin on kaikkivoipa olo. Muutama päivä ja sitten samat tyypit jo lainaavat rahaa kun omat on juotu. Sama kuvio kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Meidänkin talossa on pariskunta, joista mies istuu torilla tai baarissa päivät ja huonosti kävelevä rouva odottaa jumissa kotona. Illansuussa mies armeliaasti palaa kotiin kauppakärry täynnä juomaa ja sitten he istuvat pihalla kiskomassa kaksin käsin. Molemmat haisee kuselle ja pesemättömyydelle, mutta sitkeästi miehen päällä on suorat housut ja kauluspaita, rouvalla leninki ja helminauha. Rouvan jalat ei mahdu enää mihinkään kenkiin ja hän kävelee villasukat jalassa. Mies oli aiemmin nero musiikin saralla, sävelsi sinfonioita ja oli virtuoosimainen pianisti. Ne vuodet on menneet, on vain alko joka heidän päivänsä täyttää. Niin surullista.
Alkoholin olisi juomiskäyttöön voinut jäädä keksimättä tai sen olisi voinut unohtaa nyt kun juomavesi on puhdasta. Miten paljolta ihmiskunnat olisikaan säästyneet.
Kakskytkuus, ruokajonoaamu. Viiden herätys neljän sijaan, armahdan jatkossa itseäni lisätunnin verran. Termosmukissa kuumaa kahvia, mielessä kaikkea hyvää. Ja murhasarja Areenasta, kolme tuntia jonossa menee nopsaan.
Lueskelin eilen taas useampaa ketjua. Ihmiselämä on niin monisyistä ja mielenkiintoista niin hyvässä kuin pahassa.
Lueskelin myös kuivahumalasta, juomattomuudesta. Yhtymäkohtia löytyy, vaikken oikein lukeudu takakireisiin, ärtyneisiin tai kiukkuisiin ihmisiin. Mutta lapset on tasan tienneet milloin tuurijuoppous on taas nostanut päätään. Elämän petaamista että pääsee humalaan. Ylenpalttinen touhukkuus, pirskahtelevan hauska ja vauhdikas olotila, koko sirkukselle kivaa tekemistä ja syötävää ja sit mennään kohti känniä niin että rytisee. Pois kotoa niin ettei lasten tarvii nähdä, mukamas salaa juomista. Tolkuttomalla tahdilla juomista, sen lisää hankkimista, jossain kohtaa filmi poikki. Puuh, ei koskaan enää:flexed_biceps:.
Kaksseiska. Elämä on hyvää. Tänään fyssaria ja kirppistä. Suurin haave olisi saada terve seniorikoira, joka köpöttäisi yhtä verkkaan kuin minä. Mulla on aina aiemmin ollut jättirodun edustajia, mutten enää uskalla sellaista kamua ajatella.
Viimeisin armainen kuoli melkein kaksi vuotta sitten syöpään. Koirieni kuolemia oon itkenyt enemmän kuin ihmisten, ellei äidin kuolemaa lasketa. Jo pelkkä koiran läsnäolo on lohduttavaa ja mun möhköt nukkui aina kainalossa tai oikeemmin minä niiden.
Rapsutan kaikki vastaantulevat koirat, jos vaan saan luvan. Yhdellä kirppiksellä käy vakipäivinä “töissä” ihana pieni rescuekoira, siellä käyn terapoimassa itseäni säännöllisin väliajoin.
Neljä viikkoa mun loppuelämän raittiista taipaleesta täynnä. Alut ei oo mulle niitä vaikeita juttuja, mutta raittiina pysyminen pidemmän päälle on. Kohtuukäyttäjä-kokeilut on kokeiltu, ei toimi, alkoholisti on aina alkoholisti.
Tänään perjantain ruokajakeluun, tuttuja kasvoja, uusia juoruja, monta elämäntarinaa. Antaa myös perspektiiviä siihen mitä oma elämä voisi olla huonoimmillaan.
Meillä on kaikki hyvin, saadaan olla turvassa. On meidän näköinen koti ja jokainen saa olla just semmoinen kuin on. Kombo teini-iän tunnemyrskyjä ja vaihdevuosien tuomaa vuoristorataa . Rakkautta riittää. Tärkeimmät jutut reilassa.
Onnea ensimmäisestä neljästä viikosta! Hienoa kun olet jaksanut kirjoittaa ja jakaa ajatuksiasi. Alkupään teksteihin kannattaa toisinaan palata ja varsinkin jos kohtuukäytön kaikkivoipaisuus alkaisi kuiskutella.
Muksuille tulee molemmille kamut. Pojille teen frittikeittimessä makkarapottuja, tytöille sushia. Oisin mennyt täällä leffaan, muttei tämän tuppukaupungin tarjonta ole häävi: Ryhmä Hau:ta ja toimintaleffoja, no thanks. Jotain omaa kivaa tekemistä täytyisi keksiä, iltaisin täällä ei ole oikein mitään mielenkiintoista tarjolla. Ja se on selviö ettei alko kuulu näihin suunnitelmiin enää.
Ai niin, yksi nolouspykälä on selätetty. Jouduin viemään mun lemppari poronnahkaisen käsilaukun suutarille torstaina kun vetskari sanoi sopimuksensa irti. Ainokainen suutari on sen baarin alakerrassa, jossa rypesin sen viimeisen känni-illan. Sinne mennään vielä samasta ovesta kuin ryyppäämään, selvinpäin se tila ei ollut ollenkaan kutsuva. Päinvastoin se oli nuhjuinen, tahmainen, oikeastaan etova.
Suutari lupasi korjata laukun eiliseksi, joten taas häpeän puna poskilla baarin ovesta sisään. Suutari oli selvästi krapuloissaan ja laukku korjaamatta. Minun naamastani näki että nyt täti-ihminen kyllä hermostui. Vuolaiden anteeksipyyntöjen kera hän lupasi työn olevan valmis maanantaina. Hope so.
Jäin miettimään että suutari varmaan siirtyy työpäivän jälkeen baarin puolelle, olemus oli hyvin ja pitkään ryypänneen oloinen. Oma suuttumukseni on kuitenkin pientä siihen verrattuna miten suurta tuhoa olen aiheuttanut lapsilleni katteettomilla lupauksilla.
Maanantaina selviää onko suutari selvinnyt tekemään työnsä. Mun viikonloppu on ja tulee olemaan hyvin muistissa.
.
! Ei ollut muuta holitonta tarjolla kuin vettä hanasta ja sitähän minä skoolasin. Oon niin ylpeä itsestäni etten edes skumppaa tarjonneen kulmien kurtisteluista välittänyt vaan pyysin tyhjän lasin ja kysyin missä on hana
, teinien oletusarvo oli varmasti että tuun vasta yömyöhään ja sönkötän tullessani juuri ennen sammumista.
. Ilmoittauduin siihen heti samointein kun löysin tieni tänne.
. Elämän petaamista että pääsee humalaan. Ylenpalttinen touhukkuus, pirskahtelevan hauska ja vauhdikas olotila, koko sirkukselle kivaa tekemistä ja syötävää ja sit mennään kohti känniä niin että rytisee. Pois kotoa niin ettei lasten tarvii nähdä, mukamas salaa juomista. Tolkuttomalla tahdilla juomista, sen lisää hankkimista, jossain kohtaa filmi poikki. Puuh, ei koskaan enää:flexed_biceps:.
.