Minä vihaan/inhoan ketju

Me Lopettajat
101

Kiitos kokemuksesi jakamisesta, W!

Aatella, minäkin havahduin vasta viime päivinä opiskelutehtävän kautta siihen, että tämä poiskäännyttäminen ilmiönä on tunnettu sosiaalialalla kauan, ja sitä on tutkittu ja siitä tehty kirjojakin. Esim. Stakesin julkaisema “Pääsy kielletty - poiskäännyttämisen politiikka ja sosiaaliturva” (Hänninen, Karjalainen, Lehtelä 2007) .
Yllättävän mukaansatempaava ja koskettava kirja korkeakoulumatskuksi. <3

Poiskäännyttäminen voi ilmetä juurikin hoitotahosta toiseen juoksuttamisena tyyliin “Älä tule tänne, mene tuonne!” taikka ihmisen ongelman ja avuntarpeen vähättelynä, tai avun epääminen lakipykälien nojalla. Ihminen saatetaan vaikkapa ohjata sosiaalitoimistosta vapaaehtoisten auttajien luo: esim. leipäjonoon.

Itseäni jotenkin ärsyttää aina valta- ja vallankäyttöasetelmien korostaminen sosiaali- ja terveysalan työstä puhuttaessa, juurikin siksi että vallankäyttö sanana viittaa yleensä väärinkäytöksiin tai huonoon kohteluun. Minulla on tuoreessa muistissa omalta työpaikalta sinne linnoittautuneiden, vallankäyttöön hanakoiden ns. vanhojen jäärien alentuvat asenteet huumeenkäyttäjä-asiakkaita kohtaan. Ja se työvoitto joka saatiin kun nämä “vanhan liiton pikku-natsit” saatiin savustettua ulos ja koko työpaikan ilmapiiri muuttui toipumiskeskeisemmäksi, levollisemmaksi ja ihmisiä kunnioittavammaksi. Yhteisöhoito does it! \o/
(hups, tästä työpaikka episodistapa en ole ennen netissä avautunutkaan tälleen! :open_mouth: No, jos joku ao. tunnistaa, tunnistakoon : ))

Itselläni ei päihteenkäyttäjänä ja päihdeongelmaisena ollut kovin pitkää asiakashistoriaa ja virallista sairaskertomusta; vaan se ajoittuu oikeastaan hyvin lyhyelle, noin vuoden ajanjaksolle loppuvuodesta 2006 loppuvuoteen 2007. Sinä aikana tuli kyllä rampattua A-klinikalla, työterveyslääkärillä ja sen kallonkutistajalla, ja kaksi kertaa katkollakin. Sikäli myönnän minun olleen aika lailla “kultalusikka suussa”, että olin ainakin virallisesti työelämässä tuolloinkin ja minulla oli käytössä työnantajan tarjoamat yksityisen lääkäriaseman ystävälliset palvelut.

Sinulla, Winston, on varmasti huumeidenkäyttäjänä ja psyk. diagnoosin omaavana (?) kokemuksia paljon karummasta kohtelusta sos.terv.palveluiden taholta.
Metkaa kuitenkin, että viestiesi perusteella vaikutat olevan ihan ehdottomasti järkevimmästä ja mukavimmasta päästä tämän foorumin kirjoittajia. : )

Iloa ja hyvää meininkiä joulun aikaasi!

PS. Bling! 3200 viestiä täynnä. Pitäsköhän joskus ostaa elämä!

102

Kiitos :slight_smile: . Yleensä tosin kirjoittelen silloin, kun pää on jotenkin kasassa ja sopivasti doupattu, ei siis liian sekaisin, mutta ei aivan selväkään. Tuolla Saunan puolella nyt uskaltaa paremmin niitä aivopierujaan päästellä, mutta usein sitä foorumille kirjoittaessaan ehtii vähän miettiä tekstiään. Ne kunnon aivopierut ja -ripulit pääsevät parhaiten valloilleen ihan IRL :unamused: .

Psyk. diagnoosi löytyy kyllä. Olenhan mä sen vuoksi ollut pysyvällä eläkkeellä jo alle kolmekymppisestä asti, joten kyllä siellä mun päässäni ihan oikeasti vikaa taitaa olla. En lähde tässä nyt diagnoosejani tarkemmin avaamaan, paljon niissä papereissa kaikenlaista lukee, enkä tiedä mitkä niistä sitten
aivan todella pitäisivät paikkansa, jos vielä oikein kunnolla tutkittaisiin ja hutkittaisiin, mutta en tiedä, onko moinen enää yhteiskunnan puolelta tarpeen, vai onko tärkeämpää saada mut pidettyä mahdollisimman harmittomana ja niin vähän kustannuksia aiheuttavana, kuin se yhteiskunnan elätin kanssa mahdollista on. Päihteet ovat varmasti tehneet osansa tuossa mielen järkkymisessä, mutta kuten jo aiemmin sanoin, kyllä mulla oli pahat mielenterveysongelmat jo paljon ennen päihteitä.

Saamani kohtelu on ollut mielestäni monesti täysin ala-arvoista, vaikka en mikään helppo tapaus ole ollutkaan, mutta ei kai mun helppo tapaus kuulukaan olla. Eihän mulla silloin mitään pahempaa ongelmaa olisikaan. Kyllä mä aivan mieluusti olisin voinut jättää ne kaikki pöpiläreissuni sun muut asiointini mielenterveys- ja päihdepuolen kanssa väliin ja olla “normaali” ihminen, mitä se sitten tarkoittaakin, ei ole hirveästi omakohtaista kokemusta. Oikeuksiani olen joskus vaatinut, enkä aina suinkaan niin rakentavin keinoin ja silloin se narkkikortti aina viimeistään nostetaan esiin. Kai se on helpompaa hoitotahoille nostaa kädet pystyyn ongelmatapauksen kanssa syyttämällä ongelmatapausta itseään kaikista ongelmista. Tämä ei ole mikään päihteiden käytön puolustuspuhe, ei mua siihen touhuun kukaan ole pakottanut, mutta ainakaan mun ongelmani eivät kumpua yksistään sieltä.

Sitä samaa myös sinulle :slight_smile: .

103

Jos näytetään “narkki-korttia”, niin silloin pitäisi ohjata henkilö sellasiin palveluihin jotka on “narkeille” sopivia. Enkä nyt tarkota korvaushoitoa tai korvaushoidon arviointia, joka on tosiaan valitettavan keskeinen tapa pitää päihteenkäyttäjä “harmittomana” muka kustannustehokkaasti, koska korvaushoidossa olevaa ei tarvitse hoitaa enää muuten.
Vaikka oikeesti tarvitseekin, sillä moni koholainenkin käy aina välillä katkolla oheiskäytön takia, ja katkaisuhoito vasta kallista hoitoa onkin!

Mutta sen kysyn, W, että onko sulle koskaan suositeltu jotain tukevaa, raitistavaa, lääkkeetöntä (tai vähä-lääkkeistä) hoitoa? Esim. joku yhteisöhoito tai myllyhoidon tyylinen zydeemi? Ne ei välttämättä kyllä toimi jos ihmisellä psyk.diagnoosi, mutta se on aika tapauskohtaista. Toisaalta ne toimii usein tosi hyvin jos henkilöllä on vielä älliä päässä ja hyvät kognitiiviset kyvyt, kuten sulla on.

Päättäjienkin ja kunnan isien ois aika tajuta, että päihdeongelmaisen raitistuminen on kuitenkin kaikkein kustannustehokkainta pitkässä hölkässä.

Sorry jos tuntuu tuputukselta, mutta tämmöstä tää meidän Lopettajien kanssa on. : ))

PS. Meni kyllä nyt ihan off topiciksi koko juttelu, mutta saa mielellään palata siihen viha-aiheeseenkin jos jollain siihen kommenttia on.

104

Kuten jo kerroin, on mua ohjattu vaikka minne ja pompoteltu eestaas, mutta kun niissä päihdepalveluissa keskitytään lähinnä vain siihen päihdeongelmaan ja jos mielenterveysongelmista onkin puhetta, ne yhdistetään suoraan päihteisiin. Ei ole kovin helppoa lopettaa päihteiden käyttöä, jos ne muut ongelmat kummittelevat koko ajan siellä taustalla ja päihteillä saa “hoidettua” itseään. Korvaushoitoa mä en ole koskaan edes tosissani harkinnut, en silloinkaan, kun opiaattien/opioidien käyttöni oli paljon pahemmalla tolalla, kuin nyt. En mä koskaan ole ajatellut niin pahasti nisti olevani, että korvaushoito olisi mulle tarkoitettu, vaikken korvaushoidon vastustaja olekaan.

On suositeltu kyllä joskus, mutta mä olen aika pirun skeptinen joidenkin Myllyhoitojen kanssa, enkä todellakaan ajatellut sellaista edes vaihtoehtona. Anteeksi sivistymättömyyteni, mutta eivätkö nuo Myllyhoidot yms. perustu ainakin jollain tasolla siihen AA-ideologiaan :question: Mulla ei ole omakohtaista kokemusta AA:sta tai NA:sta, mutta tunnen ja tiedän paljon ihmisiä, joilla on, sekä olen jotain lueskellut aiheesta ja tuntuu, että tuollainen ei ole mun juttuni. Jotkut sanovat sen auttaneen oikein hyvin, jotkut taas hurahtavat hetkeksi ja sitten entinen meno jatkuu ja jotkut haukkuvat koko homman alimpaan helvettiin. Tietysti on tyhmää roikkua ennakkoluuloissaan, eli tuskin mä mitään kovin suurta menetän, jos joskus jaksankin vaivautua raahaamaan itseni jonnekin NA:han. Jos se sitten mun henk.koht. kokemuksenikin mukaan on pelkkää paskaa, enkä tunnu siitä apua saavan, niin onpahan sekin koettu. Eipä mulla nyt niin valtavia kiireitä yleensä ole, etten jossain välissä ehtisi sellaistakin kokeilla…

Täysin lääkkeettömään hoitoon/kuntoutukseen mä en myöskään pysty, sillä nuo bentsodiatsepiinit ovat sellaisia lääkkeitä, jotka parhaiten ovat auttaneet mua pitämään pääni kasassa ja suoriutumaan arjesta. Mitään järkeä en näe siinä, että kävisin läpi sen vieroitushelvetin, kun jotain lääkitystä mä kuitenkin tarvitsen. Olennaisempaa olisi se, että saisin sen benzojen käytön pysymään oikeinkäyttönä. Nyt lipsuu aina välillä, joskus pahastikin. En tarkoita mitään ryynikännejä. Niistä on tarpeeksi karmeita kokemuksia aikoinaan, eli en ota benzoja silloin kun juon, vaikka osa syömistäni benzoista on kyllä sen verran pitkävaikutteisia, että vaikken ottaisi niitä sinä päivänä, kun juon, eikä niiden vaikutus enää varsinaisesti tuntuisi, niin ne saattavat alkon kanssa sitten salakavalasti hyökätä sieltä taustalta. Väärinkäytöllä tarkoitan sitä, että otan välillä huomattavan isojakin annoksia, siis isompia mitä lääkäri on määrännyt(toleranssi kasvaa ja joskus vain ahdistaa niin perkeleesti, että tuntuu ettei mikään riitä), sekä hankin niitä myös tuolta muualta kuin laillisesti lääkäriltä. Tätäkin olen taas viime aikoina yrittänyt kontrolloida, hieman huonosti pitää nyt moinen, kun tuo joulu stressaa ja ahdistaa niin paljon.

Ja jatkakaa kaikessa “rauhassa” vihaamistanne ja inhoamistanne, jos siltä tuntuu. Älkää antako mun päihdeongelmani häiritä :smiley: .

105

^ Ihan hyvä W, ettet ole edes harkinnut korvaushoitoa. Minä suhtaudun myös korvaushoitoon… sanokaanko skeptisen suvaitsevaisesti eli tunnen joitain joille siitä on ollut oikeasti apua ja se on kohentanut elämänlaatua, mutta monille se on vain ikäänkuin kohtalon sinetöimistä siihen kamankäyttäjän elämään. On aika kauheaa miten jotkut nuoret huumeidenkäyttäjät hinkuaa siihen korvaushoitojonoon, ikäänkuin yhtään aattelematta millanen pallo jalassa se hoito on.

Niin just! Miksei kokeilisi tai kävisi tsekkaamassa edes yhtä tai kahta palaveeria, kun se ei kuitenkaan sido mihinkään eikä maksa mitään. :slight_smile: Mulla on sellanen mutu, että aktiivi-huumeenkäyttäjät on keskimäärin myönteisempiä NA:n suhteen kuin juovat alkkikset AA:n suhteen, eli sitä ei niin dissata… Tosin saahan sitä dissata jos haluaa kun on mielipiteenvapaus.

Myllyhoito tosiaan on suomalainen nimike ns. minnesota-hoitomallille, ja hoitomalli perustuu tosiaan 12 askeleen tehostettuun soveltamiseen ammatillisesti. Hoitomalli on sikäli aika rankka, että se perustuu ihmisen defenssien purkamiseen. Siinä mielessä siis ei ole merkitystä, vaikka ihminen olisikin skeptinen hoitoon mennessä. Toipumismotivaatio voi siis olla vasta hoidon tulos eikä lähtökohta. Monilla toimiii todella hyvin, joillekin voi tehdä jopa vahinkoa ja traumatisoida entisestään.

Minnesota-hoitomalli alias Myllyhoito on eräänlainen “hierarkisen yhteisöhoidon äärisuuntaus”, niinkuin eräs yhteisöhoidon guru sitä luonnehti. Hyviä kyllä on myös ns. autonomiset yhteisöhoidot, jotka ei niiin korosta 12 askelta mutta vertaistukea kylläkin, ja nekin on lääkkeettömiä, tai siis vähä-lääkkeisiä. Eli ainakin pkv-lääkkeet on pois pelistä.

Niin, ja niiku oot itsekin huomannut, bentsoissa vttumaista on niihin kehittyvä toleranssi ja annosten kasvamisen myötä aina vain voimakkaampi koukku jonka purkaminen on tosiaan varmasti aikamoista helvettiä… :frowning:

Voi W, kyllä ainakin minusta päihdeongelmista puhuminen on paljon tärkeämpi aihe kuin vihaaminen/inhoaminen! :smiley:

Mukavaa joulun lähestymistä sinulle edelleen.

106

Tuo ihmisen defenssien purkaminen kuulostaa kyllä aika karmealta IMO. Tietysti on hyvä, jos saadaan kitkettyä pois se päihdeongelmaan liittyvä iänikuinen itsensä kusettaminen, mutta noin muuten, kyllä mulla on saatava olla ne jotkin “suojaukset päällä”, enhän mä muuten olisi selvinnyt edes näin pitkälle. Tuo defenssien purkaminen kun kalskahti mun korvaani aivopesulta, psyyken murtamiselta, alistamiselta tjsp.
Ikään kuin “me tiedämme mikä sinulle on parasta ja sinä toimit juuri niin kuin me käskemme. Sinulta ei kysytä, koska sinä et tiedä mitään”.

Mulla ei onnistu PKV-lääkkeiden pudottaminen pelistä pois kokonaan(tarkoitan siis benzoja, en niitä kipulääkkeitä, joita nyt en ainakaan toistaiseksi oikeasti tarvitse, tulevaisuudestahan en tiedä, mitkä hirveät kivut iskevät syystä tahi toisesta), koska ne todella ovat se lääkeryhmä, joka on mua kaikkein parhaiten auttanut psyykeni kasassa pitämisessä. Tiedän ihmisiä, jotka käyttävät benzoja täysin oikein ja ongelmitta, esim. napataan se yksi Opamox tai Xanor silloin kun se hirveä paniikkikohtaus iskee kerran viikossa tai kerran kuussa. Paniikkikohtaus ohi, elämä jatkuu, eikä lääkitystä tarvita sen enempää, eikä ainakaan pahaa koukkua pääse muodostumaan. On myös jatkuvasti(päivittäin) benzoja käyttäviä ihmisiä, joilla toleranssi ei kasva(tämä toki riippuu myös siitä, mikä benzo on kyseessä) ja vaikutus säilyy riittävänä. Tietenkin näille ihmisille riippuvuus muodostuu, mutta ei väärinkäyttöön johtava. Näissä on kuitenkin yleensä kyse tapauksista, joilla ei ole pahemmin muuta päihdeongelmaa tai hirveää todellisuuden pakenemisen tarvetta. Itsellä kun on tuota alkoholin käyttöä ja joskus myös stimulanttien(nykyään tosin huomattavasti vähemmän kuin joskus, piri tekee päälle pirun pahaa), niin sitten ne krapulat ja laskut ja niiden jälkeiset ahdistukset ja morkkikset on hoidettava jotenkin ja benzothan ovat siihen mitä mainioin lääke. Tämä tietenkin aiheuttaa tuota toleranssin kasvua hyvinkin nopeasti ja sitä myötä väärinkäyttöä. Otan välillä liika-annoksia myös sen vuoksi, etten kestä olla selvinpäin, eikä muuta ole saatavilla ja alkoholi on sillä hetkellä pannassa. Lääkärin määräämillä annoksilla kyllä ahdistukset ja sen lieveilmiöt pysyisivät siedettävällä tasolla, mutta kyse on tarpeesta “päihdyttää” itseään, ts. paeta todellisuutta. Ns. oikeilla, siis lääkärin määräämillä annoksillani en ole lainkaan päihtynyt, sanokoon joku benzovastustaja mitä tahansa. Varsinaista päihtymystä tai euforiaa, siis siinä mielessä kuin itse sen tilan käsitän, en saa benzoista suurillakaan annoksilla(joskus sain, mutta siitä on jo aikaa), mutta huomaan kyllä sen selkeästi samaan aikaan sekä rauhoittavan että piristävän, tai ennemminkin mielialaa nostavan vaikutuksen. Taas vähän vaikeaselkoista selitystä. Onkohan tullut vierailtua taas tänään liikaa lääkekaapilla :confused: :question:

107

Totta, sehän se vähän on riskinä jos defenssejä todella aletaan purkamaan. Ja sen minäkin olen huomannut, että minnesota-mallisen hoidon jälkeen yleensä ihminen ei ole ihan entisensä, oli se muutos sitten positiivinen tai negatiivinen. Useimmiten se on positiivinen, vaikka ihminen myöhemmin retkahtaisikin.
Noista erityisen vaikuttavista hoitomalleista jää kuitenkin jonkinlainen ikuinen “jälki” ihmiseen myöhemmistä vaiheista riippumatta, josta voi myöhemmin olla apua tai kenties joskus vahinkoakin.

On myös ikuisesti mielipiteitä jakavaa, missä määrin jonkin hoidon pitää olla asiantuntijalähtöistä, tyyliin “me kerrotaan sulle miten asiat on ja sä et itte tiedä mitään!” ja missä määrin se pitäisi perustua dialogisuuteen tyyliin “keskustellaan yhdessä siitä miten asiat on”

Mä oon itse viime vuosina (tai no, viimesen 1½ vuoden aikana täsmälleen) tullut vakuuttuneeksi autonomisemman yhteisöhoitomallin tehosta, jossa ei keskitytä ihmisen “nujertamiseen” vaan annetaan yhteisöllisyyden ja vertaituen hoitaa omalla painollaan päihteettömässä ja toipumiskeskeisessä ympäristössä.
Eikä myöskään pakolla syötetä mitään askel-kuvioita, vaikka mahdollisuus niihin tarjotaankin koko ajan.
Tällainen hoitomalli soveltuu myös enemmän ongelmia omaaville ja enemmän ns. rikki oleville ihmisille, mikä on tärkeää.

Yks esimerkki voisi kenties olla vaikka Hietalinnayhteisö, josta minulla ei tosin ole kokemusta eikä tietoa kuin muutaman sen työntekijän ja asiakkaan kautta.

108

“Defenssien purkaminen” eli ihmisen luonnollisten suojamuurien murtaminen on yksi niistä asioista jotka mieluummin kierrän kaukaa. Siinä otetaan toiseen ihmiseen nähden sellaista valtaa jonka oikeutus ei ole ainakaan aivan itsestäänselvää.

En väitä, etteikö joissakin erityistapauksissa olisikin ihmisyhteisöllä oikeus puuttua rajustikin jonkun yksilön oikeuksiin, jopa itsenäisen ajattelun ja oman tahdon rajoiottamiseen. Ihan oikeutettua se lienee jos ihminen on vaaraksi itselleen tai muille tms.

Tottakai voidaan väittää, että se suojausten purkaminen tapahtuu kaikenhallitsevien ja niin ehdottomalla varmuudella koulutettujen hoitajien toimesta että siinä tapahtuu ihmiselle pelkkää hyvää ja paranemista, eheytymistä, kuten noissa uskonnollisissa piireissä sanotaan :smiley: :smiley: :smiley: …

Omalla kohdallani olen kyllä valmis vaikka puremaan, potkimaan ja käyttämään ruokotonta kieltä jos minuun yritetään noita toimia kohdistaa.

Mutta, en väitä etteikö joku voisi vaikkapa nöyrtymiseen ja alistumiseen johtavasta käsittelystä hyötyäkin.

Ongelma kai on siinä, että päätöksen joutuu tekemään tilanteessa jossa ne edellytykset päättämiselle eivät parhaat mahdolliset ole. Jos jotain hoitoa tai vaikkapa askelkuvioita tms tarjotaan -ehkäpä “viimeisenä pelastuskeinona” tilanteessa jossa ihminen on ensinnäkin hyvin avuton tilanteensa kanssa ja toisekseen niin lähiympäristön kuin yhteiskunnan, taloudellisten ja sosiaalisten pakotteiden ahdistamana, saattaa moni olla tosiaan valmis “aivan mihin tahansa”, uskoen että ehkäpä tässä tosiaan ei muita selviytymisen mahdollisuuksia ole.

Jos se olisi käytännössä mahdollista, niin ehdottaisin jokaiselle ennakoivaa “hoitotestamenttia” mietittäväksi jo siinä vaiheessa kun mitään tuollaisia ongelmia ei ole, ja ihminen pystyy rauhallisesti, kenenkään tai minkään hätyyttämättä miettimään minkälaisia hoitokeinoja häneen on soveliasta kohdentaa sitten jos…

:slight_smile: :slight_smile: :slight_smile: Olen ollut huomaavinani tuollaista pientä mielipiteiden loiventumista… no niin kai asioiden pitääkin mennä. Itsekullakin ne “ikuiset totuudet” muuttuvat ajanoloon hiukan suhteellisemmiksi, vähemmän ehdottomiksi. Hyvä niin. :slight_smile:

109

Nooo tiedä tuosta loiventumisesta, mutta kun ei väkisin erotella toisiamme vastakkasiiin leireihin niin yhteisymmärrys ja positiivisuus voivat lisääntyä. : ))
Positiivista palautetta voin antaa sinulle, Mies, loiventuneemmista mietelmistä joista löytyy usein jutun juurta hyvinkin kiinnostaviin keskusteluihin.

Tuosta defenssien purkamiseen perustuvasta minnesota-mallista, että sehän kyllä on erityisesti katsottu soveltuvan niille, jotka eivät ole vielä läheskään “viimeisten vaihtoehtojen” äärellä, vaan sen on katsottu soveltvan ihan erityiseti työelämästä tuleville päihdeongelmaisille. Heille joilla on vielä elämän ulkoiset puitteet kunnossa.
Hoitomallinhan toi Suomeen alunperin Oy Alko Ab:n tutkija Toivo Pöysä Ameriikasta, jossa hän oli tutkailemassa erityisesti työelämän tarpeisiin soveltuvaa alkoholismin hoito-ohjelmaa. Hän myös risti Suomessa hoitomallin Myllyhoidoksi, ja siitä tuli rekisteröity tavaramerkki.

Voipi olla, että defenssien purkaminen on enempi paikallaan heille, joilla ne defenssit ja ongelman kieltäminen ja haitallinen omavoimaisuus ovat vielä hyvin voimissaan. Siis sellasille itsepäisille ja vielä vahingollisella tavalla ylpeille. (Ylpeyttä kun on sekä hyvää että pahaa)

Mutta jos ihminen on aivan rikki ja hajallaan ja todellakin viimeisten vaihtoehtojen edessä, hän voi tarvita tasa-arvoon ja autunomiaan enemmän perustuvaa hoitomallia, jossa ollaan hellävaraisempia ja keskitytään enemmän ehjäämään se ihminen kuin iskemään ensin säpäleiksi ja sitten kasaamaan kokoon uudestaan. : )

Hoitajien/ohjaajien koulutus nyt on vähän sellanen juttu sitten, että eipä tuota käytännön työtä oikein opi muuta kuin tekemällä… vaikka se ns. muodollinen pätevyys onkin kyllä ehdottoman tärkeä juttu minustakin.
Minne/Myllyhoitoon kuuluu tietysti oleellisena että työntekijöillä on oma päihdekokemus ja toipumiskokemus, jota kyllä arvostetaan muuallakin päihdetyön kentässä, mutta ei vältsiin erityisesti korosteta samalla lailla.

Myllyhoito (minnesota) kuului tämä vuoden loppuun asti vielä yhdeksi valinnaiseksi osaksi päihdetyön ammattitutkinnossa, mutta ensi vuonna ei enää kuulu. Muita poistuvia osia ovat kristillinen päihdetyö ja järjestötyö päihdehuollossa (tarkottaa esim. tyyliin A-kiltatoiminta).

Tällaisille alueille ei siis kenties enää tulevaisuudessa nähdä olevan tilausta? Onko aatoksia tai kommentteja tästä?

110

Inhoon tätäkin ketjua, mutten vihaa, kun en pelkää ja

^^^^ winstoni on saunakapuna vieläkin (nyt) messissä ja voimissaan.

111

“Tuo ihmisen defenssien purkaminen kuulostaa kyllä aika karmealta.”

Miten niin? Kaikki ihmiset (nykyihmisiä ollut around 30.000 vuotta) menneet, nykyiset ja tulevat ovat täysin merkityksettömiä? Miksi? Ihmisten pystyvyyden tunteelle ei ole mitään syytä.

Noin 4 miljardin vuoden kuluttua auringon muuttuessa punaiseksi jättiläiseksi se tuhoaa maapallon; kaiken luojan luoman ja kaikki artefaktit eli ihmisten tekeleet - kaikki Kiinan muurista (näkyy avaruuteen) Suomen noin 4 Mrd vuotta vanhaan peruskalliioon (joka Orionin mainoksen mukaan on vain tuhansia vuosia vanha) hajoaa avaruustomuksi. Kaikki. Niin saavutukset kuten Kiinan muuri kuin emämokat kuten Orionin mainos.

Suurimpien ihmisten saavutusten ja suurimpien ihmisten mokausten arvo on sama eli nolla. Miten tässä voi ketään vihata kun kenelläkään ei ole pysyvämpää merkitystä?

112

Minä teille minnesodat näytän.

113

Nopeasyklistä, kaksisuuntaista mielialahäiriötäni. Ei muuta :frowning: Saisipa uuden pään.

114

Mutta jos on tarkoitus mennä päänsiirtoleikkaukseen ja saada pää vaikkapa tapaturmaisesti kuolleelta hyväpäiseltä mutta huono-onniselta veijarilta niin tullaan kysymykseen että onko leikkauksen lopputulos se pään entinen haltija vai se kropan entinen haltija.

ensiohaittameteli.fi/3598618 … osapalvelu

115

^ :mrgreen: Ei muuten aina ole naurattanut sekään, että oikean diagnoosin saamiseen meni noin 20 vuotta…Nooh tämä aamu tuntuu vaihteeksi paremmalta, iltapäivästä saati illasta ei sitten tiedäkään, on aina yllätys myös itselle.