…
Tervetuloa joukkoon! Tänne kirjoittaminen on todella terapeuttista ja auttaa ainakin itseä paljon pelittömyyden tiellä. Muiden kirjoitusten lukemisesta saa paljon apua ja vinkkejä pelittömyyteen. Päivä kerrallaan ja välillä vaikka tunti kerrallaan. Itse tulen herkästi kirjoittamaan tänne heti kun tulee himo pelata tai ahdistaa. Ja välillä muuten vaan. Pankin avainlukulistat pois käsistä ja vaikka omaehtoinen luottokielto niin ei ainakaan lisää velkaa tule. Pelaamalla rahojaan ei takasin saa, menee vaan lisää. Itsellä meni luottotiedot ja olin vain helpottunut koska tiesin, että enää en velkaa saa. Itsellä kanssa lapsia ja suuri motivaatio pelaamattomuuteen itselläni on lapset ja perhe. Pelit vie niin paljon aikaa tärkeiltä asioilta. Toki nyt myös se kannustaa, että miehellä tuli mitta täyteen mun pelaamisen kanssa, joten nyt on mun aika ryhdistäytyä. T.Isabella pp21
Hei Katjamaa! Hyvä että löysit tiesi tänne ja hyvä että olet tiedostanut ongelmasi. Siitä se pelamattomuus lähtee. Aluksi kannattaa todellakin tehdä pelaminen itselleen mahdollisemman vaikeaksi. Pelitilit kiinni, rahahanat kiinni, mahdolliseseti estot koneelle, pankkitilin avainkortti jollekin muulle etc. Kaikki mahdollinen ja mahdoton. Aluksi voi tuntua että pärjät ilman estojakin kun olet niin kurkkua myöten täynnä pelamista mutta kohta pelipiru alkaa kuiskamaan korvaan ja keksii erilaisia keinoja saada sinut pelamaan.
Päivä kerrallaan mekin täällä mennään eteenpäin. Välillä tulee takapakkia mutta periksi ei anneta.
Tsemppiä!
…
Mun mies tiesi aluksi kun pelasin. Sitten siitä alkoi tulla ongelma ja aloin pelaamaan salaa, yritin lopettaa ja sanoin silloin jo ekaa kertaa miehelle että nyt loppu pelit, oli ehkä 2013 uutena vuotena. Pelasin pitkään salassa, olisiko ollut viime vuoden lopussa kun sitten kerroin, että olen pelannut, mutta yritän olla pelaamatta ja olen hakenut apua (pelipoikki-ohjelma) että pystyisin olla pelaamatta. Silloin taas vannoin että en pelaa. Sen jälkeen olen retkahtanut monta kertaa, ja aina luvannut että oli viimeinen kerta. Ja nyt viimeisellä kerralla tosiaan mies sanoi, että ei enää jaksa tätä, sain viimeisen mahdollisuuden. Tällä kertaa en luvannut muuta kuin yrittää parhaani. Vähän sekava kirjoitus.
Mä pelkäsin tosi paljon kertoa mun miehelle, mutta se ymmärsi ihmeen hyvin. Selitin sille myös, että tää on sairaus siinä missä alkoholismikin ja kuinka vaikeaa on välillä vastustaa pelihimoa. Mä en vaan enää jaksanut sitä salailua ja valehtelua, koska se syö parisuhdetta, siksi päätin kertoa.
Minäkin yritin pitkään salata asian. Mutta kyllä läheinen ihminen huomaa että nyt ei ole kaikki ihan oikein ja jotain on menossa. Meillä salailu aiheutti paljon väärinymmärrystä ja lopulta oli pakko kertoa. Aluksi mieheni tietysti järkyttyi mutta lopulta oli yllättävän ymmärtäväinen. Hän ei hyväksy pelamista mutta on luvannut tukea taistelussa sitä vastaan. Vaikka kertominen oli vaikein juttu mitä olen tehnyt, on se samalla paras juttu. Se helpottaa kummasti kun saa painolastin pois ja toisaltaa kannustaa olemaan pelaamatta. Tässä taistelussa ei tarvi olla yksin ja kaikki tuki sekä apu on tervetullut.
Ihana, että on muitakin naisia, joilla on sama ongelma.
Taas on tullut pelattua aivan liikaa, ja vieläpä miehen tililtä salaa. Tänään oli pakko ottaa itteensä niskasta kiinni ja tunnustaa ennenkuin mies ite huomaa mitä oon tehnyt. Muutenkin rahan ja kanssa tiukkaa ja laskut rästissä, niin enköhän mä idiootti lykkää 500€ peleihin. Koko ajan oli ajatus, että nyt iiiiiso voitto tulee. No eipä tullut.
En vaan tiedä kuinka pystyn lopettamaan. Jotenkin ajatus pelitilin sulkemisesta ahdistaa, päässä on ajatus, että pakkohan sen on kohta annettava miljoonavoitto. Ei oo miljoonia näkynyt tän 10 vuoden aikana. 
Eniten mua ärsyttää, hävettää, kaduttaa ja vituttaa, että ne rahat mitä laitan peleihin, niillä olisins saanut kaikkea kivaa ostettua lapsille ja kunnon ruokaa.
Äh, onpa sekavaa tekstiä, mutta jonnekin oli vähän avauduttava.
Tuttu on tilanne
Laita pelitilit vaan kiinni. Siitä se lähtee. Pelamalla et rikastu vaan häviät lisää. Miljoonia ei tule ja jos tuliskin, pelurina pelaisit ne kuitenkin ennemin tai myöhemmin pois. Pelaamalla ahdistus ja paha mieli vaan kasvaa. Ajat itsesi koko ajan syvemmälle ahdinkoon.
Aloita vaan meidän kanssa yhteinen taistelu. Yritetään tsempata toisiamme eteenpäin!
…
A
Moi kohtalotoverit, olen myös täällä lueskellut rahapelaamisesta ja sen vaikutuksista ja itekin olen koko lailla huonossa jamassa. Nyt on 19 pp ja pelaajauraa takana 10 vuotta, viimeiset kaksi vuotta tosi tuhoavanlaista casinopelaamista. kaksi luottokorttia tapissa ja kulutusluottokin on sen lisäksi. Nyt tuli pohjakosketus heinäkuussa, korttitalo romahti. Yksi luotto menee perintään, luottotiedot menee ym. mutta tuskassa kieriskelyn jälkeen ja velkojien kanssa puhuttuani taidan saada muut velat ja kortit maksuun. Raha on tiukassa, olen jopa pummilla ajellut tällä viikolla. Nyt alkaa loma ja varasin kirppispöydän ainakin viikoksi, josko sais lomarahoja vähän sieltä. Oon aika yksinäinen, eronnut, lapset lentäneet pesästä ja masennustakin hoidettu keväästä. Mulla lääke auttoi ja auttaa nukkumaan, se on tärkee asia. Kiitos isabelluska ja muut, teidän aktiivista ketjua oon eniten lukenut. Käyttekö kukaan GA-tapaamisissa?tai jossain muussa vertaistukea naamatusten hakemassa?Tää peliriippuvuus on niin saatanan hävettävää, en minäkään ole pystynyt tästä avautumaan rehellisesti. Lapset tietää että jtain pientä ongelmaa on ollu mutta eivät todellista tilannetta, velkaa mulla 12 000 joka on tosi paljon yksinäiselle pienipalkkaiselle ihmiselle. Iso tsemppilähetys Katjamaalle ja muille! koitetaan nauttia kesästä kun se nyt vihdoin lämpenee 
terkuin vieras naine
Tervetuloa mukaan vieras naine. Sullakin jo monta pelitöntä päivää takana, toivottavasti paljon myös edessä. Mä en ole käynyt missään ryhmissä, kun meiltä on niin pitkä matka lähimpään kaupunkiin missä niitä on. Täällä onneksi saa hyvää vertaistukea virtuaalisesti. On täällä muutamia ketkä käyvät, ainakin pelinainen. Kirjoittele tuntemuksia, ajatuksia hyvinä ja huonoina hetkinä. Aina kun tulee pelit mieleen niin tänne kirjoittamaan tai lukemaan niin häviää ainakin hetkeksi mielestä pois.
Mä ekaa kertaa tosissani päätin lopettaa pelaamisen, se ei tuo muuta kun pahaa oloa. Olin/ olen niin varma että mikään ei tule koskaan auttamaan tai viemään päästäni slotteja jota pelasin,ja sitä “tunnetta” kun sai pelata. Olen ollut vasta 2 päivää pelaamatta, mutta en muista koska aiemmin olisinkaan ollut:) kun lukee kanssaolevien ongelmista ja tuntemuksista, alkaa tulla pieni toivo että kaikkea ei ole menetetty. Aion ensin kokeilla tätä paikkaa hoitona, sillä nytkin olen 3 iltana tullut suoraan tänne casinoiden sijasta. Selvitään varmasti yhdessä, sinäkin:)
Moi,
Pelaamattomuus jatkunut, kirppismyynti kohtuullista, viikonloppu meni hyvin ja parhaassa seurassa kummipojan ym sukulaisten kanssa maalla. Lomasäät kohillaan joten mikäs tässä on porskuttaessa 
Kiitos isabelluska kommenteista.
-vieras naine
Hyvä että olet ollut pelamatta ja olet muutenkin positiivisella mielellä. Itse olen huomannut, että kun pääse siitä pahimmasta pelihimon aiheuttamasta sumusta ulos, alkaa näkemään maailman eri tavalla ja yleensä pystyy löytämään ratkaisuja ongelmiinkin. Ja kun ei pelaa, jää aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaakin niitä.
Mukavaa päivää!
Kiitos samoin taistelu 
Eilen sitten oli tilipäivä, jota odotin ja samalla pelkäsin. Kaikki meni hyvin. Maksoin laskut ja hurahtin autolla automaatille. Nostin kaikki loput rahat käteiseksi. Ensi kuun tiliin asti ei siis ole mahdollista pelata 
Kiitos tästä vinkistä palstalaisille! Yksinkertainen asia, mutta en ollut tullut edes ajatelleeksi.
Sain hakemaan lainan, joten sitä nyt makselen aika pitkään. Korttiluotot maksettuna tuolla lainalla. Korttien luottorajaksi pienensin ja yhden kortin kuoletinkin. Ehkä tämä tästä. Kuukausi kuukaudelta velat pienenee ja enempää pelivelkaa ei tule. Pelaaminen on käynyt mielessä liki päivittäin. Helppoa ei ole…
Hienosti toimittu! Toivottavasti jonkun ajan päästä pelit eivät enää pyörii niin paljon mielessä.
Minullakin oli eilen tilipäivä. Maksoin laskut ja loput jäi odottamaan tulevia laskuja. Ja heti se pelipiru alkoi kuiskamaan kaikenlaista. Kehittelemään keinoja jotta sais “vähään” pelattua. Aluksi hermostuin ja pelästyin mutta sitten ajattelin että annan sen vouhkata. MINÄ en pelaa. Pelihimo voi olla tosi hankala ja ahdistava, mutta en voi kuolla siihen. Joten en anna sille periksi. Olen koko elämääni paennut hankalia tunteita ja ahdistusta. Keinot ovat olleet erilaiset- suorittamineen, hullun lailla urheileminen, pelaaminen etc. Tajusin että pelihimo on myös hankala tunne jota haluan paeta, päästä siitä nopeasti eroon. Nyt päätin että sen sijaan että pakeneen, kohtaan sen tunteen. En anna sen enää pelotella minua. Se saa tulla ja mennä ( toivottavasti ) Se on tunne niin kuin muutkin tunteet- se tulee ja menee. Haluan olla itse oman elämään kapteeni ja en anna pelipirun enää ohjata minua.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
…