Olen Tintti 37. Pelaaminen alkoi jo 17 vuotiaana rahapelikoneiden kanssa huoltoasemilla. Silloinen mieheni pelasi myös, hänellä oli ongelmaa jo ennen kuin edes tavattiin. En syytä mutta, se laukaisi minussa silloin ongelman. Lisäksi jouduin täysin omilleni jo 16 vuotiaana. Kaikki raha meni pelaamiseen. Tulin raskaaksi 19 vuotiaana ja saimme vuokra asunnon. Itselläni ei ollut mitään koulutusta ja silloinen mies oli raksalla töissä.
Vuokrat olivat rästissä jonkun ajan kuluttua. Parin kuukauden vuokran pelasti silloisen mieheni isä. Luottotiedot meni siinä. Lapsen syntymän jälkeenkin jatkettiin pelaamista, käytiin pohjalla monen monta kertaa. Välillä onnistuimme yhdessä lopettamaan ja välillö taas sorruimme, kun silloinen pohja tuli vastaan.
Muisti on ihmeen lyhyt, mitä kaikkea pelaaminen on aiheuttanut. On oltu syömättä, haettu kirkon avusta ruokaa, ei ole ollut varaa mihinkään ylimääräiseen. Jossain vaiheessa saimme elämää hallintaan, sain itselleni koulutuksen ja työpaikan alalta. Kärsimme 5 vuotta luottotietojen palautumisesta ja kun saimme ne takaisin, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon.
Pelaamista ei ollut pariin vuoteen. Jossain vaiheessa sorruin taas pelaamiseen, tällä kertaan nettiin, automaatit ja pokeri, kolikkopelit jäivät kokonaan. Kun se himo tulee, niin järjellä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Olin suhteellisen hyvä tuloinen, mutta kaikki meni. Mieheni otti lainaa moottoripyörään ja siitäkin meni muutama tonni pelaamiseen. Kaikki ne voitot, ne isommat voitot, ne ruokkii himoa. Aina vain lisää. Jonkun kerran voitin yli 4000 euroa kerralla ja tottakai sitä ajatteli, no nyt voitan vielä lisää. No ei se mennyt niin kaikki on pelattu mitä on saatukkin ja siihen vielä paljon lisää päälle.
Pohja tuli silloinkin jonkun ajan kuluttua vastaan. Koin silloin, että nyt tarvitsen ulkopuolista apua ja kävin peluurin ohjelman läpi. Siinäkin huijasin sen verran itseäni, että koin automaatit ongelmaksi, mutta pokeria en. Koin että olin taidokas pokerissa, eikä se ole ongelma. Peluurin ansiosta olin pelaamatta automaatteja taas parisen vuotta. Pokerin peluu pysyi hallinnassa ja voitinkin välillä turnauksia kassa oli pitkän aikaa parin tonnin luokkaa, eikö lisä rahaa tarvittu.
Sain ulkomaan komennuksen ja siellä sain noin 2000 euroa kuussa ekstraa palkan lisäksi. Joku kiusaus alkoi taas siitä ja pelasin kaiken ylimääräisen taas automaatteihin. Jos pokerissa voitin jotain, ne pelasin takaisin automaatteihin. Siitä alkoi taas monen vuoden taistelu. Jollain tavalla talouteni pysyi kuitenkin hallinnassa ja peruseläminen onnistui.
Olen aina hävennyt pelaamista ja tehnyt sitä salaa.
Ulkomaankomennuksella löysin myös nykyisen mieheni ja erosin samalla entisestä. Palattuani suomeen myytiin asunto ja minä ostin yksin uuden asunnon. Otin tietenkin remonttilainaa ja siitäkin meni osa pelaamiseen. 15000 euron remontti olikin 30000 euroa. Salasin senkin mieheltäni, tosin hänellä ei ollut silloin osaa eikä arpaa asuntooni. Hän eli ensimmäisen seurusteluvuotemmme muutaman sadan kilometrin päässä. Kerrytin velkaani pikku hiljaa ja luottokortti oli koko akan tapissaan, luottorajaa oli nostettu useamman kerran. Pystyin kuitenkin hoitamaan kaikki laskut. Mieheni muutti työn perässä luokseni noin vuoden kuluttua, pelaaminen hieman hilliintyi. Asuimme vielä reilun vuoden yhdessä samassa asunnossa ja ostimme yhteisen melko hinnakkaan asunnon yhdessä. Alku meni siellä suht ok, mieheni tiesi pokerista ja se oli hänestä ihan ok. Itselleni tuli terveysongelmia ekan vuoden aikana ja olin sairaslomalla todella paljon silloin tilanne riistäytyi todella pahasti käsistä. Jouduin ongelmiin, kun olin saanut haalittua noin 40 000 euroa lainoja. Kaikki paljastui miehelleni, häpeä oli melko suuri. Mieheni otti silti asian hyvin ja hän maksoi lainani pois, jotta ei menisi luottotiedot minulta. Mieheni sai tiliini katseluoikeudet, jonka piti estää pelaamista. Pelaaminen loppui muutamaksi kuukaudeksi, mutta terveysongelmani pahenivat ja sairaslomat olivat pidempiä. Pelinarkomaani keinot keksii ja avasin uuden tilin, mitä mieheni ei nähnyt. Pelaamisesta tuli ihan tolkutonta, pika vippejä, isoja lainoja haalin ihan joka paikasta mistä sitä vain irtosi. Maksoin uusilla vipeillä vanhoja lainoja ja jotenkin pystyin puoli vuotta pyörittämään sitä kuviota. Ahdistus oli ihan omaa luokkaansa pelisessioiden jälkeen. Velkaa kerkesin saamaan taas noin 50000 euroa. Olin siinä pisteessä että velkaa en saanut enään mistään, kaikki oli käytetty, rahan arvolla ei ollut mitään merkitystä. Ajauduin hyvin itsetuhoisiin ajatuksiin. Minulla ei ollut pokkaa vetää lääkkeitä varmasti niin paljoa, että henki lähtisi takuulla. Viikon verran iltaisin otin silti lääkkeitä ennen nukkumaan menoa niin paljon, että henki olisi voinut lähteä, lisäsin joka ilta määrää. Toivoin että aamulla en enään heräisi. Häpeä, ahdistus, pettymys olivat ihan omaa luokkaansa. En todellakaan uskaltanut kertoa, että olin taas repsahtanut. Mieheni havahtui tai pakotti minut puhumaan, mistä kiikastaa. No kerroin kaiken, siitä löhdinkin pariksi viikoksi osastohoitoon. Se teki itselleni hyvää. Mieheni jälleen kerran pelasti minut veloistani ja maksoi kaiken. Takaus maksuksi sovimme nykyisen asunnon jo maksetut lyhennykset. Sain pelaamisen hallintaan taas ja alkoi hyvä kausi sen suhteen.
Myimme asunnon ja otimme minun toivomuksesta kaksi erillistä lainaa, minun lainani oli lähes puolet asunnon arvosta ja mieheni laina oli useamman kerran pienempi. Tämä siis pelivelkojeni takia.
Meni taas 8 kk ja siitö viimeiset pari kuukautta minulla oli taas terveysongelmia ja masennus nosti isosti päätään. Minulle sattui muutaman päivän repsahdus putki, jolloin velkaa sain hankittua noin 5000 euroa ja kaikki omat silloiset säästötkin menivät. Silloin mieheni ehkä ekaa kertaa oli vihainen ja uskoin, että tämä oli viimeinen niitti. Jouduin taas osastohoitoon, mieheni ei suostunut puhumaan, eikä tapaamaan minua sinä aikana. Toki ymmärrettävää, missä on kärsivällisyyden raja? Olin itsekkin todella pettynyt itseeni häpeä oli suunnaton. Kun pääsin kotiin, sovimme asiat ja mieheni jälleen maksoi velkani.
Joka tapauksessa pääsin sen jälkeen erikoissairaanhoitoon psykiatrian puolelle ja pelaamaton putkeni kesti 2 vuotta. Siitä on vuosi aikaa.
Onneni oli että menetin luottotietoni parkkisakoista edellisenä syksynä (tyhmänä uskoin että ei yksityiset firmat jaksa periä niitä loputtomiin, mutta toisin kävi tämä siis 60 euron takia) viime kesänä olin taas pitkällä sairaslomalla ja pelaaminen lähti pokerista, pääsinkin noin 3000 euroon siinä. Kerroin tästä myös miehelleni ja hän sanoi että ok jos rahaa ei liiku sinnepäin enempää. Pystyin pitämään viikkoja kassan hyvänä mutta jossain vaiheessa löysin taas automaatit ja se oli taas menoa sinne. Kaikki silloiset säästöt menivät. Nostin rahaa ja kävin pistämässä niitä s tilille jotta mieheni ei sitä huomaisi. Kirjauduin todella usealla uudelle nettikasinolle ja joistain voitin ja kotiutinkin, mutta taas toisaalla hävisin. Mutta tässä kun rahat on loppu ja luottotietoja ei ole, niin velkaa ei kerry. Rahojen loppuessa ja koko pelaamisen aikana ahdistus, häpeä, pettymys olivat taas todella kovia. Tuntui että olin taas saavuttanut henkisen pohjani. Kaikkihan selvisi taas, mieheni oli helpottunut, kun velkaa ei ollut tullut.
Tästä meni taas noin 10 kuukautta pelaamatta ja olin taas pitkällä sairaslomalla. En ollut poistanut pokeri sovelluksia ja jostain syystä ne alkoivat lähettämään ilmoituksia puhelimeen. Sain ilmaisia pelilippuja ja pelasin ne. Summat oli suht pieniä ja niin oli turnauksien sisäänostotkin. Pääsin noin 300 dollariin, ilman että olin laittanut mitään rahaa. Tätä pyöritin noin pari viikkoa jossain vaiheessa kassa hupeni ja aloin taas laittamaan pieniä summia käteisen kautta s tilille, kymmeniä euroja kerrallaan. No jossain vaiheessa kaikki lähti taas käsistä ja automaatit, sekö bingo tulivat mukaan. Summat alkoivat olla suurempia ja mietin vain miten saisin toiselle tilille rahaa laitettua. No meillä oli myös yhteinen tili ja sitä kautta aloin nostamaan kaupan kassoilta rahaa, sitähän ei tiliotteessa ole erikseen. Tein useita ostoja ja nostin aina rahaa sivussa. Sain siis tuhlattua yhteisenkin tilin rahat,omani lisäksi. Onni oli taas, etten saanut mitään lainoja. (nyt lokakuussa saan luottotietoni takaisin ja se on pelottavaa)
1,5 kk sitten laitoin läskiksi ja tein ihan näkyvästi 3 eri siirtoa ja tilin tyhjäksi. Mieheni kysyi mitä ne ovat ja kyseli olenko pelannut. Hän ei ollut vihainen kuvittelin, että nyt pohjani olisi ollut siinä. Mutta ei… Valehtelin tai käytin hyväkseni hänen lempeää käytöstä ja selitin ettö ne olivat kalliita nettiostoksia. Ei hän niitä varmaan uskonut, mutta jätti kuitenkin asian siihen. Jatkoin samaa touhua ja keplottelin rahan kanssa, miten saan siirrettyä sitä s tilille. Nyt pari viikkoa sitten kaikki merkit olivat ilmeisiä pelaamisestani ja myönsin sen miehelleni. Laitoin sen jälkeen kaikki läskiksi. Olin aivan varma että hän haluaa erota minusta. Hän on joutunut pettymään minuun niin monta kertaa. Oliko pohja siinä? Olimme usean päivän puhumatta mitään, itse jatkoin vieläkin pelaamista, aivan avoimesti. Myin arvo astioitani ison määrän, tyhjensin oman tilini heti palkkapäivänä ja hetken päästä myös yhteisen tilin. Tämän farssin jälkeen puhuimme asiasta ja minä omista tunteistani avoimesti. Peli on ainoa joka pyörii päässä, sen vaan haluaisi pois sieltä. Keskittyminen mihinkään muuhun on todella vaikeaa. Olin pari päivää pelaamatta ja kerroin miehelleni avoimesti omasta himostani. Olimme keskustelussa sopineet, että jos himo tulee, niin puhutaan siitä. No ehkä tapahtui iso virhe, mieheni sanoi että laitetaan sitten muutama sata euroa ja pelataan yhdessä bingoa. No perjantaina pelattiin yhdessä, päästiin 240 eurolla yli 800 euroon. Seuraavana päivänä jatkettiin ja häviö putki oli päällä. Sovittiin, että jos joskus pelataan, niin tehdään se yhdessä. Lauantaina häviö putki oli iso ja rahat loppuivat. Myös miestäni alkoi bingossa houkuttamaan isot potit. Taisimme yhdessä ladata rahaa sinne noin 800 euroa ja lauantai iltana kaikki olivat loppu. Vielä silloin illalla ajattelin, että ei tässä ole mitään järkeä ja okei nyt se on loppu ja katsotaan seuraavaan kertaan. Sunnuntai kun valkeni, aamu meni hyvin. Miehelläni oli tapaaminen ja jäin yksin kotiin. Mies tokaisi, että eihän sitten pelejä sillö aikaa, vastasin että ei. Mutta mitä taas tapahtui, tiesin että yhteisellä tilillä on vielä rahaa ja siirsin ne kuitenkin pelitilille ja pelasin. Mieheni ei ollut tätä huomannut ilmeisesti sunnuntaina. Rahat olivat taas loppu. Mitä minä teen. Otan mieheni lompakosta pokkana maanantaina käteistä ja siirrän ne pelitilille. Minulla oli muutaman tunni meno ja kun palasin kotiin, niin mies totesi että etkö pysty olemaan pelaamatta, no en pysty, myönsin sen. Myöntö on ikään kuin lupa tai hyväksyminen, muka oikeuttaminen, että saa ottaa toiselta rahaa luvattomasti, sehän on varastamista. Riitahan siitä tuli. Nukuin eri huoneessa yön ja tänä aamuna tyhjensin lompakon kokonaan ja vein rahat s tilille. Koin että nyt menee kaikki samaan konkurssiin. Uskottelen itselleni, että jos vielä tämän viimeisen kerran. No ollaanko nyt siellä pohjalla. Olen vältellyt miestäni eilisestä asti. Hän laittoi viestiä minulle että ei kestö tätä enään ja seuraavasta kerrasta lähtee asunto myyntiin vai laitetaanko heti. En uskalla kohdata hänen halveksuvaa katsetta. Ymmärrän hyvin mitä tuskaa olen hänelle aiheuttanut. Mutta miksi tällä kertaa se pohjan hakeminen on mennyt näin pitkälle, vaikka olenkin jäänyt kiinni paljon aikaisemmin. Mikä on saanut minut käyttäytymään niin törkeästi? Aivan hullua touhua. En tiedä mitä tulee tapahtumaan, mieheni sanoi tuon vasta ensimmäistä kertaa. Olisiko nyt aika? Tällä repsahdus kerralla olen menettönyt pelin, olen ollut todella pettynyt itseeni ja mitä loppu elämä, näihin voi repsahtaa vuoden, kolmen tai kymmenen päästä. Eikö tästä paskasta pääse ikinä irti? Miksi aina aloittaessa uskottelee, että nyt tämä on erillaista ja pysyy hanskassa, no ei pysy.
Joka tapauksessa, nyt on pakko tehdä jotain. Satutan itseäni, miestäni ja muita läheisiä niin paljon, että tässä ei ole mitään järkeä. Voisiko tästä alkaa taistelu ja irti pääsy. Olen käyttäytynyt niin törkeästi miestäni kohtaan, että hävettää niin paljon että voisin vaipua maan alle.
Katotaan saako tarina jatkoa. Laskurit pistin tänään käyntiin ja yritän etsiä tukea.
PS. Perustin facebookkiin salaisen vertaistuki ryhmän pelaajille. Tämä on itselle iso häpeän aihe. Jos haluatte mukaan, ottakaa minuun yhteyttä
