Samaa mieltä! Ei varmasti ainakaan helpota kenenkään tilannetta tuommoiset kommentit. Samasta syystä täällä tosiaan ollaan ja varmasti meille jokaiselle löytyy se jolla menee “paremmin” tai vielä “huonommin” . Turha tässä on alkaa kenenkään kokemuksia vähättelemään tai kauhistelemaan, puhumattakaan että parisuhteita aletaan ruotimaan. Ollaan ihmisiä toisillemme ja tukena tämän hirveän addiktion kanssa taistellessa.
Hei kaikki, toivottavasti en ole saanut kaikkia raivon partaalle.
Se ei ollut todellakaan tarkoitus. Minun mielestä myös negatiivinen kommentointi voi olla välittämistä toisesta ja on joskus tarpeen. Olisin voinut vain lukea tarinan läpi ja olla kommentoimatta mitään, mutta halusin sanoa aloittajalle jotain mikä voisi ehkä herätellä häntä ja auttaa eteenpäin. Ehkä ajattelen niin eri tavalla että mun olisi pitänyt sittenkin olla kirjoittamatta. Sori
Tähän mun piti vastata ihan Tintille
Mutta pahimmalta tuntuu, että muut sanovat että olisivat jättäneet minut jo aika päiviä sitten. Tulee fiilis, että pitääkö minun nyt sitten erota miehestäni tekojeni takia ja antaa hänen jatkaa matkaansa. Teenkö väärin siinä, että jatkan hänen kanssaan. Ansaitsenko olla vain yksinäni. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Uskon, että parisuhde kestää eikä ketään tarvitse lempata mihinkään jos keskusteluyhteys, luottamus ja usko toiseen säilyy. Näihin asioihin voi vain itse käyttäytymisellä vaikuttaa. Halusin sanoa sinulle, että jos miehesi on vieläkin tukenasi kaiken tuon jälkeen mitä kirjoitit, niin ehkä siinä yksi suuri motivaatio lopettaa.
Joku taisi kirjoittaa, että minun mielestä kyse on vain ryhdistymisestä jotta pysyy erossa peleistä. Näin ei ole. On myös kyse tahdosta ja päättämisestä. Eihän se mistään ulkopuoleltakaan tupsahda, että et muuten pelaa. Se on sitten ihan toinen juttu jos olet lääkehoidon tarpeessa jotta pysyt poissa peleistä, mutta lääkäriin pitää itse hakeutua ja haluta.
Niin ja mulla ei ole mitään tarvetta tuntea ylemmyyden tunnetta tai polkea toisia alemmaksi.
Olet kuitenkin pitkiä aikoja ollut pelaamatta. En tiedä, miten estää repsahdus… Auttaisiko nyt alkuun, että miehesi hoitaisi kaikki raha-asiat. Sinulla olisi vaan käyttörahaa viikottain?
Jotain positiivista tässäkin on. Sinussa on paljon hyvää, kun miehesi on pysynyt rinnalla. Ikävä kyllä raha on peliriippuvaiselle kuin bensaa liekkeihin, se vaan edistää pelaamista. Toivottavasti saat apua.
Aika uskomaton tarina. Luulen että silloin on tarpeeksi pohjalla havahtuakseen kun jää totaalisen yksin asian kanssa, eikä kukaan muu enää maksa sun ulospäösyä asiasta. Tai mistäs minä tiedän, toisilta ottaa enemmän, toisilta vähemmän. Itselle riitti vähemmän, sä taas olet joutunut hoitoonkin. Kumpa saisit elämäsi järjestykseen.
Hei Tintti,
Oli sydäntäsärkevää lukea kirjoitustasi. Kirjoitit kaiken rehellisesti, suoraan ja kauniisti. Sitä se on peliriippuvuus, tai mikä tahansa riippuvuus, jossa toimii vastoin kaikkea moraalia ja järkeä. Ja h_tsit, että minua ärsyttää myös ihmiset, jotka täällä peliongelmaisina asettavat itseään yläpuolelle yhtään empatiaa tuntematta ja tajuamatta, että itse voivat olla pian samassa tai pahemmassa tilanteessa. En ymmärrä, mikä kaksinaismoralismin p-rsläpi täällä nyt paistaa; vai onko kyseessä se supisuomalainen kateudenpoikanen. Hävettää edellisenkin kirjoittajan osalta, mutta tuo menee varmaan nuoruuden piikkiin. Kunpa ymmärtäisit neiti unelmoija: sinä voit törmätä ihan samaan tai vielä pahempaan.
Tintti, on hienoa, että miehesi on auttanut sinua, mutta älä vie häntä samaan suohon: peliaddiktioon. Minun ensimmäinen poikaystävä tupakoi ja sitä myöten se pahe tuli minulle. Pelit alkoivat vasta 2013 enkä silloin edes ymmärtänyt alkuunkaan. Tuntui vaan, että kun kokeili jotain bingoa, tuli kokoajan voittoja. Se on pelifirmojen liikeidean yksi pointti: koukutetaan alkuvoitoilla. Omalta osaltani pelit on pelattu eikä kiinnosta.
Tiedättekö, että esimerkiksi Maltan peliyhtiöiltä, joita ulkomaiset voivat vapaasti perustaa, on ehtona, että ne eivät päästä Maltan kansalaisia pelaamaan. Miksiköhän? Suomessa ei ole ollut samaa turvaa, ikävä kyllä. Nyt veikkauksessa tosin tuntuu tapahtuvan ja vihdoin tuli lainakatto pikavipeille.
Jos pelihimo vaivaa, voi pelata ilmaispelejä. Olisikin aika oivaa järjestää kunnon palvelunestohyökkäykset noita vastaan 
Älä luovuta. Ollaan oltu ison huiputuksen uhreja.
Iso halaus sinulle ja kaikille muillekin peliongelmaisille ja -riippuvaisille. Kirjoituksesi kosketti, ja toivon, että me emme enää koskaan retkahda, kukaan.
Pelitöntulevaisuus?? Mitä hävettävää mielestäsi sanoin? Mielestäni en ole sanonut mitään pahaa tai ylimielistä todellakaan. Joten kerro toki vai onko kyse vain sinun tulkinnastasi? Se että sanoin itse päässeeni vähemmällä, ei todellakaan ollut tarkoitus miksikään loukkaukseksi.
Hei Tintti! Mitä kuuluu?
Faceryhmään tulisin myös…
Jos ei muu auta lasket millä summalla miehesi on pelastanut sinut veloistasi ja hankit vastaavan summan säästötilille tai jonkun merkittävän osan (mahdollisesti joku varojen nostokielto otettava myös).
Hei
Olisin kiinnostunut FB ryhmästä.
Olen 32v peliriippuvainen nainen joka kaipaa kaiken saatavan vertaistuen 
laita s.postilla että miten voi liittyä
nainenjokapelaa@luukku.com
Minun pohjani tuli vastaan 2 kuukautta sitten. En jättänyt enää yhtään porsaanreikiä, että pääsisin pelaamaan. Ehdoton nollatoleranssi on ainoa keino riippuvaiselle ja sen olen nyt tajunnut.
Miksi jätin kymmenen vuotta itselleni mahdollisuuksia pelata vaikka olin jo välillä tosi pohjalla? En tiedä, mutta nyt tiedän etten tule pelaamaan enää koskaan rahapelejä.
Tehkää sama. Ei aukkoja. Ei mahdollisuuksia sortua heikkonakaan hetkinä. Jos minä onnistun niin onnistutte tekin. Turha jauhaa vaan tehkää tekoja pelaamattomuuden eteen.
Pohjakosketukseni tuli reilun 450 päivää sitte…
Liki piti ett elämäni rakkaus olisi lähteny eri osoitteeseen…
Silloin päätin ett tämä oli tässä!!
Ei mitään estoja mihinkään pelipaikkaan, no Veikkaukselle sen verran ett 10€/viikko voisin siirtää - vakiota silmällä pitäen… Mut kaikki nettikasinot on kahta vaille mulle avoimia - jo aiemmin olen sulkenu PAFin ja MrGreenin tilit… Eli olen tiedostan riippuvuuteni jo aiemminkin, mut jotain piti tapahtua ennen ku uskoin ja aloitin paranemisen…
Omalla päättäväisyydellä eteenpäin…
Minusta sen muutoksen on lähdettävä…
Näen sen itse niin ett näin kun lopetan saan 
karkoitettua… Mut jos vaan estän pelit, niin on ja pysyy mukana…
Mulla oli peli automaatit ongelma myös ja ISO ONGELMA olikin… Näen joka työpäivä ku ihmiset hakkaa rahansa niihin, näen useasti tuttuja jotka lyö rahansa hevosiin, näen pelihulluja päivittäin 
mut se ei oo mun ongelma enää… Onneksi…
Tarvonta jatkuu…
Itse luulen, että pohja tulee vastaan silloin, kun rahat yksinkertaisesti loppuvat- et saa lainaa, läheiset ei auta ja raha ei enää riitä laskujen maksamiseen tai mahdollisesti elämiseen ylipäätään. Viimeistään siinä vaiheessa jokaisen on havahduttava ajatellemaan muutosta.
Tintin tilanteessa tätä ei tullut, sillä hän tiesi koko ajan että mies pelastaa ja auttaa, vaikka hän pelaisi kaikki rahansa- olihan mies ennenkin auttanut. Jos miestä ei olisi mahdollistamassa tuota pelaamista, uskon että pohjakosketus olisi tullut vastaan. Kiinnostaisi tietää, miten Tintillä nykyään menee?