Riippuu kivunhoitosi tarpeellisuudesta. En usko, että kovin moni lääkäri tekisi kyseistä vaihtoa kovin helposti. Seuraava tramalista on bubrenorfiini, mutta pelkiltään se ei välttämättä ole kovin paljon tehokkaampi, ja oksikodonia ei määrätä todellakaan helposti, ellei kärsi selkeästi todella voimakkaasta kivusta.
Ihan terveyskeskus mulle noi määrää ja ne ei saa poistaa ensimmäistäkään pilleriä ilman psykiatrin lupaa, alussa oli toi lääkitys toki vaikee saada mut onneksi löyty papereita sen verta et uusi paikkakunta määräsi heti mulle kyseiset lääkkeet, jos pärjäisin ilman niin olisin mielelläni, mut tällä hetkellä tilanne on vaan tämä 
Tilanteen mukaan elettevä toki. Minäkin lopettaisin kipulääkkeen käytön erittäin mielelläni, mutta kokeillessani lopettaa sen olen huomannut etteivät riippuvuus ja vieroitusoireet ole lopettamisessani se ongelma, vaan on ollut pakko hyväksyä todellisen kivun erittäin vaikea luontoiseen sellaisen olevan syy miksei lopettaminen tule kyseeseen. Alkaa pikku hiljaa vasta tajuamaan, että kipu jota koen joka päivä hallitsee elämääni aika voimakkaasti. Sen kanssa on vaan pakko oppia elämään, koska pakoonkaan sitä ei pääse.
Helio: Tollaista muutosta on oikeasti lopullisesti aika vaikea hyväksyä, eikä sulla ole kovin kauan aikaa siitä, kun elämä ei ollut pelkkää kipua. Tämä on huono vertaus, mutta esim. mulla on ollut yli 15 vuotta aikaa hyväksyä oma sairauteni (siis masennus) sekä sen tuomat muut rajoitteet. Sä olet kuitenkin koko tohon tilanteeseen astisen elämäsi tottunut, että voit käyttää kehoasi, eikä kipu hallitse sua. Nyt pikkuhiljaa uskon että tuo avautuu sulle enemmän ja enemmän. Siis se mitä elämä on tulevaisuudessa. Älä kuitenkaan vaivu epätoivoon, koska sä olet elossa se on kaikkein tärkeintä. Noiden muiden rajotteiden kanssa elämiseen kyllä tottuu. Se vaatii vaan aikaa, loppujen lopuksi suuri osa ihmisistä on käytännössä sidottu johonkin lääkeaineeseen loppuelämänsä ajan. Kipu on nyt osa sua, mutta onneksi sulla on hyvä lääkitys ja uskon, että sä tulet hyväksymään ton tilanteen. Elämä on siinä mielessä vittumaista, että mitään muuta ei voi tehdä. Toivon sulle todella paljon voimia kultaseni <3.
Mun kivunhoidollinen tilanne on täysin mahdotonton tällä hetkellä.
Mulla on pe lääkäri, aioin valittaa ihan kaikestesta. Otan ihan lunttilapun mitä kaikkea korjattavaa on. Toivottavasti se lekuri uskoo ettei en pärjää näin.
Toivottavasti saan kipulaastareita ja codit lopetettas kokonaan. Tramalit ei sovi thtään, eikä lyrica, venla toimii joteskin ok.
Lyrika on myrkkyä, mulla vaihdettiin Gapapentiiniin niin sai annoksen puolittaa.
Mullakin toimii gaba jokseenkin hyvin. Mut ei se millään riitä…
Joo ei yksin, mulla kipulaastari ja pameja+neurotol slow lisäksi niin kituuttamalla menee.
Kiitos ja voimia sinullekin ihanaiseni <3
Tämä menee juurikin näin, että kokoajan avautuu parempaan suuntaan tilanteet elämässä, kun vaan työstää asioita parhaansa mukaan, eikä jää makaamaan ainakaan mihinkään itsesääliin, vaan koittaa hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Pitää muistaa, että huonomminkin voi aina mennä. Ehkä suurin ongelma lääkkeissäni on etten ala ahdistuksissani väärinkäyttämään niitä, mutta onneksi sen on oppinut, että kunhan kivun saan poistumaan kehosta ja mielestä, niin se on jo melkeinpä itsessään tavallaan viihteellistä, jos näin haluaa määrittää sen. Paljon tässä on prosessissa ollaan menty eteenpäin ja kohtuullisen positiivinen fiilis tässä tällä hetkellä onneksi on. Välillä vaan ahdistaa kyllä ihan tavattoman paljon ja meinaa silloin jäädä liikaa kiinni negatiivisuuteen. Toisaalta niistä mielentiloista selvittyä osaa arvostaa elämää aina hieman enemmän.
Oon tosi pitkälti samaa mieltä Chasin kanssa. Elämään kivun kanssa menee ihan pirun kauan. Nyt kun aikaa on kulunu jo ihan hirveesti, ei enää muista mitä on kun ei satu. Ja se on aivan uskomattoman armeliasta. On olemassa vaan tää hetki, ei menneisyyttä ja tulevaisuutta ei uskalla ajatellakkaan.
Mutta kivun ja kivun kanssa elämisen hyväksyminen vie ihan hirveesti aikaa.
Koita Helio kulta jaksaa! Ajan kanssa, vaikka se pahalta kuulostaakin. 
Mä olen kanssa aina välillä niin kyllästynyt omaan sairauteeni, mutta nyt ainakin yritän radikaalisti saada muutosta hoitooni. Mun puoliso on sitten taas meidän perheessä se kivun vanki, mutta se tilanne on kesken ja täytyy selvittää.
Miten Rikkonainen nuo laastarit on lähteneet toimimaan? Ovatko alkaneet viemään kivun? Kai siinä täytyy pikkuhiljaa hakea se sopiva annos, eli voi viedä aikaa.
^ yllättävän hyvin on alkanut toimimaan. Hermokipu on tallella, mutta moni ns oheiskipu on lievittyny. Nyt kun tästä elimistö tottuu ja löytyy sopiva annostus, niin oon tosi luottavainen siihen, että jaksankin jatkaa elämää.
Hieno homma! Kyllä sä jotain hyviä neuvoja olet siis palstalta saanut ja voimaa vaatia lääkäriltä parempaa kivun hoitoa. <3
Tää palsta on ollu mulle ihan mielettömän tärkeä! En olis osannu vaatia hoitooni liittyviä asioita ilman, että oon saanu täältä niin paljon tietoa ja tukea!
Kiitos kaikille!
Tällä hetkellä menee Lito 900mg, Anksilon 10mg, muutama kuppi kaffea ja muutama nikotiinipurkka. Tyttöystävä piilotti omat Optiparinsa, ja sano että hanki omat masennuslääkkseesi, senkin maanikko! 
Joo, kivuton hetki on jotain uskomatonta. Siittä herkusta saan nauttia kun aina joskus pitää hakea kipupiikki joita on mulle varattuna ja terkkariin kävelen 5min. kauaa ei vaan voi iloita kun nukkumatti tulee puolessa tunnissa piikistä. Silloinhan on yleensä uneton yö takana ja sekin kyllä mahtavaa, vaikutus kestää vain 6 tuntia mutta kyllä moneksi päiväksi leikkaa ison osan kivusta pois. Ens kerralla kysyn mitä ainetta siinä piikissä on ja saisko samaa pillerinä jolloin voisi ottaa pienemmän annoksen ja nauttia yhdestä kivuttomasta päivästä, auton rattiin ei varmaan ole mitään asiaa mut se on pieni hinta kivuttomuudelle.
^ Sitä ei kyllä koskaan tajua tarpeeksi miten onnekas onkaan kun itse voi elää ilman kipua 364 päivää vuodesta… 
Et sitten ajatellut hommata ihan omia SSRI-lääkkeitä? Sinä kun sitä maniaa haikailet, niin noilla bipopää saa sen verrattain helpostikin aikaan, eikä tarvitse edes överöidä(Sitä en muuten ihan oikeasti suosittele. Saattavat olla ylenmääräisinä kerta-annoksina pahimmillaan kuolemaksi tai ainakin vammauttaa pysyvästi, jos paska säkä käy, eikä tuo ole edes mitenkään äärimmäisen harvinaista), kunhan jaksaa pakkausselosteen mukaisilla annoksilla kuurittaa vähintään viikon ja muistaa olla ottamatta mitään tasareita sun muita vastavaikuttimia siinä ohella 
. No joo, oikeasti EN suosittele tuotakaan. Eipä se lääkemania bipolla mikään hauska juttu lopulta ole, vaikka itse niin ehkä ajatteleekin 
. Itse en tosin nauttinut ko. tilasta tippaakaan(Kerran kokenut ja elämäni ainut varsinainen mania johtuikin, ainakin osittain, nimenomaan SSRI-lääkityksestä), vaikka hypomania, ihan ilman mitään ylimääräistä kemiaa varsin mukava tila IMO onkin, kunhan ei niin pitkään jatku, että heittää henkensä/päätyy totaaliseen psykoosiin unettomuuden tähden :mrgreen: .
Peratsin 8mg
Voxra 300mg
Brintellix 5mg
Xanor depot 1mg
^^ Onkohan mun “psykoosissa” osaa Seronililla. Onnea vaan, Narkkis, kyllä se bipolla napsahtaa päässä yhdestäkin, sit on kivaa pöpilässä sen jälkeen. 
Eikä siitä välttämättä mukavaa maniaa saa, vaan kenties ahdistuneen, aggressiivisen olon, joka huipentuu masennuspsykoosin, en yhtään epäile, että on harvinaistakaan.