Joku näsäviisas on sanonut, että juopon ja alkoholistin ero on siinä, että alkoholistit käyvät kokouksissa.
Näsäviisaudessa voi olla totuuden jyvä siinä kohtaa, että alkoholisti -termi viittaa tilaan, jossa sairaus tai oireyhtymä on tunnistettu, diagnosoitu ja myönnetty. Juoposta on tullut diagnoosin kantaja.
Entinen alkoholisti voi ehkä olla henkilö, jonka diagnoosi ei ole enää yksiselitteinen. Tätähän tapahtuu myös psykiatrian piirissä: kaikki annetut diagnoosit eivät ehkä olekaan täysin varmoja.
Kolikon kääntöpuoli on tietysti se, että diagnooseja jää joskus myös antamatta, vaikka ne olisivat olleet tarpeen esim. oikean hoitomuodon valinnan kannalta.
Alkoholismi -diagnoosiin liittyy vahva käsitys, että sairaus ei parane vaan pahenee jatkuvasti, ellei sairastunut raitistu kokonaan. Tämä pitääkin kutinsa monien alkoholistien kohdalla. Kuinka paljon tässä on sitten potilaan itsesuggestiota, niin että sairausennuste toteuttaa itse itsensä, onkin vaikea kysymys.
Todellisuudessa tapahtuu kuitenkin joskus niinkin, että alkoholisti toden totta vähentää juomista ajan mittaan. Ei hänestä ehkä oikeaa kohtuukäyttäjää tule sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta juomisjaksot saattavat harventua tai lyhentyä. Elämään saattaa tulla muita asioita juomisen tilalle. Alkoholisti lopettaa käymisen kokouksissa, joita ennen piti elämänlankanaan.
Ehkä tällöin on kyseessä entinen alkoholisti. Sellaisia ihmisiä on, eivätkä he ole kaikki kuolleet tai ajautuneet asumaan roskikseen heti kokoukset jätettyään.
Toki on myös oma kysymyksensä siinä, tuleeko alkoholin tilalle muita addiktioita. Totta kai usein tulee, mutta sekään ei ole vääjäämätöntä. Ihmisellä kun on, kaikesta huolimatta, mahdollisuus tehdä valintoja ja vaikuttaa omaan elämäänsä.