Alkoholismista on ihmisiä päässyt eroon, siitä huolimatta että edelleen moni uskoo on ettei se olisi mahdollista.
Jellinek oli tosiaan yksi alkoholismia määritelleistä, hänen jälkeensä tosin on alkholiongelmiin saatu valaistusta melkoisesti. Jellinek keräsi tutkimusmateriaalikseen ihmisiä hyvin valikoidusti, hän otti mukaan vain AA:n jäseniä. Vastaukset kysymyksiin olivat sen mukaisia.
Hän itsekin kertoi tuostakin kohderyhmästä löytäneensä ainakin viidenlaisia alkoholisteja, mutta hänen tutkimukseensa sitten sopi niistä vain kaksi tyyppiä -sopivilla ominaisuuksilla kerrottuna.
Alkoholismista on sen jälkeen (ja melko varmasti sitä ennenkin) päässyt eroon ihmisiä, ja ellei mitään ikävää ihmettä tapahdu, se on mahdollista myös tulevaisuudessa.
Olen erittäin tyytyväinen siihen että olen yksi monista jotka ovat tuon asian suhteen päässeet ns. selville vesille, ja alkoholin merkitys elämässäni on “muisto vain”.
On tietenkin mahdollista, että alkoholisoituisin uudelleen. Varmin keino siihen on juoda viinaa, mitä enemmän sen helpommin alkoholisoituminen varmasti tapahtuisi. Alkoholismista selviytyneitä on paljon, mutta en nyt muista saaneeni tietoa sellaisesta että ihmisestä olisi tullut jotenin immuuni uudelleenalkoholisoitumiselle. Ehkä sekin voi olla mahdollista, kaikenlaisia poikkeustapauksia on olemassa.
Se, että osa alkoholismistaan selviytyneistä joskus alkoholisoituu udelleen, ei kuitenkaan todista sitä että kaikille niin kävisi.
Kun 1980-luvulla tuli voimaan uusi alkoholilaki, olin minäkin jostain syystä yhteen lääninvirastoon, luentotiloihin, kuuntelemaan eri alojen asiantuntijoiden selvityksiä asiaan liittyen. Mukana oli myös lääkärien edustaja, ansioitunut johtava lääkäri. Hän “väänsi asian rautalangasta” keskustelun pitämiseksi asiallisena ja eri vaihtoehdot huomioonottavana. Hän kertoi lääketieteen ja lääkärien hoitotavoitteiden olevan tällaiset:
1. Vaivan tai vamman tai sairauden täydellinen parantaminen.
Ehdottomasti paras ja tavoiteltavin vaihtoehto.
kun se ei kuitenkaan aina ole realistisesti mahdollista, on seuraavana vuorossa vaihtoehto
2. Osittainen parantaminen.
Parannetaan niin hyvin ja niin suurelta osin kuin mahdollista. Täydellisyyttä ei tavoiteta mutta potilaan elämänlaatu paranee huomattavasti ja ennuste tulevaisuuden suhteen paranee.
kun ei aina sekään onnistu, niin
3. pyritään pitämään tilanne ennallaan. Eli, jos ilman hoitoa tilanne jatkuvasti huononisi, niin toimenpiteiden avulla voidaan säilyttää se mikä vielä säilytettävissä on. Usein sekin antaa sekä vuosia elämään että elämää vuosiin.
ja jos ei ole mahdollista niin
4. Hidastetaan kielteistä kehitystä. Sekin on enmmän kuin että annettaisiin mennä vaan.
ja viimeisenä , joskaan ei lainkaan turhimpana vaihtoehtona on
5. Tuskien ja kipujen lieventäminen.
Näistä sopii jokaisen valita myös itsensä hoitamisen suhteen, olipa alkoholismi sitten vartsinainen elimellinen sairaus (josta ei yksimielisyyttä taida löytyä) niin nuo vaihtoehdot ovat kuitenkin ne jotka realistisesti ovat olemassa. Ne kun pätevät paljoon muuhunkin kuin pelkkään lääketieteeseen.
Olen tyytyväinen siihen että alunperinkin valitsin tietoisesti vaihtoehdoksi sen ykkösen. Ja että se myös onnistui. Sitä en väitä, että se olisi kokonaan omaa ansiotani, että olisin vaan niin hyvä paranemaan… kyllä siinä varmasti oli mukana sekä hyvää tuuria että hyviä ympäristötekijöitä, hyvän valinnan mahdollistavia ihmisiä ja olosuhteita.
Mutta, kukin valitkoon parhaan tahtonsa mukaan.
Siitä en oikein tykkää että julistetaan että ei ole edes mahdollisuutta, vaan pitäisi antaa mennä vaan ja uskoa että sairaus se on ja pahenee eikä parane ja että alamäkeä se sinun elämäsi nyt on tuon suhteen oleva. Annetaan ihmisille edes toivoa. Kun sitä kerran on.
Ja juu, ei sillä ole niin suurta merkitystä miksi ihmistä nimitetään. Joskus voi parantua vaikkei tietäisi taudin nimeäkään.
sentään vanha kaava toimii pidemmän päälle? Vaikka huonohan sitä on näin virtuaalisesti lähteä todistelemaan… OK, leikki leikkinä vaikka vakavasta asiasta jutellaankin. Hyvää viikkoa metsänreunaan ja muuallekin. 