Millainen on entinen alkoholisti?

Me Lopettajat
21

Otan haasteen vastaan.

Jos tuolla nyt sitten pystytään todistamaan onko ikinä milloinkaan ihmisen mahdollista päästä alkoholismista eroon niin ok.

Lyömme asiasta vetoa. Kymppitonni, sillä tuohon olen valmis lähtemään, ihan huvikseni en itseäni sido 15 viikon rupeamaan.
rahat kumpikin luovuttaa yhdessä sovitun luotetun ihmisen haltuun ja 15 viikon kuluttua jompikumpi saa ne omakseen.
Keran viikossa kolme tuoppia olutta. Sama viikonpäivä, juomapaikan saa oluen nauttija valita. Sairauden tai työesteen tms sattuessa juoman nauttija voi vaihtaa viikonpäivää. Kunhan ne kolme tuopillista olutta on juotu saman kalenteriviikon aikana.

Oluen juoja suostuu siihen että toinen vedonlyöjä voi muina päivinä milloin tahansa tulla alkometrin kanssa puhalluttaman juojan ja toteamaan ettei promilleja löydy.

Ei tämä asia sitten kovin kummoinen tainnut ratkaistavaksi ollakaan.

Kokonaan toinen asia on se, että tämä asian selvittäminen, eli tieto siitä onko koskaan ja milloinkaan kenenkään mahdollista päästä alkoholismistaan, ei mitenkään ratkaise alkoholiongelmia sen laajemmin. Kysymys on tässäkin vain yksittäisen ihmisen elämäntapojen ja asenteiden sekä alkoholinkäytön ja riippuvuuden muuttumisesta. Tämä siis ei liity mitenkään kenenkään muun alkoholinkäytöön eikä siitä pidä mitään johtopäätöksiä kenenkään muun elämään vetää. Tämä kerrottuna aivan siksi ettei taas joku innokas alkaisi “tulkitsemaan” jotain lausettani joksikin mitä siinä ei sanota.

Toinen tarkennus on myös syytä esittää. Ainakaan minulla, entisenä alkoholistina, ei ole mitään tarvetta tai halua juoda esimerkiksi kolmea tuopillista viikossa. Entinen alkoholisti on usein ns. raitis, eli ei käytä alkoholia ollenkaan. Niin asia on minunkin kohdallani. Tuo kolme tuopillista saman päivän aikana nautittuna tuntuu pikemmin vastenmieliseltä ajatukselta, siinä on nieltävää kovasti ja eiköhän tuo jo väsytäkin. Eli ei se ihan huvia ole. Mutta, rahanahneuksissani lyön nyt kyllä tuon vedon kun noin selkeä mahdollisuus eteen tuli.
(ellei sitten todistustavan esittäjä ala hiukan epäilemään itsekin että todennäköisyys on todisitamisen onnistumisen puolella ja selitä asiaa jotenkin niin etä eipäs kokeillakaan… mitäpä tuostakaan sitten, saadaanpa tämä keskustelu jotenkin pakettiin)

Mutta, heti tällä viikolla tuo veto voidaan aloittaa, onpa tässä joutilasta aikaa. Ja ihan turha nyt sitten alkaa venkoilemaan että ei se silti mitään todista vaikka asia todistetuksi tulisikin kun se kuitenkin olisi väärin todistettu. Todistustapa ei ainakaan nyt ollut minun keksimäni vaan edellisen kirjoittajan.

22

No se on semmonen ihan ihminen varmaan sekin.

Mutta oli nyt sitten nykyinen tai entinen, niin väittelyn se saa ainakin aikaan ihan aiheesta kuin aiheesta! :slight_smile: Oikeassa oleminen… onhan se kuitenkin vakava asia. :wink:

23

Jos joku kertoo millainen alkoholisti itse on ollut ja miten juonut, niin toinen ihminen voi samaistua siihen ja ymmärtää menettäneensä kontrollin juomisen suhteen. Ja jos vielä kykenee kertomaan mistä on avun saanut ja miten niin, toinenkin voi kokeilla sitä.
Meitä on monenlaisia, on moneen junaan, ja siksi on hyvä että olisi mahdollisimman monenlaisia juomareita että mahdollisimman moni voi samaistua ja ehkä saa avun, täältä, tuolta tai sieltä.
Kertokaa omaa juomisen tarinaa. miten joitte? Kuinka paljon? Mitä keinoja käytitte ettette joisi yms…

24

No totanoinaan tämä on aika kompleksinen asia.

Mä koen omalta kohdaltani että tässä on ollut pikemminkin kyse maratonista, kuin sprintistä. Sitä pikkuhiljaa kasvaa vastuunottamiseen, asioiden hyväksymiseen ja jonkunlaiseen anteeksiantoon.

Sitä ainakin meikäläinen oli silloin 8,5 vuotta sitten niin lyöty mies, että sieltä ei ihan yhdessä yössä kamppeitaan keräillä.

Sinänsähän tämä ei nyt yhtään vastannut kysymykseesi, mutta joo… vertaistuki on ollut kanssa tosi tärkeää!

25

Kiitos taas Sinisilmälle.
Paljon rakentavampi tapa käsitellä asiaa kuin väitellä siitä olemmeko me yleensä olemassa vai emme.
Omaa alkoholismiani olen täällä vuosien mittaan esitellyt niin moneen kertaan että johan siihen on kyllästyttykin.
Tiiviisti ja olennaisimmat:
Neljäkymmentä vuotta. Lähes päivittäin. Joskus työn, levon tai sairauden tai muun semmoisen homman takia ettei oikein sopinut olla pöhnässä tuli välipäiviä. Mutta ei niitä usein montaa peräkkäin sentään tullut, miten niitä kun kerran mieli teki ja riippuvuus oli.
Ei siinä tullut mieleen lopettaa. Se oli omasta mielestä ihan luonnollista elämää ja luulin että niin muutkin elävät.
Kai se jotenkin mielessä muhi, ja jonain päivänä se vaan poksahti esiin; kyllä tämä niin paljon rajoittaa että kokeillaanpa olla ihan oikeasti ilman. Alkuvaiheessa otti koville. Tiesin päivän ja tunnin tarkkuudella kauanko viimeisestä ryypystä oli aikaa.
Asetin tavoitteekseni sen, että alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine, ja että minun on hyvä olla ilman sitä. Ja kuten yleensä, kannattaa harkita mitä toivoo koska se myös usein toteutuu. Niin se sitten kävi, että minusta tui entinen alkoholisti.

Mutta, kuten täällä on varmasti huomattu, meitä on niin tuhatta eri sorttia, ja elämänkulkuja on yhtä paljon. Näin meni minun kohdallani, mutta täsmälleen, karvan tarkkuudella minunlaisiani ei tietenkään muita ole.

26

Minun mielestäni olennaista on se, että jokainen saa (ja jokaisen täytyy) aivan itse määritellä, onko alkoholisti vai ei. Jos kokee olevansa alkoholisti, on myös valmis etsimään apua vaivaansa. Alkoholismin ainoa hoitomuoto on pidättäytyä alkoholin käyttämisestä. Jos ei mitään vaivaa ole, jatkakoon juoppo juomistaan, kunnes kokee olevansa alkoholisti.

Sama varmaankin pätee entisiin, nykyisiin ja tuleviin alkoholisteihin. Sitä en aivan ymmärrä, miksi kinata ikuisesta tai entisestä alkoholismista, jos ei ole aikomusta koetella sen alkoholin käytön onnistumista. Asialla on kuitenkin merkitystä vain silloin, kun alkoholia käytetään. Muussa tapauksessa ikuinen alkoholisti ja entinen alkoholisti eivät juuri poikkea toisistaan.

27

Hyvä että päästiin vähän käytännönläheisempään keskusteluun tuosta olemassaolon mahdollisuuden epäilemisestä.

Kun me kuitenkin kaikki olemme erilaisa, ja elämänkulkumme on jokaisen kohdalla ihan omia polkuja mennyt, niin ehkä me voimme miettiessämme olemistamme entisinä alkoholisteina kuitenkin kertoa siitä siitä vain verraten itseämme ja olemistamme alkoholistiseen elämänvaiheeseemme. Se on joillakin ollut lyhyempi ja toisilla pitempi, ja niinkin pitkän kuin minulla (kymmeniä vuosia) aikana toki elämä alkoholin kanssa oli eri ikäkausina kovinkin erilaista. Ihminen muuttuu, oli sitten juoppo tai ei, jotain aina oppii, elämä heittelee, tehtävät muuttuvat, ihmissuhteet muuttuvat. Ympäristöt vaihtuvat ja ennenkaikkea maailma muuttuu, me sen mukana.
Ei se alkoholistinen elämä siis aina samaa ollut, eikä sitä voi lyhyellä kuvauksella kaikkea edes selittää. Elämää se oli, sekin.

Mutta se olennaisin muutos?
Olisiko se ollut siinä että lyhyesti sanottuna on yksi murhe vähemmän.
Ei tarvitse huolehtia siitä että on varmasti juotavaa, mahdollisuus juomiseen ja ajankäyttö niin suunniteltuna että pääsee myös sen ryypyn ottamaan.
Ja kun ei juo, on vapaampi tekemään asioita. Kaikkiin paikkoihin ja tilaisuuksiin ei oikein pöhnässä voinut mennä. Eikä päässytkään, milläpä niihin, kun liikkuminen oli aina jostain kiinni, sekin.
Ei minulla esimerkiksi olisi juuri käyttöä ajokortille ja autolle niiden vuosien aikana ollut. Tai käyttöä olisi olut, mutta ei minusta juuri olisi ollut käyttäjäksi. Siinä kun on se promillejuttu… Nyt on sekin sitten helpompaa.

On siinä eroja, ainakin minun elämässäni.

Mitkä erot sitten kenellekin niitä tärkeimpiä ovat, siitä kai tässä ketjussa alamme sitten kuulemaan.

Asiassa ainakin olemme.

28

Onko oma kertomus aina luotettava? Tulkitseeko ihminen omaa elämäänsä? Valikoi?

Pitäisikö saada naapurin, työtoverin, puolison, tuttavan kertomus
“millainen NN oli ennen ja millainen nyt?”

29

Olennaista kai on se että pystyy olemaan rehellinen itselleen. Silloin ei tarvitse salailla mitään ja vapautuu siitä häpeän ja muun kuonan painolastista jota kantaa sisimmässään. Tuo mielestäni tarvitsee toisia ihmisiä, koska on eri asia vielä olla rehellinen ja haavoittuva toiselle ihmiselle, kuin itselleen. Siinä jotenkin teoria siirtyy käytäntöön ja todellisuuteen.

Minulle itselleni tässä on se alkoholismista toipumisen ydin. Se on pelottavaa, mutta välttämätöntä tulla näkyväksi.

Minun mielestäni tässä on myös vissi ero sen suhteen että onko pelkästään juomatta (kuivilla), kuin raittiina (toipunut alkoholimista). Tästähän se lääkärikin jota täällä on moneen otteeseen lainattu on maininnut, että on ero kuin yöllä ja päivällä siinä onko henkilö pelkästään kuivilla vai raittiina.

30

Totuus voi olla jossain näiden ulkopuolella.
Tottakai ihminen näkee itsensä omasta näkökulmastaan, eikä se ole useinkaan ihan koko totuus.
Naapurin tai satunnaisen tuttavan , jopa puolison näkemys ihmsestä on sekin aina hiukan vajaa.
Toisen ihmisen pään sisään ei pääse, vaikuttimet jäävät usein peittoon.
Kukaan ei tietenkää koskaan kerro (eikä edes pidä kertoa) aivan kaikkea itsestään muille, on olemassa se ehdotoman intimiteetin raja, jonka ulkopuolella olevista asioista sitten suuri osa on avointa kaikkein läheisimmille ihmisille ja sitten ne asiat jotka voi kertoa julkisesti niillekin joita ei niin kauan ole tuntenut että olisivat läheisiksi tulleet.

Silti, kun ihminen on itselleen rehellinen -tai edes yrittää- niin kyllä hän pystyy myös näkemään miten on muuttunut tässä alkoholismin poistuttua elämää säätämästä. Ja sitten tietysti taas, kertooko hän siitä kaiken ilman etä kertomuksessa olisi myös jotain tarkoitushakuisuutta värittämässä asiaa ja sovitetaanko kertomusta hiukan sopivaksi tilanteen mukaan… niinpä niin.

Muutosta kuitenkin on tapahtunut, lähes aina. Ihminen ei entisenä alkoholistina ole samointoimiva ja samojen tarkoitusten mukaan toimintaansa järjestelevä kuin alkoholistina, siitä kenties voisi vallita yksimielisyys?
Muutokset sitten voivat eri ihmisillä olla kovinkin erilaisia.

Katsellaan, ehkä niiden muutosten valikoimaa alkaa tulemaan. Ehkä jopa kerrankin toinen toisilleen kiukuttelematta kun toisella ei olekaan samoin kuin minulla…

31

lutunen kirjoitti

Alkoholismiin sairastunut yleensä kieltää todellisen tilanteensa saadakseen juoda. Perhe sairastuu siinä ohessa myös ja salaa totuuden tai haukkuu perheen juopon syylliseksi kaikkeen mahdolliseen. Työpaikkakin saattaa suojella juopon laiminlyöntejä ja töppäyksiä.

Myllyhoitoon kuuluu, paikasta riippuen, myös perheenjäsenten osallistuminen hoidon joihinkin vaiheisiin neljän viikon ohjelmasta. Niissä alkoholistille avautuu rehellisesti usein hyvin kauhistuttava ja surkea kuva itsestä ja toiminnastaan.
Ryhmissä toisia kuunnellessa valkenee myös itsestä ja omasta toiminnasta uudella tavalla piirteitä, joita ei aikaisemmin ole ymmärtänyt tai on torjunut ne. Ryhmissä voi myös luoda luottamuksellisen suhteen toiseen raitistuneeseen ja käydä kahden kesken avoimesti läpi elämänsä kipukohteita ja ikuiseksi kuvittelemiaan hävettäviä salaisuuksia. Ryhmien avoin ilmapiiri ja toisten kokemukset auttaa suhteuttamaan omat tekonsa oikeisiin mittasuhteisiin ja näkemään uudessa valossa menneisyytensä tosiasiat.
Avoryhmissä käy jonkin verran pariskuntia tai muita alkoholistien läheisiä. Eikä sovi unohtaa Al-Anonia eikä alkoholistien aikuisten lasten toveriseuroja (AAL). Niissä perheenjäsenten tavoitteena on toipua läheisen alkoholismin aiheuttamista vaurioista.
Ryhmistä löytyy myös harrastuksiin samoista asioista kiinnostuneita, perheystäviäkin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

32

Tarvitaanko, mihin?

Uskonlahkoilla on tuomioistuimiaan joissa seurakunta repii hairahtuneen jäsenen itsetunnon palasiksi ja laittaa komennon päälle.
Ei ole hyvää seurannut.
Ajan päästä, kun entinen alkoholisti on ehtinyt osoittaa olevansa jotain muuta kuin alkoholisti, on kannustavat kommentit hyväksi.

Ihminen menee harhaan omankin elämänsä muuttumisen kuvauksessa ja vielä enemmän toisen. Varovasti, varovasti!

Niinkuin ikzu taisi sanoa, no semmonen ihan ihminen sekin. Entinen alkoholisti. Elämänsä muuttumisen varmasti on jokainen entinen alkoholisti huomannut mutta voiko sitä aivan tarkasti kertoa miten se on muuttunut. Ei aina.

33

^ Mutta jos ihminen on törttöillyt hyvinkin raskaasti juopotteluaikoinaan ja kohdellut lähimmäisiään kaltoin, niin ihan totuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissäkin nämä törttöilyt voisi olla hyvä asianosaiselle osoittaa, ja vieläpä siltä kantilta että miltä ne ovat lähimmäisistä tuntuneet.
Ihmisellä on taipumus olla puolueellinen itseään kohtaan, ja pehmennellä omia töppäilyjääm mielessään, ja tälläinen taipumus on etenkin alkoholistilla. Perheväkivaltakin voi muuttua omassa mielessä “pikkuriidaksi”, eikä sitä omaa humalatilaa mielletä niin pahaksi, vaikka olisi kakattu housuun anopin hautajaisissa tai oksennettu hääkakun päälle tyttären häissä. “Pari drinksua olin vaan ottanut ja olin hauska seuramies” :slight_smile:

Toipuminen voi usein alkaa vasta tosiasioiden tiedostamisesta. Eli ei se uskonlahko-kortti aina ole ihan paikallaan, jos kyse on eräänlaisesta todellisuusterapiasta. Pelkällä päänsilityksellä ja tsempittelyllä saattaa joskus tehdä juopolle pelkän karhunpalveluksen.

34

Tämäkään asia ei ole ihan mustavalkoinen.
Ihminen katsoo asioita omalta kannaltaan, ja totuus venyy. Oma totuus voi olla erilainen kuin naapurin tai riidan toisen osapuolen totuus.

Onhan ne hyvä selvittää, mutta molempien osapuolten oikeusturva pitää olla kunnossa, kuten yhteiskunnan oikeudenkäyttöön kuuluukin.
Asian tutkijat, syyttäjä ja tuomari -niiden pitää olla jotain muita kuin asianosaisia, (eikä ainakaan sama henkilö useassa roolissa, heh)muuten ollaan taas metsässä.

Totta on, että usein alkoholismi katsotaan jopa lieventäväksi asianhaaraksi, “ymmärretään” jos jonkinlaisen pahuuden ja ilkeyden tekijää “koska hän nyt on jotenkin kuin sairas…” ja annetaan anteeksi tekoja ja puheita ja vahingontekoja joista joku selvä ihminen olisi joutunut tilille ja korvaamaan.

Entisen alkoholistin kohdalla asia ei myöskään liene ihan yksiselitteinen. Ainakin olen tavannut entisiä alkoholisteja, jotka alkoholisoituneita oikaisivat mistä parhaaksi näkivät, pitivät puolensa vaikka fuskaten ja lakeja venyttäen, huolehtivat ensisijaisesti omista ja oman kattilakunnan eduista eikä muista niin väliä ollut.
Ja kun sitten muutaman vuoden selvänäolon jälkeen samat ihmiset toimivat ihan samoin, oma ja oman perheen ja suvun etu on edelleen se joka oikeuttaa tekemään filunkkia, kolhimaan muita ihmisiä, puhumaan totuutta valikoiden ja joustavasti, käyttämään kyynärpäitä jonossa kuin jonossa…

Ratkaisiko alkoholiongelman poistuminen tuota asiaa?

Minusta niin ei aina käy. Ei siis voida pitää alkoholismia syypäänä aivan kaikkeen, vaikka se moneen asiaan varmasti syyllinen onkin.

Entinen alkoholisti voi olla myös aika paskamainen, ahne ja hankala ihminen.

Vailtettavasti tämäkin on tunnustettava, niin mielelläni kuin entisiä alkoholisteja kehuisinkin ja mainostaisin sitä valintana.

35

Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Alkoholismi kuten muukaan riippuvuussairaus ei sinällään ole mikään lieventävä asianhaara. Eikä välttämättä edes päihtyneenä tehdyt teot koska tekijä tietää aineen vaikutukssista tarpeeksi varsinkin jos on säännöllinen käyttäjä.
Onko kenelläkään faktatietoa tähän?

36

Tarkennuksena sen verran, että oikeudenkäynnissä ei varmaankaan ole “alennusprosentteja” käytössä.
Sensijaan usein tekijä puolustautuu (näissä arkipoäivän jutuissa kuten ilkeissä puheissa, kolttosissa, vahingonaiheuttamisissa) sanomalla että "enhän minä nyt sellaista tarkoittanut mutta kun olin juovuksissa
ja usein vaikka pikkujoujuhlien jälkeen jotain painetaan villaisella juuri tuosta syystä. Selvänä olleelta ei mokomia selityksiä olisi hyväksytty.

Käytäntö siis vaihtelee asiasta riippuen.

37

Tarkoitin juridista vastuuta enkä omia selityksiä. Viittaan syyntakeettomuuden viralliseen määrittelyyn.Tiedän myös, että riippuvuusairaus usein antaa mahdollisuuden välttää vankilatuomiota. Saa passituksen esim. psykiatriselle klinikalle jos sitoutuu kuntoutukseen.

38

Pari ajatuksia herättänyttä kommenttia. Olen lukenut Myllyhoidosta ja ymmärtänyt, että siinä juoppo joutuu kohtaamaan läheisensä, joita vastaan on kännätessään sikaillut. Rankkaa varmasti ja mahtaakohan toimia kaikille?
Saattaa olla liian kova nakki joillekin… Voipi mielenterveys joillakin hajota, tai sitten aiheuttaa raitistumista tavoittelevalle katkeruutta, tunteen nöyryytyksestä. Ei sillä, ettäkö hänen teoissaan olisi kaunistelemista, mutta saattaa myllyhoidon epäonnistuessa tulla vielä kovampaa räyhäreagointia. Ja sitten on perheellä taas piilopaikoissa hakemista.
Kaikkihan eivät Myllyhoidossa raitistu. Jos raitistuisivat, ei meillä alkoholisteja, ainakaan juovia olisikaan. Mikäli touhulla olisi 100% takuu, lääkärit ohjaisivat sinne jokaikisen ongelmajuojan.

Totta varmasti tuo. Jos ei ymmärrä olevansa itse syypää kännimokiinsa, niitä vähättelee ja sein hakee vaikkapa puolisosta syyllisen tapahtuneeseen turpasaunaan. “Mitäs ärsytit, mitäs aloit vanhoja kaivaa, olisit antanut mun juoda rauhassa”.
Heräämistä ja peiliinkatsomista tarvitaan ennen kun voi muuttua.

Nauratti tuo housuunkakkaaminen anopin hautajaisissa ja hääkakun päälle oksentelu. Kärjistäminen on joskus paikallaan.
Jos joku nuo on tehnyt, haluaisin nähdä sen seurakunnan, missä kakkaaja/oksentaja on ‘hauska seuramies’ :smiley:

P.S. Tiedän muuten tapauksen, missä vihkipastori jäi häihin juhlimaan ja liperit pois otettuaan kaatui kännissä voileipäpöydän päälle.
Asialle vähän naureskeltiin, kun oli pappi. Mutta ei hän mitään ongelmajuojan mainetta saanut.
On suomalaisessa ajattelutavassa tapana juuri naureskella näille humalassa sattuneille kommelluksille. Minäkin kirjoitan ‘kommelluksille’. Emämunaushan tuollainen on. Kyseinen pappi ei muuten ole tietääkseni ongelmajuoja, ainakin hän sen hyvin kätkee ja on virkansa saanut pitää.

Aloituksen kysymys… Kai se on sellainen tyyppi, joka on ollut ennen ongelmajuoja vaikka vain omasta mielestään, eikä nyt sitten enää sitä ole. Juo siten, ettei koe sitä ongelmaksi. Ja myöskään ympäristö ei koe. Jos nyt juo ollenkaan. Voi olla myös henkilö, joka on käynyt pohjalla ja valinnut tipattoman loppuelämän jollakin tavalla. Pirun lujalla tahdolla, tai hakemalla apua AA:sta, A-klinikalta, tai muolta tahoilta.
Kai hän voi luonteeltaan olla ihan minkälainen tahansa. En usko, että alkoholismitausta jättää polttomerkkiä kenenkään käyttäytymiseen.
Meitä on mulkkuja ja enkeleitä. Ja kaikkea siltä väliltä. Olimme sitten entisiä alkoholisteja, tai koko elämämme raitistelleita. Jopa kohtuukäyttäjistä löytyy koko skaala.

39

Eiköhän tuo ole aika selkeä ja totuudenmukainen määritelmä.
Jos asiaa aletaan enemmän veulaamaan niin saadaan siihen toki erilaisia kuvauksia, sadaan osatotuuksia jotka tietysti ovat jonkun kohdalla totta, mutta eivät mitenkään kata koko entisten alkoholistien kirjoa.

Eikä se tosiaan aina, useinkaan, jätä mitään poltinmerkkejä ihmiseen.
Vaikka poikkeuksia on siitäkin. Joskus, kun alkoholisoituminen on päässyt pahimmoilleen ja tarpeeksi kauan vaikuttanut, voi olla myös sellaisia juttuja joista jo vastaantulijakin näkee että alkoholi on tehtävänsä tehnyt. Mutta, vain joskus.

40

Olet oikeassa. Eikä alkoholinkäyttöä tosiaan juridisessa mielessä katsota lieventäväksi asianhaaraksi.
Yksityiselämän tapauksia tarkoitinkin. Niitä joissa vaikka työpaikan porukka bileiden jälkeen mitätöi suutaan soittaneen ja toisia loukanneen puheita sillä että " se nyt oli vaan kännisen höpinää, ei sitä kannata niin vakavasti ottaa…" ja usein asia on sillä kuitattu.