Miksi välillä tulee pohjanoteerauksia

Me Vähentäjät
1

Terve kaikille, rohkaistuin nyt kirjottelemaan tänne.

Olen 27-vuotias mies. Ikäni olen alkoholia juonut, välillä enemmän, välillä vähemmän. Isäni puolelta koko suku on juoppoja, eli hyvä geeniperimä tähän harrastukseen ainakin löytyy.
Olen nähnyt viinan aiheuttamat murheet, surut ja ilon, enimmäkseen surun ja murheet.
Nytkin tuntuu siltä, että elämässäni kaikki negatiiviset tapahtumat liittyy tavalla tai toisella alkoholiin. Oli se sitten murehtimista Isäni alkoholin käytöstä, tai omien töppäilyjen puimista.

Ulospäin minulla on kaikki OK, hyvä työ, kavereita on, terve parisuhde löytyy. Korkeakouluunkin pääsin tänä vuonna! Päällisin puolin siis ei huolia tai murheita ole.

Viimevuosina juomistapani on kuitenkin muuttunut, juon aina vain useammin yksin, ja välillä aivan hulluja annosmääriä, vaikka tarkoitus ei ole. Juominen vain helposti “lipsahtaa” hulluttelun puolelle. Näistä ylilyönneistä tulee sitten kauhea häpeä ja morkkis kun tyttöystäväni on löytänyt minut sammuneena esim.tietokoneen äärestä. Olen myös huomannut että juomiseen liittyy nykyään voimakas häpeän tunne, kun juon tiedän sen olevan väärin. Vaikka joisinkin vain yhden oluen. Jos juon enemmän, saatan piilotella juomistani, juon hajukaljan ja sitten piilossa useamman.

Miksi minulle ei tule semmoista tervettä “stoppia” juodessa, miksi juon välillä itseni näin huonoon kuntoon? Onko pelkkä vähentäminen edes mahdollista?
Noh, tässäpä oli jonkinlainen viesti, en tiedä tuliko tästä kuinka sekava tilitys, ehkä tekee kuitenkin ihan hyvää kirjoitella omia ajatuksia tänne. Hävettää.

  • K
1 tykkäys
2

Hei Kastelukannu!

Hienoa, että kirjoitit. Olen sinua jokin verran vanhempi, mutta näen sinussa itseni saman ikäisenä, kun tajusin oman ongelmani alkaneen. Se aiheutti kovaa häpeää ja vielä kovempaa juomista. Meni aina yli. Siis aina ja se himo juoda oli kova.

Olen yhä samassa pisteessä. Putket ovat pidentyneet ja häpeää en enää tunne. Tunne on ehkä surua, etten osaa elää selvinpäin ja sellaista tahdon puutetta. Nuorempana tahto oli jotenkin selkeä ja vahva. Nyt löydän syyn juoda vaikka mistä ja tahtoa on hankala valjastaa motivaatioksi lopettaa kokonaan.

Alkoholismi kulkee myös minun suvussani.

Hyvää juhannusta ja kirjoittelehan joskus lisää. Se voi auttaa. Ei se auta elää kuin päivä kerrallaan muutosta hakien ja parempaa itselleen toivoen…aikoinaan liika ankaruus itseä kohtaan johti todella koviin humalatiloihin, jolloin juominen oli itsetuhoista, joten vähentäminen voi olla parempi vaihtoehto. Tsemppiä!

2 tykkäystä
3

Hyvä, Kastelukannu, kun kirjoitit tänne! Lempea_ketun kanssa samaa mieltä, että kirjottelu voi auttaa. Siinä sitä jäsentelee omia ajatuksiaan ja myöntää itselleen(kin) todellisen tilanteensa ja ongelmansa.

Minusta kaiken juopottelun taustalla on joku “oikea syy” juoda. Harva ongelmakäyttäjä kai ilokseen alkoholia kiskoo?! Mutta jokaisen pitäs löytää se oma juomisensa syy, ja purkaa se vyyhti. Miksi mä juon niin paljon? Mulla käyttö ajautui suuriin määriin ikävien elämäntilanteiden myötä, läheisten kuolemia yms. Minusta Elämä kohteli epäreilusti, ja haistatin pitkät kaikelle! Hälläväliä mielellä ja lääkkeeksi suruun ja jaksamiseen alkoholia. Nyttemmin elämäni on tasottunut, mutta olen jumittunut tuohon “ystävääni” alkoholiin.

Mä pidän mielikuvaharjoittelusta! Yritän painaa mieleeni alkoholista aiheutuneet ikävät tunteet. Sinulla se lie on tuo häpeän tunne. Voi auttaa, jos selvinpäin muistelee sitä tunnetta, ja kysyy itseltään sitäkö haluaa. Moni vastaisi varmaan, ettei halua, ja sitten siihen lisäksi tiukka päätös: no, siinä tapauksessa en juo niin paljon!!

Joo, saattaa tuntua “jeesustelulta” tää kirjoitukseni. Plääplää ja tuosta nuin vain päätetään, pysyykö toi nainen itekään päätöksissään?! Ei aina pysy. Mutta harjottelee koko ajan! Ja iloitsee nolla-alkopäivistä. Se on kans mielestäni hyvä konsti, pirskottelee hyvänmielen tunnetta, kun on ollut onnistunut viikko / juomiskerta takana! Kiittelee itteään onnistumisesta! Jippii, hyvin meni!

Tai jos ei mennytkään niin hyvin, ni aina voi tsempata ja yrittää uudestaan! Ja ollaanhan me kaikki jo otettu se eka iso askel vähentämisessä, kun ollaan täällä foorumilla kirjottelemassa ja lukemassa. Tsemppiä sulle, ja Lempea_ketulle myös, sekä kaikille muillekin!

2 tykkäystä
4

Tällaisen kopioin. Kaks päivää ilman. Yks päivä juoden, kolme päivää ilman. Siitä se lähtee. Kun vielä oppisi iloitsemaan enemmän noista ilman-päivistä enemmän. Ne on parempia kuin kanssa-päivät.

2 tykkäystä
5

Ilman on niin hiton pal parempia päiviä. Ja varsinkin öitä! Unen määrä ja laatu on ihan kuraa alkollisena. Ja sitten se on seuraava päiväkin taas hankalampi. Mä kysyn aina silloin, ett sitäkö tosiaan haluan, huonoja unia ja huteria päiviä. VMP, ihan oikeesti.

1 tykkäys
6

Morjensta kaikille!

Täällä taas kirjoittelemassa ja lukemassa pitkän tauon jälkeen.
Elämä on mennyt ihan mukavasti, tasaista eloa. Opinnotkin ovat lähteneet hyvin käyntiin, mutta viinapiru se on edelleen sitkeästi mukana elämässä.

Viimeisimmän kirjoittamiseni aikaan vannoin että muutoksia on tehtävä.
Olenkin edistynyt jossain määrin. Arkikaljojen tissuttelua ja yksin juomista olen vältellyt hyvinkin onnistuneesti, jos otan, niin silloin otan viikonloppuisin seurassa.

Usein kännääminen edelleenkin lipsahtaa tukevan humalan puolelle, josta sitten kannan valtavaa ahdistusta seuraavana päivänä, saa kysellä ystäviltä mitä tuli taas tehtyä ja sanottua.

Onneksi en ole perinyt Isäni humalaisen pahapäisyyttä. Eli helpolla olen selvinnyt toistaiseksi jälkipyykkien muodossa.
Kun stoppia juodessa ei tule, niin sitä ei tule.

Mitenhän sitä oppisi hillitsemään nuita annosmääriä?
Pelottaa pelkkä ajatuskin siitä, että vähentäminen ei vain ole kohdallani vaihtoehto.
Sitä en ole halunnut itselleni vieläkään myöntää.

  • K
1 tykkäys
7

Hyvä sinä! Toi arkikaljatissuttelu onkin aikamoinen piru, ja sitä olet jo selättänyt! Huippua!

Voisitko sopia/ määrätä itsesi kanssa joitain rajoja etukäteen? Joista sitten pidät kiinni tilanteen tullessa? Pidät kiinni, vaikka mikä olis?! “Mä en juo niin paljon, PISTE.” Vaikka X kpl juomia, ja siinä se?
Tai joka toinen alkoholiton? Vesi? Limu? Vissy?
Tai baarikierroksille varaa tietyn summan käteistä ja siinä se?

Mulla itellä on parhaiten toiminut, kun oon painanu mieleen sen vitutuksen, mikä on tullut, kun taas meni liikaa. Ja sitä tunnetta muistellut ennen ravintolaan lähtöä, sekä kysynyt iteltä, haluanko olla kusipäinen känniääliö. (Sehän se seuraavan päivän tunne on, vaikkei olis edes mitään hölmöillyt! Alkoholi nostaa dopamiinitasoja, ja sitten ku tasot laskee, tulee se morkkis. Eli ihan fysiologinenkin ilmiö.)
Toisaalta oon mielessäni myös tunnustellut, miltä näyttäs/ tuntuisi, kun juonkin siististi. Ja varsinkin, jos/ kun on onnistunut, siitä saa hitosti poweria seuraavaan kertaan ja onnistumiseen.

Myös sitä kannattaa miettiä, miksi juo niin paljon. Mulla kauhea elämäntilanne muutti ihan jopa persoonallisuuttani ja juomistyylin. Ihan ns. normaalista tuli kaksin käsin kaikki tänne heti vimma. Sen ymmärtäminen sai myös kiinnittämään siihen erityistä huomiota. Tietosesti vois ottaa vaikka 1 / tunti tms.

Tää saattaa taas vaikuttaa lässytykseltä, joojoo, tässä toi nainen vain päättää rajoja, jep jep, niin yksinkertasta. Mielestäni just niin yksinkertasta (helpoksi en väitä). Kaikki kuitenkin lähtee omasta päätöksestä, ja mielikuvaharjoittelu jeesaa päätöksessä pysymisessä. Mulla on tulossa parin viikon päästä alkoholin käyttöä ihmisten ilmoilla, niin jo nyt olen alkanut katselee mielessäni kuvia, kuinka osaan olla fiksusti, minä hallitsen alkotahdin ja määrän.

Toivottavasti löydät sulle sopivia keinoja avuksi kivaan alkoholin käyttöön! Nää on mulle käypiä, ehkä käy sulle tai ei. Mutta joka tapauksessa jo tää, että edes mietit asiaa, on jo hyvä alkusysäys muutokseen!

Tai sitten jos ei ota onnistuakseen yrityksien jälkeenkään, voi olla korkki kiinni kokonaan paras vaihtoehto. Itse sen parhaiten tiedät sitten.

8

Kiitos vastauksesta, laittelinkin vähän päivitystä tuonne lopettajien puolelle aloittamaani ketjuun. Siellä kun tuntuu olevan aktiivisempaa kuin täällä.

Vuosikaudet olen yrittänyt pohtia, mikä se pistää minut juomaan tällälailla.
Yksiselitteistä syytä en ole vieläkään keksinyt, stressi ja kuormittavat tilanteet elämässä ovat ainakin yksi laukaisija. Kuormittavan viikon jälkeen on usein lähtenyt lapasesta, varsinkin jos lähtee juomaan silloin kun on jotain painavaa mielenpäällä.

Toki reippaisiin juomistapoihin olen oppinut jo pienestä pitäen, kotona on aina juotu paljon alkoholia, varsinkin isäni.

9

Alkoholiongelma on usein monisyinen vyyhti, mille altistavat esimerkiksi mainitsemasi asiat. Monesti kotoa opitut juomismallit toimivat ikäänkuin lähtölaukauksena sille, että suhtautuminen alkoholiin ja sen käyttöön on jo lähtökuopissa vääristynyttä ja vahingollista. Myös perintönä saatu geneettinen alttius alkoholiongelmille on valitettavasti monilla riesana.

Minusta tärkeintä on tunnustaa tosiasiat eli alkoholiriippuvuus, suurkulutus, alkoholismi, liika juominen, haitallinen juomistyyli, tai millä nimellä asiaa nyt haluaakaan kutsua. Alkoholin aiheuttamiin ongelmiin auttaa vain se, että on juomatta keinolla millä hyvänsä. On äärimmäisen harvinaista, että alkoholiongelmainen voisi tahdonvoimalla ”parantaa” haitalliset juomatapansa, ja sujuvasti siirtyä maltillisten käyttäjien joukkoon. Nimittäin: Se, miten selvinpäin ollessa suunnittelee asioiden menevän, ei yleensä päde enää siinä vaiheessa kun korkki on auennut. Toki voi ja kannattaa yrittää, mutta jos lopputulos on aina yhtä huono, niin siitä pitää vetää johtopäätöksiä.

Taustasyitä on hyvä miettiä, koska itsensä ja toimintansa ymmärtäminen auttaa päätöksenteossa ja päätöksissä pysymistä. Mutta pitää muistaa, että akuutti asia ja ratkaisu ongelmiin on vain olla juomatta. Mikäli aivot ovat tottuneet alkoholin säännölliseen läsnäoloon, ei siitä parantumiseen auta kuin aika, siis juomaton aika. Mutta ajan myötä pikkuhiljaa juomishalut loppuvat, ja voi vain ihmetellä aiempaa juomiskäyttäytymistä.

On ihan tavallista, että juomisen loputtua aivoilla menee monta kuukautta palautua. Siksi suhtaudun epäilevästi mihinkään vähennysyrityksiin, niillä kun on tapana onnistua korkeintaan muutamaksi viikoksi. Minäkin yritin aikani vähentää, ja siinä osittain onnistuinkin, mutta lopulta ylilyöntejä aina kuitenkin tuli, ja palasin takaisin lähtöruutuun.

Sekin on toki tavallista, että yksilöllä menee kauankin aikaa sen ymmärtämiseen ja hyväksymiseen, että alkoholinkäyttö ei tosiaankaan pysy hanskassa. Siis että eri asteisia ongelmia tulee aina vaan, vaikka kuinka yrittäisi järkeillä ja tehdä päätöksiä vakaassa harkinnassa.

2 tykkäystä
10

On äärimmäisen harvinaista, että alkoholiongelmainen voisi tahdonvoimalla ”parantaa” haitalliset juomatapansa, ja sujuvasti siirtyä maltillisten käyttäjien joukkoon. Nimittäin: Se, miten selvinpäin ollessa suunnittelee asioiden menevän, ei yleensä päde enää siinä vaiheessa kun korkki on auennut.

Tämä oli niin hyvin kirjoitettu @Sarvikuoma.

Ja mitä sitä itseään kiusaa sillä että pitää pieniä taukoja. Silloinhan se alkoholi vasta onkin mielessä kokoajan kun odottaa millon voi taas ryypätä. Silloin tulee myös yleensä otettua kaksin käsin kun ”saa” taas ottaa. Eli todennäkoisempää että menee taas överiksi.
Kun lopettaa kokonaan niin ei tarvitse enää odotella mitään, tulee vapauden tunne pikku hiljaa.

1 tykkäys
11

Se on juuri noin @Nainen38 hyvin sanottu👍

12

Hyviä mietteitä, mennään nyt päivä kerrallaan.

2 tykkäystä
13

Ai, että mulla sormet syyhys, kun odotin, että pääsen muilta askareiltani vastaamaan sekä Nainen38 että @Sarvikuoma sulle!

Siis etteikö muka vähentäminen ole mahdollista?! Ja siinä itse itsensä kanssa sopimassa rajassa pysyminen on henkimaailman asioita ja satukirjan juttuja?! Mä olen niin pöyristynyt tollasesta ajattelusta!!

Mikä helvetti mua estäs pitäytymässä rajoissani? Tuleeko mun kotiini mafioso sivuleikkureiden kanssa ja uhkaa katkoo sormiani, jos ei lientä ala menee hänen haluamalla tahdilla? Vai olenko mä joku aivoton möykky, jolla ei o minkäänlaista tahdonvoimaa? Älkää nyt, yhen kerran höpöttäkö soopaa!

Kyllähän ihminen pystyy, hitto soikoon, aika moneen asiaan, mihin vain se HALUAA ja PÄÄTTÄÄ pystyvänsä!

Mulla ei ole pienintäkään epäilystä, (toisin kuin teillä) ettenkö tulisi pääsemään tavoitteisiini ja pysymään niissä! Kuka perkele, minun päätöksissäni pysyy, jos en minä ite?! Vai olenko teidän mielestänne tuhoon tuomittu, ja turha edes yrittää? Hmph!

Olen juomisiani käsitellyt tarkemmin nyt puolisen vuotta. Ajatellut syitä ja seurauksia. Pitänyt kirjaa juomiskerroistani ja määristä. Tehnyt suunnitelman, miten etenen ja mihin pyrin. Tavoitteeni on vähentää n. 70 % entisestä kuukausi-/ viikkomäärästäni. Pari kk olen nyt ollut vakavammin hankkeen takana. Eka kk kulutus väheni 28%, ja seuraava kk 41% entisestä. Mä olen ihan satavarma, että kuukaus-kaksi vielä olen tavoitteessani, ja sitten pysyn siinä. Vai mikä ihme minua siinä estäisi? Kertokaa ystävät hyvät, kun itse en ymmärrä lainkaan! Menninkäisetkö? Vai pelaako joku Woodoota Rinza-nukella, etten onnistu?

Eikä tää minun vähentäminen ei ole mitään itsensä kiusaamista, vaan siirryn siihen tapaan käyttää alkoholia, mikä minun mielestäni on ok ja normaalia.

Puuuuh, johan melkein hengästyin, kun niin paljo otti otsalohkon taakse…

14

Pahoittelut @Rinza, ei ollut tarkoitus loukata.
On todella hienoa jos pystyy vähentämään juomistaan, itsestäni ei siihen ole, kokeiltu on.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää vähentämiseen.
Ehkäpä tarkoitin kirjoituksellani että ne ihmiset joilla se alkoholi on kovakin ongelma, eivät yleensä pysty tuohon vähentämiseen. Silloin se vähentäminen on vain itsensä kiusaamista.
Hyvää syksyä joka tapauksessa.

2 tykkäystä
15

Kovakin ongelma? Ai nyt me aletaan arviomaan ja vertailemaan, kenen ja millanen ongelma on “kova”?! Jos sä et pystynyt vähentämiseen, ni eihän se nyt tarkota sitä, ettei KUKAAN pysty!

16

Huomaan että tämä keskustelu ei nyt oikein johda mihinkään järkevään.
Haluatko tahallaan ymmärtää kirjoitukseni väärin että voit äksyillä minulle?
En ole tullut tänne arvostelemaan tai luokittelemaan yhtään ketään. Puhuin vain siitä mihin en itse kyennyt.
Minusta on sitäpaitsi todella hienoa kun joku osaa säädellä omaa juomistaan. Koska itse en osaa.

1 tykkäys
17

Ei johda, ei. Enkä tahallaan ymmärrä mitään väärin, luen vain kirjotuksiasi, kuten kirjoitat. Ei sen kummempaa. Mutta siinä lienemme samaa mieltä, ettei tätä keskustelua kannata kanssasi jatkaa, koska olemme niin kovin eri mieltä ihmisen oman tahdonvoimasta. Sinusta ihmisellä ei ole sellaista ominaisuutta, minun mielestäni on. That’s it, case closed.

18

@Rinza mikä sinua riepoo? Miksi otat henkilökohtaisena loukkauksena viestin, mikä ei ole sinuun kohdistettu? Ehkä sinun olisi hyvä vähän miettiä omaa reaktiotasi.

Jos luet viestini uudelleen huomaat, etten missään kohtaa sanonut vähentämisen olevan mahdotonta. Sanoin sen onnistumisen olevan äärimmäisen harvinaista. Mikäli sinä onnistut asiassa, olen vilpittömästi iloinen puolestasi.

Mikäli alkoholiriippuvuus on edennyt jo pitkälle, niin kyllähän vähentäminen monille alkoholisteille on vaikeaa ja suorastaan mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että kyky juomisen hallintaan on mennyt. Vai oletko tästä eri mieltä? Että kuka tahansa krooninen alkoholisti tuosta vain vähentää juomistaan järkevälle tasolle, kunhan vaan päättää tehdä niin?

Enkä taaskaan kohdentanut viestiäni sinuun, vaan kirjoitan asiasta yleisellä tasolla.

2 tykkäystä
19

Ei, et kohdistanut sanomaasi minuun, enkä minäkään tarkoittanut, että olisi mitenkään ollut minulle. Olisi pitänyt kaikki esimerkkini kirjoittaa yleisessä muodossa, korvata minä-muoto vaikka yksinkertaisesti ihminen-sanalla.

Olen vain niin kovin hämmentynyt, että jotkut voivat ajatella noin, ettei vähentäminen ole mahdollista! Siitä tässä on kyse. En voi käsittää, mikä voisi olla vähentämisen esteenä, jos ihminen niin päättää tehdä. Siis nimenomaan yleisellä tasolla, eikö ihmisellä nyt kuitenkin ole oma tahto? Eikö ole alkoholisteja, suurkuluttajia, jotka päätöksensä jälkeen pystyy elämään vähäalkollista elämää? Mä en ymmärrä ollenkaan, että ihminen ei voisi päättää itsestään ja tekemisistään. Sitä ajatusta, että ihminen on tahdoton möykky ja minkä vain aineen tai asian vietävissä, vastaan mä tässä kritisoin!

20

Huh, täälläpäs oli tullut viestejä sillä välin kun uppouduin matematiikan kirjaani.