Miksi välillä tulee pohjanoteerauksia

Terve kaikille, rohkaistuin nyt kirjottelemaan tänne.

Olen 27-vuotias mies. Ikäni olen alkoholia juonut, välillä enemmän, välillä vähemmän. Isäni puolelta koko suku on juoppoja, eli hyvä geeniperimä tähän harrastukseen ainakin löytyy.
Olen nähnyt viinan aiheuttamat murheet, surut ja ilon, enimmäkseen surun ja murheet.
Nytkin tuntuu siltä, että elämässäni kaikki negatiiviset tapahtumat liittyy tavalla tai toisella alkoholiin. Oli se sitten murehtimista Isäni alkoholin käytöstä, tai omien töppäilyjen puimista.

Ulospäin minulla on kaikki OK, hyvä työ, kavereita on, terve parisuhde löytyy. Korkeakouluunkin pääsin tänä vuonna! Päällisin puolin siis ei huolia tai murheita ole.

Viimevuosina juomistapani on kuitenkin muuttunut, juon aina vain useammin yksin, ja välillä aivan hulluja annosmääriä, vaikka tarkoitus ei ole. Juominen vain helposti “lipsahtaa” hulluttelun puolelle. Näistä ylilyönneistä tulee sitten kauhea häpeä ja morkkis kun tyttöystäväni on löytänyt minut sammuneena esim.tietokoneen äärestä. Olen myös huomannut että juomiseen liittyy nykyään voimakas häpeän tunne, kun juon tiedän sen olevan väärin. Vaikka joisinkin vain yhden oluen. Jos juon enemmän, saatan piilotella juomistani, juon hajukaljan ja sitten piilossa useamman.

Miksi minulle ei tule semmoista tervettä “stoppia” juodessa, miksi juon välillä itseni näin huonoon kuntoon? Onko pelkkä vähentäminen edes mahdollista?
Noh, tässäpä oli jonkinlainen viesti, en tiedä tuliko tästä kuinka sekava tilitys, ehkä tekee kuitenkin ihan hyvää kirjoitella omia ajatuksia tänne. Hävettää.

  • K
1 tykkäys

Hei Kastelukannu!

Hienoa, että kirjoitit. Olen sinua jokin verran vanhempi, mutta näen sinussa itseni saman ikäisenä, kun tajusin oman ongelmani alkaneen. Se aiheutti kovaa häpeää ja vielä kovempaa juomista. Meni aina yli. Siis aina ja se himo juoda oli kova.

Olen yhä samassa pisteessä. Putket ovat pidentyneet ja häpeää en enää tunne. Tunne on ehkä surua, etten osaa elää selvinpäin ja sellaista tahdon puutetta. Nuorempana tahto oli jotenkin selkeä ja vahva. Nyt löydän syyn juoda vaikka mistä ja tahtoa on hankala valjastaa motivaatioksi lopettaa kokonaan.

Alkoholismi kulkee myös minun suvussani.

Hyvää juhannusta ja kirjoittelehan joskus lisää. Se voi auttaa. Ei se auta elää kuin päivä kerrallaan muutosta hakien ja parempaa itselleen toivoen…aikoinaan liika ankaruus itseä kohtaan johti todella koviin humalatiloihin, jolloin juominen oli itsetuhoista, joten vähentäminen voi olla parempi vaihtoehto. Tsemppiä!

1 tykkäys

Hyvä, Kastelukannu, kun kirjoitit tänne! Lempea_ketun kanssa samaa mieltä, että kirjottelu voi auttaa. Siinä sitä jäsentelee omia ajatuksiaan ja myöntää itselleen(kin) todellisen tilanteensa ja ongelmansa.

Minusta kaiken juopottelun taustalla on joku “oikea syy” juoda. Harva ongelmakäyttäjä kai ilokseen alkoholia kiskoo?! Mutta jokaisen pitäs löytää se oma juomisensa syy, ja purkaa se vyyhti. Miksi mä juon niin paljon? Mulla käyttö ajautui suuriin määriin ikävien elämäntilanteiden myötä, läheisten kuolemia yms. Minusta Elämä kohteli epäreilusti, ja haistatin pitkät kaikelle! Hälläväliä mielellä ja lääkkeeksi suruun ja jaksamiseen alkoholia. Nyttemmin elämäni on tasottunut, mutta olen jumittunut tuohon “ystävääni” alkoholiin.

Mä pidän mielikuvaharjoittelusta! Yritän painaa mieleeni alkoholista aiheutuneet ikävät tunteet. Sinulla se lie on tuo häpeän tunne. Voi auttaa, jos selvinpäin muistelee sitä tunnetta, ja kysyy itseltään sitäkö haluaa. Moni vastaisi varmaan, ettei halua, ja sitten siihen lisäksi tiukka päätös: no, siinä tapauksessa en juo niin paljon!!

Joo, saattaa tuntua “jeesustelulta” tää kirjoitukseni. Plääplää ja tuosta nuin vain päätetään, pysyykö toi nainen itekään päätöksissään?! Ei aina pysy. Mutta harjottelee koko ajan! Ja iloitsee nolla-alkopäivistä. Se on kans mielestäni hyvä konsti, pirskottelee hyvänmielen tunnetta, kun on ollut onnistunut viikko / juomiskerta takana! Kiittelee itteään onnistumisesta! Jippii, hyvin meni!

Tai jos ei mennytkään niin hyvin, ni aina voi tsempata ja yrittää uudestaan! Ja ollaanhan me kaikki jo otettu se eka iso askel vähentämisessä, kun ollaan täällä foorumilla kirjottelemassa ja lukemassa. Tsemppiä sulle, ja Lempea_ketulle myös, sekä kaikille muillekin!