@Rinza
”Alkoholiriippuvuus on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta. Alkoholiriippuvuudelle on ominaista alkoholin jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.”
Ylläoleva lainaus on Terveyskirjastosta tms., siis aivan yksiselitteisesti tunnustettua, tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa faktapohjaista tietoa. Riippuvuutta on sitten toki eri asteista, ja siitähän se on kiinni kuinka hyvin pystyy vähentämään vai pystyykö ollenkaan. Joillekin alkoholismi ilmenee myös siten, että ei välttämättä juo usein, mutta juomisen alettua sitä on liki mahdotonta kontrolloida, vaan aina juodaan kunnes taju lähtee jne.
Totta kai jotkut ihmisyksilöt ovat varustettuja niin rautaisella itsekurilla, että pystyvät tahdonvoimalla pitämään juomisen aisoissa. Mutta ehkä sellaisilla henkilöillä homma ei koskaan edes mene tuonne kroonisen sairauden puolelle, vaikka käyttö olisikin suurkulutusta tms. Mä olen nyt ollut 5 kk juomatta, mutta en halua kokeilla juomista juuri sen vuoksi, että suht varmasti tiedän ettå käyttö menisi aika nopeasti entisille urille, eli lähes jokapäiväiseen juomiseen.
Siinä vaiheessa kun riippuvuus menee pahaksi, niin aivoissa tapahtuu muutoksia jotka aiheuttavat juuri sen, että käyttöä on jatkossa mahdotonta hallita. Jos hallitseminen olisi aina vaan helppoa, niin eihän täällä olisi alkoholisteja, narkomaaneja, peliriippuvaisia jne.
Aivokuvantamistutkimuksissa on havaittu, että alkoholista riippuvaisilla ihmisillä syttyy aivoissa aktiiviseksi tietty alue pelkästään alkoholia ajatellessa. Ja, kun dopamiinimielihyvärata on jo punaisella kuin jouluvalot, on jo myöhäistä olla juomatta. Tämän takia juomisen vähentämisessa ja lopettamisessa ennakointi on niin tärkeässä osassa.
Itselleni ennakointi ja juomisajatusten estäminen on vielä vaikeaa enkä harmiksenikaan muista, miten onnistuin raitistumaan yhdeksän vuotta sitten. Täytyy ainakin opetella tuota ennakointia, kun menen niin helposti siihen tilaan, että on liian myöhäistä estää juomista ja loppu onkin historiaa. Siitä olen sentään pystynyt pitämään kiinni, että en juo aamusta iltaan vaan 3-4 tunnin ajan ja muun ajan olen juomatta ja lisäksi selviä päiviäkin viikkoihini mahtuu, vaikka toisaalta on selvää, että niitä pitäisi ehdottomasti olla useampia. Sen tavoitteluun minulla on nyt motivaatiota ja, kun sen olen saanut aikaan, toivon motivaation riittävän juomisen lopettamiseen kokonaan.
Tahdonvoima selvinpäin ja tahdonvoima humalassa eivät ole sisaruksia. Mistä ne putket syntyisi, jollei petetyistä lupauksista itselleen?
Kun vielä join, lähdin aina viettämään yhtä tai maks kahta iltaa. Ja heräsin viikkoa myöhemmin. Lähdin juomaan muutaman ja muutaman juotuani otin muutaman muutaman lisää. Ostin tasoittavia, suunnittelin etukäteen että pari vaan. Eka 6 ja sit pari lisää pari kertaa. Parhaimpana päivänä meni lopulta 36 tasottavaa olutta. Oli kyllä tasainen olo. Ihan vitun jurrissa.
Oon kyllä vahvasti samaa mieltä, että voimakkasti alkoholiongelmainen ei helposti pidä suunnitelmiaan, kun aivot saa orgasmeja etanolista. Kaunis ajatus toki ja jos vähentäminen onnistuu, alkoholiongelma lienee polun alussa. Varovasti siellä.
Olin yksin kotona viikonlopun. Perjantai iltana alkoi kaljanjuonti ja mieslapseilu.
Join omassa rauhassani koko viikonlopun.
Sunnuntai aamuna havahduin siihen että ei hitto, viikonloppuna on mennyt 32 kpl kolmosolutta, ja siihen päälle vähän viinaa.
Olo ei edes ollut kovin humalainen sen viikonlopun aikana jostain syystä. Vissiin toleranssit olleet silloin aika korkealla. Huh huh.
