Miksi, oi miksi...

Me Vähentäjät
21

Jep, puhuttiinkin tosta kuinka hieno paikka yliopisto on. Luentoja ehkä 3-4 viikossa ja nekin voi jättää väliin jos haluaa. Itte ajatellut että ei haittaa jättää luennot väliin kun voi sitten lukea tenttiin samat asiat. Eipä ole kertaakaan mennyt toi asia niin kuin on suunnitellut.

Mulla kanssa monet asiat liittyy tohon impulsiivisuuteen. Nyttenkin on kalenterissa dokausreissuja tulossa, ne potuttaa jotenkin kun on ns. pakko juoda. Olen jotenkin ollut monta vuotta jo lopettamassa, siksi varmaan harmittaakin noi sovitut reissut. Ittelle paljon helmpompia noi ex tempore- reissut, ei tartte ennakkoon stressata eikä hirveästi ehdi miettiä kun ollaan jo menossa ja sitten se on liian myöhäistä murehtia, lopetetaan se juominen ja tehdään muutkin asiat sitten myöhemmin. Helpoksi tehnyt ittelleen ton uudelleen ja uudelleen repsahtamisen. Itsensä hillintää pitäs kyllä jostain oppia rutkasti lisää.

Tuli jostain hirveä kaipuu urheiluun. Sellaseen ihan tosissaan tekemiseen. Se vois auttaa mua aika paljonkin kun miettii juuri mennyttä kesää, ei tullut paljoa juotua kun halusi vain levätä viikonloput (raskas duuni). Pitäs varmaan alkaa johtamaan itseään samalla periaatteella kuin koiran pentua - väsytetään pentu jollain aktiviteetillä niin se ei jaksa enää kotona riehua vaan menee kiltisti nukkumaan :smiley: tulis samalla rutiinia kivasti elämään ja jotenkin olis sitten hyväksyttävää viikonloppuna pysähtyä kun on kylliksi jo mennyt arkena.
Olisi niin sanotusti itselleen armollinen, niin kuin Tuulenviemää sanoi.

Käytän itse tota asioitten listausta ja se onkin tosi kätevä ollut esim. töissä. Sitten kun listassa on lue tenttiin (1300 sivua +14 luennon luentokalvot lakitekstiä) niin se on aika uuvuttavaa lähteä sitä hoitamaan. Siis olettaen että on noin viikko aikaa lukea eikä ole paljoa aikaisemmin kiinnostanut asiaan perehtyä. Itsensä johtamista vaatii nämä asiat, ei kuulosta hirveän monimutkaiselta mutta silti niin helppoa yrittää vaan jatkuvasti sieltä missä sitä kuuluisaa aitaa ei ole mielellään ollenkaan. Oon nyt kuitenkin lukenut tohon, tulee vaan aika herkästi bumerangina takaisin noi tentit jos ei aihealuetta tosissaan hallitse.

Ja kyllä toi juominen on nimenomaan sitä elämän tuhoomista eikä mitään oikeaa tekemistä. Kun olo on viikon saamattamuuden jälkeen turhautunut ja stressaantunut on kiva lähteä juomaan, siellä ne kaikki kaveritkin on. Tulee samalla täytettyä se oma velvollisuus olla se kännikala ketä ei voi kieltäytyä mistään juomisreissusta, oltua lojaali omalle ryyppyporukalle. Se on se elämän sisältö hyvin pitkälle ollut jo pitemmän aikaa. Ja kyllä tässä on ollut sellasta kaikki hiiteen asennetta, ei välillä jaksa välittää mistään. Sitten toisaalta tiettyä ylpeyttä mitä varmaan kaikilla alkoholisteilla on. Sitä jotenkin saa perusteltua aina itselleen ja muille että on oikeus juoda aina kun huvittaa eikä ne asiat niin huonosti ole.

22

Toivottavasti en nyt ala kuulostamaan sormi pystyssä heiluvalta opettajalta, mutta muutama miete tähän. Joskus jotain opiskellut itsekin… :wink:

Eikö luentojen tarkoitus ole helpottaa sitä kirjasta lukemisen raskautta? Sitten aikanaan tenttiin lukiessaan huomaa että “joo, tuosta proffa puhui sillai hauskasti, tuosta sillä oli hyvä esimerkki, ai se tarkoittikin tätä- en silloin oikein ymmärtänyt…” Itse ainakin selvisin paljon vähemmällä lukemisella kun kuuntelin luennot kunnolla.

Ja opiskeluhan on sinun tämän hetkistä työtäsi, eikö sekin pitäisi tehdä hyvin?

Just, oikein kalenteriin merkitty, “muista dokata”! Jos luennolle voi jättää menemättä, toimisiko se dokauksen kohdalla? Eikä kenenkään ole pakko juoda. Sen sijaan saa olla juomatta. Se on valinnan vapautta.

Olipa hauska vertaus. Vuh-vuh- ja häntä heiluu :laughing:

Hyviä pohdintoja.
Parempaa syksyä Mietteliäs ja kaikki muutkin täällä ja muuallakin mietiskelijät.

23

Toivottavasti en nyt ala kuulostamaan sormi pystyssä heiluvalta opettajalta, mutta muutama miete tähän. Joskus jotain opiskellut itsekin… :wink:

Eikö luentojen tarkoitus ole helpottaa sitä kirjasta lukemisen raskautta? Sitten aikanaan tenttiin lukiessaan huomaa että “joo, tuosta proffa puhui sillai hauskasti, tuosta sillä oli hyvä esimerkki, ai se tarkoittikin tätä- en silloin oikein ymmärtänyt…” Itse ainakin selvisin paljon vähemmällä lukemisella kun kuuntelin luennot kunnolla.

Ja opiskeluhan on sinun tämän hetkistä työtäsi, eikö sekin pitäisi tehdä hyvin?

Just, oikein kalenteriin merkitty, “muista dokata”! Jos luennolle voi jättää menemättä, toimisiko se dokauksen kohdalla? Eikä kenenkään ole pakko juoda. Sen sijaan saa olla juomatta. Se on valinnan vapautta.

Olipa hauska vertaus. Vuh-vuh- ja häntä heiluu :laughing:

Hyviä pohdintoja.
Parempaa syksyä Mietteliäs ja kaikki muutkin täällä ja muuallakin mietiskelijät.

24

Se on inhottavaa, kun joutuu kasvamaan aikuiseksi. Yliopistolla on vapaata, opiskelijathan ottavat jo siellä lukiossa vastuun opiskeluistaan. Periaatteessa. Käytännön toteutus voikin sitten olla hyvin vajaata. Ja juominen vielä hidastaa sitä kehittymistä. Ei ole lapsiakaan, tuntuu että on vapaa eikä jaksa ottaa itseään niskasta kiinni. Sitten huomaakin olevansa 30, muilla koulut käyty ja lapsetkin jo hankittu. Kokemusta on. :smiley:

Sitten kun lopettaa juomisen, yrittää tehdä tuplat kun on jäänyt jälkeen. Ja stressiinhän sitä ennen joi. Eli aikamoinen soppa. Tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa.

Ratkaisuja kyllä löytyy. Minulle ne eivät ole olleet tyyppiä “härkää sarvista”, vaan juuri niinkuin opettaisi koiranpentua tai pientä lasta. Tai jopa vanhusta, joka on kovin väsynyt. Mitä se jaksaisi tehdä tänään, jotta asiat liikahtaisivat oikeaan suuntaan? Voisiko ensin suorittaa sen yhden tentin, valmistautuu oikeasti kerrankin hyvissä ajoin. Kyllä minä olen opetellut aikataulutusta. Minulla on tentin sivumäärät jaettu käytettävissä oleville päiville. Uutena asiana sinne on myös lisätty vapaapäivät! Niihin voi keksiä jotain kivaa, kuten kavereiden tapaamista. Mikäli jatkuvasti jää päivätavoitteista, on oma rytmi siis hitaampi ja pitää aikatauluttaa uusiksi. Se aika, minkä opintojen suunnittelemiseen käyttää, tulee moninkertaisena takaisin omaan käyttöön. Suosittelen! Ja ensin kannattaa aloittaa karsimisesta :slight_smile: , sillä raittiuden työstäminen käy välillä työstä!

25

Luennot olis mulle se kaikista paras ja mieluisin tapa oppia. Kouluun kun vaivautuu menemään ja luentoja kuuntelemaan on usein tosi inspiroitunut olo, nautin karismaattisten ja fiksujen proffien luennoista. Ongelma onkin siinä että pitäisi sillon maanantaina lähteä kouluun kun on huono elämä ja vielkäkään selvinnyt viikonlopusta. Tulee tehtyä se helppo ratkasu että jään kotiin. Sit se oma luonne, mitään ei voi tehdä puoli tehoilla. Yhden päivän kun jättää menemättä niin ajattelen että ensi viikolla sit uudestaan. Mut maanantaina onkin sama tilanne kun viime maanantaina jne. Kuulostan ihan hirveältä valittajalta jolle yksinkertaisinkin asia tuntuu olevan aivan taatanan vaikeeta :smiley:

Tiedän että ei ole mikään pakko dokata. Se painostus mitä näin melkein 30 vuotiaanakin kokee on aika tajutonta, tosin ei sitä tartte vakavasti ottaa ja eikä kukaan oikeasti juomaan pakota. Ketään ei voi tästä ongelmasta syyttää kuin itseään.

Tommosta se on ollut, jäänyt joku kurssi suorittamatta niin ajatellut että suoritan sen ensi vuonna muiden kurssien ohessa, tiedän aiheesta sentään jo jotain. VIRHE. Vuori vaan edessä kasvaa ja vaihtoehto hanskat tiskiin on entistä helpompi valinta.

Itsekin tehnyt tota että laitan kalenteriin sivut mitä luen, ainoo vaan että tulee haukattua liian isoja paloja… En saa mitenkään luettua 200 sivua päivässä edes hauki on kala-tyylillä. Pakko itsekin alkaa valmistautumaan tentteihin aikaisemmin ja käydä niillä luennoilla! Se on kyllä ainoo tapa mulle suoritua noista haasteista. Sitä arjen tasapainoa ja rutiinia siis.

Noi vapaapäivät pitäis tajuta itsekin, sitä vähän sivusinkin aikaisemmin. Energia oikeisiin asioihin viikolla ja viikonloppuna sitten ladataan akkuja eikä nimenomaan pureta niitä johonkin mikä vain repii itseäni palasiksi. Kuunnelkaa muuten Samuli Edelmanin tulkinta Eppu normaalin kappaleesta kaikki häipyy, on vain nyt. Tosi hyvä, tuli tosta elämän hajoamisesta mieleen. …“ihmettelen minne kaikki palat hukkasin”… :smiley:

Pitäs joo tajuta tosissaan se että vähemmän on enemmän. Ja kyllä, olen itsekin miettinyt että tämä alkoholiongelman kanssa painiminen kävisi ihan työstä. Sen kun laittaa kaiken päälle niin ei se elämän hallinta onnistukaan ihan helposti vaikka periaatteessa tässä pitäisi mitään vaikeeta ollakaan. Ja vielä tosta että opiskelu olisi se työ, niinhän se tavallaan onkin. Ongelma on mulla niinkin vaikea kuin että olen vastuussa itselleni. Jos pitäisi tehdä toimeksiantona joku projekti tai ottaa jostais lakiasiasta selvää, tekisin varmasti hyvää työtä.

Oon miettiny jotain sellastakin että miten suhtaudun itseeni. Välillä tuntuu että olisi aihetta pitää itsestään paljon parempaa huolta. Ihan kun en rakastaisi itseäni tai jotain tollasta. Toi dokaaminenkin on kyllä tosi itsetuhoista ollut aina. En oikeen tosta osaa sen kummemmin mitään sanoa, tommosta vaan joskus joutunut kanssa miettimään. Just kun tosiaan muitten eteen voi tsempata viimeisetkin voimat ja sit itsensä takia ei viitsi hirveesti vaivaa nähdä…? Kai siinä on jotain marttyyrimäistä ajattelua taustalla, luulisin.

26

Ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit armollisuudella. Enkä itse tarkoittanut, että ajattelisin nyt armollisuuden tarkoittavan sitä, että menenpä kaljalle. Kuvasin vain tilannetta, jonka olen havainnut olevan vallalla jossain vaiheessa, en tilannetta, jonka ajattelisin olevan oikea tapa toimia. Siis että joskus käsitykseni armollisuudesta on johtanut tiedostamattani tuollaiseen logiikkaan. Sama tuohon “jotain tehdä elämässä” -asiaan. Juominen on elämän tuhoamista. Joskus se ei vain ole tuntunut siltä. Siksihän alkoholi monen vie - ei se näytä aluksi niitä huonoja puoliaan.

Ainakin itse koen tällä erää tarpeelliseksi kirjata ylös kaikkia niitä älyttömiä ajatuksia, millä logiikalla sitä on välillä käynyt, ihan siksi, että välttäisin ne logiikat paremmin. Kyllä olen juomisen kokenut tekemiseksi aikoina, jolloin se on ollut sitä vähää, mitä on saanut tehtyä. Mutta en väitä sen olevan sitä nyt. Enkä näitä ajatuksia kirjoittelisi tällä foorumilla, jos vielä eläisin kuplassa.

Enkä lähe kaljalle, vaikka kuka kehottas olemaan armollinen sillä tapaa :wink:

27

Monta bileiltaa takana päin tällä viikolla - kaikki selvinpäin.

Tässä muutamia havaintoja ja itsestäänselvyyksiä viikon ajalta, sekä ulkona liikkumiseen että elämään yleensä liittyen:

-ihmiset voivat olla uskomattoman tahdittomia baarissa. Olen käynyt pari todella loukkaavaa keskustelua. Ei tämän pitäisi mikään ylläri olla. Kenties olen itse juodessani vain muuttunut niin tefloniksi, etten ole välittänyt tippaakaan, tai sitten jollain ihme tavalla samaistunut keskusteluun sen verran hyvin, että se on kuulostanut järkevämmältä kuin onkaan. Myös lähipiiriin kuuluvien ihmisten muuttumisen juodessa olen havainnut selkeämmin, ja tajunnut samalla, että todennäköisesti muutun itse samalla lailla. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen rasittava kännissä, ei siis väkivaltaisuutta tai muuta toistuvaa käyttäytymismallia, jonka takia olen ajatellut, että vaikutan ihan suht itseltäni kännissä. Tuskinpa kuitenkaan.

-En halua elää elämääni paikoissa ja tunnelmissa, joihin täytyy juoda itsensä sopivaksi, eli siis olla hirveässä tuiskeessa jaksaakseen olla. Baarissa käydessään voi oikeasti valita, minne haluaa mennä, vaikka seurue haluaisi jonnekin.

-hahmotuskykyni on parantunut huomattavasti. Olin kuskina yhtenä iltana tällä viikolla, enkä muista, milloin se olisi viimeksi ollut yhtä mukavaa ja vaivatonta. Ajan siis nykyään aika harvoin, ja ajaessani olen pelännyt, etten hahmota liikennettä kyllin nopeasti tai hallitse eteen tulevia tilanteita, että menen vain lukkoon. Olen pitkään ajatellut, että minä vain olen sellainen, epävarma kuljettaja, ja se pitää hyväksyä. Paskanmarjat. :stuck_out_tongue:

-baari jossa tosi halpaa, nostaa juomishingun pintaan. Sain kuitenkin järkeiltyä, että edelleenkään en saa juotua kaikkea halpaa viinaa maailmasta, ja toiseksi en säästä, vaan menetän rahaa vaikka maksaisin tuopista pari euroa.

-mielialanotkahdukset aiheuttavat edelleen riskin taipua ajattelemaan, että elämälläni ei ole merkitystä, joten sama juoda itseni pellolle tästä maailmasta. Tiedostan kyllä, että ne ovat vain notkahduksia, mutta kerran olen nyt juomattomuuteni aikana saanut oikeasti skarpata, että epätoivo ei ole ottanut valtaa ja vienyt entiseen.

28

Tää nukkuminen se on kyllä hieno laji taas…

Tässä asia, joka ei taida korjaantua päihteettömyydelläkään. Oon taas valvonu edellisenä yönä puol kuuteen, kun asiat vaan pyörii päässä eikä nukuta. Jos on aamuisin aikainen herätys, sinne mennään sitten ensin rytmin puutteen vuoksi jollain muutaman tunnin unilla, sitten kun tasaantuu, niin jopa 5-6 tunnin unilla ja ollaan sitten tovin päästä täysin ylikierroksilla.

Jotenkin toivoin, että juominen ois tehny osittain tota nukkumisongelmaakin, mutta taitaapi olla niin, että kun sama on tilanne ollut lapsesta saakka, on vain todettava, että minun luontainen rytmini ei ihan mene tämän yhteiskunnan mukaan. Oliskohan melatoniinista apua, pitää kai se kohta lääkäriltä lähteä kyselemään, jos ei ala luonnistua. Tää on yks syy, miks asiat jää aina viime tippaan: ei vaan jaksa herätä aikaisin tekemään itsenäisiä hommia (jonnekin luennolle selviää kyllä, kun tarvii vaan istua ja nuokkua) koska ne eivät vaan univajeessa luonnistu.

Nytkin on kyllä yks rasittava selvityksen alla oleva keissi päällä, eli on stressiperäistä myös. Minulta tosin unet vie stressi, innostus, melankolia, mikä milloinkin.

29

Unirytmin korjaantumiseen menee kai aika pitkä aika juomisen lopettamisen jälkeen. En voi sanoa vielä, kun ylsin vasta kahteen viikkoon ja neljään päivään. Onnea muuten onnistuneista bileistä selvinpäin!
Minulla oli univaikeuksia ihan pienestä lapsesta asti muutamaan viime vuoteen asti. Nyt ovat välillä vähän nostaneet päätään, eivät samoissa määrissä kuitenkaan. Stressiperäistä suurimmalta osin. Suurin apu on ollut suhteellisen tiukka rytmi. Aina ylös samaan aikaan, ja tietyt rutiinit aamuisin. Rytmiä pitää noudattaa myös viikonloppuisin ainakin joten kuten, tai muuten menee pieleen. Silti tarvitsen edelleen vähintään 1,5 tuntia aamulla varsinaiseen heräämiseen, ja aivan järkyttävä väsymys iskee iltapäivällä. Illalla olisin ihan virkeä sitten taas, mutta menen puoliväkisin nukkumaan. Nokosia en osaa ottaa, rytmiin sopisi mutta olen sitten vain kiukkuinen loppuillan tai en saa unta vaikka olisin kuinka väsynyt. Selvänä oleminen tuntui vain pahentavan väsymystä, mutta selkeästi johtui psyykkisen energian suuntaamisesta juomattomuuden pohtimiseen. Joskus neljän kuukauden paikkeilla ovat lopettaneet puhuneet unirytmin korjaantumisesta. Hitaita prosesseja.

-Iiris-

30

Sehän se lohdullinen puoli onkin, että viivästynyt unirytmi on enemmän nuorten ongelmia, ja useimmiten helpottuu iän myötä sen verran, että rutiinien pitäminen helpottuu. Eli siinä mielessä suunta pitäisi olla vain ylöspäin. :slight_smile:

Ja jospa helpottuisi ja tasoittuisi oleminen muutenkin kuukausien sisällä. Nyt kun olo tällä hetkellä on taas sitä luokkaa, että rintakehää puristaa, on kauhean vaikea selittää itselleen, miksi pitäisi nousta aamulla ajoissa ylös.
Varsinkin kun on tuntunut jo pitemmän aikaa muutenkin, että elämä on yksi iso suoritus, rasittaa, että nukkumiseen ja hereilläoloon liittyvät asiatkin menevät samaan suorituslokeroon.

31

Hyvät unet ovat parasta tekemistä! Miten sitä sitten käyttää yleensä vapaat viikonloputkin yleensä ihan johonkin muuhun kuin nukkumiseen? :smiley:

32

Taitaa olla yksilöllistä tämä unetus. Mulla palautui viikossa normaalirytmi, ei hikoilua, eikä sen kummempia unia. Ei välttämättä tarvi odottaa kuukausia, ainakaan toivottavasti.

33

…joo, ja jos se normaalirytmi on yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna epänormaali, niin eipä siihen palautuminen juomisen jäljiltä tilannetta yksin kummenna. :slight_smile: Meillä kaikilla on rytmimme, toisilla onnellisilla se sattuu olemaan lähellä suotavaa, toiset joutuvat asian kanssa taistelemaan.

Vaikka kyllähän se unen laatu totta kai parempi on ilman viinaa. Ja myös alitajunnan ovat jotkut raitistuneet kertoneet heräävän eloon ihan uudella tavalla. Sitä odotellessa, mitä siitä sitten seuraa. :slight_smile:

34

Tänään on ollut ihan hyvä ja suorastaan toimeliaskin päivä. Pidempään minua rassanneeseen asiaan tuli pientä toivon pilkahdusta.

Hienoimpia hetkiä tähän juominkipuoleen liittyen ovat ne, jolloin yhtäkkiä tulee flash back siitä, miltä tuntui hiprakka ja miltä tuntui känni. Mutta sen sijaan, että alkaisi suu napsaa, tuleekin riemu siitä, että minun ei tarvitse järkätä itseäni tuohon tilaan enää ikinä jos en halua. Ei tästä montaa päivää ole, kun kirjasin ihan samanlaista flash backia tänne sillä sävyllä, että voi kun tekisi mieli.
Onneksi näitäkin erossa pysymisen riemun hetkiä tulee jos tässäkin vaiheessa välillä. :slight_smile:

35

Kyllähän sitä välillä kaipaisi hirmuisesti sitä nousuhumalan tunnetta. Tosin sitä nousuhumalaa varjosti aina tunne siitä, että mitenkähän huonosti tässä tuleekaan taas käymään. Onneksi tuosta tunteesta on jo useita kuukausia…Hyvä me :smiley:

36

Törmäsin tässä yhteen mielenkiintoiseen riskitekijään, jonka olen aiemminkin havainnut, mutta joka nyt taas tuli konkreettisesti esiin…

Juttelin ystäväni kanssa jotain juomattomuudesta. Ystävän kommentti oli jotain aikuistumisesta. Toisin sanoen luin hänen asenteestaan, että hän olettaa juomisongelmani olevan pelkästään sitä, että olisin kasvanut jonkin tietyn nuoruuden vaiheen yli, seestynyt ikään kuin.

Tottahan on, että monille käy myös niin, että iän myötä esim. opiskelijaelämästä tuttu meno rauhoittuu, ja hyvä niin.

Itse vaan jotenkin ahdistuin tuosta kommentista. En ole varsinaisesti koskaan ollut sellaisissa opiskelijapiireissä, joissa olisi jotenkin eletty ryyppäämisen ehdoilla. En myöskään koe, että elämässäni olisi seestynyt yhtään mikään. Koen vain tulleeni tilanteeseen, jossa on pakko yrittää tehdä elämäänsä jotain muutosta, etten vajoaisi taas masennuksen puolelle. Ja se mistä taustani ja tilanteeni huomioiden kannattaa aloittaa, on katsoa, mihin kaikkeen alkoholi vaikuttaa.

Voi kun toivoisinkin, että elämäni olisi kulkenut niin, että nyt olisin vaiheessa, jossa enempi ryyppääminen ja heiluminen vain jäisi muun elämän tieltä. Mutta kun olenkin tilanteessa, jossa olen tajunnut, että ryyppääminen on ollut yksi elämän ohjaavimpia tekijöitä. Vaikka elämääni tulisi mitä, alkoholi ei jää, ennen kuin itse työstän sen pois elämästäni, tai siis sille kuuluvalle paikalle elämässäni. Tuosta kaverini kommentista tätä taustaa vasten tuli jotenkin vähättelyfiilis.

Se riskitekijä on, että minussa nousee tuollaisista keskusteluista fiilis, että pitääkö minun viedä itseni vielä pohjemmalle, että otetaan vakavasti?

Useimpien lähipiirini ihmisten suhtautumisesta ja vakavasti ottamisista olen ollut suorastaan liikuttunut, ongelmani ei siis ole se, etten saisi tukea mistään.

En vaan ymmärrä, miksi tuollaiset vähättelevän tuntuiset kommentit saavat minut jotenkin raivon partaalle?
Siksikö, että olen plinkin ym. tarinoista nähnyt, että aikuistuminen ei ratkaise liiallista alkoholinkäyttöä? Siksikö, että on karmeaa, kuinka itsestäänselvyytenä nuorten aikuisten ryyppääminen otetaan tajuamatta sitä, että siinäkin on ne, joiden nuoruuden intoinen ryyppääminen on tietty vaihe, joka ei päällä ollessaankaan leimaa koko elämää, sekä ne, joiden alamäki syvenee tuon elämänvaiheen myötä kaikessa rauhassa, kun ihmiset ei vaan tajua, että opiskelijan juominen voi olla jo ongelmajuomista.
Siksikö, että tämä kommentoija itse on käyttänyt alkoholia vähäkään säännöllisemmin vain pari vuotta elämästään, eikä silloinkaan kovin usein ja todennut nimenomaan muun elämänsä muuttuessa, että alkoholi oli hänelle kapinaa ja irtaantumista konservatiivipiireistä, jolloin hän nimenomaan aikuistuessaan ja itsensä löytäessään pystyi toteamaan että alkoholi ei ole hänen juttunsa? Siksi hän ei ymmärrä yhtään, mitä alkoholi merkitsee ihmiselle, joka on kasvanut sen kanssa teinistä lähtien.

Sillä, että koen olevani ystävistä huolimatta jotenkin yksin tällä hetkellä, on tekemistä tämä tunnereaktion kanssa varmasti. Muilla ihmisillä ei ole vaikutusta juomispäätöksiini, mutta heillä on vaikutusta siihen, koenko saavani edes ystävieni kautta sen tunteen, että olen jotenkin jollekin olemassa tässä maailmassa. Siksi kaipaan myös kokemusta siitä, että muutkin osaavat olla huolissaan, eivätkä vain ajattele, että kyllä tuokin tuosta vaiheesta vielä kasvaa ohi…

37

Kerroitko ystävällesi kunnolla ja kokonaan mikä tilanteesi oikeasti on? Ajattelisin siis että jos hän ei sisäistänyt asian vakavuutta kunnolla, uskoisin ettei hän tahallaan ole tarkoittanut esimerkiksi vähätellä, miltä taas sinusta tuntuu. Ehkä hän ei myöskään osaa nähdä alkoholin ongelmia, itsellään kun ei näytä sen kanssa taustaa juuri olevan. Ehkä peilaa asiaa senkin kautta miten itsellään homma meni? Jos hän on ystäväsi, niin en usko ainakaan mitään pahempaa tarkoittavan.

Toisaalta hyvälle ystävälle saattais myös alkuun tulla kieltäminenkin, mikä voi näyttää tietynlaiselta vähättelyltä. “no, älähän nyt, ei kai sulla ny niin paha tilanne ole… Toi on hei joku vaihe, kyllä se siitä”. Voi vähän pelästyä? Tai sitten hän ajattelee että moinen tämän hetkinen suhtautuminen voisi auttaa sinua enemmän? Hän voi kokea muun suhtautumisen sellaiseksi että painostaisi ehkä liikaa, voivottelisi, sinua ahdistaisi?

Ja kaikki eivät ehkä vaan ymmärrä, ainakin jos elämässään ei ole joutunut asian kanssa tekemisiin. Kaikki eivät ole myös yhtä taitavia asettumaan toisen rooliin ja näkemään elämää heidän silmin, oma miehenihän on tällainen ja olen joutunut opettelemaan asiaa lisää ja tajunnut samalla, että hän ei tarkoita mitään pahaa, hänellä on vain puutteellinen tuo kyky. Tähän on varmasti voimakkaasti syynä hänen lapsuutensa, mutta se onkin jo toinen tarina.

Oli miten oli, uskon että kukaan ei tarkoita vähätellä saati millään tapaa loukata. Älä ota asiaa niin! Älä jää rypeen siihen. Sitäpaitsi raitistut itsesi takia, et muiden. Muiden tuki on tietenkin tärkeää ja siitä on hyvä puhua ystävien kanssa, mutta joku voi myös säikähtää että eihän joudu vaikka terapeuttisuhteeseen. Joten, nokka pystyyn, vedä henkeä, pidä korkki kiinni ja nauti tästä päivästä. Koita olla myös analysoimatta liiaksi tilannetta, ettet koe siitä liian isoa ahdinkoa. Äläkä ainakaan kokeile ryypätä itseäsi syvemmälle, sitä ei kukaan halua eikä sieltä nouseminen ole sen suurempi juttu. Eikä sillä arvostusta sen enempää saa. Ei sitä kannata miettiä, mistä eniten arvostetaan tai mistä suorituksesta saa enemmän tukea tai vakavasti ottamista.

Eihän sinun tee mielesi juoda?

38

Tämä ystäväni katsoo arkeani sen verran läheltä, että tietää tasan tarkkaan, miten sitä olen elänyt. Mutta kenties juuri tuo kyky samaistua on hänellä tietyistä persoonallisuussyistä muutenkin “heikompi”, mutta toki olen myös juomistani selitellyt aika pitkään paremmaksi, että ehkä tämä sävyn muuttuminen yhtäkkiä ei ole ihan mennyt perille, jos hän on ottanut tosissaan aiemmat selitykseni siitä, että en usko, että juomisella on vaikutusta siihen ja tähän ja tuohon (joka selittelyn tarve siis lähti siitä, että tiesin kyllä jo silloin, että ihan varmasti on vaikutusta)
Hänellä tosin itsellään on kyllä kokemusta arjen hallinnan opettelusta muista syistä. Ehkä hän on kokenut, että elämän haltuunotto on alkanut nimenomaan mielekkyyden löytämisestä jonkun asian tiimoilta tai sitten aikuistumisen kautta, ja näkee tilanteeni nyt jotenkin samanlaisena ymmärtämättä sitä, että alkoholin kanssa taistellaan monella kentällä yhtaikaa.

Jonkinasteista juomishimoa olen aistivinani, kun on auki jo toinen alkoholiton olut tälle iltapäivälle. :stuck_out_tongue: Jääkaappini onneksi sisältää sitä, ei holillista olutta. Saman vaikutuksenkin tällä mielentilalla saa, kun kalja maistuu suussa ja on tokkurainen ja vähän matala fiilis… :stuck_out_tongue:

39

Hyvin pallottelitte sinjis ja ja Jilla- tuon asian. Noin se varmasti onkin ollut: kaverisi katsoo maailmaa omien lasiensa läpi, niin kuin me kaikki. Noi sanomiset voisi tulkita myös niin että hänen tarkoituksenaan oli pikimmiten lohduttaa kuin vähätellä. Se että hän ei kykene asiaa näkemään sinun kantiltasi johtuu varmasti siitä että hänen elämänsä on mennyt hyvin pitkälle eri raiteita kuin sinun. Tähän ei mielestäni kannata takertua vaikka tuollaiset asiat saattavatkin nyppiä pahastikin, varsinkin jos on elämässä stressiä/murheita tai vaikkapa koittaa päästä vanhoista tavoista eroon (alkoholin käyttö). Silloin pienetkin asiat voivat saada suuret mittakaavat.

Tuossa tunti sitten huomasin ihan raivolla ajattelevani erästä ihmistä ja hänen tekemisiään. Vaikka kyseessä on näin järjellä ajateltuna pieni asia niin silti hauskaa miten sitä voi saadakin itsensä lietsottua niin kiihtyneeseen tilaan. Tuo on yksi asia missä itselläni on paljon oppimista edelleen vaikka kehitystä onkin tullut onneksi. Kuluttavaa olla vihainen.

Lopuksi vielä viisaita sanoja otsikolla A Cherokee Legend
An old Cherokee is teaching his grandson about life. “A fight is going on inside me,” he said to the boy.

“It is a terrible fight and it is between two wolves. One is evil - he is anger, envy, sorrow, regret, greed, arrogance, self-pity, guilt, resentment, inferiority, lies, false pride, superiority, and ego.” He continued, “The other is good - he is joy, peace, love, hope, serenity, humility, kindness, benevolence, empathy, generosity, truth, compassion, and faith. The same fight is going on inside you - and inside every other person, too.”

The grandson thought about it for a minute and then asked his grandfather, “Which wolf will win?”

The old Cherokee simply replied, “The one you feed.”

40

Minäkin olen opiskelija ja ollut todella pahassa jamassa juuri tuon juomisen takia. Mikään ei tuntunut oikein sujuvan ja ainoa lohtu tuli etanolista. Sitä kului pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Kursseja oli helppo siirtää aina seuraavalle vuodelle ja luentoja skipata jos/kun oli krapula. Sisäistin akateemisen vapauden, mutta vastuu jäi taka-alalle. Tätä kierrettä kesti kolme vuotta, joista yksi oli välivuosi. Sain juuri ja juuri 60 noppaa suoritettua tuona aikana. Omaa masennusta syvensi kun toiset etenivät opinnoissaan ja minä pysyin periaatteessa paikkallaan. Valoa ei näkynyt tunnelin päässä. Kasaantuneesta työtaakasta muodostui valtava ja se se vasta kiristi vannetta entisestään. Helpoin tie oli tarttua pulloon kun sietää sitä painetta.

Viime vuonna päätin pitää tipattoman vuoden. En onnistunut tavoitteessa ja retkahdin kesällä juomaan puolen vuoden raittiuden jälkeen. Ai että sitä morkkiksen määrää mikä siitä aiheutui. Retkahduksessa ikään kuin siirsin tipattoman vuoden ensi vuodelle niin kuin olin tottunut tekemään opintojen kanssa. Nyt eletään sitä siirrettyä vuotta ja tipatonta reilu 8 kk on takanapäin. Viinapirulainen on potkittu nurkkaukseen ja siellä se saa myös pysyä omassa ahdingossaan. Polttoainetta ei sille heru.

Alku oli vaikea. Ajatukset pyörivät siellä täällä ja tunnetila heittelehti. Älyttömästi teki mieli juoda olutta. Alkoholitonta olutta kului melko paljon alkuvaiheessa varsinkin jos oli saunapäivä. Naapuri joi lenkkisaunassa kaljaa ja minä kärvistelin siinä vieressä. Sanoisin että ensimmäiset 2 viikkoa olivat ne kriittisemmät, jolloin päivät ja karrikoidusti tunnit laskettiin… Kuukauden jälkeen olo aika bueno ja ajatukset alkoholiin hälvenivät kun etäisyys kasvoi. Unenlaatu parani huomattavasti muutaman viikon jälkeen ja tunnetilat eivät hyppineet. Mielenkiintoisia keskusteluja olen käynyt eri ihmisten kanssa tuosta alkoholista. Monet pitävät tipattoman vuoden pitämistä aivan hulluna asiana. Se on kuin heittäisi vuoden elämästä hukkaan… Jää kuulemma niin monista “asioista” paitsi. No, en ole kyllä jäänyt. Semmoiset kaverit olen jättänyt omaan arvoonsa. Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee.

Jos/kun rupee tekemään juomista mieli lähde kävelylle tai ota alkoholitonta olutta/hiilihapollista limpparia. Juhani Seppänen on kirjoittanut myös hyvän kirjan, Selvästi juovuksissa. Siinä Juhani on vuoden ilman etanolia ja avaa tuntemuksiaan lukijalle. Suosittelen lukemaan. Puri ainakin itseeni. Maksaa noin 3-4 euroo kirjakaupassa.

Tsemppiä opintoihin ja tähän kamppailuun jota käyt. “It’s not whether you get knocked down; it’s whether you get back up”.