Mikä helvetti tässä on muka niin vaikeaa!!?

Me Lopettajat
1

Uudenvuodenlupaus oli ja meni. Olisinkohan 2 päivää ollut selvinpäin ja samantien ratkesin. Samalla katkesi “hyvin” alkanut tupakkalakko.

Nyt kuitenkin uutta yritystä ja toinen päivä Antabuksen voimalla menossa. Olo on jo nyt huomattavasti helpompi kuin vielä pari päivää sitten jolloin muutaman kaljan jälkeen oli jo pakko mennä nukkumaan kun kunto ei enää kestänyt. Tällä kertaa en aio lopettaa Antabuksia ja aion selailla tätä Plinkkiä silmä kovana. Olen ottanut tavakseni ennen nukkumaan menoa sängyssä kännykällä näppäillä Plinkkiä ja sekös vasta on mukavaa. En tiedä aionko käyttää muita keinoja ainakaan toistaiseksi ennenkuin saan asioita vähän taas kuntoon.

Olisi mukava saada paljon paljon kannustusta ja tsemppejä ja mielipiteitä ja keskustelua aikaiseksi, kun muuten tämä tuntuu kuin seinille puhuisi. Tiedän että täällä on paljon minun vanhoja tuttujani jotka varmasti minusta välittävät. Toivon teiltä siis ainakin tsemppiä, koska sitä tarvitaan.

2

Älä luovuta 260 kg! Joku täällä vertasi raitistumista lapsen kävelemään oppimiseen. Kaatuu kymmeniä kertoja, mutta napero ei luovuta vaan pyrkii ylös AINA uudestaan.

Sinähän taas otat antabusta, haluat selvästi kurottaa kohti parempaa elämää ja raittiutta! ONNEA ja VOIMIA!

3

Kyllä totta, kovasti yritän mutta aina kaadun. Kysymys kuuluu niinkuin otsikko sanookin että mikä tässä on niin älyttömän vaikeaa? Eihän kyseessä periaatteessa pitäisi olla kuitenkaan kuin se että ei kaada sitä kaljaa kurkkuunsa? Miksei se ole niin yksinkertaista? Olin tosiaan joskus niin pitkään kuin puoli vuotta juomatta ja silti piti vielä lähteä oikein uhallaan hakemaan laatikollinen kaljaa vaikka silloinkin Antabukset oli päällä. En saanut kuin 2 juotua ja melkein kuolin mutta siitä se pikkuhiljaa taas lähti.

4

Hyvä että lopetit.

Se ainakin on selvää että lopettamatta ei elämä selvemmäksi muutu.

Juomisen lopettaminen tai vähentäminen on toisille vaikeampaa kuin toisille, siitä kai voidaan olla yhtä mieltä.
Syyt sitten voivat eri ihmisillä olla kovinkin erilaiset.

Ei siihen ole olemassa mitään kaikille maailman ihmisille sopivaa vippaskonstien ja rituaalien luetteloa jolla asia olisi aina ja kaikissa olosuhteissa hoidettu kuntoon. Mutta, sen nyt varmaan tiesitkin.

Se omaan elämään sopiva selviytymisreitti vaan on löydyttävä.
Antabus on nyt varmasti alkuun ihan hyvä apukeino, jos ilman sitä epäilet luiskahtavasi korjaamaan oloa viinalla.

Yksi oloa pahentava juttu on se, jopnka joskus olet mainoinnutkin, että kun odotttaa tuloksia paljon nopeammin kuin niitä tulee, niin sehän turhauttaa.

Voisiko ajatella niin, että otettaiskin huomioon ne tulokset jaettuna pienempiin yksiköihin, silti mitään yliampumatta tai mihinkään kulisseihin pakottamista…

Aika on ihan hyvä lääke, kunhan sitä on tarpeeksi.

Se lopullinen tavoite… jos se on vaikka se, että mitkään alkoholi- tai päihdeasiat eivät tule edes mieleen kuin joskus…sanotaan nyt 0,0005 prosenttina siitä ajasta jonka nyt yleensä viitsii ajatella mitään, niin

on ihan hyvä edistyneensä jos ensimmäisten päivien melkein taukoamattoman päihdeasioiden ajattelun sijaan meneekin jo kolme tuntia niin ettei tule hiukkaakaan mieleen mikään päihdejuttuihin millään tavalla viittaava … ja seuraavaksi saattaa mennä jo koko päivä, ilman että muulloin kuin kadulla humalaiseen törmätessä ajatus ehdi niin mitättömän jutun kanssa painimaan.

Ja jossain vaiheessa se vaan on niin, että vaikkapa netissä surffatessaan ja vanhasta muistyista plinkin aukaistessa jhoksaa, että jaa joo, eipä ole ainakaan viikkoon juolahtanut mieleen että tuollainenkin asia voisi kiusana olla.

Se tapahtuu vähitellen, tietysti, mutta kun huomaa että niitä päihdevapaita ajattelujaksoja alkaa olemaan edes vähän enemmän, niin onhan siinä riemun aihetta.

Ei muuta kuin tsemppiä selviytymiseen!

5

Kiitos, sitä tarvitaan. Kyllä näin äkikseltään lopettaessa ja perjantain sattuessa juuri toiselle selvälle päivälle kun kaverit on lähdössä juopottelemaan niin on pitänyt pyöritellä kaikenlaisia ajatuksia. Noh, keittelin iltakahvit ja koitan tässä rentoutua ja kohta varmaan painelen nukkumaan kun ei tässä oikein mitään muutakaan keksi.

6

Mä olen yrittänyt vähentää monta monta kertaa ja ikinä se ei ole onnistunut. Nyt nostin sitten kissan pöydälle ja totesin, että mä en tän homman kanssa yksin pärjää ja mulle vähentäminen ei ole vaihtoehto. Mun on vaan lopetettava kokonaan. Mulla on nyt päivä nro 18 menossa, en ole antabus kuurilla, en ole koskaan sitä myöskään kokeillut. Minua on nyt auttanut tässä se että olen tunnustanut läheisilleni, että minulla on ongelma ja haen tähän ongelmaan apua. Kun sen on läheisille tunnustanut, niin on paljon suurempi kynnys ottaa sitä ensimmäistä olutta. Olen myös hakenut apua A-klinikalta, psykologilta ja eilen ensimmäistä kertaa kävin AA-kokouksessa. Päätin että otan kaiken avun vastaan mitä saan, sillä läträäminen saa nyt kyllä loppua. Ihan niin kuin minun suuri ihanteeni näyttelijä Antti Reini on sanonut, että hän on oman järvensä jo juonut. Minäkin olen ainakin lammen verran kaljaa ja viiniä kitannut, joten annetaan jatkossa muiden hoitaa juominen. Tsemppiä sinulle, uskon että pystyt, mutta ota vastaan kaikki apu mikä on saatavilla!

7

Kaikki apu vaan kehiin mitä on saatavilla ja millä uskot olevan apua juuri sinulle. Me kun ollaan erilaisia ja se mitä sopii jollekki ei välttämättä sovi toiselle. Kokeilemalla varmaan löytyy itselle parhaat keinot.
Mulla menossa 18. selvä päivä, apuina tämä plinkki ja vahva tahto. Lopetin uudenvuoden aattona, tosin mulle heppo päivä kun baarissa en käy eikä oo niitä kännäyskavereita. Ihan yksikseni tissuttelin ja kännäsin (päivitttäin) ja elämä pyöri juomisen ympärillä vaikka kulissit olikin kasassa. Antabusta kokeilin vuosia siten kun taas kerran lopetin mutta antabus piti lopettaa kun maksa-arvot kohos. Joku täälä kirjoitti antabuksesta että kun sen nappaa aamulla niin sitten ei tartte koko juomista edes ajatella. Sulla kokemusta mikä olo tulee jos samalla ottaa.
Mun ainaki pitäny laittaa rutiinit uusiksi ja kehittää mukavaa tekemistä sen juomisen tilalle. Kaupassa käyntejä mahdollisimman harvoin ja isot ostokset kerralla, ettei eksy sinne juomaosastolla. Olen laittanut oikeen listalle juomisen miinukset (joita oli!) ja plussat (joita oli 3kpl). Listan läpikäynti vahvistaa tahtoa olla selvinpäin.

Kauheesti tsemppiä, voimia!

8

Huomenta vaan kaikille. Kiitos tsempeistä!

Olipa kummallista herätä lauantai aamuun selvinpäin. Ei krapulaa eikä morkkista mistään. Mukavaa kyllä.

Jotenkin tuntuu nyt että tämä lopettaminen on vaan pakko. En minä koskaan aikaisemmilta kerroilta ratkeamisesta saanut mitään muuta kuin velkaa ja pahaa mieltä. Nyt olen jotenkin nöyränä tunnustanut itselleni olevani alkoholisti ja että paras keino taistella sitä vastaan on täysraittius. Antabus kuuri jatkuu niin kauan kuin kroppa kestää. Kävin maksakokeissa eilen ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin ei niissä pitäisi mitään näkyä. Olen parhaimmillaan syönyt Antabusta puoli vuotta eikä mitään vaikutusta esim. maksa arvoihin. Se on minulle hyvä tuki tässä raittiudessa.

9

Tervehdys Max ja tsemppiä uuteen yritykseen. Yllä onkin hyviä vinkkejä joihin en kovin paljoa pysty lisäämään. Pari konkreettista ehdotusta mulla kuitenkin on. Mua jotenkin häiritsi alusta alkaen sinun “Riippumattomat”- linkkisi. Olen nimittäin sitä mieltä, että asetat itsesi turhan lisäpaineen alle ottamalla velvollisuuden aika laajan (?) ketjun paimentamisesta. En tiedä olenko oikeassa enkä ehkä ole oikea henkilö kommentoimaankaan asiaa koska en tunne koko ketjua. En nimittäin ole Facebookissakaan. Mitä varten alkaisin rönsyttämään muutenkin vaikeaa aihetta?
Sorry, mutt tämän ketjun otsikko viittaa mielestäni alkoholiongelman aliarvioimiseen. Raitistuminen kuului mulla ehkä vaikeimpiin asioihin joitten kanssa olen joutunut kamppailemaan!!! Sulla toisin?
Vielä yksi vinkki. Lukaise ketju “Yksinkertaisia niksejä” täältä Plinkistä. Voit löytää jotain sopivaa akuutteihin vaaratilanteisiin. Pidä myös antabus toistaiseksi mukanasi ja ota vaikka ainoastaan tarpeeseen vaihtoehtona kaljalle & co.!
Tällasta vertaistukistelua viikonlopputoivotuksina. :smiley:

10

Ei todellakaan ole tarkotus aliarvioida mitään vaan päin vastoin. Ihmettelen vaan otsikossa että miksi tämä on näin vaikeaa. Kun omakin järki sanoo että sen ei pitäisi olla muusta kiinni kuin siitä että lopettaa juomisen, mutta sepä ei olekaan niin yksinkertaista. Mikä siitä siis tekee näin vaikeaa?

11

Oletko oikeasti pohtinut syitä, miksi juot? Mihin tarpeeseen?
En ole hirmuisesti sinun tekstejä lukenut, oon ollut poissa palstoilta jonkin aikaa, mutta tästä ketjusta tulee sellainen olo, että odotat muiden keksivän syyt, muiden antavan selityksiä. Ei meillä ole, ainakaan mulla ei ole kuin omat syyni, selitykset omaan juomiseeni… ne tiedän. Eikä tarvii enää juoda. Selvittäminen kylläkin kesti useita vuosia eikä ollut helppoa, mutta itse se piti tehdä. Itse piti muuttaa asioita, toimintatapoja ja ajattelukuvioita. Vaikka aluksi halusin että esim. terapeuttini vaan parantaisi minut ja antaisi selitykset ja toimintakuviot valmiiksi, ja kiukuttelin kun ei antanut. Lopulta löysin pikkuhiljaa sen voiman jonka avulla muutin elämääni, muutin muutakin kuin vaan olin juomatta. Muutin asennettani, kyllä käytin myös antabusta yli puoli vuotta päästäkseni yli niistä alkuajan mieliteoista ja tottumuksista. Sen jälkeen raittiina olon myötä asioita selvisi. Alkuun riittää ettei juo, keinolla millä hyvänsä. Mut se on vaan alku. Ja alun pitää olla pitkä, viikko ja kaksi ei ole vielä mitään. Sinusta se kaikki kuitenkin on kiinni. Mutta aattele niin, että onneksi vaan sinusta!
Lämpimin ajatuksin, Teikkis.

12

Max, lonkalta nopsa vastaus kysymykseesi. Alkoholismin tekee vaikeaksi se, että siinä on sekä rationaalisia että ei-rationaalisia elementtejä. Juomattomuus on perusedellytys “mekaaniselle” raitistumiselle. Tämän ymmärrän mitattavana suorituksena.
Emotionaalinen puoli onkin huomattavasti hankalampi! Näistä on ollut aika paljonkin kirjoituksia aikaisemmin. En vain muista missä ketjuissa.Ehkä joku hyvä sielu tulee vinkkaamaan?

13

Tänään on kyllä ollut jotenkin niin epämääräinen olo että ei tekisi mieli kun maata suihkun lattialla itkemässä.

Syitä miksi juon? No koska tykkään olla humalassa on yksi syy. Mutta sitten kun käy niin että tykkäänkin vähän liikaa olla humalassa niin se menee päivittäin tissutteluksi ja sitten pikkuhiljaa ongelmat alkavat kasaantua niin henkisellä, fyysisellä kuin taloudellisellakin puolella. Kaikki alkaa kusta pikkuhiljaa mitä pidemmäksi putki venyy. Ei minua sillälailla haittaa että juomiseni on sellaista putkijuomista, en minä sitä maailmanloppuna pidä, mutta ongelma se on vasta siinä vaiheessa kun siitä alkaa tulla niitä ongelmia. Ei se normaaliolosuhteissa vaikuta elämääni juurikaan.

Haluan kuitenkin raittiin elämän siksi että kun viimeksi olin sen puoli vuotta juomatta niin se oli helposti elämäni parasta aikaa. Mieli pysyi iloisena ja virkeänä ja kunto oli kova. Myöskin uusia ihmissuhteita sain luotua.

14

En vielä ehtinyt plärätä koko ketjua läpi, mutta itselleni oli olennaista tunne-tasolla ymmärtää, että pelkkä alkoholin käytön lopettaminen ei ole se juttu. Mun oli ainakin rehellisesti alettava kuunnella&tutustua sisimpääni, opettelemaan läsnäoloa, nauttimaan taas pienistäkin asioita ja rakentamaan sellaista elämää, missä on hyvää mieltä ja oloa lisääviä asioita. Tämän “työn” oon itse aloittanut ja sillä tiellä jatkan. Nyt 4.alkoholiton viikonloppu ilman mitään ongelmia, sillä oli muuta niin mielekästä puuhaa. En usko pelkkään juomisen lopettamiseen… Ainakaan omalla, enkä ehkä, Max, sinunkaan kohdalla. Kovasti voimia ja tsemppiä! :slight_smile:

15

Tsemppiä.

Raitistuminen on monelle vaikeaa. On muutettava oma ajatusmaailmansa kokonaan, jotta ei enää halua juoda mihinkään tunteeseen. Miten olisi avun hakeminen joko Myllyhoidosta tai vertaisryhmistä?
Muistaakseni inhoat AA-ryhmiä, mutta entä esim. A-klinikan ryhmät?

Itse sain alkupotkun Minnesota-hoidosta, ja sen jälkeen aloin käydä säännöllisesti AA-palavereissa. Sitä ennen koetin raitistua yksin. Siinä meni neljä vuotta “raitistuessa”, ja lopulta käytin päivittäin sekaisin kodeiinia ja viinaa. Kun on pohjalla, menee hakemaan apua ihan mistä vain sitä voi saada.

Olen samaa mieltä kuin Andante. Ehkä fb-ryhmän ylläpito ei ole tähän hetkeen se sopivin juttu. Muutenkin olen sitä mieltä, että harva raitistuu pelkän nettivertaistuen avulla.

Toivon, että löydät kestävän raittiuden. Helppoa se ei ole, mutta se on mahdollista.
Siinä on helvetisti vaikeuksia matkan varrella. Alkoholistin mieli ja ajatusmaailma on sairas, ja se mieli pitää korjata. Se on helvetti soikoon todella iso työ. Mutta se kannattaa tehdä! Helpointa on, jos ympärillä on saman kokeneita ihmisiä.

Älä jää yksin viinanhimoihisi. Harva jaksaa yksin taistella pakottavaa humaltumishalua vastaan.

16

Kiitoksia kaikille taas vastauksista!

Neljäs selvä päivä alkaa. Hyvin nukutun yön jälkeen mieli on hyvä ja rauhallinen. Aamukahvista saa nautiskella. Tällä hetkellä tuntuu jopa siltä että tähän voisi tottuakin.

Tuosta linkistä allekirjoituksessani on tullut nyt sanomista moneltakin, ja haluaisin korjata vähän että se ei ole mikään fb-ryhmä, vaan ihan oma nettisivu joka on tarkoitettu sellaisia tilanteita varten kun hätä on suurimmillaan. Jos joku haluaa minun kanssani esimerkiksi tulla juttelemaan pahaa oloaan pois nopeasti eikä odotella plinkissä vastauksia kuumotuksiinsa niin se onnistuu siellä sitten nopeammin. Eikä sen ylläpito nyt kummoista hommaa ole kun siellä käy pari ihmistä kuukaudessa. Olisihan se mukava että siellä saataisiin myös keskustelua aikaiseksi mutta vielä se ei ole ottanut tuulta alleen.

Älkää kuitenkaan mollatko, minä tein aika paljon maniassa hommia sen sivun eteen. En aio siitä niin helpolla luopua.

17

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että alkoholisti ei usko ennenkuin törmää seinään. Vaikka saavuttaisi raittiuden on sitä valvottava loppuelämä. Niin se vain on, että oma pohja on ikävä kyllä löydettävä, ei siinä auta antabukset tai muut kepulikonstit.

18

Kannattaakin tottua, mutta muistaa joka aamukahvilla mistä tilasta on päässyt eroon. Raitistuneen alkoholistin ei kannata tuudittautua käsitykseen, että hallitsee alkoholin juomisen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

19

Vaikeaa on täälläkin, ei siitä pääse mihinkään. Viikon pystyn oleen juomatta, sitten pitää ottaa vaikka töistä vapaata että pääsee juomaan. Ihan sairasta. Antabusta olen nappaillut, mutta nyt Se loppuu, olen pari kertaa juonut siitä huolimatta, viimeksi keskiviikkona, tuli niin järkyttävä olo, että meinasin ambulanssin itselleni tilata :cry: ! Nyt annoin pankkikortin miehelle, en keksi enää muutakaan. Mutta periksi me ei voida antaa, yritetään aina uudelleen jos kompastutaan, niin kauan kuin henki pihisee. TSEMPPIÄ ja hyvää sunnuntaita :slight_smile:

20

Max, miten menee?