Moi kaikille
En ole aikaisemmin aloittanut omaa keskustelua, mutta nyt sen tein. Tarkoitukseni on tiedostavammin käsitellä omia fiiliksiä liittyen juomiseen ja oppia tuntemaan itseni paremmin. Ehkä omien ajatusten kirjoittaminen auttaa pääsemään jyvälle omista mielen koukeroista. Ehkä rehellinen kirjoittaminen saa minut tekemään tiedostavampia valintoja, kun käytän alkoholia. Tästähän jää myös hyvä päiväkirja tähän aiheeseen.
Miksi juon alkoholia? Näen kavereita, kun juon alkoholia. Hyväksyn tämän vastauksen, vaikka tähän on helppo keksiä vaikka mitä vastakommenttia.
Sitten se mulle olennaisin kysymys: Miksi pitää juoda aina liikaa alkoholia? En ole oikeastaan koskaan osannut jarruttaa, vaan aina joko ollut juomatta taikka sitten juonut kaksin käsin, kirjaimellisestikin. Tämä toiminta on johtanut vaikka mihin ongelmiin, mutta silti en ole osannut hillitä juomistani. Sanoisin että en ole välittänyt mistään mitään, etenkään itsestäni oikeen millään tasolla.
Musta on usein tuntunut, että mun elämältä puuttuu suunta. Jotenkin on ollut ihan sama että saako esim. koulut hoidettua vaiko ei. Välillä on toki ahdistanut, mutta siitä on aina helposti päässyt yli. Sanoisin että heikko kykyni elää omaa elämääni oli johtanut siihen, että olen vetänyt koko homman aivan läskiksi. Krapulassa olen monet kerrat vannonut, että lopetan juomisen, mutta sitten tulee torstai ja alkaa jo edellisen viikonlopun kommellukset naurattamaan. Perjantaina sitten oltiinkin aina radalla. Viikon kotona makaamisen jälkeen oli kiva purkaa energia johonkin, kun mielialakin oli jo parempi. Alkoholi tekee mun mielestä ihmisestä ylpeän ja itsekkään. Musta on monesti tuntunut siltä, että alkoholi huijaa mua. Alkoholi tekee musta eri ihmisen.
Miksi haluan vielä kokeilla alkoholin käyttämistä siten että minä olen se isäntä? Vuosien mittaan olen saanut parsittua elämääni kasaan. Olen saanut koulut hoidettua ja olen saanut työn, joka haastaa minua. Mun ajattelu on siis täysin päinvastaista kuin aikaisemmin. Viikonloput ovat muuttuneet energiaa purkavista viikonlopuista energiaa lataaviin viikonloppuihin. Se tuntuu hyvälle. Tuntuu että olen alkanut välittämään itsestäni. Välitän siitä, että en enää häpäise itseäni, vie omaa energiaani ja fiilistä arjesta. Arki maistuu hyvin. Olen oppinut olemaan paljon nöyrempi. Enkä enää suostu myymään minuuttani alkoholille.
Mikä on suunnitelmani? En osta enää alkoholia normaaliin tapaani varmuuden vuoksi paljon enemmän, kun mitä millään kohtuudella voi ajatella juovansa. Juodessani koitan keskittyä kaikkeen siihen muuhun mitä kavereiden kanssa teemme, tai vaikka ihan seuraan. Alkoholi ei saa olla enää ikinä se vapaa-ajan päätarkoitus. Lisäksi kirjoitan tänne, miten hyvin pysyn tavoitteessani. Pohdin omia fiiliksiä ja mietin että onko juominen sen arvoista. Tavoitteeni on siis tehdä tiedostavampia valintoja alkoholin suhteen, eikä enää antaa minuutta hetkeksikään pois. Haaste on kivikova, mutta pelkoa on turha tuntea.
Hei Mietteliäs!
Hienoa, että kirjoitit tänne ja jaat seikkailusi alkoholifiilisten kanssa.
Tuo mitä kirjoitit kuulostaa 100% minulta. En ole vielä uskaltanut aloittaa omaa ketjua mutta luulen että saan itseni tekemään sen lähiaikoina.
Haluan vain tähän alkuun sanoa että kuulolla ollaan ja kiinnostaisi myös tietää enemmän sinusta ja yksityiskohtaisemmin juomisestasi. Jotenkin tuntuu todella tärkeältä, että joku kirjoittaa tänne about just sillä tavalla kun on itse meinannut. Vaikka toki yhdestä postauksesta on vaikea päätellä kaikkea ( :
Raivoisaa ja lempeää mielenlujuutta sinne.
Moikka Kaksoistähti ja kiitokset kommenteista ja tsempeistä!
Raivoisaa ja lempeää mielenlujuutta on hyvin sanottu. Lempeyttä itseään kohtaan mun on harjoitettava. Ajattelen alkoholista niin että, mun on tehtävät tilit selviksi sen kanssa, siinä tarvitaan raivoisaa mielenlujuutta. Alkoholi ei ole kaveri, vaikka niin antaa ymmärtää. Kirjoittele myös ihmeessä omia ajatuksiasi vaikka alkuun muiden ketjuihin ja perusta omaa sitten jos se tuntuu oikealle. Tuolla lopettajien puolella on melkomoisen paljon aktiivisempi keskustelu, mutta mä ainakin tässä vaiheessa koen kuuluvani tälle puolelle.
Olen lukenut paljon muiden aloittamia keskusteluita ja kokenut ne hyödyllisiksi omissa pohdiskeluissani ja saanut paljon tukea oman ongelman käsittelyyn. Haluan tehdä tätä samaa työtä ja antaa samalla tapaa kuin olen muiden kirjoituksista saanut. Parhaimmissa keskusteluissa on paljon rehellistä ja suoraa tekstiä siitä, mitä oma elämä on ja miten alkoholi siihen vaikuttaa.
Huomasin tuossa eilen, että miettiväni viikonloppua ja kas kummaa, ensimmäisenä tuli mieleen, että miten pelaan sen siten, että pääsisi kavereiden kanssa juomaan. Muistin kuitenkin heti mun halun tehdä tiedostavampia päätöksiä alkoholin kanssa ja nyt tuntuu siltä, että se toimi ainakin tässä suunnitteluvaiheessa. Alkoholi on viettelevää, kun siitä saa niin helposti mielihyvää. Se viettelys hävisi oikeastaan heti kun ajatteli, että en jaksa juoda ollenkaan, tai jos juon, niin juon vain vähän. On muuten järjellä ajateltuna ihan järjetöntä, että miten se alkoholiahneus iskee sillä tavalla, että vetää tosta noin vain ihan järjettömän kovat kännit. Muuten sitä ajattelee olevansa ihan järkeväkin tyyppi.
On myös ihan mielenkiintoista nähdä, miten oma ystäväpiiri reagoi, kun en olekaan enää se tyyppi mikä omalla halullaan vauhdittaa muidenkin juomista. Noh, ollaan jo sen ikäisiä, että eiköhän se ole kavereidenkin mielestä ihan hyvä juttu, että olen vapaallakin ihan tolkuissani.
Omissa fiiliksissä noin muuten on vaihtelua. Välillä pientä paineistumista erilaisista työelämän vaatimuksista, mutta tilanne on töissä paljon parempi kuin mitä se on joskus ollut.
Tässä lyhyessä viestissä on näiden pohdintojen olennaisimmat asiat: miten saan uudelleen ohjelmoitua alkoholiin liittyvää mielihyvää päässäni, ystävät, sekä muut, omaan fiilikseen vaikuttavat, asiat. Pyörittelen siis näitä aiheita teksteissäni, tässä vaiheessa lujasti uskoen, että tätä asiaa on mahdollista saada paremmalle tolalle.
Tuosta mielenlujuudesta ja itsehillinnästä. Ajattelin itse pitkään että minähän se olen aika kunkku sellaisissa. Olin kilpaurheilija ja senkin päätyttyä salilla yms. kävin ahkerasti ja sitä otti aina niin ylpeydellä sen kun ei luovuttanut niissä jutuissa. Sittemmin alkoholin kanssa olen huomannut että oma itsehillintähän lähenee nollaa. Että siis mitä? Se oli shokki. Liekö tossa urheilussakin kyse ollut vain jostain aivokemiallisista reaktioista mitkä tuottivat mielihyvää, tiedä häntä… 
Kysynpähän vaan että oliskohan mahdollista saada takaisin sen urheilussa esiintynyt periksiantamattomuus nyt alkoholin kanssa.
Tuo on tosi hyvä motivaattori myös, luulisin. Että kun on itse alkutaipaleelleen saanut täältä niin paljon tukea vain lukemalla ihmisten todella henkilökohtaisia juttuja, niin haluaa myös itse mahdollistaa sen jollekkin toiselle eikä ainakaan sitten lopettaa kirjottelua vaikka mikä tilanne olis. Itse ainakin huomaan etsiväni tarpeeksi samankaltaisia tarinoita saadakseni “validaatiota” ongelmalleni ja sille että ylipäänsä olen täällä haahuilemassa enkä tekemässä jotain kansantaloutta suoremmin hyödyttävää. :mrgreen:
Mulla tulossa viikonloppuna todella iso eventti mitä olen järkkäillyt ja olen tässä pohtinut että miten hoidan tuon pirunlitkun. Ajattelin että etkoillessa ja laittautuessa otan alkoholittoman oluen. Sitten alussa skumpan ja illan mittaan enemmän niitä holittomia drinkkejä kuin holillisia. Päämääränä päätyä yösijalle ei-sammumispisteessä, ei-törttöilleenä ja ihan hyvillä mielin. Milloinkohan noin on viimeksi käynyt?
Hatara suunnitelma, tiedän. En ole koskaan näin tosissani vielä yrittänyt tollasta suunnittelua, niin saapi nähdä. Nyt hijackasin kyllä ihan kokonaan sun langan, Mietteliäs!
Toivon, että saat myös viikonlopun hoidettua kunnialla. Mikä on se pahin ajatus, se mistä on vaikein päästä eroon kun huomaat himoitsevasi alkoholia? Vai häviääkö viettelys myös tositilanteessa, jos järki seisoo power-asennossa siinä edessä?
Edit: sanamuoto
Moi Mietteliäs!
Olipa kiva löytää täältä sun viestiketjusi! Monistakin syistä meidän jutut ja ajatukset tuntuu hyvin samanlaisilta.
Sulla on todella järkevä suunnitelma oman alkoholinkäytön hillitsemiseksi. En ala paasaamaan palaakaan täysraittiudesta, vaikka se on oma tieni. Toivoisin itse tavallaan olevani samassa tilanteessa kuin sinä: että löytyisi oikeasti se kultainen keskitie alkoholinkäyttöön, jota pystyisi mielenlujuudella hallitsemaan. Mutta minä olen itselleni myöntänyt etten ole hallinnut, tai tule koskaan hallitsemaan alkoholinkäyttöäni. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö uskoisi, että sinä pystyt sen hallinnan löytämään.
Minulle vinkattiin eräästä menetelmästä, mikä saattaisi sinun kohdalla myös toimia hyvänä työkaluna niiden “himojuomisten” ennakoimiseen. Kyseessä on siis HALT. Menetelmän mukaan neljä perustunnetta - hunger, anger, loneliness, tiredness - aiheuttavat meissä ne “vaaratilanteet”, milloin retkahdamme. Tätä voi toki käyttää myös niissä tilanteissa kun vaan tulee himo juoda, ja pysähtyä miettimään, voiko jokin näistä (tai useampi) tunteista aiheuttaa kyseisen olon. kun tiedostaa esim. olevansa nälkäinen ja vihainen, voi syöminen poistaa kyseiset tuntemukset ja siten poistaa myös mieliteon juoda alkoholia. Jos et ennen ole tästä kuullut, voi aiheesta käydä lukemassa täältä: https://bradfordhealth.com/halt-hunger-anger-loneliness-tiredness/
Kirjoitit, että Alkoholi tekee mun mielestä ihmisestä ylpeän ja itsekkään. Musta on monesti tuntunut siltä, että alkoholi huijaa mua. Alkoholi tekee musta eri ihmisen. Alkoholi tekee juurikin niin: olet varmaan lukenut omia mietteitäni siitä, miten alkoholi muuttaa ihmistä persoonana. Tämän asian kanssa on tullut taisteltua pitkän aikaa: Syyllisyydentuskissa krapulassa, kun on tullut tehtyä juuri päin vastoin kuin kokee oikeaksi. Niin monta kertaa on päässä pyörinyt kysymys: “miten minä olen voinut tehdä niin? Miksi saatoin käyttäytyä/sanoa tuolla tavalla?” Mutta itse koen nyt, että kyse ei olekaan sinusta itsestäsi, ja mitä oikeasti sisälläsi tunnet ja ajattelet, vaan kyse on alkoholin vaikutuksen aiheuttamasta persoonan muutoksesta. Alkoholi on kuin avoin ovi, missä ei ole portsaria - päästät kaikki demonit mukaan bileisiin. Mutta, tämä on tietysti vain oma teoriani.
Kaiken kaikkiaan on hienoa lukea ajatuksistasi ja tavoitteistasi. Uskon, että keskittymällä ja paneutumalla juomishalujen ja juomistilanteiden ennakoimiseen, voit hyvinkin löytää sen surullisen kuuluisan hallinnan, mitä monet etsivät mutta harvat löytävät. Onnea ja menestystä etsintään! 
Moikka LunaS ja muut!
On muuten paljon helpompaa kommentoida muiden ketjuihin, kun kirjoittaa omaa. Silti tää on tosi palkitsevaa siinä mielessä, että on tosissaan mietittävä vähän sitä omaa isoa kuvaa suhteessa alkoholiin. Irrallisia ajatuksia on paljon helpompi lohkaista.
Mulle on tullut sun kanssa monet kerrat vuosien mittaan sama fiilis, niin samanlaisia on meidän kokemukset. Eikä se ole mihinkään muuttunut, kun sun ketjun puolella olen säännöllisesti käynyt lopettajien puolella. Jopa meidän siskon kommentit meidän tilanteisiin on samasta suusta (viittaus siis lopettajien puolelle viimeisimpään) 
Olen miettinyt näitä asioita monet, monet kerrat eikä järkevistä ajatuksista huolimatta ole ikinä pysynyt hallussa alkoholin käyttö. Omat ajatukset lopettamisesta ovat olleen kuin korttitalo, näyttää ulkoa hyvältä ja loogiselta, mutta kumoon se kovin helposti menee. Kiitos tuosta linkistä, olet tainnut aikaisemminkin tästä laittaa viestiä tänne foorumeille. Mulla alkoholin käyttö on selväsi impulsiivista, eikä siinä oikein tehdä enää millään järjellä päätöstä juomisesta. Tää onkin se suurin haaste, minkä olen kyllä tiedostanut.
Sanoisin kuitenkin, että alkoholin käyttö on ollut myös loogista mulle. On ollut osa mun persoonaa että olen viinaan menevä. Nyt ajattelen, että siinä ei ole sitten yhtään mitään hienoa. Olen tavallaan antanut itselleni luvan juoda vähemmänkin. Muutamaan otteeseen on ihan ollut juomisenkin aikana sellaisia ajatuksia, että ei tässä tarvitse tilata mitään prikkaa shotteja, vaikka pilkku lähestyy, tai välttämättä olla baarissa neljään ja sitten miettimässä että mihin saisi jatkot. Ikää alkaa olemaan sen verran, että ei toi tosiaan mitenkään coolia ole, ennemminkin säälittävää. Se on mulle aika ennen kuulumatonta, että filmi ei pätki baari-illan jälkeen, mutta nyt on sekin alkanut onnistumaan.
Tää liittyy hyvin vahvasti siihen, että olen muutenkin antanut itselleni luvan olla juuri niin hyvä kuin olen. Olen saanut menestystä töissä ja se on ollut mulle tosi tärkeä asia, se on symboli mulle että mä välitän itsestäni ja välitän elämästäni. Olen alkanut ajattelemaan, että viikonloput ovat lepäämistä varten ja huomannut että alkoholin käytön jälkeen se, että mieli palautuisi täysin toimintakykyiseksi vie monta päivää. Väsyttää ja ottaa päähän tosi pitkään, jos menee viikonloppuna pitkäksi. Mulle on ihan selvä asia, että mitä harvemmin juo alkoholia, niin sitä vähemmän tekee mieli juoda alkoholia.
Mulle oma alkoholiongelma on osa elämää ja samalla tapaa kuin juomiseenkin, haluan koko elämääni tasapainoa. Näen että se on ihan sitä että tekee niitä järkeviä päätöksiä ihan joka suhteessa, myös oman elämän kanssa, ei pelkästään töissä. Lyhyesti voi sanoa että perustan tämän alkoholin käytön hallinnan itsestäni välittämiseen. Olkoon alkoholi se mun kovin vastus ja samalla symboli sille, miten pärjään oman elämänhallintani kanssa. Näin saan tästä taistelun pääni sisälle, minä vastaan alkoholi. Näytä piru siis parhaat metkusi, olen valmis! 
Niin, ja mulle ideaali olisi alkoholiton elämä, mutta haluan että se tapahtuu niin että en vain enää halua juoda alkoholia. Haluan myös, että mulla on sosiaalinen elämä ja omassa porukassa siihen liittyy juominen. Toivottavasti toi juominen olisi kohta kaikkien mielestä ihan mälsää, niin voisi viikonloppuna vaikka tehdä jotain muuta kun alkoholia + jotain oheistoimintaa. Siihen asti aion vaan yksinkertaisesti olla “tylsä” ja juoda tolkuttomasti vähemmän kuin aikaisemmin, ei ole enää mun rooli olla se ohjelmanumero.
Olisin muuten saanut kaikkiin näihin kappaleisiin viittauksia meidän aikaisempiin keskusteluihin LunaS, yläfemma! ja tsemppiä omaan taisteluusi!
Yläfemmoja sulle takaisin Mietteliäs!
Toi positiivinen asenne alkoholin vähentämiseen on hyvä lähtökohta. ei niinkään miettiä sitä negatiivisesti ja niin, että kiellät itseltäsi jotain, vaan oivaltaa, että välität itsestäsi niin paljon, että haluat parempaa.
minäkin aina kuvittelin, että menetän ne sosiaaliset piirit, kun lopetan juomisen. Niin tavallaan menetinkin. ensimmäisen kerran kun korkki meni kiinni, pikkuhiljaa ne ihmiset joiden kanssa join, lakkasivat soittelemasta. Mutta sitten mietin, että mitä muuta yhteistä meillä on? ei juurikaan mitään. Kaikilla tarve sosialisoitua humalassa, ja kännissä sitä aina “bondasi” näiden ihmisten kanssa. Lopulta huomasin, etten oikeastaan kaipaa heidän seuraansa.
Nyt kun myönsin olevani alkoholisti ja olen lopettanut juomisen kokonaan, olen itse asiassa paljon sosiaalisempi kuin ennen - sillä alkoholin juominen eristi minut muista. aloin juomaan yksin, sillä niin oli helpompi - ei tullut mokailtua julkisesti, ei sanottua pahasti muille ihmisille. kukaan ei voinut kontrolloida juomistani tai torua minua, jos olen humalassa… mutta sehän vain kertoo siitä, ettei syyni tai tapani juoda alkoholia ollut millään lailla terve.
Toki raittiina ne sosiaaliset tilanteet, missä juodaan alkoholia, ovat olleet kiusallisia tavalla tai toisella. Olen lähtenyt juhlista aikaisin kotiin, minun on ollut hankalaa aloittaa keskustelua tuntemattomien kanssa ja tunnen epävarmuutta. Olo on melko surullinen kävellessäni juhlista kotiin yhdentoista aikaan illalla, kun muut ovat juuri siinä hyvässä nosteessa. Harmittaa: tuntuu, että menetän jotain lähtiessäni kotiin. Mietin, tätäkö elämäni on? luopumista hyvistä juhlista kerta toisensa jälkeen?
Mutta sitten kuuntelen niitä tuntemuksia. annan niiden elää ja hengittää pääni sisällä. Ja mietin, olisinko oikeasti halunnut jäädä. mitä tapahtuisi, jos valitsisin toisin?
Tiedän varmasti, että mielikuvani “hyvistä juhlista alkoholin kanssa” ei tulisi koskaan toteutumaan. se, että joisin pikkuisen, joisin itseni pieneen hiprakkaan, nauraisin ja pitäisin hauskaa. keskustelisin mielenkiintoisista asioista vanhojen ja uusien tuttujen kanssa, löytäisin uusia ystäviä, tanssisin pilkkuun saakka ja lähtisin onnellisena kotiin. aamulla heräisin pirteänä, levänneenä ja täynnä energiaa uuteen päivään. Muistaisin kaiken edellisestä illasta, ja voisin vaan fiilistellä itsekseni, miten hauskaa minulla oli. niin ei tule koskaan tapahtumaan kohdallani, joten mietitään niitä realistisia vaihtoehtoja.
Jos päättäisin juoda, se ei jäisi yhteen. ei todellakaan. joisin itseni tiedottomaan tilaan. olisin luultavasti raahannut jonkun yhden illan hoidon kotiin. Heräisin seuraavana päivänä myöhään, tuntien järjettömän pahaa henkistä ja fyysistä oloa.siitä toipuminen kestäisi kauan. syyllistäisin itseäni, tuntisin henkisesti pahaa oloa vielä viikon. tämän jälkeen luultavasti avaisin korkin toisenkin kerran, ja pikkuhiljaa löytäisin itseni jälleen romuna katkolta. nostaisin itseni jälleen siitä suosta ylös, minne päätin etten koskaan enää halua upota.
Jos jäisin juhliin, enkä joisi, katselisin kun muut pikkuhiljaa humaltuvat siihen pisteeseen, ettei kenestäkään oikein ole juttuseuraksi. Pitäisin huolta ystävistäni, hoitaisin heidät taksiin, juottaisin vettä, selvittelisin itkudraamoja ja riitoja. Palaisin kotiin väsyneenä, turhautuneena, eikä hyvistä juhlista olisi paljoa hyvää jäänyt jäljelle muisteltavaksi. seuraavana päivänä olisin edelleen väsynyt ja luultavasti kiukkuinen.
Näiden vaihtoehtojen läpikäynnin jälkeen kävely kotiin ei tunnukaan enää yhtään väärältä päätökseltä.
Voi kuulostaa jyrkältä, mutta minusta on väärin ajatella, että voit olla ystäviesi kanssa vain, jos juot. oletko koskaan kokeillut olla heidän kanssaan selvinpäin? mitä yhteisiä asioita teillä on juomisen lisäksi? Jos et löydä tästä porukasta muita yhteisiä asioita kuin juominen, niin sinun kannattaa miettiä, ovatko he loppupeleissä niin hyviä ystäviä kuin luulet. Sillä hyvät ystävät hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet - ja jos päätät olla juomatta itsesi takia, he hyväksyvät senkin. Tai ehkä sinun kannattaa katsoa peiliin, niin kuin minä olen kohdallani näissäkin tilanteissa tehnyt monta kertaa - olenko minä sittenkin se, joka määrittelee ennalta, miten ystäväni reagoivat juomattomuuteeni? Kuka minä olen sanomaan miten he kokevat asian, tai mitä he siitä ajattelevat, kun en oikeasti voi sitä tietää? Omat hyvät ystäväni ovat pelkästään kannustaneet minua omassa päätöksessäni lopettaa juominen, eivätkä he hylkäisi minua vaikka joisinkin. He tekevät nykyäänkin kovin mielellään kanssani asioita, vaikka alkoholi ei osaltani kuulukaan enää niihin tilanteisiin.
mutta sinä tunnet ystäväsi, ja se on sinun elämäsi, mistä minä en tiedä mitään, joten minun mielipiteilläni ei ole juurikaan merkitystä. Tarkoitukseni on vain herätellä sinua (ja muitakin) ajattelemaan sitä omaa tilannetta, ja ehkä löytämään niistä uusia näkökulmia. Saatan kuulostaa jyrkältä, tiedän. Mutta me ollaan jo sen verran kauan kirjoiteltu, että luotan siihen että ymmärrät, etten missään nimessä tarkoita näitä pahalla.
Olet hyvä tyyppi ja toivon sinulle pelkästään yläfemmoja ja tsemppiä!
Moikka!
Säkin olet tosi hyvä tyyppi LunaS ja tiedän että toivot kaikille pelkästään kaikkea hyvää
Mun tyyliin kuuluu heittää ilmoille mielipiteitä, joiden kanssa en aina ole edes itse samaa mieltä. Uskon myös siihen, että ihminen itse tekee aivan kaikesta omat tulkintansa, ja on ihan itse vastuussa tekemästään tulkinnasta. En tee kenenkään sanomisista ongelmaa itselleni, vaikka se saattaisivatkin olla avoimen vihamielisiä. Se on mun mielestä suunnaton vahvuus, olla vitut välittämättä muiden mielipiteistä kun se on itselle parasta. Joten mä en ymmärrä vihamieliseksi sitä, jos joku laittaa omia mielipiteitään suoraan, itse asiassa arvostan paljon keskusteluita ja ajatusten vaihtoa juuri niin että puhutaan suoraan, ei ole väliä kuka sanoo, eikä varsinkaan tarvitse ottaa mitään henkilökohtaisesti. Tarkennuksena vielä, että en löytänyt sun tekstistä edes mitään, mistä joku voisi tykätä kyttyrää
Mä en ajattele, että en voisi olla kavereideni kanssa selvinpäin. Me tehdään useinkin asioita ilman viinaa, mutta usein se on sitten darrapäivänä, taikka jossain harvinaisissa tapauksissa ennen sitä juomisjuhlaa. Alkoholi on vain sellainen default, oikeastaan aina mukana. Arkena näen kavereita myöskin aina silloin tällöin, eikä silloin tule mieleen juoda alkoholia ollenkaan. Nää kaverit on mulle siis sellaisia, jotka olen tuntenut vähintään teini-iästä asti ja meillä on paljon yhteistä muutakin kun viikonloppuna juominen. Se lista on tosi pitkä, kun ollaan kuitenkin kasvettu yhdessä ja jäljelle on jäänyt se ydinporukka, joiden kanssa se elämä on eniten mennyt samaan suuntaan. Mä en pelkää kavereiden hylkäämistä ollenkaan. Se ystävyys on koeteltu ja voidaan näiden kavereiden kanssa jatkaa siitä mihin jäätiin, vaikka viimeisimmästä kuulumisesta olisikin kulunut aikaa. On muuten mullekin ihan loogista, miksi haluan kavereiden kanssa olla, vaikka siihen liittyisi juominen. Ainoa ongelma on omassa juomisessa vaan ollut toi sama kun sulla: lapasesta lähtee ja komeasti. Sen takia haluan rakentaa niitä jarruja siihen tilanteeseen, kun olen alkoholia käyttämässä. Ei se ole mitään muuta kuin oivallus siitä, että itsensä juomisessa änkyrään ei ole mitään siistiä. Haluan olla myös vapaa-ajallani vastuullinen tyyppi. Se on mun oikea identiteetti ja muuttukoon roolini sen mukaiseksi. Mun oma elämä on paljon mielekkäämpää kuin mitä se on ollut tähän asti. En siis tarvitse samalla lailla alkoholia enää täyttämään nälkääni niitä tunteita kohtaan, joista aikaisemmin olen jäänyt paitsi (HALT).
Mä uskon että alkoholin käyttämisen lopettaminen on tosi tehokas tapa poistaa alkoholilta keinot. Mulle ainakin alkoholin viettelys on sitä suurempi, mitä lähempänä kuutta päivää viimeisestä käytöstä ollaan (viikonlopun juominen itkettää keskiviikkoon asti, torstaina jo vähän naurattaa, perjantaina tekee mieli juoda, ja mitä pitemmälle päästään tuon kuuden päivän jälkeen, sitä vähemmän päivä päivältä tekee mieli juoda). Sitä aina muistaa juuri kaiken tuon hyvän mitä ehkä joskus on hetkittäin ollut, on kivaa sosiaalista hengausta ihmisten kanssa. Totuus onkin sitten ihan erilainen kuin se lievästi sanoen ylipositiivinen mielikuva. Mulla on myös tuosta juomattomuudesta juhlissa samanlainen fiilis kuin sulla, ei ihmisiä jaksa katsoa humalassa. Koti on myös mun mielestä ihan aidosti nykyisin hyvä vaihtoehto viettää viikonloppua. Nautin rauhasta (työ)hulinan jälkeen ihan suunnattoman paljon!
Nyt onkin mielenkiintoiset ajat tulossa, edessä on juhlia! Pääsen siis ottamaan kauan kaivattua erää piruni kanssa. Huvittaa kuinka innoissani olen tästä. Visioni niskalenkistä on niin vahva! Saas nähdä miten mun käy Tsemppiä LunaS ja muut!
Moi taas!
Tiedän että toitotan koko ajan että “en tarkoita pahalla”, mutta nämä keskustelut P-linkissä on niin tulenarkoja, että yksikin väärä sananvalinta voi aiheuttaa todella negatiivisen ja/tai virheellisen lopputuloksen. Kirjoitettua sanaa voi helposti väärinymmärtää, kun ei ole niitä kasvojen ilmeitä, äänensävyjä tai ruumiinkieltä mukana. Mutta kaikkea (varsinkin minun kohdallani, koska olen äärimmäisen suorapuheinen) ei voi kierrellä ja kaarrella, tai peittää kehuihin tai muotoilla positiivisesti - ne on sanottava niin kuin ne on. Mutta hyvä että ymmärrät tämän, niin ei tarvitse sun kohdalla varoa ihan niin paljon
Onnea ja menestystä tuleviin juhliin pirujesi kanssa 
!
Moikka!
Täällä ylpeät alkoholistit kirjoittavat hienoja ajatuksia ja ovat sitten kuin pikkulapset jos joku on eri mieltä Noh, kyllähän niitä mielensäpahoittajia on tämäkin maa pullollaan, oli ongelmaa alkoholin kanssa tai ei. Niin ja kyllä mä korjaan jos heitto ei mun mielestä osu, ja saatan mä kuittaa joskus sinnekin päin 
Huvitti omat ajatukset siitä, että lähden viettämään tylsimpiä bailuja ikinä, vaikka eihän se bailujen tylsyys nyt ole tosiaankaan siitä kiinni kuinka urpoksi itsensä juo… Sitten se ajatus nopee alkoi kehittymään ja huomasin että mä olen oikeasti lähdössä viettämään aikaa ihmisten kanssa – sehän sen pitäisikin olla se pääasia, eikä se alkoholi.
Tässä Devilssin jengissä on muuten aika kova rooster: löytyy räyhähenkeä, manipuloijaa, vatsataudin keittäjää, arvuuttajaa, sokeuttajaa, viihdyttäjää, kamppaajaa, sumuttajaa, yllyttäjää noin niin kuin nopeasti ajateltuna. Ja kaikki tulee samasta taikajuomasta. Ei muuten mikään ihme, että toi sakki vie ihan ketä tahansa, jos siihen antaa mahdollisuuden. Ei se mitään, voin olla Batman ja vetää koko sakkia dunkkuun. Batmanilla ei ikinä ollut mitään supervoimia, mutta omalla viekkaudellaan voittaa vaikeimmankin vastustajan. Olkaamme siis kaikki oman elämänne Batmaneja. Ehkä tähän mietelauseeseen on hyvä lopettaa
Tervehys tähänkin ketjuun 
Monta kertaa olen tätä käynyt lueskelemassa ja monta niin hyvää ajatusta olenkin tästä löytänyt.
Se varmaan onkin yks plinkin hyvä puoli. Ei tarvi omia kirjoittaa kun niitä ajatuksia voi lukea täältä 
ja just kun joku on sen ajatuksen valmiiksi muotoillut, ajatuksen jota joskus pyörittää päässä eikä saa vain ulos eikä valmiiksi.
Niin totta tuokin kyllä mulle se oman ketjun aloittaminen oli iso kynnys, mutta niin vain sen sain aloitettua ja aikani siitä ammensin voimaa purkamalla pääkoppani sisältöä sinne. Nyt sitten jossain välissä aloitin toisen ketjun, mutat olenpa käynyt välillä sitä ensimmäistäkin lukemassa, varsinkin ihan niitä ensimmäisiä kuukausia ihmettelemässä ja samalla muistuttamassa itseäni siitä mistä lähin liikkeelle On vaan jotenkin niin hankalaa välillä siihen omaan ketjuun kirjoitelle koska silloin on pakko ajatella omaa ongelmaa. Näin minä sen koen
Mutta se mitä oon miettinyt on just tämä “hiekkalaatikkomeininki”. Mistä tekin tuossa aikaisemmin sanailette 
Kun tämä meijän ongelma nyt on se alkoholi, se on just se sama piru joka meitä kyttää nurkan takana. Niin minä en vaan välillä jaksa sitä kun jostakin sanasta voi kauhia älämölö nousta. Oon ennemmin sitten sanomatta mielipiteeni kun lähen väitteleen. Mutta se myös sitoo välillä kirjoittamista. Ajattelin ensin, että joutuuhan sitä suodattaan puheitansa ettei joku vaan tunnistais täältä. Joo-o on se osaksi sitäkin ainakin mun kohdalla, liekkö sitten kuitenkin vainoharhaisuuttakin semmonen pelko Minä oon luontojani puhelias ja rakastan sarkastisuutta. Joku voi sen luonteenpiirteen ihan v%#¤%#ttuilunakin ottaa niin olen katsonut parhaaksi sen sitte jättää pois täällä.
Siinäpä se tämä plinkin hankaluus ja ihanuus : olla oma itsensä pelkillä sanoilla. Ja oleppa siinä sitten kans rehellinen itsellesi. Kun vaan muistaa, että itsellehän tätä tekee eikä muille. Mutta yksinhän me ei kukaan olla täällä ongelmamme kanssa.
Tsemppiä ihan jokaiselle!
Moikka!
Niin tilannehan on se, että sanat kertovat sanojastaan ja reaktiot kertovat reagoijastaan, eli ihan turha miettiä että toista loukkaisi omilla sanoillaan, tai ajatella että olisi vastuussa jonkun hernepussista hänen nenässään. Jokainen teoillaan ja sanoillaan siis olkoon itselleen ylepydeksi, häpeäksi tai jotain siltä väliltä. Ja jokainen olkoon jokainen vastuussa omasta nenästään tää on mun mielestä ainoa oikea tapa ajatella, ei tartte ottaa muista ongelmaa ja voi henkisesti paremmin kun ei anna valtaa omista fiiliksistä muille. Silti on kyl siisti tarkastella maailmaa ja ihmetellä sitä hiekkalaatikkomeinikiä, ihan siis aikuistenkin kesken. Niin ja vaikka joku alkaisi takaisin laukomaan, niin mikä pakottaisi noteeraamaan sitä millään tavalla?
Musta on vähän turha miettiä, että tunnistaako täällä joku. Vaikka kertoisitki omasta mielestä yksityiskohtaisesti omasta elämästäsi, niin riittää tajuton määrä ihmisiä, joihin se kuvaus voisi osua. Turha siis mun mielestä sitäkään murehtia. On vapauttavaa päästää irti ja olla miettimättä turhuuksia. Sarkasmi on muuten ihan parasta elämässä! Mun huumori on niin kuivaa, että sitä ei huumorintajuttomat tunnu ymmärtävän ollenkaan, mutta se kertoo vain heistä on muuten sekin otettu välillä pottuiluna, mutta he ovat näitä henkilöitä, jotka eivät osaa nauraa itselleen
Mun mielestä omaa ongelmaa voi hyvinkin pohdiskella kommentoimalla muiden ketjuja, mutta mulle se vaikeus on se oman kulman löytäminen tähän asiaan. Taisin sanoa, että olen hyvä pääsemään tavotteisiin, kunhan vaan ensin tietää mitkä ne on. On helppo ottaa pieniä palasia tarkasteluun omasta ongelmasta, kuin tarrata siihen kokonaiskuvaan. Sitä siis työstän täällä aikaisempaa enempi, vaikka aika jutusteluahan tää on vielä ainakin ollut
Tsemppiä kaikille!
Moikka kaikki!
Muutamat bileet ja muut sosiaaliset tilanteet viimeisen reilun viikon aikana on takana ja on aika pienen väliraportin. Lyhyesti voi sanoa, että oli mukavan tylsää juoda alkoholia
Mitään suurempia kommelluksia ei ollut. Siisteintä on se, ettei ole muistikatkoksia, eikä siten tarvitse olla hädissään ja miettiä että tuliko tehtyä mitään tyhmää. Näin sentään vanhaa tuttua unta, missä olen ollut juomassa ja kauhuissani herään miettimään että voi vitsi, en muista eilisestä mitään! Sitten onneksi nopeasti tajuaa, että ei siltä eiliseltä tarttekaan olla sen kummemmin muistikuvia, kun on mennyt aikaisin nukkumaan.
Mulle ehdoton avain tähän hommaan on ollut se, että välitän nykyisin siitä, että en vedä räkäkännejä. Ennen se on ollut mulle ihan sama. Tää prosessi on ollut käynnissä jo pitemmän aikaa. Toki oon sitä mieltä, että riski vetää liian kovat kännit on toki edelleen olemassa. Uskon että tää kännin hallinta on mulle lopulta taito, mitä voi harjoittaa. Vaikka juo alkoholia, niin voi pitää mielessä senkin, että lopulta on paljon hauskempaa, kun ei ala liikaa sen kanssa pelleilemään. Jotenkin musta tuntuu, että en jaksa juoda alkoholia samalla tapaa raivolla kuin aikaisemmin. Silleen vähän hassua, enkä sitä täysin ymmärrä mitä tapahtuu, mutta voin ajatella että alkoholin taika alkaa murenemaan.
Aion jatkossakin pitää huolen siitä, että elämässäni pysyy tasapaino, ja saan koko ajan lisää hyviä tasapainoittavia elementtejä elämääni. Elämäni alkaa olemaan jo sen verran hyvää, että en halua antaa alkoholin sotkea taas kaikkea, eniten omaa psyykettäni. Toivottavasti teillä kaikilla on mennyt hyvin
Moikka Kaksoistähti! Multa on jäänyt sun hyvä viesti kokonaan huomaamatta 
, anteeksi!! Ei haittaa vaikka yrittäisitkin kaapata mun linjan ja tää plinkkeily onkin luonteeltaan sellaista, että ei suoraan hyödytä kansantaloutta, mutta välillisesti voikin hyödyttää, jopa ihan uskomattoman paljon! Mieti kuinka paljon yksi henkilö, joka ei kärsi alkoholista tuottaa elämänsä aikana. Motivaatiota kirjoitteluun siitäkin näkövinkkelistä
Musta tuntuu että monilla alkoholisteilla on luonnetta paljonkin, mutta myös samalla taipumus retkahtaa isosti. Oot itse urheillut kilpatasolla. Mä oon suorittanut urheilun lisäksi vähän kaikkea muutakin elämässä, mutta sitten niissäkin on tullut takapakkia kun ei loputtomasti jaksakaan puristaa. Mulle elämän tasapaino laajasti ymmärrettynä on se haaste, alkoholi siinä toki iso rytmittäjä. Pitäisi jotenkin saada sellainen hyvä ja tasapainoinen kokonaisuus elämästä rakennettua. Ei mulle ainakaan ihan helppoa.
Mulla ei oikeen ole mitään selviä ajatuksia päässä kun himo juoda alkoholia tulee. On vain sellainen vahva mielihyvän tunne. Se kestää palavana yleensä sellaiset yhden vartin (yleensä perjantai -taikka lauantai -iltapäivä). Jos malttaa sen ajan pitää jäitä hatussa, niin siitä pääsee yleensä ihan vain sillä. Muistan siis alkoholista siinä tilanteessa vain sen kaiken hauskan. On kyllä karua miten juuri silloin kun päätös juomaan lähtemisestä tehdään, kaikki se huono unohtuu. Viekas on tämä alkoholi.
Miten sun järkkäämä tapahtuma meni?? Pysyikö homma hallussa? Mulle siis tuli tämän reilun viikon aikana pisteet tästä kotiin. Olisko tilanne sitten jotain 900-1 alkoholille tällä hetkellä
Terve Mietteliäs!
Onnittelut ettet ole menettänyt muistiasi! Tiedän itse miten raskasta on yrittää muistella mitä eilen tapahtui.
Täällä jatkuu raitis viikonloppu ja tarkoitus pysyä raittiina Jouluun asti.
Paljon tsemppiä!
t. Juhani
Moikka Juhanikari!
Kiitos tsempeistä, ja kiitos myös sun ketjuista! Niissä olikin paljon mulle ajankohtaista ihan oman vähennysprojektini ja nykyisten vähennysajatusteni myötä. On muuten hauska miten on itse tullut kommentoitua ja luettua paljon enempi tuota lopettajien puolta kuin vähentäjiä, vaikka enpä ole koskaan lopettaja ollutkaan, vaikka joskus ollut sitä mieltä että saisi kokonaan alkoholi jäädä. Vähentäjissä on ainakin aikaisemmin ollut vähän sellaista yksinään kirjoittelua, mutta ehkä täälläkin puolella alkaa jo pientä keskustelua olemaan, hyvä niin!
Huomasin itse, että kun alkoholia ei juo enää niin pitkään kuin vain kykenee, niin on tosi helppo tissutella niin monta päivää putkeen, kuin vain haluaa. Aikaisemmin kovien kännien jälkeen mulla on aina ollut inho juoda alkoholia. Nyt kun on nimenomaan pyrkinyt ne kovat kännit ottamaan pois niin olen alkanut miettimään että voikohan tässä käydä niin, että tissuttelu alkaa. Sun ketjuun Izzy kommentoi joskus että se riskikäytön raja olisi uusien suositusten mukaan miehillä ennemminkin 14 kun se aikaisemmin oli 24 (naisilla uusi suositus 7 kun vanha oli 16). Tuo uusi suositus on mulle vaikea saavuttaa, jos on koko viikonlopuksi jotain ohjelmaa tiedossa, mihin kuuluu alkoholi.
Voisin omaksi periaatteeksi ottaa sen, että kulutus pysyy max 12 annoksessa per ilta, ja normaalissa viikossa maksimissaan 24 annosta. Lomalla ei sitten ole niin tarkkaa, mutta ei muistinmenetyskännejä enää ikinä.
Paljon tsemppiä Juhanikari myös sinne! Sun täsmällinen tapa ja vaimon apu vähentämiseen tuntuu sulle toimivat hyvin. Ainakin olet mennyt pitkän matkan jo päästäksesi vakiinnuttamaan juomistasi ja hyvältä sun projekti vaikuttaa!
Mukava kuulla Mietteliäs että ketjuistani on ollut sulle hyötyä!
Olen vähän editoinut viestejäni kuten ammatteja, paikkakunnan nimiä etc koska aloin pelätä paljastuvani, vaikkei se mikään maailman loppu olisikaan.
Raitista / kohtuukäyttöistä alkavaa viikkoa!
t. Juhani
Moikka kaikki
Jäin miettimään tuota 12 annosta per ilta. Se on mulle tosi vähän. Kuitenkin kun tuota alkoi miettimään, niin tuli heti mieleen: mitä jos sitä miettisikin, että mitä olisi kiva syödä? Mistä olisi kiva keskustella? Mitä olisi kiva tehdä? Mitä haluaa seuraavana päivänä tehdä? Toisaalta tulee myös mieleen että miksi juoda ollenkaan jos ei kerran saa vetää aivan totaaliset nollat tauluun? Huomaa kuinka vääristynyttä oma ajattelu on juomisen suhteen ollut. Tuntuu myös tosi hölmölle laittaa noinkin itsestään selviä asioita näppiksen kautta ruudulle. Silti on mulle ihan uutta ajatella näin.
Ajattelin ennen viimeisimpiä omia juominkeja, että kommentoin myös sitä, että mikä fiilis on juomisen jälkeen. Kummasti se ei enää ollutkaan mielessä, kuten tavallisesti. Ei ollut mitään potutusta, ei väsymystä, ei kärsimystä. Tällä tiellä aivan ehdottomasti haluan jatkaa. Niin ja todettakoon että juon alkoholia ehkä yhtenä viikonloppuna kuukaudessa yhden taikka kaksi päivää, aina seurassa, lomilla sitten menee useammin. Ongelma on ollut nimenomaan ne räkäkännit ja sen seuraukset.
Tämä viime viikon onnistuminen ei tullut ihan sormia napsauttamalla, vaan tää on ollut pitkä prosessi missä on selvästi erotettavissa ainakin kaksi vaikuttavaa asiaa. Ensimmäinen on muutokset omassa elämässä ja sen mielekkyyden kokemisessa ja toinen on tapani ja kavereideni tapa suhtautua alkoholiin. Oon ollut meidän porukassa aina se, kenellä kaikista eniten menee räkäkännien puolelle juominen. Se ei ole enää ollut pitkään aikaan omastakaan mielestä mitenkään hienoa. Negatiivisia vaikutuksia omaan elämään olen alkanut entistä selkeämmin tiedostamaan. Ehkä on ollut joskus vähän haikeaa käydä tätä räkäkänneistäluopumisprosessia läpi, niin on hyvä taas tiedostaa, että ei se alkoholi onnea ole tuonut, vaikka taatusti olen antanut sille reilun mahdollisuuden siihen. Tätä asiaa, kun tässä pikkuhiljaa eri yhteyksissä työstää, niin varmuus tästä koko ajan kasvaa. Toivon todellakin, että omat pienet muutokset auttavat löytämään pysyvää miellekyyttä vähemmän juomiseen, jolla tolkullinen juominen on mahdollista myös tulevaisuudessa.
Moikka kaikille!
Tämä viikonloppu menee helposti ilman alkoholia, sitten alkaakin joulun aika ja silloin on perinteisesti kavereiden kanssa pidetty vähintään kinkunrääppijäiset. Tänä vuonna meinattiin nähdä porukalla jo ennen jouluakin. Uutena vuotena todennäköisesti myös tehdään porukalla jotain. Näihin kaikkiin porukalla tapaamisiin kuuluu alkoholi, mutta siellä mikään ei sinänsä pakota vetämään liian kovia kännejä.
On positiivista huomata, että edelleen oma mieli toimii niin että kivaahan noissakin tapahtumissa on ihan se yhdessä oleminen ja tekeminen. Aikaisemmin on ikään kuin kulissiksi ollut mukana oheistoiminnassa, vaikka sitä on ajatellutkin että oikeasti mä vain haluan vetää kovat kännit. Toi ajatus on vähän aiheuttanut mussa huolta. Oon aina ajatellut että alkoholi pieni pala kerrallaan sekoittaa aivokemiaa niin, että lopulta mielihyvää karkeasti enää vain alkoholista ja sitäkin pitää vetää aina vain enemmän, että sen mielihyvän saa. Oon siis tosi hyvillä fiiliksillä että oma mieli toimii tällä hetkellä eri tavalla.
Toinen puoli tätä on se, että ilman alkoholia elämä on tooosi paljon tasaisempaa, hyvässä tietenkin, mutta voi siellä nähdä muutaman haasteenkin. Oon huomannut itsestäni sen, että sellainen karmea mokailu sekoilu räkäkänni saa jotenkin oman mielen toimimaan myös juomisen jälkeen eri tavalla. On se hätä ja huoli mikä on ihan hirveä fiilis, mutta sitten tapahtuu myös sellainen elämään tarttuminen: ne pienet hyvät asiat omassa elämässä tuntuvat aivan mielettömän tärkeiltä silloin kun omaa psyykettään mokailujen jälkeen kasaa. En tiedä onko tää ihan sama asia kun joskus kaveritkin viittaavat tähän yleiseen termiin eli nollaukseen, jolla siis pyritään arjen paineet nollaamaan alkoholin avulla. Sehän multa tavallaan jää pois, siis ainakin sellaisena kuin itse sen kuvasin. Ehkä ei niin iso juttu, mutta kuitenkin ihan mielenkiintoista seurata omaa mieltä ja miten se tasaisempaan eloon sopeutuu. Tylsyys on ollut mulle vähän hankalaa, vaikka oonkin aina, varsinkin sekoilun jälkeen ajatellut niin, että parempi vähän tylsä elämä kuin yhtään liian vauhdikas. Taas puhutaan tasapainosta.
Tähän liittyy mun mielestä myös se, että miltä se elämä maistuu. Miten löytää mielihyvää ihan normaaleista asioista? Ajattelin jatkaa tätä tylsää elämää ja koittaa ujuttaa omaan vapaa-aikaan enemmän sisältöä ja koittaa ottaa aivan kaikki irti asioiden fiilistelystä, joko kokonaan ilman alkoholia taikka sitten kohtuudella ottaen.
Moikka kaikki!
Nyt on juhlakausi takana ja meni ihan hyvin, mutta on pakko myöntää, että uutena vuotena meni enemmän alkoholia kuin tarpeeksi, mutta onneksi ei sattunut sen kummempia kommelluksia. Siitä huolimatta on ollut tämän viikon normaalia huonompi fiilis. En ole varma johtuuko se alkoholista, jostain pöpöstä, 30:n kriisistä vai töistä. Olo on väsynyt ja motivaatio on huono.
Uskon lopulta että juominen johtuu siitä, miten oma elämä maistuu tai ei maistu – ja miten siihen reagoi. On mielenkiintoinen ilmiö, miten näillä foorumeilla on fiksua porukkaa, joilla on tarkkoja havaintoja juomisen eri puolista, mutta hekin ovat täällä sen takia, että juominen ei ole pysynyt hallinnassa. Juominen on aika selvästi siis tunneperäinen teko. Kyseessä on sellainen tunne, joka saa ne järkiperäiset ajatukset ihan hetkessä omasta päästä katoamaan. Mun alkoholiongelma on tarve vetää kovat kännit. Se on se tarve mikä nollaa ne järjelliset ajatukset tasaisin väliajoin. Sanoisin, että tämän tarpeen lähde on se, että elämä ei aina maistu niin hyvin.
Kun elämä ei anna mielihyvää on altis jäämään koukkuun nautintoaineisiin. Mulla tuli alkoholi kuvioihin teini-iän lopulla. Vihasin alkoholia omien vanhempien alkoholin väärinkäytön takia. Kunnes itse aloin käyttää alkoholia. Juomisesta tullut mielihyvä oli aivan tajuton. Olin heti koukussa ja näin rankka ryyppäämiseni alkoi. Monen monta ongelmaa alkoholin mukana on tullut, mutta olen jotenkin jaksanut taistella eteenpäin elämässä ainakin joillain osa-alueilla. Kuitenkin nytkin sitä toivoisi jotain muutosta elämään, mutta en tarkkaan tiedä mitä.
Yhden asian tiedän omalla osallani auttavan fiiliksen kanssa ja se on urheilu. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan taas säännöllisen liikunnan. Toivottavasti liikunnasta tulisi omassa päässä hyvä syy olla juomatta alkoholia. Lisäksi laitan tavoitteen myös kännien määrille tämän vuoden aikana: se on 25 tai alle, sellaiset 12 vähemmän kuin menneenä vuonna eli noin 1/3 vähennys, olen tosi tyytyväinen jos pääsen tähän. Toivottavasti yksikään näistä ei ole mokailukänni, se on lopulta paljon tärkeämpää kuin se, kuinka usein sitä juo.
Onnea ja menestystä vähentämisen ja elämän kanssa kaikille!