Nyt on pakko kirjoittaa tänne,ja pyytää apua,kun omat voimat ja ymmärrys on ihan hukassa.
Mies ystävällä on oma synkkä historia eripäihteiden kanssa.Huumeet jättänyt 8vuotta sitten,mutta selkeästi tilalle on tullut kipulääkkeet ja bentzot sekä iltaisin kaljan tissuttelu.
Lyhykäisesti,mies alkoi oireilemaan maanisella vauhdilla ja touhuilulla reilu kaksi viikkoa sitten,keskiviikkona väkisin laitoshoitoon psykoottisessa tilassa.herra ei nukkunut juuri ollenkaan koko tuon kahden viikon aikana vaan touhuili omiaan minun nukkuessa.
Tramaleita on vetänyt selkäkipuun,uneen tenoxia…ja nyt kun olen kaivellut niin löytyy panacod,sirdalud,nordflex,oxycont ,diapam…tyhjiä kuoria joka paikasta.ongelma on siis ollut jo pitkään olemassa,minun sitä tajuamatta.
Super vaisusta ja rauhallisesta miehestä on nyt tullut rauhaton potilas,joka on viidettä päivää jo eristyksessä.
Lähipiiriltä asiaa tiedustellessani,olivat siinä käsityksessä,että mies on yrittänyt laskea itse lääkkeiden käyttöä,kun on tajunnut sen itse lähteneen räpylöistä.
Joka tapauksessa,huoli ja suru ovat ihan mieletön…kun ei tiedetä mistä tuo psykoosi oikeasti johtuu.onko joku täällä kokenutpsykoosin kun on laskenut lääkkeensä?entä jos onkin syönyt liikaa ja joutunut psykoosiin?tai se kolmas mitä epäillään,eli olisi puhjennut kaksisuuntainen häiriö.
Kaiken tiedon ottaisin vastaan mieluusti…ja varsinkin,kauanko tollanen rauhaton psykoosi on kestänyt,ennen kuin on alkanut mieli palautumaan takaisin.
Olen aivan loppu.auttakaa kiltit
Moi Wilma!
Hurja “alku-speak” jos näin voi sanoa…
Pahoittelut miehesi tilasta minun osalta… 
Mut joo, asiaan. Saat ihan varmasti täältä selventävän vastauksen ja ainaki jonkunlaista helpotusta ongelmaan, kunhan tän sun postauksen lukee muutkin, ja sellaiset jotka osaavat antaa oikeita vastauksia.
Pahoittelut kun en itse siihen pysty, mut kun ei ole varmaa tietoa tms. niin en viitsi hatustakaan heitellä joitain arvioita tms.
Halusin vaan “jotain” heittää ettet ajattele, et kukaan ei vastaa mitään…
Tsemppiä kumminkin toivotan ja parempaa huomista sulle ja puolisolles!!
Tervetuloa vaan! Ensinnäkin, pahoitteluni tilanteenne puolesta ja jaksamisia ton kanssa! Psykoosia onneksi voidaan lääkitä tehokkaasti ja jotkut psykoosit saadaan suht nopeastikin kuriin.
Mulla on omakohtaista kokemusta, mutta en usko, että mulla sen ovat laukaisseet lääkkeet tavalla tai toisella; liikakäytöllä tai niiden vähentämisellä. Joskin tossa miehesi vetämässä setissä näkyi olevan Diapamia, bentsoviekkarit saattaa aiheuttaa mitä moninaisimpia oireita. En nyt tiedä, kuinka yleinen psykoosi on, koska en ole koittanut ikinä itseäni vieroittaa bentsoista, joten sikäli aihe ei ole tuttu. En kyllä epäile etteikö se mahdollisesti psykoosiakin laukaisisi.
Tiedätkö sä, onko sun miehellä sukuhistoriaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? Jos on, niin on se sairaus voinut puhjeta ihan spontaanistikin. Lisäksi kuulostaa kyllä siltä, että ongelma tosiaan on ollut aiemmin, onhan siihen varmaan joku syy miksi miehesi on liikakäyttänyt/käyttänyt ylipäänsä noita lääkkeitä. Masennusta tmv. Ei ole tavatonta, että masennuskin aikojen saatossa muuntuu psykoottiseksi tai varsinaiseksi kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.
Tsemppiä teille! Olen itse taistellut melko pienestä määrästä benzoa eroon ja se oli helvettiä. Meinasi hajota pää, olen aivan tavallinen, kiltti ja suht kunnollinen sote-alan ihminen ja jäin lääkkeisiin leikkauksen jälkeen koukkuun. Lääkkeiden vaikutus psyykeeseen oli aivan uskomaton, olin ahdistunut, pelokas, en hoitanut asioita jne. Toivottavasti tilanteenne paranee pian. Lopetin itse seinään ja muutaman kuukauden päästä alkoi helpottaa.
Pahoittelut mikä tilanne nyt on?
Itse bentsoista liian nopean lopettamisen, ja monen muun asian yhteisseurauksena (mm. stimulantit, stressi, uupumus) olin kyllä pari kuukautta psykoosissa. Hoidossa en ollut.
Olisikohan mahdollista, että miehesi käyttää esim. amfetamiinia? Sanoisin, että useat huumeet voivat aiheuttaa psykoottisuutta, tosin toki yksilöllisesti. Jopa kannabis. (Ja se yhdistettynä bentsorefla-vainoilutilaan, huh… 
)
Tsemppiä sulle ja kerro ihmeessä kuinka tilanne etenee!
Tällä hetkellä mies on edelleen tahdonvastaisessa hoidossa.5päivää oli eristyksessä,nyt jo osastolla muun kukkuu porukan kanssa.seulat otettiin ihan ensimmäisinä päivinä,ja ne oli puhtaat.
Vauhti ei ole lääkityksestä huolimatta isostikaan hidastunut.Edelleen on kuin mikäkin piripää touhuineen,silti rakas,mutta äärimmäisen rasittava sellainen.
Kovasti on hinku kotiin,kotilomalla oli yhden päivän,koko kylä kutsuttiin kahville,koko ajan piti touhuta saamatta silti mitään aikaiseksi.itkin ikävästä ja helpotuksesta kun vein takaisin osastolle.
Äärimmäisen rankkaa henkisesti kun toinen on omasta mielestään täysin normaali ja voisi tehdä vaikka 20000 euron autokaupat heti,koska…hmmkoska nyt vaan voi niin tehdä (juu,ei ole tosiaan rahaa ylimääräiseen,eikä todellakaan tollaiaia summia)
Kauankohan tää mania vielä kestää?5 viikkoa kohta takana,josta 2,5 laitoksessa.alkaa olla paukut loppu kun epätoivo alkaa valtaavan mielen.
Kiitos muuten kaikille vastanneille.
Moi, Wilma, ja pahoittelut tilanteesta.
Kyllä tuo nyt siltä vaikuttaa, että miehellesi on puhjennut kaksisuuntainen ja maniavaihe on hyvin päällä. Päihde-/vieroitusoirepsykoosit eivät kestä noin pitkään, mikäli päihteiden vetämisen on lopettanut ja psykoosilääkitystäkin saanut. Lisäksi nuo miehesi käyttämät roippeet(opparit ja benzot) eivät ole mitään herkästi psykoosia laukaisevia aineita vs. esim. stimulantit. Vieroitusoireet noista, etenkin benzoista, saattavat toki hyvinkin aiheuttaa psykoottisuutta, riippuen siitä, kuinka pitkään ja rankasti niitä on käyttänyt, ja benzoreflat voivat myös kaikessa moninaisuudessaan aiheuttaa varsin maanista käytöstä, mutta melko pian siinä tulisi totaalinen romahdus ihan senkin tähden, että ne fyysiset vieroitusoireet estävät melkoisen tehokkaasti koko kylän kahvikestitsemiset sun muut supertouhuilut. Sinänsä tietty osasyy voi olla aineiden lopettamisessa, jos ne ovat toimineet lääkityksenä mielialaongelmaan, mutta alkuperäinen syy ne tässä tuskin ovat. HUOM!: En ole lääkäri, enkä tahdo mitään nettidiagnoosia tässä vääntää, mutta omakohtaista kokemusta mulla on sekä ns. oikeista psykooseista, että päihdepsykooseista. Viimeksi mainitut tosiaan menivät ohitse verrattain nopealla lepolomalla pöpilässä, kun pääsi valvottuihin olosuhteisiin ja sai sen verran leptiä, että se akuutti sekoilu katkesi.
Oikeat psykoosini sitten ovat hyvinkin kestäneet sellaiset ½ vuotta, lääkityksestä ja sairaalahoidosta huolimatta. Sekoilun on kyllä saanut väliaikaisesti katkaistua sillä, että mut on tuupattu niin täyteen neuroleptejä, etten ole tajuissani pysynyt, mutta eipä sitä ihmistä tajuttomana voi kovin pitkiä aikoja pitää, sen vain, mitä tarvitsee, että saa edes joskus valot sammuksiin.
Mulla on itselläni bipo(Tämän hetkinen ja jo nuoresta saakka ollut diagnoosi muiden “vähäisempien” rinnalla) ja nuo pahimmat psykoosini ovat menneet skitsoaffektian(Ikään kuin bipon ja skitsofrenian välimuoto) piikkiin.
Edit: Ei se maniavaihe päälle jää, mutta valitettavan pitkään siinä voi kestää ja sen jälkeen voikin olla edessä se maniasta alastulodepis, joka onkin sitten taas oma, erittäin ikävä vaiheensa . Toivottavasti alkaisi helpottaa pian, eikä siitä seuraisi pahaa masennusta. Voimia sulle ja miehellesi.
Kyllä se mania alkaa jossainvaiheessa väsyttää, nou hätä. Pitää vaan keksiä hälle jotain mielekästä tekemistä silloin kun on puuhakas, ja mielestäni aivan välttämättä pitää saada syömään uninapit iltasella. Yks tärkeimpiä juttuja on että saisi katkaistua säännöllisesti filmin vaikkapa Ketipinorilla, vaikkei se nyt mikään terveystuote olekkaan. Pari-kolmekin tuntia kemiallista unta yössä pitää olotilan hieman tasaisempana, ja pysyy tosimaailmakin paremmin hyppysissä. Unta, unta, ja vähän vielä lisää unta. Siinä mun lääke psykoottimaanikolle.
^ Tossa uni-hommassa komppaan Narkkista kyllä täysin, vaikka ei omakohtaisia kokemuksia olekaan maniasta tai kaks-suuntaisesta.!
Huom. En ole mikään asiantuntija tai en itse sairasta kaksisuuntaista miel. MUTTA, mun perhepiirissä on tuttu joka sitä sairastaa, ja noi miehes mania oireet on kyllä melkein identtisiä tän mun tuttavan kans… 
Ja hänelle ko. sairaus on diagnosoitu jo vuosia sitten, ja oireet menee niin, et on masiksia eli ei jaksa tehdä oikein mitään, ja sit kun pyörähtää alkavan manian puolelle niin sit kuntoillaan 2-3 krt päivässä (ensimmäinen lenkki saattaa olla klo 5.00-6.00 välillä) jne. ja sillon riittää virtaa ihan joka asiaan, ja on hyvän tuulinen ja iloinen ym.
Ja sit taas ku tilanne tasaantuu niin sit lähdetään alamäkeen ja tulee masis eikä jaksa eikä kiinnosta taas mikään.
Hän sai psykoosin useammankin kerran ennen kun sairaus saatiin diagnosoitua varmaksi jo lopullisesti, ja se touhu (siis psykoosi) ei ollu kyl ns. “lasten katseltavaa”.
Mut nykyään tilanne on lääkkeillä saatu ihan hyväksi, eikä psykooseja ole ollu vuosiin.
Ja muutenki ne ylä ja alamäet on tasoittunu, ettei se mania vaihe pääse ihan mahdottomaksi, ja ei myöskään se masis vaihe.
Kunhan vaan syö lääkkeensä…!!!
Paristi on käyny niin, et hän on tarkoituksellisesti vähentäny/lopettanu lääkityksen, silloin kun on mania vaihe aluillaan, koska se kuulema on “parasta mitä voi olla”…?
Vaikka tietää itsekin mitä siitä seuraa, jos pahaksi pääsee, mut se on kuulema vaan niin hienoa, kun kaikki tuntuu mukavalle ja elämä näyttää niin hienolle ja jaksaa kukkua ympäri vuorokauden ilman juuri nukkumista jne. jne.
Mut toivon et teillä asiat menis mahdollisimman nopeasti hyvään lopputulokseen, ja miehesi oireilu saisi oikean diagnoosin, et mitä se on ja siihen äkkiä toimivan lääkityksen.
Tsemppiä sulle Wilma411 ja myös miehelles ja koko perheelle.!!
Kiitos kannustavista viesteistä.
Diagnoosina bibo parasta 1 luokkaa.
Sairaalassa meni 5 viikkoa,usko meinasi jo loppua.
Nyt ollut kotona viikon verran,mut mulla alkaa itselläni olemaan voimat loppu.
Herra on edelleen niin itsekeskeinen narsisti.Muiden tunteilla tai tekemisillä ei ole väliä.hermostuu ja suuttuu ihan pienimmistäkin asioista…onneksi kuitenkin popsii lääkkeensä ja nukkuu yönsä hyvin.
Yks saikkari lohdutti,et kuuluu tähän vaiheeseen kun maanisuus alkaa väistymään,mut kukaan ei voi ennustaa kauanko tätä sitten kestää.
^ Joo toihan niissä on rasittaavaa muille perheenjäsenille tai läheisille, ku noita korvien välistä tulevia oikkuja ku ei voi tarkasti määrittää, et millon ne loppuu ja lääkkeet puree.
Jokainen ku on yksilönsä ja jokaisen sairaus on omanlaisensa, niin aika huonoa sen tarkan paranemisennusteen tekeminen on…
Mut yritä Wilma jaksaa ja vaik kuin vit… niin yritä muistaa ettei miehes ole oikeasti sitä mieltä tai sellainen, vaan ku sairaus alkaa helpottaa niin käytöski muuttuu takas entiseksi, ainaki lähes entiseksi.
Voihan toi sairaus jonki verran muuttaa pysyvästikin ihmistä, mut harvinaisempaa se kait on.
Mä toivon hyviä/parempia vointeja ja jaksamista sulle! 
Vaikea uskoa enään mihinkään,näiden kahden päivän aikana,mä olen sekopää jonka paikka olisi osastolla,tai mä olen narkomaani jonka pitäisi mennä hoitoon.
Tätä sontaa suoltaa ulos tasaisena mattona.
Voin kertoa,etten ole kumpaakaan noista,väsynyt olen,umpiloppu henkisesti.tähän väsymykseen herralla on lääkkeenä,mene ämmä nukkumaan.
Mä painan kahta työtä,12-14 tuntista päivää…
Jotenkin toi ton nimittely on niin jäätävän rankkaa,varsinkin kun koen e tten ole ihan kaikkea paskaa kuitenkaan ansainnut tästä.
Varovasti huomautin, että minä t aisin olla ainoa joka vieraili vähintään 6kertaa viikossa osastolla,hoidin asiat,elätin ja elätän edelleen.
Mä yritän jaksaa,mut oon henkisesti niin uupunut,etten tiedä miten tälläises tä voi ylipäänsä selvitä eteen päin.
Ps.vein iltalääkkeet kun herra lähti ryyppäämään.edelleen on sairaudentunnoton
^ No onpa tosi harmi juttu, et vieläki miehelläs on toi vaihe sit menossa… 
Ymmärrän hyvin et varmasti alkaa mitta täyttyä tuollaisesta jatkuvasta vittuilun kuuntelusta, ja alkaa “unohtumaan” se et sairauden takia hän sitä sulle tekee…
Mut eihän kenenkään tarvii kuunnella tuollaisia asiattomuuksia viikko tai kuukausi tolkulla.
Kerro hänelle suoraan mitä asiasta ajattelet, ja nauhoita vaik hänen törkeyksiään ja soita ne sit ku puhutte, et hän tajuais miten törkeää toi on, kun kuulee itse ne omat sanomiset.!
Johonkin se raja on sinunki vedettävä, ja ajateltava myös itteäs ja jaksamista. Vaik kuin on kyse sairaan ihmisen puheista, niin ei sitäkään tarvii määrättömästi vaan kuunnella.
Tosi vaikea paikka… Tee niinkun itse parhaaksi näet, mut älä unohda omaa jaksamista ja kestämistä, sitä päätöstä tehdessä, mikäli miehes vaan jatkaa tollaista.
Ja pahinta siinä on vielä se, et kun ei tiedä kauanko toi vaihe kestää, vai onko hän muuttunu tietyllä tavalla pysyvästi…?
Ainaki tällä mun läheisellä muuttui siis luonne tai paremminkin persoona vähän toisenlaiseksi ja näköjään ihan pysyvästi.
Mut en manaa “piruja seinälle” vaan toivotan sulle oikein paljon parempaa mieltä ja jaksamista. Ja toivotaan et tilanne korjaantuis itsestään kun lääkkeet ja aika alkaa puremaan…
Boldaamaani kohtaan viitaten: Oletko nyt aivan tosissasi 
? Mun on aika vaikeaa uskoa, että se parantaisi asioita millään muotoa, että psykoottiselle ihmiselle soittaa nauhalta hänen puhettaan, koska a) tuo saattaa vain lietsoa psykoottisia oireita, mikäli ne ovat vielä päällä ja b) jolleivat enää olekaan, niin silkkaa vittuilua ja kiusaamistahan moinen on sen jälkeen, kun ihminen yrittää toipua psykoosistaan. Itse en olisi ainakaan psykoosista paranemassa ollessani kaivannut tippaakaan moista puukon haavassa kääntelyä 
. Sen verran pahoin kaduin psykoottisia sanomisiani ja tekemisiäni ihan itsekin. Ilkeyttänihän en noita tehnyt, vaan olin psykoosissa ts. täysin syyntakeeton 
. Totta kai asioista, myös läheisen tunteista ja ajatuksista, kannattaa puhua sitten, kun aika on siihen kypsä, koska eipä se läheisellekään hyvää tee padota kaikkea kärsimäänsä paskaa sisälleen, mutta tuon voi todellakin tehdä täysin asiallisesti ilman joitakin pimeitä nauhoitusleikkejä.
Sitä mielenpuolta olen toki minäkin, että kenenkään nk. siviilin ei tarvitse loputtomiin kuunnella psykoottisen ihmisen hourailuja/katsella hänen tekemisiään oman psyykkisen ja mahdollisesti myös fyysisen terveytensä kustannuksella, koska eipä sekään ketään auta, ei läheistä, eikä itse psykoosipotilasta. Tuollaisessa tilanteessa on täysi oikeus sanoutua irti suhteesta siksi aikaa, kun tilanne on päällä ja siirtää vastuu täysin ammattilaisten kontolle.
Voimia Wilmalle edelleen <3 ja yritä tosiaan keskittyä omaan hyvinvointiisi ja jaksamiseesi, vaikka se todellakin on helpommin sanottu, kuin tehty.
^ Itseasiassa mun eräs sukulaiseni on miehekkeensä kanssa saanut samanlaisen neuvon ihan terapiasta. 
Ei tosin, että se käytös videoidaan tmv, vaan käskettiin kirjoittaa lapulle, millainen miehensä on normaalisti vs. päihdepsykoosi, mitä sanoo ja tekee silloin vs normaalitila. No, sikäli asia on eri, että vois toimia pelotteena, ettei enää roinaa kaksin käsin, kun seurauksena on jotain ihmispersettä muistuttava lopputulos. Ton toimivuudesta mulla ei ole harmainta hajua. Eikä päihdepsykoosista ylipäänsä. Mut joo, pointti oli, että eipä toi ollut ihan kaukaa haettua. Jos toki mäkin olen sitä mieltä, ettei siitä ole mitään hyötyä, jos näyttää sellaisen psykoottiselle ihmiselle, koska eihän se näe siinä mitään väärää joka tapauksessa.
^ Joo… nauhoitetaan salaa toisen puuhailuja, lisää varmasti luottamusta ja parantaa välittömästi! 
Jos siis jotain haluaa laittaa filmille, niin antaa sen kameran tälle psykootikolle, niin tällä on täys kontrolli siitä mitä kameralle päätyy. Sitten hän voi päiväkirjamaisesti nauhoitella talteen asioita ja ajatuksia mitä sillä hetkellä päässä liikkuu. Sitten voipi katsoa jälkeenpäin kun olot ovat rauhoittuneet, ja kenties oivaltaa jotain omasta itsestään. Tärkeetä mun mielestä on ettei ala salaa raportoimaan mitään, kun muutenkin on vainot päällä ja mielikuvitus laukkaa.
Tässä taas oiva esimerkki miksi ihmisen ei pitäisi ryhtyä parisuhteeseen narkomaanin kanssa. Ei nykyisen, ei entisen. Tyhmyydestä sakotetaan. Epäilemättä ikävä ja raskas kokemus, mutta kyllähän tässä ongelmia oikein kerjätään.
^ Mites nuo sun omat seurustelusuhteesi? Touché.
^Millaisia yhtymäkohtia näet seurustelusuhteissani aloittajan tilanteeseen?
^ En mitään, mutta kun narkomaaneihin ei kannata sekaantua kerran, ei entiseen eikä nykyiseen, niin olethan sä vähän jäävi heittämään moista. Vai meinasitko sä munkiksi alkaa? 
Mut sähän tosin varmaankin taas provoat piripäissäsi et sikäli keskustelu on turha.