Mies pahoinpiteli lapseni, APUA

[Anonymous]

Ahdistus on sanoinkuvaamaton. Kerron mahdollisimman lyhyesti tarinani. Lähinnä kaipaan moraalista apua…
Olimme siis uusperhe. Yhdessä ehdittiin olla kolme vuotta molemmilla lapsia, mutta ei onneksi yhteisiä, vaikka sekin meinasi tapahtu,
Avomieheni alkoholismi alkoi paljastua minulle n 1.5 v seurustelun jälkeen jolloin olimme jo ehtinyt muuttaa yhteiseen kotiimme. Mies selvinpäin sellainen valioyksilö,mutta kännissä sellainen että kaikki mahdollista…
Nyt ehdin jo ennen uudenvuoden yötä olla pikkuhiljaa kannalla että eroan , mutta silti järkytys oli aivan sikamaisen sisälmyksiä syövyttävä. Useita uhkaavia tilanteita ennen uudenvuoden yötä oli tapahtunut, ja kerran jouduin soittamaan ollessamme kahden jo poliisit kun mies riehui fileerausveitsen kanssa. Onneksi ehdin lukkojen taakse piiloon ennen poliisien tuloa.
Mutta siis uutenavuotena mieheni oli juonut jo kirkkaan lekan puolikkaan kl 17.00 siinä vaiheessa ei kovin isoa voinut huomata. Menimme pesulle ja mies jäi 4 vuotiaan tyttäreni kanssa kylppäriin kun alkoi kuulua kammottavaa huutoa; älä kurista. Menin tarkistamaan tilannetta ja vein lapseni turvaan joka huusi ja parkui. Kaulassa ei ollut jälkiä. Mies seurasi meitä ja otti 4 vuotiasta lastani (joka ei siis ollut hänen lapsi) kiinni käsivarsista ja ravisteli ja huusi etten minä kuule saatan sua kuristanu… Nooh siinä järkytyksessä sain jotenkin molemmat rauhoittumaan. Jatkoimme apeissa tunnelmissa uudenvuodenjulhaa ja aloitimme ampumaan raketteja mieheni alkoi j´huutamaan ulkona uudelleen nelivuotiaalle hävyttömyyksiä ja menimme koko sakilla sisään. Siinä vaiheessa miehen käytös kaikkia 4 lasta kohtaan muuttui hyvin uhkaavaksi hän halasi pakolla ja puhui puuta heinää. Menin lasten kanssa lukkojen taakse ja soitin poliisit. Mies yritti siinä välissä tiirikoida itseään huoneeseen jossa olimme siinä onnistumatta.
Onneksi poliisit tulivat nopeasti, mutta koska mieheni siinä vaiheessa rauhoittui ja lupasi mennä nukkumaan poliisit lähtivät… Nooh lasten kanssa ajattelin sitten että nyt lähdemme autolla jonnekin kun mieheni sitten sai totaalisen raivokohtauksen repi nuorimmaista lastani yhdestä kädestä ilmaan ja lopulta ravitseli. Kaikki hyökkäsimme miehen kimppuun jottei tapahtuisi mitään lopullista. Menimme lukkojen taakse, kun samalla huomasin että 2 keskimmäistä lastani olivat livahtaneet ulos sukkasiltaan. Pakkasta huom 28 astetta. Paniikissa juoksin heitä etsimään ja löysin. Lukkiuduimme uudelleen koko lapsikatraan voimin huoneeseen puhelin ehti unohtua jonnekin ja olimme neuvottomina lukkojen takana. Mies tiirikoi oven auki ja sanoi että nyt tekee itsemurhan ja lähti autollani kaatokännissä ajamaan. Löysin puhelimen ja soitin poliisit.
Lastensuojeluilmoitus tehtiin ja nyt sossun kanssa selvitetään asiaa. Hain lähestymiskiellon avomiehelleni. Vaihdoin heti oviin lukot kun se oli mahdollista. Tänne en miestä enää päästä.
Myöhemmin sain selville että edellinen liitto oli ollut samaa helvettiä 15 v. josta syystä ero sitten lopulta oli tullut. Minä en katso enää yäyä pätkääkään.
Huomenna soitan lakimiehen itselleni omaisuuden jaossa kun on totaalinen ongelma. Vaikka olemmekin avoliitossa.Mies ei suostu myymään osuuttaan (joka on 99% pelkkää lainaa) minulle ja vaatii minun maksamaan hänelle kaiken tämän aiheuttajana rahaa.

Nyt avomieheni kuitenkin ensimmäisen kerran elämässään on hakeutunut a-klinikalle, työterveyteen ja aloittanut antabuksen. Tiedän että 1% mahdollisuus on raitistua, mutta minulla ei TODELLAKAAN ole mitään halua , toivoa saati jaksamista elää hänen kanssaan jatkuvassa pelossa koska päihtyneenä hänen käytöksensä menee äärimmäisyyksiin.

Eroan siis, mutta miksi minulle tulee siitä niin syyllinen olo…?

[Ellis79]

Hei,

Ensinnäkin olen todella pahoillani sinun ja lasten puolesta. Todella vastenmielistä, ja miten turhauttavaa tuokin ettei poliisit vie pois jos tilanne hetkellisesti rauhoittuu.

Syyllisyys on alkoholistin läheisten (etenkin puolison ja uskoakseni myös lasten) perustunne. Jostain syystä meistä tuntuu siltä, että olemme kohtuuttomia ja itsekkäitä lähes kaikissa toimissamme. Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. Kun me tällä palstalla (tai esim. Al-Anonissa) kuulemme toisten kertomuksia, olemme järkyttyneitä siitä mitä ihmiset ovat joutuneet kestämään. Usein tuntuu helpommalta nähdä, mikä on muille hyväksi, kuin nähdä, mikä on itselle hyväksi. Ts. toisten kertomuksia lukiessa suorastaan “tietää” miten läheisen on parasta toimia, mutta samat säännöt eivät päde itseen. Se on kumma, miten monta kertaa alkoholistin läheinen luopuu omasta määräysvallastaan, ja antaa anteeksi, tai ainakin periksi, ennen kuin vihdoin se viimeinenkin raja on ylitetty. Sitä ennenhän niitä rajoja on ollut kymmeniä.

Jokaisen alkoholistin peruspiirteisiin kuuluu se, että läheisen vaatimuksia pidetään perusteettomina ja väärinä. Huomaat sen, kun luet näitä kertomuksia. Alkoholismi on sairaus josta voi toipua hoidon ja terapian avulla, mutta lääkettä siihen ei ole. Se, palautuuko luottamus koskaan ja miten läheiset toipuvat on kiinni sekä alkoholistista, mutta kaikista eniten läheisistä itsestään. Teillä on ollut todella traumaattiset hetket, onneksi mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Olet tehnyt päätöksen, pidä siitä kaikin keinoin kiinni vaikka alkoholisti tekisi mitä. Voimia kovaan koetukseen!

Tällä palstalla on paljon kohtalotovereitasi, et ole yksin.

[Mallu]

Hei!

Olette kaikki olleet äärimmäisessä tilanteessa, mistä toipuminen ei tapahdu hetkessä kenellekään. Oletteko lasten kanssa käsitelleet tämän uhkaavan tilanteen puhumalla? Se olisi kovin tärkeää. Siihen voi pyytää avuksi esim koulupsykologin, -kuraattorin tai muun vastaavan ammatti-ihmisen. Tällaista ei pidä jättää taustalle muhimaan, seurauksia voi tulla vuosien päästä. Itse voit hakea apua vertaisryhmistä, koska sinulle tämä kuitenkin saattaa olla dramaattisin käänne elämässä. Esimerkiksi Al-Anonista saat tukea tilanteeseesi. Kotikaupungissasi saattaa olla myös joku perheväkivallan uhrien ryhmä.

Tilanne on aina erittäin uhkaava ja äärimmäinen, kun kiinnikäyvä on läheinen. Tämän varmaan sinä ja perheesi huomasitte. Ja sen verran infoa muille, mahdollisesti samassa tilanteessa oleville, että poliisi ei voi jättää teitä pahoinpitelijän kanssa keskenään samaan asuntoon, mikäli ette suostu siihen. Heidän tulee vielä pahoinpitelijä säilöön tai teidät turvakotiin. Mutta kuten kaikissa ammattikunnissa, poliisejakin on erilaisia, osalle tarvitsee sanoa asiasta hyvinkin painokkaasti. Siinä tilanteessa kannattaa tosiaan sanoa, etteivät molemmat voi jäädä kotiin, koska aika usein tilanne jatkuu rauhoittavan virkapuvun poistuttua paikalta.

(Tähän väliin voisi heittää kommentin, että naisten ja lasten (+kotieläinten) hakkaajat ovat useinmiten sen verran raukkamaista porukkaa, etteivät he poliisin aikana osaa muuta kun nyökytellä, selitellä ja vakuutella. Näin mä ajattelen, sitä sakkia on päihdesairaistakin vain tietty osa. Sitten on vielä se hieno ihmiskunnan osa, joka pieksee selvästä päästä…)

Hienoa, että olet laittanut eron vireille ja ryhtynyt toimenpiteisiin. Usein on niin, että me äiti-ihmiset heräämmä vasta kun lapsemme ovat todellisessa fyysisessä vaarassa. Jos aiot pitää pääsi mahdollisen katumuksen ja hyvittelyn edessä, sinun on tärkeää hakea itsellesi sitä apua ja tukiverkkoja. Nämä retkut kun osaavat olla niin vakuuttavia hyvitellessään. Lupauksiin ei ole syytä uskoa, teot kertokoot muutoksesta. Ja sen varaan on turha jäädä odottelemaan.

Rakentele elämäänne, hoitakaa kolhujanne ja rakastakaa toisianne. Lapset ovat uskomattoman vahvoja, kun käsittelette asiaa oikein, siitä ei ehkä jää kun yksi ikävämpi muisto. Olet tehnyt oikein pelastaaksesi itsesi ja lapsesi, jatka samaa rataa rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Voimia sinulle!

[Anonymous]

kiitos vastauksista.Jotenkin noin sentin verran helpottaa,mutta

Asia on edennyt niin että hain lisäksi lähestymiskieltoa laajennettuna, lapsilleni ja itselleni, sillä avomieheni yritti viikonloppuna useaan otteeseen tulla takaisin, milloin minkäkin asian varjolla. mm korjaamaan autoani, hakemaan vaatteitaan, sitten keksi että hakisi vaatteita lapsilleen ja lopulta osasi ymmärtää sanoa hakevansa pankkitunnukset. Pakkohan se olis sitten lopulta antaa tulla hakemaan kamojaan, mutta pyysin vanhempani paikalle. Ja voi sitä retkua mikä pelleilijä, itki ja vollotti, sitten välillä taas väitti kaiken syyn olevan minussa ja kehtasi alkaa vielä minuakin väittämään alkoholisoituneeksi,vanhempiani syytti ja lopulta vielä jopa exääni,voi sitä pa…kan määrää mitä suustaan pystyi päästämään totaalista sontaa, Sitäpaitsi hän käyttäytyi mielestäni siten kuin olisi juonut pienen pullon kirkasta. Selvinpäin en ole hänen ikään nähnyt käyttäytyvän sillä tavoin…Mutta vaikka kysyin häneltä että onko juonut niin sanoi ettei ole hmmmpphh…mutta vahva epäily minulla kyllä oli,

Olen tullut lopullisesti siihen tulokseen että olen oikeen paskamagneetti miesten suhteen. Tämäkin lurjus vie rahojani kun hyvänhyvyyttäni panttasin asuntoani että hän saisi ostettua mm auton ja maksettua rästiin jääneitä elatusmaksujaan yms…,.Nämä tyypit osaavat näköjään olla totaalisia selkärangattomia …

Mulla on sellanen suunnaton viha sitä miestä kohtaan. Töihinkin yritin mennä mutta ei siitä mitään tullut. Kauhea huoli ja oikeastaan vasta nyt alkaa ymmärtämään mitä on tapahtunut. Perheneuvolaan on aika parin päivän päästä,tiedä sitten onko siitä mitään hyötyä, ennemminkin odotan aikoja lapsilleni,en kertakaikkiaan tiedä miten voisin heitä auttaa. Yritän normaaliuttaa arkipäivää ja tehdä rutiinilla asioita. Siskonpetissä nukutaan koko sakki kun kaikkia pelottaa…

Toivon mukaan lähestymiskielto menee läpi käräjäoikeudessa. Jos ei niin miten jos avomies tulee päissään paikalle kun vanhimmat lapseni ovat yksin kotona ? Kaikki on silloin mahdollista ja tulee mieleen eräskin episodi jossa avomieheni heilui asunnossamme fileerausveitsen kanssa. Silloin toki soitin poliisit ja onneksi lapset eivät olleet silloin tapahtumaa todistamassa…Mutta se vaan jotenkin sisälmyksiä astin sattuu että mitä jos,ja kaikki villeimmät ajatukset rynnivät mieleen,

Tänään laitoin asunnon myyntiin, tämä asunto on minulle painajainen ja on aiheuttanut minulle pelkkää tuskaa,

[Anonymous]

niin ja muutoin unehtui sanomani, että huomenna menen oikeusaputoimistoon, ihan tähän paikalliseen,olen ihan hävettävän tuttua sakkia ns siellä. exäni asioissa asioin siellä pari vuotta,toivon mukaan nyt menisi lyhyemmällä kaavalla…meillä kun ei avomiehen kanssa ole lapsia, emmekä naimisissakaan ole…

niin ja se on kyllä kumma miten mua niin sikana hävettää,enhän mä ite ole niitä rikoksia tai rattijuopumuksia ajanu,mut se on varmaankin se että kun järjestän itteni aina näihin tilanteisiin uudelleen…nii mua hävettää,ihan sikana

perheneuvolaankin kun menen ja siellä se sama tuttu naama kuuntelee mun samanlaisina toistuvia jorinoita, niin olo on välillä sellanen että pitäsköhän multa viä lapset pois kokonaan ja mut pitäs laittaa holhouksen alaiseksi…

[Mallu]

Ihan ensin ihmettelen, miten tulitkin ajatelleeksi tuollaista nimimerkkiä, kun sehän ei kerro sinusta lainkaan!

Sitten palaan tuohon häpeään ja idioottimmagnetismiin…

Häpeähän ei ole kiinni siitä, mitä järjellä tunnemme. Sinä koet ehkä, että sinun ei olisi pitänyt toistaa samoja virheitä ja siksi tunnet häpeää. Päihdesairaus on sellainen, että jopa läheiset alkavan suojella ja salailla ongelmia, se vain menee niin. Ja koska jokin sinussa sanoo, että sinun ei pitäisi kertoa niitä, tunnet häpeää. Häpeästä huolimatta sinun on haettava lapsillesi apua, joten antaa palaa vaan. Tunnistan hyvinkin tuon häpeän tunteen itsessänikin. Esimerkiksi silloin kun kävin katsomassa retkua vankilassa. Huh, että hävetti. Olin aiemmin ajatellut halveksivasti “linnaleskistä”, jotka kerta toisensa jälkeen uskovat puolisonsa kunnostautumiseen ja ramppaavat vankilassa tukemassa. No, sitten minusta tulikin sellainen. Samoin koin häpeää, kun erään miesystäväni pahoinpideltyä minut, en kertonut kenellekään jaq jatkoin tapailua. Olinhan aina sanonut, että väkivaltaiseen suhteeseen jääminen on oma valinta jne. Olinhan salaa halveksinut niitä naisia, jotka elävät hakattavana. No, sitten sain kokea senkin, olin myös jonkin aikaa niitä naisia…

Mä en tiedä mistä sinun häpeäsi kumpuaa, mutta mulla se varmaan on ollut sitä, että olisin halunnut osata toimia toisin, mutta en osannut. Olin niin kipeästi kiinni kulloisessakin kumppanissa, että toimin omien arvojeni vastaisesti. Toisaalta se on ollut hyväkin, ompahan jäänyt enää katselematta ketään nenänvartta pitkin, ihan kuin olisin sen parempi ihminen. Että nöyryyttä olen saanut.

Sitten tuo idioottimahneettina pyöriminen. Niin mäkin ajattelin. Kunnes ymmärsin, että jokin osa minusta haluaakin juuri näitä miehiä, joiden kanssa olen pyörinyt. Siis ei mua mikään muu kiinnostanutkaan aiemmin, epäretkut olivat tylsän tuntuisia, joten niiden kanssa ei tullut pyörittyä. Eli mulla ainakin mun oma kipeuteni aiheutti sen, että toistin kerta toisensa jälkeen samantapaista kaavaa parisuhteideni osalta. Se meni niin, että miessuhteeni olivat lähes poikkeuksetta päihdesairauden sävyttämiä ja tunnesairaita. Väkivaltaisia suhteita minulla on ollut vain yksi, onneksi. Vasta kun aloin hoitaa itseäni al-anonissa, opin vähitellen muuttamaan itselleni ominaista kaavaa. Itse asiassa siellä vsata opin tunnistamaan, että minä itsehän olen valinnut tiedostamattani retkut miehekseni. Ei se ole huonoa tuuria, jokin minussa vetää heitä puoleensa ja heissä minua. Meidän kipeytemme ja hulluutemme tukevat toisiaan. Tämän kun ymmärsin, saatoin aloittaa hitaan ja kompastelevan matkani kohti toisenlaista suhdetta. Matka on kesken vielä, vaikka olen käynyt anonissa ehkä neljä vuotta, mutta siitä huolimatta siitä o ollut apua. Olen vähitellen oppinut tunnistamaan käytöstäni ja ottamaan vastuuta valinnoistani. Ja epäretkukin tuntuu oikein mukavalta.

Itsensä hoitaminen on aina tärkeää, vaikka ei olisikaan tällaista akuuttia tilannetta päällä, kuten sinulla. Se ei ainakaan voi mennä hukkaan, joten kannattaa kokeilla. Lapset saavat varmasti avun perheneuvolan kautta, mutta sinä tarvitset omaakin apua.

[Anonymous]

Kiitos taas tuesta,

Täytynee tässä mainita pikkuisen tuosta exästäni jonka kanssa sinnittelin 15 v. Hän oli ja on siis narsisti, käytti hyväkseen (tarkoitan siis ihan kaikkia hyväksikäytön muotoja ), haukkui, manipuloi, huusi, uhkaili jne,jne,Lopulta alkoi uhkailla jopa lapsiani mm tyyliin JOS ET NYT SIIVOA NIIN HAEN KIRVEEN , ole siinä sitten vieressä ruikuttamassa lapsille normaaliäänellä että siivotkaapas rakkaat huoneenne,eihä siitä lopulta mitään tullu,Mutta exäni koskaan ei oikeastaa juonut. Mutta mielestäni se kun selvistäpäin on hullu on vielä pahempaa kuin kännissä…Toisaalta lopputulos on kuitenkin ihan sama Mun kannalta.

Juu mä olen ite menossa työterveyslääkärille huomena, saa nähä pääsenkö Niuvanniemeen vaiko Huutoniemeen. Mutta pääasia että saisin nukuttua niin pitänee ainakin nukahtamislääkkeitä pyytää ja lisää sairaslomaa, sillä en TODELLAKAAN ole kunnossa vielä. Hermot on ihan riekaleina…

Tässä kun kotona kattelen nuita mun avomiehen tavaroita niin tulee mieleen joko polttaa ne, myydä ne tai muutoin vain pistää hukkaan,tiiänhän minä etten mä niin tee,mut kuitee mietin että jos tekisinkin. Se multa nyt kuitenkin ryövää rapiat 15 tonnia sillä että mää hullu menin nimiä papereihin laittamaan.
Mietin et mistähän ostoista sillä olis kuitit tallessa ja mistä ei. Exäni ryöväs multa kuitee kaikki huonekalut, television, tietokoneen yms. kun mulla ei ollu näyttää kuittia et olen ne ostanu. Ei sillon oikeusaputoimistokaan sille mahtanu mitään…

Nooh kaikki lailliset keinot ainakin käytän mitä vaan voin jotta asiat menis niinkuin niiden kuuluis.

En meinannu saanu lapsiani nukkuun. vanhimmainen itki ja pelkäs et jos avomies tulee ja mitä jos naapurit on nähny, miks ei naapurin lapset enää leiki mun kaa jne, Kaikkihan täs naapurustossa on nähny tän meiän homman, kyllä ne tietää. Poliiseja on lampannu ja on ihme ettei ne ole ilmottanu tätä touhua sossuun aikaisemmin.Ja näin jälkiviisaana pitäs sanoa et olis sinne pitäny mennä ite aikasemmin.

Ainoa hyvä puoli on tässä se että avomiehen virheen takia mun silmät avautu,tosin luultavimmin vain hetkellisesti,15 vuotta meni narsistin kans,mut vaan 3 vuotta juopporetkun kans…Saldona vois ajatella et ehkä mä alan pikkuhiljaa oppia. Jos tällä kaavalla mennään eteenpäin niin ehkä vois aatella et,tai ei,ei vois aatella,EI YHTÄÄN miestä enää koskaan

[Anonymous]

Juu,uu taas yksi uneton ja huonosti nukuttu yö takana. Ihme ettei ole painajaisia …Kun katoin eilen vielä pieni kinon esityksen niistä ja oli kyllä todellakin sopivaa kamaa unettomalle…

Tänään olis vuoros lääkäri ja oikeusaputoimisto, maha on sekasin, ahistaa, hävettää.

Miettii miks aina mulle sattuu näin,ts, miksi mä aina hakeudun näihin tilanteisiin. Olishan mulla ollu monta kertaa mahdollista valita toinen ovi , toinen tienhaara, toinen tapa…

Sitten mietin et kun tän nykyisen exäni tapasin,niin voi se oli kun kuuma veitsi sulaan voihin…Mä olin ihan myyty. Se oli niin auttavainen ja osaavainen kaikissa asioissa. Kun olin tottunut sohvalla istuvaan nahjukseen joka huuteli toimeksiantoja, rehvasteli ja loukkasi päivittäin. Niin tämä oli jotain ihan muuta. Koko ajan liikkeessä ja suorastaan ylisiivosi. Nyt jälkeenpäin sitten aattelen et se oli varmaan sitä viinan tuskaa. Se nimittäin ei juurikaan juonut ensimmäisen vuoden aikana. Homma alkoi lähteä hanskasta siinä vaiheessa kun sen kans talokaupan tein. Pikkuhiljaa juominen lisäänty ja lisäänty. Tuli juoppohulluuskohtauksia. Siis sellasia et raivoaa, uhkaa , huorittelee, uhkailee, haukkuu, lähtee kännissä ajamaan, tulee kotiin millon sattuu , kusee ja paskoo alleen. Kolhii itteään jne…jne…

Mää nyt jälkikäteen mietin et miks en lähteny aiemmin,niin kyllä se valitettavasti on myös raha. Mä asun mun isän tekemässä uudessa talossa. Isä ei koskaan vaatinut rahaa tehdessään taloa. Olin silloin vielä naimisissa kun talo rakennettiin. Osituksessa sitten talo arvioitiin todellisen arvon mukaan jolloin jouduin pulittamaan exälleni rapiat 100 euroa ihan tyhjästä…Nooh nykyisen kans sit aattelin et kun se ottaa pienen osan lainasta niin pärjään ja yritin sinnitellä viimeiseen asti ettei tarttis tuottaa sikamaista pettymystä isälleni, jota rakastan. Ja joka ei siis ole mikään alkoholisti, kuten useilla täällä palstalla näyttää olevan…näin sivuhuomautuksena…
Mutta nyt tämä avomieheni siis vie loputkin rahani, haluaa arvioituttaa talon ja siihen se kaatuu koko homma.

Mutta elämä on. Pääasia että lapset ovat hengissä kolhuineen päivineen. Itsellä vaan on välillä tunne että ei tätä elämää jaksa,että miten se voi olla näin hankalaa,ja mitä sitä enää viittii edes työssä käydä kun mun rahat menee aina muiden taskuihin,ja siksihän siellä työssä yleensä käydään että siitä rahaa saa jolla elää.

Se katkeruus on tainnut mut vallata. Mut kyllä se pistää sapettaaan kun aviomieheni, eli exäni rakensi järven rannalle MUN rahoilla kakskerroksisen lomamökin. Sekin retku kun ollut kuitee työttämänä , saanut 3 kertaa potkut ja elänyt mun siivellä…Että oikeudenmukaisuus,mitä se on…

Jos sitä alkais itekin sellaseksi naispuoliseksi Auervaaraksi…ettiski sellasia nynneröitä hyväksikäytettäviä miehiä ja veis niitten rahat,se on nimittäin nykypäivän suomessa ihan sallittua ,varsinkin jos erehtyy meneen naimisiin Mut toisaalta mää en vaan ite pystyis elään sillai. Joku moraali sitä pitää kuitenkin ihmisellä olla. ,mutta ei vaan kaikilla,

[Anonymous]

Vui jeesu, kävin lääkärissä.
Lääkäri kyllä kuunteli mut selkeesti oli jo alkanu aatteleen et mää oon ihan kahjo. Nukahtamislääkkeitä pyysin ja se pitkin kynsin niitä mulle 10 kirjotti ja sano et ei saa ottaa kun korkentaan 2-3 kertaa viikossa…just,en ole siltä niitä koskaan ennen pyytänyt, enkä tule pyytämäänkään,en menny ees sitten niitä tbl hakeen,aattelin et pitäköön pillerinsä ja ollaan sitten nukkumatta.
Sairaslomaa sain 2 vko vakavan stressireaktion varjolla.

Lääkäri vaan totesi et eiköhän se pitäs jo sun tajuta ettei tästä mitään tule. No KYLLÄHÄN mä tajuun !!Mut jotenkin koin ettei vastaanotto ollut kovin lämmin… hävettää ja suututtaa samperisti.

Vein työnantajalle sairaslomalapun. Se oli puhelimes niin en jäänyt sen kanssa jorisemaan asiasta. Puhelimessa itkien eilen kuitenkin sain sille kerrottua.

Ylin pomo tuli työpaikalla vastaan ja mikä katse,voi sitä ei voi sanoin kuvailla. Sellainen halveksiva ja ivallinen. Se on tätä,se on niin justiin sitä…Sehän nääs on tietysti kaikki mun vikaa toisten silmissä,että kun Nooh onhan se siinä mieles et olen paskamagneetti.

vaihdan miehet jatkossa koiriin. Varasin eilen koiranpennun. Sellasen ihan pienen. Koirat ei kuitenkaan ala ryyppäämään, eikä ne huijaa mun rahoja, eikä ne ala narsisteiksikaan,

Kohta sitten oikeusaputoimistoon uudelle tuomiolle. Pelkään pahinta,et vastaanotto on aika tuohtunu,Mut pakkohan niitten on auttaa kun pyydän.

Voi että kun mää olisin elämästä mitään oppinut ,mut ei,samoja laitapuolen katuja tunnun tallaavan aina selkä seinää vasten ja kusi sukassa…Mitähän seuraavaksi,

[Anonymous]

Just just,
Oikeusaputoimistossa tuli käytyä. Vastaanotto oli, sanottaisiinko nihkeää…mutta vastenhakoisesti otti minut vastaan kuitenkin . Mutta pääasia että asiat nyt alkavat rullamaan sitä kautta eteenpäin…Se on varmaan se että ne aattelee,ai taas toi, mikähän soppa sillä nyt sitten on meneillään Tai mitä lie.Pakko vaan aatella että aatelkoon mitä tykkää. Asiat on saadettava hoidetuksi

Välillä toki alkaa jotein säälittämään koko toi mun avomies,että ensten vihaa ja sitten säälittää. Sehän on oikeesti ihan kauheessa tilanteessa,mutta silti se on nyt lopullista . Olen päättänyt. Ja lähestymiskiellon anomuksen jättämisen jäljiltä on jättänyt mut ja lapset totaalisen rauhaa. Vaikkei se siis ole edes hyväksytty saati käsitelty. Ja nyt on aloitettava tuskallinen paluu omille juurilleen, itseensä. Oltava yksin ja mietittävä mikä tai tarkemmin sanoen kuka minä olen.

[Anonymous]

Huokaus

Lakimieheni etki ehdotuksen avopuolisolle. Rahasumma ei herraa miellyttänyt. Halusi lisää. Halusi myös kaiken mitä lainarahalla ostanut ja jättäisi sen sitten minun niskoihini. Alan tulla tulokseen että tämäkin mies on alkoholismin lisäksi narsisti. Kaiken järjestämänsä jälkeen vielä haluaa minulta rahaa mihin ei ole oikeutettu.

Kyllä sitä voi joutua perikatoon hullujen kanssa.

Rikosuhripäivystys soitti. Puhelin heille tapahtuneesta. Sanoivat että se mitä olen tehnyt on oikein ja mikäli en olisi tehnyt olisi sosiaalitoimi voinut huostaanottaa lapset myös minulta jos minulla ei ole kykyä suojella heitä. Ja sitten lapset olisivat menneet siis isälleen…Siitähän se olisi vasta soppa tullut. Onneksi siis nyt olen tässä ja tehnyt mitä olen tehnyt. Lapset kun ovat isällään niin jatkuvasti soittelevat ja kyselevät milloin saisi tulla mun luokse, Yritän aina niitä saada pysymään siellä, mutta hankalaa se on ollut. Vanhimmainen kyselee että minkä ikäisenä hän saa itse päättää missä on.

Keskimmäisen opettaja soitti ja sanoi että tyttäreni tulee kouluun milloin sattuu. Tänään olisi pitänyt mennä kymmeneksi mutta koska lukujärjestyksessä lukee että 8 niin lähetin tytön kouluun. Opettaja sanoi että oli lähettänyt perjantaina kotiin tiedotteen asiasta. Tyttäreni oli isällään tuolloin eikä minulle ole mitään ilmoitusta asiasta tullut. ja tämä ei ole ensimmäinen kerta,huokaus. Tytär oli melkein itkuun purskahtamassa. Eihän se hänen vikansa ole että äiti lähettää väärään aikaan. Opettaja sanoi soittavansa sosiaalitoimistoon että josko isä voisi luopua arkitapaamisista. Pyysi tietysti ensin minua sitä kokeilemaan. En suostunut koska tämä nykyine järjestely on käräjien kautta sovittu , monimutkainen kallis systeemi. Koska ISÄ HALUAA. Niin eihän siihen tuomarikan ilman näyttöä voi mitään. …

Ex aviomieheni soitteli. Tietää tukalan tilanteen tarjoutui ostamaan taloa. Naurettavalla summalla tietysti. Katsokaas voihan sitä vanhaa eukkoa yrittää kusettaa… .

Voi huokasu tätä elämisen sietämätöntä keveyttä.

Voisko joku muu elää 2 vuotta mun elämää. Joku oikein tiukka ja sanoissaan pysyvä. JOku joka ei olisi kiltti ja hyväksikäytettävä kuten minä.

[Anonymous]

Voimia ihan hirveästi sinne. Yritä olla välittämättä ainakaan ihan hirveästi noista ymmärtämättömistä lääkäreistä yms…moni pystyy myös oikeasti ymmärtämään sinua. Suosittelen al-anonia! Oikean ratkaiun olet tehnyt ja vaikka kuinka raskaalta ja pahalta tuntuisi, niin varmasti voit olla myöhemmin aidosti ylpeä itsestäsi. Kun on kunnolla joutunut nöyrtymään ja taistelemaan, niin osaa ainakin jatkossa ymmärtää muitakin. Halaus!

[Anonymous]

Kiitos osanotosta ja kannustuksesta.

Olo on siedettävä.

Päiväkodista hain nelivuotiaani. Siellä kerroin eilen mitä on kotona tapahtunut ja olivat kauhuissaan, mutta vastaanotto oli TODELLA lämmin ja ymmärtäväinen. Tänään tarhantäti sanoi että tyttäreni 4 v. oli alkanut puhumaan tapahtuneesta. kertonut mm. että isäpuoli oli viety vankilaan yms. Mua alko tarhanpihassa aivan itkettämään ja halasin tarhantätiä. Se oli niin osaaottavaa ja jotenkin tuntu et toi ihminen ymmärtää. Nytkin mua alkaa itkettään…

Lopettelen, menen saunaan tyttöporukalla kera vichyveden…

[Anonymous]

Rankka päivä.

Ensin aamulla puhelin rikosuhripäivystyksen kanssa. Nooh siitä en juurikaan irti saanut mitään.

Poliisit soittivat, pyysivät huomenna kuulusteluihin poliisilaitokselle koskien 4 vuotiaaseeni kohdistunutta pahoinpitelyä. Oikeen oksettaa ajatus että tämmöistäkö tämä maailma on ettei voi enää edes kotonaan olla turvassa. Mulla viuhtoo ajatuksissa ees taas vaikka minkälaisia ajatuksia,onnex ne on vaan ajatuksia

Työkaveri soitti ja kysy et mikä mulla oikeen on,nooh kerroin sitten koko stoorin. Oli kovasti pahoillaan, sanaton, ei sillä ollu oikeen sanottavaa…

Nooh sitten menin perheneuvolaan. Ihana vastaanotto. Keskuteltiin asioista 2 tuntia. Helpottunut ,mutta tyhjä olo jälkeenpäin. Melko tyhjä on takki. Ihan kuin olis sellanen tyhjäks puristettu tiskirätti…

Nooh sitten kauheesti siivousta ennen lastensuojelutarpeen selvittelyä. Enpä ole ennen sellaista kokenut. Kaksi ventovierasta naista tuli ja ottivat molemmat yhden lapsistani huoneisiin ja ovi kiinni. Juttelivat melko pitkään. Seuraavana vuorossa kolmaskin lapsi. Kaikki lapset yhtä ymmällään asiasta kuin minäkin. Sanoinkuvaamaton ellotus koko tilanteesta tuli. Lopulta sitten käskivät lapset pois ja puhuttelivat minua. Olo oli todella kauhistunut ja pelokas,ei sitä oikein osaa edes kuvailla. Mutta lopputulos oli se että ei ole lastensuojelun tarvetta. Mutta MIKÄLI OLISIN AVOMIEHENI TAKAISIN OTTANU LAPSET OLISI HUOSTAANOTETTU!!! Kamalaa ja tässä varoituksen sana kaikille kanssasisarille. Jos suhteessa on jo ollut pahoinpitelyä ja pyrkii sitten sen kaverin kanssa jatkamaan niin voi käydä todella huonosti.

Liian kiltti ei kannata olla.

Sitten lastensuojelusta ne käski mun soittaa lapsien isälle tapahtuneesta. No soitin, tällä kertaa vastaanotto oli melko kylmä. Tuli olo että se punoo jotain juonia nytten,saa nähä mitä sieltäpäin on luvassa…

Että soppa kerrakseen… pakko jaksaa pakko jaksaa pakko

[Anonymous]

Mä tärisen koko kropasta. Mua oksettaa ja ellottaa. Ihan hirvittävä olo.

Kävin poliisilaitoksella kuulusteluissa koskien 4 vuotiaani pahoinpitelyä. Lisäsyyte ex avokille; ajoneuvon luvaton käyttöönotto. …
4 vuotiaani joutuu virka-apupyyntönä lastenpsykiatrialle tutkittavaksi, josko saisivat siellä hänet puhumaan asioista. Oikeen oksettaa ajatus. Miten se voi olla näin kauheaa

Ja arvatkaa mitä ex avokki tuumaa; pikku juttu, näitähän nyt sattuu joka taloudessa ja koulussa

Että todella empaattinen ja moraalintajuinen ihminen.

[Anonymous]

Tervehdys

Pakkasta mukavat 26 astetta. Hrrrr :mrgreen:

Tänään olo ihan siedettävä. Eilen meille tuli koiranpentu. Voi sitä iloa ja onnea. Toi kyllä loistavasti piristystä meidän kaikkien arkeen.

Suosittelen

[soilisko]

Mulla on kaksi koiraa jotka ulkoiluttaa minua
Muuten makaisin kotona hetkittäin masentuneena suremassa pääsemättä liikkeelle.
Joku rutiini on pakko pitää yllä joten samalla pysyn muissakin asioissa tointakuntoisena.
Parhaimmillaan “terapiakoira” on murkullekin se mille voi näyttää helliä tunteita ja mököttäjäkin saa yhtä riemastuneen vastaanoton vaikka 5 min poissaolon jälkeen.
Suosittelen, kun vain tajuaa että sekin on sitten (koiran)elämänikäinen vastuu kannettavana kaikissa tilanteissa.

[Anonymous]

Kiitos viestistäsi.

Juu koiran omistajana oleminen on tuttua. meillä oli aikaisemminkin koira mutta se kuoli imusolmukesyöpään kolmetoistavuotiaana . ja tuosta hetkestä on nyt 5 vuotta ja koiranpaikka oli auki. Aikaisemmin ei ole voinut ajatellakaan kun tilanne on ollut niin sekava ja hankala,siis arkipäivä.

Nyt peltanaan tässä tyttöjen kans pokeria, ihastellaan tuota suloista ihanuutta ja olo on parempi kuin viikkoihin.

Mutta toki vastuuta on koirassakin, mutta ne ei ala kuitenkaan juopotteleen, vie mun rahojani, hakkaa mun lapsiani, huuda tai ravoa pikkuasioista jne…

[Anonymous]

Päivä kerrallaan,

Eilen käytiin kummitytön synttäreillä. Mun ystävähän se tietysti on se sen äiti, mutta kyllä täytyy sanoa että olipa harvinaisen raskas käydä siellä. Tulee ahdistunut, vaivautunut, itkuinen ja alemmuudentuntoinen olo. Ystävä tietää kyllä. Silläkin on lapsia. Naimisissa olleet saman miehen kans toistakymmentä vuotta. Ilmeisimmin siis ihan kelpo mies.

Mulla vaan itellä on niin toivoton olo. Kyllähän se kuunteli ja itkikin mun puolestani se mun ystävä,vaan kun tuntuu et ei kuitenkaan millään mitä mää teen ole väliä eikä mitään mitä mää teen ole toivoakaan onnistua…Mää olen kadottanu yhteyden siihen iloiseen ja mukavaan minään. Osaan vaan olla ja synkistellä. Miettiä ihan pohjattoman kammottavia asioita.

Eilen kuuntelin koko illan apulannan musaa, niin sitä tunnelmaa missä mää olen ." Tappaa ei ollut tarkoitukseni, vain rampauttaa pysyvästi, niin että muistaisit , koko loppuelämäsi missä teit sen minua koskevan virheen.,…"

Odotan jo kauhulla käräjillä istuntoja. Ex avokki kun on alkanut sille linjalle et haukkunut mua alkoholistiksi, mielisairaaksi, läskiksi kurpaksi viimesen puoli vuotta niin eiköhän siellä tule varmaan sitten sitä soopaa munkin niskaan kun käräjille mennään. Voi miten mää kestän sen…

Kauheinta on kun lukee aiheesta psykopatia.ts antisosiaalinen persoonallisuus; Ihan kuin lukis tosta mun avokista.

* Kykenemättömyys toimia sosiaalisten normien tai lakien mukaisesti (rattijuoppous elarit rästissä, eikä meinaakaan maksaa, puhuu sossun ympäri, ei anna lapsilleen rahaa)
* Petollisuus, joka ilmenee jatkuvana valehteluna tai muiden huijaamisena oman hyödyn tai nautinnon vuoksi (huijas rahaa, valehtelee kaiken sisarilleen ja vanhemmilleen siitä mitä on tehnyt, tyhjäksipuhuu, huijas mua sen edellisestä erosta, väitti ex vaimoaan  narsistiksi ja kun totuus paljastui mulle niin se onkin tää mun avokki jonka takia on jouduttu kutsumaan poliisit useaan otteeseen ja on mm.  hakannut vaimonsa sairaalakuntoon ja lapsiinkin käynyt käsiksi. Ja tämä tuli tietooni vasta kun jo eron jälkeen ex vaimon kanssa puhuin. Hän sanoi että lähde tai tuhoudut. Mikä viisas neuvo!))
* Vastuuttomuus, impulsiivisuus tai kykenemättömyys suunnitella elämää eteenpäin (yks kaks mies on kuin myrskyn merkki, ilman ennakkovarotuksia alkaa räyhätä, jos työt loppuu ei ole mitään ajatustakaan alkaa ettiin uutta tai miettimään mitenkähän tästä eteenpäin, alkoholilla siitäkin vaan sitten eteenpäin)
* Ärtyneisyys ja aggressiivisuus, joka esiintyy väkivaltaisuutena (pahoinpiteli  4 vuotiaan .Pahoinpiteli kissani, Jälkeen päin ajateltuna on töniny, ja ravistellu muakin  kovakourasesti)
* Piittaamattomuus omasta tai muiden turvallisuudesta ( ajelee kännissä toistuvasti)
* Katumuksen puute, joka esiintyy piittaamattomuutena tai kykenemättömyytenä ymmärtää loukanneensa tai kohdelleensa väärin muita tai varastaneensa heiltä ( kerran kun herra on anteeksi pyytänyt niin se on sitten sillä selvä eikä siitä SAA enää sen jälkeen puhua. )
* Muiden ihmisten hyväksikäyttö ( Hyvänhyvyyttäni panttasin omaa omaisuuttani vastaan miehelle rahaa niin että sai uudehkon auton, maksettua visa ja elatusmaksujaan jotka olleet rästissä, kauppalaskua, osti muutakin tavaraa mitä meinas että tarttee, nyt ottaa tavarat ja auton  ja jättää mulle velat joista on maksanu n. 3% vasta pois. Eli minulle jäisi miehen ostoksista kontolle 97%.Lupasihan avokki ottaa sitten velan mitä hänelle kuuluu jos ero tulee kun paperit teimme ja sen jälkeenkin, mutta tämä nyt on sitten unohdettu tai ei paremminkin ;eihän sellaista sopimusta meillä ole koskaan ollutkaan  :imp:  niminen asia)
* Narsismi ( Mun ei saanu edes 39 asteen kuumeessa sairastaa vaan piti siivota ja auttaa kotitöissä muuton alko kamala härkäpäinen valitus.  ja tätä rataa,,,)

Antisosiaalista persoonallisuushäiriötä esiintyy DSM-IV-oppaan mukaan kolmella prosentilla miehistä ja yhdellä prosentilla naisista. (Lähde wikipedia)

Kammotus voisko tää olla psykopaatti höystettynä alkoholismilla…Jos on niin se on vaan pulitettava sille ne rahat tai voi käydä VIELÄ huonommin.Mulle tai lapsille.

Näitähän on näitä kauppakeskus Sellon surmamiehiä jotka on lähestymiskiellossa ja sitten kuitenkin menee ja tekee miten aattelee,ei tätä rataa kun mun ajatukset juoksee niin pelko tulee ylivoimaseksi kestää…Mitähän mun pitäs tehä etten ajattelis tällasia,

[Anonymous]

Sydän hakkaa, adrenaliini virtaa. Ex avokki on koko aamupäivän lähetellyt viestejä et sen pitää saada henkilökohtasia tavaroita hakea täältä. Sen siskoltakin on tullut viestejä. Enkä niihinkään ole vastannut.

En vastannut viesteihin siis kenellekään… lopulta sen sisko soitti mun äitille joka sitten soitti mulle.

Ilmotin ex avokille et en ole kotona, vaikka siis olin. Mua pelotti ihan kauheesti ja lapsiakin. Se haki auton,jota siis ei ole maksanut,ja sit tietokoneen. Joka on kylläkin sen. Sisälle en päästänyt. Uhkasivat soittaa poliisille että tulevat poliisin kanssa jos en päästä sisään. Taisi jäädä uhkaukseksi. Sillä kyllähän poliisit tietokannoistaan näkevät mitä siellä on kyseinen herra tehnyt, joten poliiseja ei ole ilmaantunut eikä ne tulleet siskojensa ja miesystäviensä kanssa sisällekään.

Viestin laitto perään että asianajaja ottaa yhteyttä jatkossa. Ottakoon ,ja sitä se käppänä kyllä tarviikin kun on niin monta rikossyytettä jo plakkaris et ei se varmaan niistä yksin selviäisikään ilman asianajajaa.

Mut ihan kammottava olo.

Laitoin sisarille ja ex avokille vähän tilanne analyysiä ja sitä et miksi täs tilanteessa ollaan ja että miksi en päästä sisälle. Syy siihen se et suojelen lapsiani.

Mut kammottava olo, ihan kauhee adrenaliini hässäkkä. Voi kun toi ex toteuttas uhkauksensa ja itsetuhosen käyttäytmistapansa.

Ja ne siskot. Ne on tollasen puolella vielä. Käsittämätöntä. Mut minkäs teet jos on samasta puusta veistetty.