Nyt on sitten kaikki konstit yritetty saada apua. Äsken soitin psykiatrian päivystykseen, jossa suoraan sanottiin että bentsodiatsepiinejä ei kirjoiteta. Mulle on myös tehty väärä diagnoosi nimellä sekamuotoinen masennus- ja ahdistuneisuushäiriö. Joka ei pidä paikkaansa. Epävakaapersoonallisuus mul on 99% varmuudella, ku oon jo kahesti ambulanssilla joutunu sairaalaan, ku yrittäny apua saada impulsiivisella tavalla (pillerimyrkytys ei kolmiolääkkeillä ja toisella kerralla viiltelin kädet ihan täyteen haavoja puukolla), ku kaikki muu on jo kokeiltu. Painotin, et oon vaarallinen ihminen jos joudun taas ruveta käyttää alkoholia ahdistus- ja kipulääkkeenä. Joulukuuksi saan oman asunnon jossa juomisen aloittaminen on taas yksi vaihtoehto, no tuleepahan yli 3kk ilman viinaa ja ihan ilman Antabuksien apua, en oo niitä syöny. Saan vaan jatkuvia raivokohtauksia ja silti en voi hoitaa mitää asioita jännityksen takia. Lisäksi epäilen vahvasti ADD-keskittymishäiriötä, koulus en koskaa oppinu mitää, muutaku kotona lukemalla, eli olin koulus ihan turhaan. Silti yläasteen keskari oli 8 päästötoikas. Ja sitten tuo Asperger viittaa muhun todella rankasti ja äitiki sanonu, et noi oireet pitää kyl aika hyvin kutinsa!
Nyt oon sitten sellasessa hälläväliä tilassa, että en taida tänne enää kirjoitella, vaan antaa sitten mennä. Ahdistukset, vitutukset, sosiaaliset pelot ym. ei oo yhtää lieventyny vaikka ollu ilman viinaa. Painotin äsken soittaessa päivystykseen, että todennäköisesti tuun ennemmin tai myöhemmin tappamaan ihteni tai jonkun muun, ku menee siihen pisteeseen, että millään ei oo enää mitään väliä. Äsken ahisti niin paljon, että vedin taas muutaman viillon. Ja tuun varmaan jatkamaan sitä enemmänkin, sit ku saan sen oman kämpän. Mitään psykooseja ym. ei oo koskaa ollu, et ihan turha paikka mulle ois suljettu ja jos päädyn tappaa ihteni, en aijo hakea siihen apua, koska se on sitten ikuinen pakkolääkitys ja pitkät tarkkailujaksot suljetuilla. Mul on muutama hyvä konsti jo valittuna. Paras ehkä pistää kaula junaradalle, niin että juna ajaa kaulan yli ja ei oo mitään mahollisuutta jäädä henkiin.
Sit mua vituttaa se, et suurin osa tääl on tuomihtemassa mut sen perusteel et tarvin rauhoittavat ja silti ite vetävät niitä hevosannoksilla. Se et sä vedät niit yli ohjeiden, ei tarkota sitä et mun täytys tehä niin. Tiiän paljon ihmisiä jotka on vetäny niitä ohjeita ylittämättä yli 20 vuotta ja silti auttavat vieläkin ja ovat olleet pelastus niille. Mä oon nyt ihan kaikki keinot käyny läpi ja enää ei ookku pari vaihtoehtoa. Ruveta rappioholistiksi tai nistiksi. Tai itsensä lopettaminen (epävakaassaki itsemurhakuolleisuus on 11%).
Nyt kuuntelen synkkää kuolemasta kertovaa musiikkia ja aijon ruveta ammentamaan voimavaroja siitä. Ikäänlaista itsensä kovettamista, mut parempi vaihtoehto, ku päihteet.
Jutuista huomaa, et ei oo enää kaikki hyvin, mut apua ei saa vaikka nuo kaikki oon kertonu ja kaikkeni yrittäny asian eteen.
Et semmoset raportit täältä hullu kirjoittaa. Nyt oon valvonu päivän, niin en jaksa panostaa tekstiin, et miten se on jäsennelty ja muutenkin vituttaa.
Toivottavasti yhteiskunta ottas joskus opikseen ja tunkis nuo käypähoitonsa perseeseen ja ennenkaikkea ihmiset sais lakata nuolemasta ja ylistämästä lekureita, koska suurin osa niistä on täysin ammattitaidottomia.
Mul oli viel nuorena kaikki mahollisuudet hyvään elämään ja pärjäsin hyvin koulus keskittymishäiriöstä huolimatta, mutta nyt tää on menny tällaseks epätoivoseksi elämästä ja kuolemasta kamppailuksi.