Mielipuolen päiväkirja.

Me Lopettajat
1

Se on nyt meikäläiselläkin mitta täyttynyt kokonaan tuon viinan suhteen.

Tahdon lopettaa ja ruveta kokopäiväiseksi absolutistiksi!

Oon 24v miespuolinen hyypiö ja aloin dogailee 15 vuotiaana. Alussahan se oli mukavaa, niinku kaikki varmasti tiiätte. Itellä oli ne kolme ekaa vuotta ne mistä nautin. Osittain varmaan senki takia, et 18 vuotiaana ei ollu enää siistii juoda, ku se ei ollu enää laitonta.

Oon eläny hyvän lapsuuden ihan yh-perhees. Ei alkoholin käyttöä kotona, eikä missään muuallakaan. Isä tosin on ollu alkoholiin päin ja on varmaan vieläkin elossa, mut siitä äiti otti tosiaan eron ku olin jotain vuoden vanha.
Hyvä päätös!

Oon jo vuosia sit huomannu, et musta ei oo kohtuukäyttäjäksi. Mun mielestä kenestäkään ei oo kohtuukäyttäjäks! Oon aina meinannu lopettaa ja lopettaa, mut apua en oo viel hakenu. Tosin koitin eilen soittaa AA-klinsal, mut meni vastaajaa ja vast maanantaina ovat paikalla. Haluun tosiaan alottaa sen Antabuksen ja syödä joka päivä sen pillerin heti aamusta.

Mul on noita kaiken maailman mielenterveysongelmia ja sit tosi paha sosiaalistentilanteidenpelko. Alko jo ennen, ku aloin juomaan. Oon ollu pennusta asti kiusattu ja just sellanen TOSIKKO luonteeltani, eli ansaitsin tulla nokituksi. Ja vitut! Et noihin tosiaan tarvis apuu saada, mut psykiatrille on onneks aika vireil. Tosin siit ei oo ollu mulle mitää hyötyy koskaan pahemmin. Noita ongelmia oon lääkinny myös alkoholilla. Se teki must just päinvastasen, mitä oon selvinpäin. Tosin selvänäkin oon täynnä katkeroitunutta vihaa suurinta osaa kanssaihmisistä kohtaan ja kännis se sit purkaantuu.

Nyt tiistaina tuli sitten pitkästä aikaa taas mitta täyteen ihan kunnolla. Oon kärsiny pitkään uniongelmista ja maanantaina join kymmenisen kaljaa ja päätin ottaa kaksi unilääkepilsua (Zopinox), että josko sais unen päästä kiinni. Se oli tyhmä ratkasu, ei tosiaan sais sekotella viinaa ja lääkkeitä keskenään, mut näin sit kävi ja aamulla heräsin, ku olin syöny niitä sit 14kpl ja käynytkin vissiin jossain ulkona. Onneks ei mitään pahempaa kuiteskaa sattunu ja se mut taas herätti. Et pitääkö tän vaa antaa jatkua ja et kohta oikeesti sattuu jotain itelle tai jollekki muulle sen takii, et mun on muka pakko juoda. Tarviin apua oikeesti.

Oma tavoite on nyt se, että en juo yhtään alkoholia enää koskaan. Korkeintaan jotakin simaa, mutta ei sen takia, että pääsis humalaan, vaan maun takia! Mä oisin tyytyväinen jos oisin kuukauden päästä siinä pisteessä, et ois Antabukset ja, että en ois juonu yhtään ton maanantain 23.5.2011 jälkeen. Sitten kun sen saavuttaisin, ni sama taas. 3 kuukautta ois jo unelmien täyttymys, koska en oo koskaan ollut sitä aikaa “urani” aikana juomatta.

Jo rahallisestikkin tuo on ihan järetöntä. Menee noin tuhat euroa alkoholiin vuodessa rahaa. En baareissa käy, mutta kuitenkin tuo on iso raha. On varmaan mennyt 10000€ tän koko uran aikana kaljoihin ja viinoihin ja mitä mä oon saanu vastinetta? En vittu yhtään mitään muuta, ku tuhonnu hiljaa omaa elämää ja mielenterveyttä. Ja ennenkaikkea muiden! Alkoholiongelmainen tekee kaikkien läheisten elämästä paskaa.

Sit on vielä yks leikkausjuttu mikä ei koskaa parane ja koht pitäs taas käydä sitäkin lääkärillä näyttämäs, et pääsis leikkausjonoon. Mut ennemmin ottaa siihen vitutukseen vaikka karkkipussi, ku jotain viinaa.

Muutama kaverikin on kuollu jo viinan aiheuttamiin tapaturmiin ja itsetuhoisuuksiin.

Tässä listaa ihan itseäni varten, että saan tästä pällistellä kannattaako juoda, kun seuraavan kerran tekee mieli.

Saa myös kommentoida.

Kirjoitin tän tässä tosi nopeeta ja en sen kummemmin jaksa tarkistella onko mitään asiavirheitä ja ymmärtämisongelmia, ku muutenkin vähän suollan tätä tekstiä nopeempaa, ku kerkeen ajatella.

Mutta yks juttu on fakta! Mä haluun osaksi teitä ja haluun vielä onnitella itseäni ensimmäisestä raittiista vuodesta. Nyt se on niin kaukaista ajatella, mutta askel kerrallaan.

Oon myös lukenu noita muiden tekstejä ja osallistuakkin vois kunhan malttaapi.

Hyvää perjantai-iltaa vaan kaikille.

Peace.

2

aa-ryhmään kannattaa mennä,jos ei satu olemaan jotain
muka-syytä olla menemättä.ryhmiä kokoontuu joka päivä ja numeroita
joku voinee neuvoa.ryhmät löytyvät esim.googlettamalla aa.
a-klinikan kautta voi päästä katkaisuun,joka voi olla aluksi tarpeen.
jos on heti halu päästä katkaisuun, kannattaa kokeilla terveyskeskuksen
kautta.silloin kun halu on, kannattaa toimia.tuo halu tahtoo arjen
tultua olla jonnekkin jostain kumman syystä kadonnut.
viinaa ei alkoholisti mihinkään tarvitse,se on varma, mutta juo silti
vaan…vaikea juttu…
maun takia ei mielestäni kannata jonkin siiderin perään tekosyy-haikailla,
silloin lienee vielä halua juomiseen…ehkä?
tänne kirjoittelu on ainakin itselle ollut tosi suureksi avuksi…tsemppiä.

3

Moikka!

Itse olen ollut unettomuus kierteessä ja popsinut kaikenlaisia nukahtamislääkkeitä, kaljottelun jälkeen “tietysti”.
Uni rupeaa kyllä maistumaan taas jonkun ajan päästä, kunhan olet juomatta.

Olen myös kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja saanut apua lääkityksellä. En rupea lääkkeitä luettelemaan, mutta suosittelen lääkärissä käyntiä.

Kummatkin oireilut pahenevat vuosien varrella jos jatkat juomista.

Apua hakemaan mars! :slight_smile:

4

Hei :smiley:
Tervetuloa lopettamaan, viina se on maailman huonoin lääke ihan kaikkeen. Mutta tämänhän jo tiedät. Alkoholi lisää masennusta, ahdistusta, paniikkia ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, koska ainakin itse krapulapäivänä välttelin ihmisiä erityisen paljon vaikken muuten ko. pelosta kärsinytkään. Terapiaan hetimiten kun vaan mahdollista, myös A-klinikalle ja AA:han, älä huoli bentsoja. Kerro päätöksestäsi muille heti kun uskallat ja heivaa ainakin hetkeksi ne kaverit joiden kanssa ei ole ollut muuta tekemistä kuin ryyppääminen. Uusi elämäsi on ihan ovella, avaa se.

5

Joo ei mulla onneks asukkaa ketää frendejä tällä paikkakunnalla. Oon tääl neljän seinän sisällä harrastellu yksin sitä juomista.

Ja terapia taas alkanee, olin mä vuoden verran siinä aijemmin saamatta mitään konkreettista apua, joten aijon kysyä sitten sitä osastohoitoa alkuun, jotta saataisiin kontrolloidusti ja intensiivisemmin noi jutskat toteutettua.
Koska tuo sosiaalisten tilanteiden pelko on kuitenkin niin paha, että en uskalla liikkua missään, paitsi kaupassa ihan aikasten, kohta pitääkin käydä kaupassa. Ja sitä tosiaan pahentaa se, et on töppöilly tuolla jossakin kylillä muistamattomissa tiloissa!

Ja toi simaviittaus tuol aijemmin oli ehkä vähän huolimattomasti kirjotettu, koska en tarkottanu sillä sitä et haikailisin niin paljoa viinan perään, että olis sit pakko vetää vaik simalla ne kännit. :mrgreen:
Mutta rakastan kyseistä litkua ja sen sallinen itselle kerran vuodessa, kunhan ei ole ylikäynyttä.

Maanantaina A-klinsalle soitto. En tosiaan avoryhmiin voi mennä ton pelon takia, mutta se lääkäri vois kirjottaa sen Antabuksen ja sitten ehkä jotain kahdenkeskisiä keskusteluja sielläkin. Mä nimittäin en saa ääntä suusta edes tollasis ryhmis, se jää kurkkuun tai tulee piipityksenä ja saattaa vettäki alkaa valuu silmistä, ku niin jännittää. No onneks ei sentään kuset tirise housuun. :blush:

Kivasti jo tullut kannanottoja ihmisiltä. Kiitos.

Mä lähen aamupesulle ja sit sinne kauppaan ja katsotaan mitä lauantai tuo tullessaan.

Peace.

6

sen verran aa-ryhmistä,ettei siellä tarvitse sanoa ainoaakaan sanaa,
jollei voi/tahdo.

7

No niin hyvin menee täällä tällähetkellä. On saatu varattua lääkäriaika yhtä juttua varten. Ja myös lähete kirurgian poliklinikalle myöhemmin suoritettavaa päiväkirurgista toimenpidettä varten. Pari päivää sitten kävin päivystyksessä vaatimassa apua, sillä varjolla, että saattaa muuten tapahtua jotain radikaalia. Ja kerrankin lääkäri tajusi määrätä minulle lääkettä, josta oikeasti on apua ahdistukseeni ja sosiaaliseen, todella pahaan vakavaan jännitykseen. Lääkkeen nimeä en mainitse, ettei kenelläkään tule nokan koputtamista sen suhteen. Pääasia, että se toimii minulla, enkä ole ottamassa ylimääräisiä tabuja saadakseni päätä sekaisin. Noita tabuja olen kuitenkin syönyt 1,5 vuotta ilman omaa reseptiä. En tosin viinan kanssa. Mietin jo reilun viikon, että meen puukon kaa päivystykseen ja kerron, että kohta voi käytävässä jollekki pyörätuolipotilaalle käydä huonosti, jos en sitä apua saa.

Ja kohta on aika sit ihan oikeaan psykiatriaan taas, jossa aijon vaatia ainakin lyhyehkön psykiatrian avo-osastolla huilailemisen. Sinne on vielä pari viikkoa aikaa.

En ole myöskään juonut pisaraakaan sen viime-episodin jälkeen. Tosin 15. alkoton päivä menossa, että se ei ole vielä ihme eikä mikään edes minulle. Mutta kohta on se ensimmäinen etappi takana eli kuukausi, jonka jälkeen on tähtäimessä 3kk raittiutta. Eikä tavoitteeni ole vielä tässäkään vaiheessa alkaa juomaan koskaan, mutta nämä kuukausietapit ovat ikäänkuin minulla eräinä välitavoitteina. Huomaapahan ainakin, että jos pystyy olee kuukauden juomatta, ni pystyy toisenkin, kolmannen ja sitä rataa.

En tiedä pystyykö psykan kautta alottaa Antabusta, mutta aijon kysyä sitten.

Kävin kaupas tänään ja jäin käärii siihen pihalle röökiä. Sieltä tuli mun ikänen nuorukainen 12-päkin kaa. Tuli vaan mieleen, että onkohan tuolla hauskaa tänään juoda niitä. Itelle tuli lähinnä oksettava olo, että en enää halua niitä paskoja oloja itelle mitä holista saan.

Mulla on nyt niin pirun hyvä olo, kun viimeinkin näyttää, että tää pitkään jatkunut helvetti näyttää hieman menevän positiivisempaan suuntaan.

Epävakaana ihminen eläminen on suht epävakaata.

Pitää varmaan mennä koisimaan, kun heräsin 23:55. Rytmi on taas miten on, mut oon onnellisin yöllä.

Katsellaan, sanoi lekuri.

Peace.

E: Typo.

8

Nymmennee sit vähä paskemmin ku sykiatri tokas eilen että ei MIELELLÄÄN kirjota bentsoja ja sen jälkeen, että ei kirjota OLLENKAAN, KENELLEKKÄÄN yhtään mitään bentsoa. Sanoin, et tiedän tääl kyl tyypin jolle o kirjotettu pamit ja tennarit ja syö niit apteekkisopparil. Ei mitää vitun reagointia, tai no et “niille määrätää jotka on käyttäny pitkään niit”. No tänä aamuna sit käppäilin ihan paskat housus ja paniikis päivystykseen ja siel oli joku oikein kusipää mieslekuri, joka sano ETTÄ MINÄ EN KIRJOITA BENTSOJA, VAIN TYHMÄT LÄÄKÄRIT KIRJOITTAA. Sanoin, et kyl mulle reilu kuukaus sit kirjotettii täst päivystyksest ja totesin myös, että sillä kertaa sentään sattu inhimillinen lekuri kohille. Se vaan vittumaisesti nyökkäili ja kahto semmonen “se on voi voi, mut mult ei heru apua-ilme päällä” ja nyökytteli. Sanoin sit suoraa, et kiitti iha vitusti vaa avusta. Oliha se tyrkyttämäs sit mulle SSRI-paskaa, mut sanoin et mul on iha liikaa niist huonoja kokemuksii, et aijon vaan siin tapaukses niit ottaa viel jos saan avuksi rauhoittavat. “EN KIRJOITA” ja taas se vitun ilme pääl. Sit mä sanoin että vitun hyvää päivän jatkoo vaa sulle johon sain “sitä samaa” -kuittauksen. :slight_smile:

Niijoo ja sit ku totesin sille, et mitenkähän mä sain kuukaus sit niit silt inhimilliselt lekurilt, ni se sano et se voi tehä kantelun siit lekurista, ku toimii vastoin sääntöö. Kiva ku tietää et on olemas apua, mutta sitä ei sit saakkaa julkiselt puolelt. Aina mulle vaa jostai terapioista jauhetaan, mutta ku mä en nää siin mitää ideaa et joku idyllinen perheenäiti tulee mulle jauhaa paskaa tyyliin “hengitä rauhallisesti sisään ja ajattele positiivisia asioita”. Joo vittu kokeiltu on. Miks noit vitun aliälykkäitä idiootteja pitää noihin laittaa. Tää o iha niiku joku vitun Jenkkilä, et rahal vaa saa huolenpitoa ja apua. Maanantaina sit varaan yksityiselle ajan, maksaa 60e, mut ei muu auta. Tapasin siel päivystykses yhe entuudestaa tuntemattoman tyypin, joka sit tuli juttelee ja jeesas mulle puolen millin depotti santun, ku näki oikeesti et mä oon iha ylijännittyny. Ja mä sit jeesailin sitä röökillä. Mukaviaki tyyppei sentää viel on olemas.

Sanoin viel tolle lekurille, et vittu lopetan sit psykiatril käynninki, ku ei konkreettista apua saa ollenkaa. Mut pitää viel käyä ens kuun alus, et saa tän puoltoista vuotta kestäneen sairausloman taas jatkumaan, ettei sit tuu sossun kaa ongelmii. Kyl psykaki kovasti kyseli et ootko valmis kuntouttavaan työtoimintaan, ni sanoin et joo kyl mä koulun kävisin loppuun ainaki, jos saisin niit vitu rauhottavii. “Tuntus ni pahalt kirjottaa noin nuorelle”. No tuskinpa niiden omatunto sit soimaa jos mä täst tapan itteni, niiku moni muu o tehny kaltasessa tilanteessa. Onneks itestä ei tunnu pahalle, ku ei voi tehä yhtää mitää ja pelkää vittu varjoaanki. Ja pakkohoitoon en oo menossa, ei kiitos. Se on sit elinikäinen rääkki pääl, ku on kerran joutunu tonnekki rattaisii.

Ainoo vitu hieno juttu täs o, et mä oon ollu dogaamatta mitää holeja kohta 7 viikkoo! Ja tänään hain ne Antabukset. Meinasin eka repii sen respan ton kusipäälekurin ees, mut sit aattelin että eipä se ois ku nyökäyttäny päätään ja kahtonu sil vittupää-virneilmeel.

Toivottavasti yksityinen olisi suopeammalla päällä. Tulee vaan kalliiks ku joutuu uusii respanki joka kerta lääkärin näkemänä. Mut halvempaa ku juominen.

Muutenki hermot kireel ton naapurin takii ku se ei osaa kävellä ja hakkaa 24/7 jotai paskaa lattioihin ja on muutenki iha vitun ragena, eikä tajuu jos mä vastaukses hakkaan seiniä nyrkeil ja potkin kantapäät paskaks seiniin. Ei, se sama vitun kolina jatkuu. Ja valitusta turha tehä, ku kaupungin paskin asuinalue kysees, ni täält ei pistetä häirikköjä minnekkää. Irtisanon tän tän kuun lopul ja sit meen asuntotoimistoon ja sanon, et nyt on kuule pakko järkätä se asunto syyskuulle jostai muualta. Niin, jos vaan saan sen nappularespan, et voi ees hoitaa asioita.

No ei kait mul täs muuta. Kohta otan maksalaatikon uunista, ku oo syöny mitään taas päiviin juuri.

Oishan se liian hyvää ollukki, jos meikäläinen ois saanu apua. Mut selvänä ainaki oon hautaan asti tuosta vaarallisesta viinahuumeesta. Vois mennä ottaa sen ensimmäisen poretabletin oikeestaan nyt, ni eipähän oo pelkoo et seuraavaan kahteen viikkoon tulee ajateltua juomista ainakaan, ku siin se joku 2 viikon varoaika oli. Mut ihmeen hyvin ilmanki pystyin olee juomatta. Eihän se vara venettä kuitenkaan kaada, joten meenpä popsimaan ja napsimaan sen porejuoman; juuripa nytten heti paikalla ja kaikkea muuta yhtä sekalaista paskaa. :smiling_imp: :imp: :smiling_imp: :imp: :smiling_imp: :imp: :smiling_imp: :imp: :smiling_imp:

Päivitys:

Nyt on sit Antabus 200mg tjsp. poretablettiliemi kitattu lärviin. Ois varmaa pitäny skeottaa huolellisemmin, ku jäi kurkkuun ne mönjät kutittaa sielt lasin pohjalta. :smiley:

9

Mähän sanoin, että ei kaikki lääkärit enää kirjota bentsoja, vaikka jotkut syyttää aina lääkäreitä bentsojen tyrkyttämisestä kaikille! :bulb:

Öh, tuota noin: bentsoriippuvuus on vähän niinkuin ikäänkuin huumeriippuvuus, ja jos siitä haluaa eroon voi hakeutua vaikkapa suljettuun huumevierotukseen. Tavallisen A-klinikan katkaisuhoidossakin hoidetaan alkoholli-katkon lisäksi myös bentso-putken alasajoja ja huumevierotusta.

Se ois parempi vaihtoehto kuin mennä puukon kanssa terveysasemalle heilumaan, ihan aikuisten oikeesti. :open_mouth:

Pärjäilehän!

10

Ensinnäkin, on tosi hienoa että oot pysynyt erossa alkoholista. Mutta. Sun teksteistä paistaa läpi tietty ylimielisyys, mikä ei auta sua pitemmän päälle. Bentsoja, kuten alkoholiakaan, ei kukaan tarvii mihinkään. Ne kannattaa unohtaa ja keskittyä toipumiseen. Vain aika auttaa sekä nöyryys!

11

Juttusi perusteella olet bentsoista riippuvainen ja tuo kusipää lekuri totesi asian. Päivystys ei ole bentsojen jakelupaikka. Nuoret lääkärit ovat saaneet jo koulutuksessa nykyisin enemmän tietoa päihde- ja lääkeriippuvuudesta. Yksityiseltä löytyy aina joku, jolle raha kelpaa, valitettavasti.
Tuota lääkeriippuvuutta kannattaisi hoitaa päihderiippuvuuspolilla tai A-klinikalla. Hyvä, että olet pysynyt raittiina. Antabus on hyvä juttu.

12

Moi
Itse käytän yksityistä lääkäriä. Ja olen käyttänyt samaa lääkäriä pitkään. Ei minun kohdalla ole sitä että ne olisivat vastuuttomia. Olen aina jättänyt lääkärin harkintaan millaisen reseptin se kirjoittaa :wink: , Kyllä sinnekkin on turha lähtee vinkumaan jotain bentsoja.
T.T

13

Bentsojen saanti on kyllä esim. terveyskeskuksissa vähentynyt. Lääkärit todella koulutetaan paremmin nykyään siihen mitä bentsot ovat. Tosin itse niin monella lekurilla käynyt, että kyl niitä bentsoja tulee sieltäkin, jos vain haluaisin. Viimeksikin sain puhuttua itselleni Dormicumia. Todella vahva bentso (midatsolaami), tätä ei useimmat saa edes yksityiseltä. Kai sitä on oppinut vuosien varrella, taivutteleen lekureita :unamused: Mutta en käytä tätä ominaisuuttani väärin, vain oikeisiin vaivoihin, kuten tässä tapauksessa olin valvonut kolme yötä 39-40 asteen kuumeessa flunssaviiruksen kourissa.

Yksityiseltä niitä saa mielinmäärin, mutta haluatko olla muutaman vuoden kuluttua “kivassa” bentsokoukussa, ja aamulla kädet tärisee kun bentsot elimistöstä vähenee?

Tsemppiä kuitenkin, mitä ikinä teetkin. Hyvä, että olet havahtunut alkoholin käyttösi suhteen, mainiota.

14

Jos kerta olen riippuvainen sillä perusteella, että ensimmäisen rauhoittavan nappasin 2 vuotta sitten, ni mistä helvetistä nää paniikit ja sosiaalisten tilanteiden pelot sit on johtunu jo vuosia ennen sitä ensimmäistä huumepilleriä? Mä oon ollu iha pennust asti ujo. Aina “vahvemmat” jo perhepäivähoidossa päätti mun puolesta sen paskimman roolin, koska olin/olen “heikko” ihminen jonka saa tietenkin polkea suohon viimeistä itsetunnon pisaraa myöten. Päteehän täällä se vahvimman laki.

Paniikkihäiriö alko joskus lukiossa muistaakseni vasta. Tai ne pyörrytyskohtaukset. Mut toi sosiaalisten tilanteiden pelko on ollu ainaki sieltä asti ku muistan, mutta se tuntuu vaan pahenevan kokoajan ja enpä mä nyt taas pysty siihen yksityislääkäriinkään ottamaan yhteyttä.

Mä en vaan tajuu sitä, että ku on apuja saatavilla, ni niitä ei sit saakkaan. Varmaan sen takia, ku on heikko ja pärstäkään ei välttämättä miellyttä niitä avunantajia. Niihän se on aina mennyt. Jos ruma kuolee, kukaan ei kaipaa mutta voi herranjestas jos joku päivänsäde menehtyy vaikkapa väkivallan tai ikävän tapaturman seurauksena, ni kyllä siit sit jauhetaan ainakin sen seitsemän päivää. Varsinkin jos sattuu vielä tämän kaiken päälle olemaan vielä huippu-urheilija!

En vaan koe tuossa hoitosuhteessa enää mitään hyötyä jatkaa, koska sillä ei ole mulle mitään annettavaa, eikä mulla sille. Enskuun alus pitäs vielä psykiatrilla käydä jatkamassa sairauslomaa, mutta sillä kerralla voisi irtisanoutua siitä hoidosta. Kyllä niitä SSRI-lääkkeitä annettais jatkuvalla syötöllä tai MAOI- ja SRNI-lääkkeitä ja ylistetään ne maasta taivaisiin. Ja kun oon noita kaikkia ryhmiä testannut kuukausiakin ja ne vaan oikeasti pahensi oloa ja oli pakko juoda paljon enemmän, ku normisti et pääs sängystä ylös tekee jotain muutaki ku nukkumista. Nämä kaikki kokemukset oon luonnollisesti selittäny eri hoitotahoilleni ja kertonut myös mistä on vaan ollu apua. Mutta eipä kukaan vihti ottaa sitä vastuuta, että jos ihminen sais tuntea välillä normaaliakin fiilistä, eikä sitä jatkuvaa epätoivoa, vitutusta, pelkoa ynnä muuta paskaa.

Mä oon itsediagnosoinut epävakaan persoonallisuus häiriön, koska kaikki ne oireet osuu ku nyrkki feissiin, mutta ei sitä voida lääkärin diagnosoimana saada ennenku on 10 vuotta pyöriny täyttelemässä lappuja ja kyselyitä.

Onko se ihmiselämää jos ei enää pysty hoitaa mitää asioita? Kauppaanku menee ni huippaa ja naamalihakset o iha armottomas jännitykses, et ne saattaa täristäkkin silleen huomattavasti. Kassalla jos koitan sanoa vaikka kiitos ku saan kuitin, ni eipä välttämättä lähe mitään ääntä tai pieni inahdus. Alkoholi, kuten myös bentsot autto mua sen verran, että pystyin sentään hoitaa asiat vaikka siinä holissa oliki paljon enemmän sit niit miinuksia. Mut en enää yhtää ihmettele miks tääl on niin helvetisti päihdeongelmaisia, ku tuo avunsaanti vaan on aivan törkeen vaikeaa! Ja siinäki puhuu ensimmäisena raha ja sit pärstä, suku, ammatti- ynnä muut seikat.

Ei tämmöst paskaa vaan jaksa loputtomiin sietää ja niitä ongelmia on muitaki jo iha tarpeeks. Fyysisiäkin. Toivottavasti ne auttajat on sit tyytyväisiä, ku en enää käy niillä. Ja se mun ylimielisyys johtuu todennäköisesti siitä, että havainnoimieni kokemusten perusteella en ole kovinkaan luottavainen ihmisten suhteen vaan ennemminkin halveksin suurinta osaa. Eikä tässä kirjotukses oo muutenkaa mitää järkeä ku oon tosissaan nyt niin ahdistunut että kirjotan vaan pahaa oloa ulos. Täähä on viinafoorumi eikä mikää mielenterveystoimisto.

Koitan käydä kaupassa…

15

Ymmärrämme täysin, mutta eihän ne bentsot ja/tai viina kuitenkaan oikea lääke sosiaalisten tilanteiden pelkoon tai paniikkeihin ole.
Päihdyttävät lääkkeet vain pahentaa niitä ajan mittaan, ne koukuttaa tehokkaasti ja niiden vierotusoireet tuottaa lisää juuri niitä oireita joihin niitä on käyttänyt lääkkeeksi.

Tuollaset ongelmat vaatis ihan ekana mun mielestä lääkkeetöntä hoitoa, esim. jotain terapiaa. Vertaistukikin voi auttaa.

Jonain päivänä saatat kiittää sitä lääkäriä että hänellä oli rohkeutta kieltäytyä antamasta sinulle lisää bentsoja.
Tsemppiä hei!

16

Äkkiseltään ajatellen… aika rankka flunssa lääkitys :open_mouth:

17

Moi
Miten olis päihdefoorumi. Mielestäni voi puhua myös muista päihteistä :wink:
T.T

18

[/quote]

[/quote]

[/quote]

[/quote]
Tästä on jo 3-4 kuukautta aikaa kun tuo tauti oli. Mulla ikinä ei oo ollu ees lapsena tollasta kuumeilua ja lihaksia särki niin helvetisti.

Kerroin miten asiat on ja “et nyt on pakko saada nukuttua, tai psykoosi kutsuu”. Ja muilla bentsoilla en nuku ku Dormicumeilla. Yritti se eka jotain melatoniinia, ataraxia, stelloja, insomiinia, tenoxia jne… Ehdotella. Mutta sanoin että, jos määräät mulle purkin stelloja, insomiineja tai tenoxeja, niin en nuku vaik vetäisin kokopurkin/laatat kerralla. “Että joskopa niitä Dormicumeja, ne auttaa”. Respa tuli. En viittiny ees ruinata kodeiini tai tramal respaa lihassärkyihin. Siihen autto “yrtti”, ja en olis ilman sitä edes päässy terveyskeskukseen. Olin siis suhteellisen pilvessä. Lekuri mittas kuumeen ja sano “miten helkkarissa sä voit ees olla pystyssä ku kuumetta 39.8 astetta”

19

Mielipuolelle sellaista, että osaan samaistua sinun kokemuksiisi kirjoituksesi perusteella. Kerroit, että sinulla on sosiaalisia pelkoja ja siitä, kuinka lähes kaikki tilanteet saavat sinut todella jännityneeksi ja pelkäät, ettet saa sanottua mitään eikä kurkustasi tule kuin vaimeaa pihinää. Itselläni on aivan samoja ongelmia, joskus nuorempana oli niin paha, etten pystynyt puhumaan juuri kenellekään mitään. Ja sitten kävelyni oli robottimaista. Ja kiusattiin myös niistä oireista. Kun sanoin jotain, ääneni muuttui todella kummalliseksi ja häpesin sitä niin. Nykyään tilanne ei sentään ole niin paha, mutta edelleen tuota samaa aika paljon. Kyllä se sattuu, kun tuntuu, ettei mikään auta.

Ihan samanlaisia tunteita minullakin on esim. noiden bentsojen suhteen, että ketuttaa se, miksei niitä anneta ihmiselle, joka kärsii paljon. Mutta kun asiaa ajattelee siltä kantilta, että bentsot ovat rinnastettavissa huumeisiin ja monessa mielessä paljon vaarallisempia kuin alkoholi, tällöin joutuu ottamaan askeleen taaksepäin ja koittaa vaan kestää. On minullakin hetkiä, jolloin olisi hyvä olla joku rauhoittava, mutta kun ei ole niin pitää vaan kestää.

Minulla SSRI-lääkkeet toimivat hyvin nuorempana, ne auttoivat paljon. Mutta kyllä se on loppujen lopuksi itsetuntokysymys. Lääkkeet saattavat olla se kuuluisa kainalosauva, jonka avulla voi sitten ottaa niitä askelia kohti parempaa. Tiedän kuitenkin, että kun itsetunto on romuttunut elämän kolhuissa ja noiden pelkojen takia, niin on vaikeaa oppia luottamaan itseensä sosiaalisissa tilanteissa kaikesta huolimatta. Mutta täytyy vaan taistella eteenpäin. Täytyy luottaa siihen, että joku päivä näyttää valoisammalta.

Hienoa on joka tapauksessa se, että puutuit tuohon alkoholinkäyttöösi, se on todella hieno juttu! Siitä on hyvä jatkaa elämää eteenpäin. Olet kuitenkin vielä nuori ja sinullakin on mahdollisuudet ihan hyvään elämään, koita kaikessa pahasta olosta huolimatta uskoa siihen.

Mietin, että onko sinulla ketään läheistä tai ystävää, jolle voisit puhua noista peloista?

20

Mun mielestä on pelottavalla tavalla jopa vähän hassunkurista, kuinka tasan tarkkaan lääkeriippuvaiset tietää jo lääkäriin mennessä mitä lääkettä ne haluaa. Ja sitä he osaa myös vaatia, ihan kauppanimeä ja vahvuutta myöten.
Ja jos ei muuten tipu, niin nyrkkiä pöytään ja uhoa päälle.

Siinä on hentoisempi tohtori hieman helisemässä jo siinä työpöytänsä ääressä, varsinkin jos potilas on hieman kovaksikeitetympi karpaasi.
Vaatii aikamoista siviilirohkeutta alkaa siinä neuvottelemaan, että mitäpäs jos sinä oletkin nyt vähän koukussa siihen lääkkeeseen ja mitäpä jos et nyt saiskaan sitä reseptiä vaan hakeutuisit hoitoon hoitamaan sitä riippuvuutta.

Ei käy kateeksi niitä lääkäreitä, vaikka niillä onkin “vähän” isompi palkka kuin vaikkapa minulla. :smiley: